Mikäs nyt soi?

[olli]

Innostuin tuon otsikon lisäämisestä parhaillaan soivan kasetin ansiosta.  Huusin nimittäin huutonetistä Veikko Ahvenaisen v. 1989 äänittämän C-kasetin.  Kasetilla on 32 hanurikappaletta.  Liekö muuten 1989 ollut vielä CD-formaattia?  LP-levyillähän oli noin 12 kapaletta.  Tällä kasetilla riittää hyviä kappaleita parin tunnin kuunteluun (kun vaihtaa tunnin kuluttua puolta).  Katselin Veikon kotisivuja, joilla oli sama kasetti tehty CD-muotoon, mutta kappaleita olikin vain 20!  Kasetin nimi on:"Metsäkukkia".

[klezberg]

Liekö muuten 1989 ollut vielä CD-formaattia? 

Itse taisin ostaa cd-soittimen aivan 90-luvun alussa, ja silloin cd oli jo varsin yleinen. Muistelin, että jo 80-luvun alkupuolella niitä oli, taisi klassisen musiikin väki niitä alkuun enemmän harrastaa. Wikipedian mukaan cd-tekniikka on ollut markkinoilla -82 alkaen. Tosin taisivat Suomessa yleistyä vasta vuosikymmenen lopussa.

[Viljo]

Joo - meillä ensimmäiset cd:t taisi tulla käyttöön siinä 1991-1993 välillä. Kaseteja käytettiin kuitenkin aika pitkään vielä.

Mutta nyt soi Apulannan Kuutio-albumi. Mestariteos.

[Armando Bugari]

Joo - meillä ensimmäiset cd:t taisi tulla käyttöön siinä 1991-1993 välillä. Kaseteja käytettiin kuitenkin aika pitkään vielä.

Mutta nyt soi Apulannan Kuutio-albumi. Mestariteos.

Muistaakseni toin jenkeistä messukrääsänä 1991 läjän yritysesittelyjä ja muuta salää CeeDeillä; mukana myös musiikkia CD:lle tallennettuna. Pakko sitten ostaa ulkoinen lukuasema, koskei silloin kuulunut kehittyneenkään kompuutterin vakiovarusteisiin. Itse olen Applen "environmentissa" hyörinyt 1986 lähtien, joten uuteen multimediavälineeseen (suom. multsikka) hypähtäminen oli helppoa - omassa masiinassa kun oli 90 - luvun alussa jo stereo input/autput valmiina (samoin ajurit kaikille silloisille toimijoille valmiina systeemissä), joten mitään äänikortteja sun muita härpäkkeitä ei tarvinnut erikseen asennella.

- Edellisen laman sitten alkaessa kaikki irtisanotut toimittajat, graafikot ja muuten vaan luoviksi luullut ja itsensä sellaiseksi nimittäneet uutta tulevaisuutta halajavat höynähtivätkin Suomessa tähän multsikkaan - kiitos mm. kaikkien amatöörien pitävien uudelleenkoulutus-  ym. roskakurssien, ja jätteet näkyvät nyt vielä www -aikanakin ala-arvoisena graafisena suunniteluna ja huonoina toimintaympäristöinä. Ammattitaito ei tule juostenkusten eikä koneiden voimalla.
- niinhän musiikissakin?

- Multsikkabuumi meni kuitenkin nopeasti ohi ja CeeDeestä tuli varteenotettava - koko ajan kehittyvä tiedonsiitoväline niin musiikille ym. salälle. Eri alueiden ammattilaiset hyväksyivät nopeasti uuden tiedonjakeluvälineen - sen tuomat edut ja lähtivät sitä kehittämään edelleen. Koskahan sen taru on loppu?

- Nettiliittymän ostin 1995 - sama domain vieläkin. Silloin aloin ostaa musiikki-CD -levyjä kilokaupalla netistä - siis tilaamalla, en imppaamalla modeemilla. Ensimmäisiä kauppapaikkoja taisi olla ruotsalainen yritys. Nimeä en tältä istumalta muista mutta elämänkaari edelläkävijänä taisi olla melko lyhyt. Ensimmäisen CD -soittimenkin ostin kai vasta samana vuonna - Siis radiolla varustetun sellaisen.

-Wikipediasta kotsoin äsken historian havinaa nautiskellakseni:
http://fi.wikipedia.org/wiki/CD-levy#Historia

-Beethovenin 9 sinfonia on vaikuttanut...

PS. Saattaa vuosiluvut heittääkin, koska kirjoitin tämän lonkalta huvixeni, en kenenkään hyödyxi.
PS2. Yksi oleellinen asia piti kuitenkin korjata.

[klezberg]

Kirjoitin tuossa siis puhtaasti audio-cd:eistä ja niille tarkoitetuista soittimista. Tietokoneisiin ja tiedostojen tallentamiseen cd-asemat tulivat myöhemmin, joskus 90-luvulla. Hetken aikaa oli sitten kaupan kaikenlaisia multimedia-cdrom:meja mitä erilaisimmista aiheista.

[squeeze]

Nyt on Cd:ltä soinnut Emmanuel Parisell, Ranskalainen vähärivisten taitaja sekä valmistaja.
Muuten Groove fm jytäjää koneelta.

[Viljo]

Haitarinsoittoa en ole kuunnellut nyt määrätietoisesti vähään aikaan. Sen sijaan kaksi päivää on mennyt Bachia kuunnellessa. Bradenburgilaiset konsertot ovat hienoja teoksia, mutta todellinen löytö minulle oli Passaglia ja fuuga c-molli (BWV 582).

Jos Bach eläisi nykyään, niin hän olisi ihan varmasti jazzin taitaja 

[klezberg]

Bob Dylan uusin soi nyt töiden lomassa. Blueshenkistä, haitari selvästi mukana.

[risto]

.... Bradenburgilaiset konsertot ovat hienoja teoksia, ...

Mulla pätkä siitä kännykän soittoäänenä. 

[klezberg]

.... Bradenburgilaiset konsertot ovat hienoja teoksia, ...

Mulla pätkä siitä kännykän soittoäänenä. 

Olen ollut huomaavinani, että miellyttävää musiikkia ei kannata laittaa soittoääneksi. Siihen yhdistyy sitten tietty stressi, aina kun sen kuulee, tuntuu että pitäisi tehdä jotakin kuten vastata puhelimeen. 

Mutta brandenburgilaiset ovat hienoja, innostuin niistä lukioaikana ja kuuntelin niitä niin että tunsin ne perinpohjin. Myöhemmin olen sitten löytänyt paljon muutakin hienoa Bachia.

[risto]

[
Olen ollut huomaavinani, että miellyttävää musiikkia ei kannata laittaa soittoääneksi. Siihen yhdistyy sitten tietty stressi, aina kun sen kuulee, tuntuu että pitäisi tehdä jotakin kuten vastata puhelimeen. 

Hehe, on sitten täysin yksilöllistä, näin ei tule vastattua liian äkäisellä äänellä puhelimeen. 

[olli]

Vaikka nyt ei soikaan, niin aika usein soittelen vanhoja vinyylejä. Mieluisimpia kappaleita on mm. "Malaguena".  Mulla on LP, jolla 101 jousta soittaa kyseisen kappaleen.  Sitä ei voi kuulla radiosta, koska kappaleen kesto on yli 9 minuuttia.  Nykyinen radioformaattihan edellyttää 2,5 minuutin standardipituutta.  Näin kappaleet tulevat tietokonejuttuina.  Mm. Anna Erikson moitti tätä radiostandardia eräässä lehtihaastattelussa.  Hän haluaisi tehdä itse omanlaisiaan kappaleita,  pitempiäkin (ja tekeekin).  Kaikkia ei vaan kuulla radiossa.

[olli]

Sillanpää, se Jari laulaa televisiossa. Parhaillaan.

[risto]

Sillanpää, se Jari laulaa televisiossa. Parhaillaan.

Joo, piti vaihtaa toiselle kanavalle. 

[olli]

No, en minäkään sitä erityisemmin kuunnellut, oli vain toosa auki tuolla taustalla!

[oki]

Joo - meillä ensimmäiset cd:t taisi tulla käyttöön siinä 1991-1993 välillä. Kaseteja käytettiin kuitenkin aika pitkään vielä.

Mutta nyt soi Apulannan Kuutio-albumi. Mestariteos.

Minulla soi Esa Pakarinen oli kyllä mestari esiintyjä.

[olli]

Kävin Oulun syysmarkkinoilla.  Levykauppiaalta jäi käteen neljä cd-levyä, antoi viidennen kaupan päälle.  Tuli jälleen uusiakin hanurisoittoja, mutta valtaosa jo tuttuja ennen äänitettyjä.  Kappaleiden kokonaismäärä ylittää kuitenkin jo 700 erilaisen hanuriäänitteen.  Kari Lindqvistin levyllä oli "iskelmiä" hanurilla soitettuna.  Kiva äänite.  Mm. Jaakko Tepon Hilima ja Onni, oli sykähdyttävä!

[Viljo]

Hyvä, kun Olli nappasi pitkästä aikaa esille tämän palstan. Heti tulee meinaan minulta erittäin hyvä biisi. Ja oikeasti sellanen, mikä aiheuttaa ajattelua jokaisessa päässä (Erit. Taifuuni-kaifuuni innostuu tästä).

Biisi on suomalaisen räppärin Paleface:n tekemä. Helsinki - Shangri La.

http://www.youtube.com/watch?v=6nWk_Hsy4u0

Oon varman kuunnellu tätä biisiä tänään pari kymmentä kertaa. Levy tulee kauppohin siis 15.9., joten vielä ei kaupoista tätä saa.

[olli]

Olipa mielenkiintoinen tarina.  Harvemmin kuulee enää ns. kevyessä musiikissa tarinoita.  On vain intro ja kertosäe, kesto 2,5 min.

[Viljo]

Olipa mielenkiintoinen tarina.  Harvemmin kuulee enää ns. kevyessä musiikissa tarinoita.  On vain intro ja kertosäe, kesto 2,5 min.

Eikä se oikeastaan ole kevyttä musiikkia varsinkin, jos sanoituksia kuuntelee. Räppärihän tuo on ja räppäreillä pruukaa usein olla poliittista tai muuta sanomaa kappaleissaan. Sanoikohan kaveri tuon biisin tyylisuunnaksi urbaani country.