harmonikan korkeudesta

[oki]

Moi
Tuli mieleen että, on ko kukaan testannut mikä harmonikan korkeus on sopiva esim 150 cm soittajalle ja mikä 170 cm .
Onko korkeudella väliä?
t: Oki

[eikkajuhani]

  Tuo ei lienekään ihan yks oikoinen juttu. Parasta soittoasentoahan kuvataan niin että istuessa polvet olisivat suorassa kulmassa ja hanuri sitten rintaa/vatsaa vasten, selkäremmillä tuettuna. Luulen kyllä että vatsakkaille tuottaa ongelmia. Sanoisin että asiaa voi hieman kompensoida korkeussäätöisellä soittojakkaralla (toimistotuoli, pyörivä) En pitäisi pahana jos selälle olisi tuki.  On tietysti selvää että lasten hanuri ei voine olla korkeudeltaan esim 52 cm. Silloinhan tuskin nenä pilkistää hanurin takaa...

  Eikkajuhani

[Viljo]

Hei - hyvä aihe, mutta alue ei ole paras tälle. Katsokaa jatkossa ensin mille aihealueelle kirjoitus sopii, mille ei. Tänne Sohvalle on helppo laittaa sitä sun tätä, mutta kun viestit menevät oikeille aihealueilleen, helpottaa se muiden käyttäjien foorumin käyttöä.

[oki]

Hei - hyvä aihe, mutta alue ei ole paras tälle. Katsokaa jatkossa ensin mille aihealueelle kirjoitus sopii, mille ei. Tänne Sohvalle on helppo laittaa sitä sun tätä, mutta kun viestit menevät oikeille aihealueilleen, helpottaa se muiden käyttäjien foorumin käyttöä.

Siirrä Viljo oikeaan aihe alueeseen
t: Oki

[Johan]

Ei se aina välttämättä ole kiinni soittajan pituudestakaan, lyhyellä soittajalla saattaa olla pitkä selkä ja lyhyet jalat, jolloin istuessa sopii syliin korkeampikin peli ja päin vastoin, mutta kyllä tuollainen 48-50 cm
peli tietysti sopii paremmin pitkärakenteiselle soittajalle.
Nykyiset "pikkupelit" helpottavat tietysti olennaisesti lyhyen henkilön peleinvalintaa, koska casottojakin löytyy matalampina malleina.

Havaintojen mukaan kuitenkin pienemmätkin kaverit ovat selvinneet yleensä kunnialla täysimittaistenkin pelien kanssa, mutta se aivan oikeaoppinen soittoasento voi sitten olla hieman kiikun kaakun.
Itse en juurikaan käytä selkäremmiä istuessa, noissa aktiivipeleissäni on kulmamallisia olkahinoja ja sitten tuen kahvan ( pianopeli ) alakulman reittävasten ja näin löytyy riittävän tukeva soittoasento mukana kulkevan jakkarani ollessa noin 56cm korkea.
En tavoittele oppikirjojen mukaista "oikeaoppista" soittoasentoa, vaan asentoa jossa viihdyn ja on kiva soittaa väsymättä.

Johan

[Viljo]

Hyvä apu korkeudelle on esimerkiksi mitata istuma-asennossa jalkataipeen ja kainalon välinen etäisyys. Eli soittimen ollessa sylissä, ei sen yläosa ylitä kainalokuoppaa. On meinaan äärimmäisen hankala soittaa, jos matalat äänet pitää löytää olkapään edestä.

[oki]

Hyvä apu korkeudelle on esimerkiksi mitata istuma-asennossa jalkataipeen ja kainalon välinen etäisyys. Eli soittimen ollessa sylissä, ei sen yläosa ylitä kainalokuoppaa. On meinaan äärimmäisen hankala soittaa, jos matalat äänet pitää löytää olkapään edestä.

Onko siis niin,  jos jalkataipeen ja kainalon väli on 43 cm, niin sopivin harmonikka olisi 43 cm korkea.
t: Oki

[Viljo]

Hyvä apu korkeudelle on esimerkiksi mitata istuma-asennossa jalkataipeen ja kainalon välinen etäisyys. Eli soittimen ollessa sylissä, ei sen yläosa ylitä kainalokuoppaa. On meinaan äärimmäisen hankala soittaa, jos matalat äänet pitää löytää olkapään edestä.

Onko siis niin,  jos jalkataipeen ja kainalon väli on 43 cm, niin sopivin harmonikka olisi 43 cm korkea.
t: Oki

Noin, kyllä. Siis suurinpiirtein. Uskoisin, että pieni vaihtelu on ihan ok, sillä etusijalla on se, että soitin tuntuu mukavalta käyttää.

[olli]

Mielestäni erityisen tärkeää on hankkia lapselle ja nuorelle haitarinsoiton harrastajalle oikean kokoinen peli.  Vanhemmiten peli kuin peli sopinee   Itselleni ei ole muodostunut ongelmaa haitarin korkeudesta - paino enemmänkin rupeaa olemaan ongelma.  Ei jaksa kovin kauan soittaa yli 10 kilon peliä.   Vanha "Kravatti" on n. 50 senttiä korkea ja painaa n. 8,5 kg.  Sillä on mukava fiilistellä.  Bugari on matalampi, mutta painaa jo hiukan yli 10 kg (tosin siinä on ergonomiset lantioremmit).  Äsken hankkimani Titano on painoltaan noiden välissä, korkeus normaali hiukan alle 50 senttiä.  Kun vaihtelen pelejä fiiliksen mukaan, en ole huomannut korkeuserojen aiheuttavan ongelmia.

PS, olen kevytrakenteinen noin 70 kg ja 172 senttiä pitkä

[PaRisto]

Moro,

Nyt pitää kyllä hivenen kritisoida Viljon mittaa haitarin korkeudesta.
Nimittäin aika pitkäselkäinen heppu pitää olla jos tuolla jalkataive - kainalo kriteerillä saa itselleen valittua yli 50 cm korkean haitarin! Mitatkaapa vaikka!?

Toisaalta jos haitari on sidottu liian tiukkaan soittajaan kiinni ja soittaessa ei saa juurikaan liikutettua peliänsä niin matalien äänien soittaminen on varmaankin hankalaa.
Jos remmit on sen verran löysällä että haitari pääsee elämään sylissä voi sitä tarvittaessa liuttaa joko alemmas tai kauemmas jolloin ylettyy helpommin ylhäällä oleviin näppäimiin.

No tämä nyt on tälläisen kotisoittajan ihmettelyä!

Mukavaa vuoden loppua ja soinnukkaampaa Uuttavuotta

t. PaRisto

[Viljo]

Sanoinko, että soittimen pitää olla 50 cm? En mielestäni. Eikä 50 cm ole mielestäni mikään mitta, mihin pitäisi verrata, vaan selkärangan pituus. Tarkoitan tällä sitä, että jos soitin on pystysuorassa vasemman reiden päällä, soittimen korkeus suhteessa olkapään tasoon on vakio. Soitin on tehty ihmistä varten, ei toisinpäin, vaikkakin 1930-luvun haitarit toisin todistavat (korkeuden puolesta). Haitarin korkeus on usein kompromissi, johon soittajien täytyy sopeutua.

Täytyy muistaa, että monet soittajat soittavat soittavat näillä isoilla soittimilla oli kyse sitten näistä vanhoista peleistä tai isoista konserttisoittimista. Siinä kohtaa on valintakriteerinä ollut muu kuin ihanteellinen korkeus ja/tai soittoasentoa on muutettu. Painoakaan tuskin on pääkriteeri, vaan valintaa ohjaavat soittimesta halutut äänet, ääniala, herkkyys ja muut soitto-ominaisuudet. Soittimelta halutaan mahdollisuutta päästä haluttuun päämäärään.

Harmonikan korkeutta suhteessa olkapäiden tasaan on helppo muuttaa (hieman) viemällä polvea kohti lattiaa. Tämä ei välttämättä muuta soittoasentoa huonoksi. Pääasia on, että kummassakin jalkapohjassa on kolme tukipistettä sekä takapuolessa kaksi, istumaluut. Myös puoliseisova asento voi olla ergonomisesti oikea, vaikkakin soittimen paino siirtyy olkapäille.

Ja summa summarum: mikään ei estä soittamasta korkeita soittimia. Se, mistä puhun, on soittimen ihanteellisesta korkeudesta suhteessa ergonomiseen soittoasentoon.

[Johan]

Nuo "oppikirja" soittoasennot tiukkine selkäremmeineen eivät ainakaan minulle suo sellaista leppoisaa soittoasentoa, jossa tunnen viihtyväni ja soittaminen tuntuu luotevalta silloin kun istutaan.
Pianokahvan kyseessä ollen, koskettimiston korkeus on usein vielä on korkeampi kuin harmonikan runko,
noissa aktiivipeleissäni se on 48 - 50cm luokkaa runkojen olessa noin 48cm korkuisia, tosin löytyy kyllä 52,5cm koskettimistokin, pelin rungon ollessa siinä 46cm korkea.
Aina ei siis voi tuijottaa rungon korkeuteen vaan kahva täytyy saada sellaiseen korkeuteen että käsi toimii luontevasti. Istuen soittessa korkeampi jakkara antaa mahdollissuuden säädellä soittasentoa luontevasti.
Toisaalla tällä foorumilla kerroinkin, että istuessa soitan aktiivipelleilläni kulmamallisilla olkahihnoilla ilman selkäremmiä, jakkarani on 56cm korkea ja tuen kahvan alapäätä oikeaan reiteen rungon olleessa vasemalla reidellä jolloin saan pelin sellaiseen asentoon, jossa on luontevaa soitella pitempäänkin väsymättä tarvittaessa.
Aikaisemmin soitin melkien aina soisoen selkäremi kiinni, mutta nykyisin "ahteri" painaa jo sen verran, että istuminen sopivankorkuisella jakkaralla tuntuu mielyttävämältä eikä selkä väsy kuten seisoessa.

Käytänössä olen havainnut, että melko usein soitetaan oktaavia korkeammalta,( havainto näppäinpelimiehiltä, jotka kritisoivat, että soitan liian alhaalta),  kuin on "kirjoitettu" ilmeisesti hakien luontevampaa soittoasentoa käden olessa alempana kahvalla, minä taas en juuri tee niin saundillisista syistä, sovituksellisista kylläkin tarvittaessa.

Johan

[Johan]

Ja summa summarum: mikään ei estä soittamasta korkeita soittimia. Se, mistä puhun, on soittimen ihanteellisesta korkeudesta suhteessa ergonomiseen soittoasentoon.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää joitakin taiturimaisia naisia, joilla usein on kehon mittoihin nähden kookas peli istuessa heti leuan alla ja siitä huolimatta soitto liukasliikkeistä.

Johan

[Johan]

Vielä yksi esimerkki valokuvina 1944 SM kisan soittajista. Kuvista voi tarkistaa miten eri korkeudella soittimet olivat kisaan osallistuneilla soittajilla Sm-tasolla tuolloin.
Kravatti on ripustettu sinne missä kravatti on normaalistikin ja Norrbackin amerikanmalli näyttää nuorukaisella melko kookkaalta.
Kysymys on pitkälti varmasti myös tottumuskysysmys, mutta ei se soittoasento ole kaikilla varmasti ollut
silloinkaan kaikkein ergonomisin.

Johan

[Hannu S]

Mielestäni 30-luvun kevyitä soittimia ja nykypäivän Casotto-soittimia ei pitäisi mittojensa perusteella vertailla millään tavoin ja on mielestäni väärin asettaa 30-soitinten mukaan nykypäivän soittimen sopivia korkeusmittoja. Ilmaa keuhkoihin on saatu lisäämällä paksuutta soittimiin. 30-luvulla soittimet olivat kapeita, korkeita ja keveitä. Itse hain aikani itselleni sopivaa soitinta. Vaikka olen koht pitkä ja hieman ylipainoinen mutta selkävikainen, löysin itselleni sopivan soittimen Bugarin Silveristä, mikä on matala, (tämä ei ole mikään mainos ja varmaan joku Pihlajamaan tms. muusikoiden käyttöön tehty Stage Star mallinen soitin olisi voinut olla sama asia). Mutta soitin on matala, kevyt ja ketterä hallita kokonaisuudessaan ja siinä ilma riittää. Soitin vuosikymmenet Goldenilla, mutten enää soittaisi. Soittimeni - vaikka on Casotto - keveys antaa myös aivan erilaiset mahdollisuudet palkeiden käyttöön ja bassopuolen hallintaan. Siinä on niin monia juttuja, mistä kokonaisuus muodostuu. Nykyään kyllä katselen ihmeissäni monia soittajia, joilla soitin on suuri Casotto ja kokoonsa nähden sellainen TV:n kokoinen. Itse en pysty sellaisesta enää mitään soittoa irti saamaan, mitä viitsisi edes itse kuunnella. Niin, jos joku haluaa asiaa testata, niin on minulla sellainen Farfisa - tappajahaitariksi nimittäni - joka painaa kait n. 18 kg ja pituuttakin riittää yllinkyllin. Kyllä soittimen käsiteltävyys on etusijalla, palkeita täytyy voida käyttää koko mitassaan ja bassokin hallita kaikissa tilanteissa. Siksi itse tykkään - jos nykypäivän Casottosoittimista puhutaan - pienuudesta, keveydestä ja ketteryydestä. Äänten laatu ei kyllä häviä siihen, että sointin on jonkun sentin matalampi kuin ns "täysimittainen" TV:n kokoinen Casotto. Kyllä ymmärrän hyvin klassisen musiikin soitossa ison mediabassosoittimen, kun sitä orkesterissa istualtaan soitetaan. Mutta sopivaa soitinta voi ja täytyy voida soittaa niin istualtaan kuin seisaaltaan ja se täytyy voidahallita sekä että. Ei riitä, että kotona harjoittelee istualtaan ja tarvittaessa bassoa vielä avittaa vasemmalla polvellaan, kun esiintymistilanne on aivan eri juttu. Konsertit ovat konsertteja, jos halutaan että niin soittaja kuin kuulijatkin tuppisuuna istuvat, mutta mukaansa tempaava esitys vaatii muutakin ja se tapahtuu parhaiten seisaaltaan kevyesti hymyissä suin. Erijuttu on sitten 30-luvun hienot soittimet.