Suomen Harmonikkaliitto

Videot - omat ja linkit

Aloittaja olli, 27-12-2014, 15:59:29

« edellinen - seuraava »

Henir

Oi kiitos, tuolla oli kyllä hulvaton meno. Nämä irkkurallatukset ovat kyllä taattua tavaraa puisissa kapakoissa. Tuo on aika helppo kappale soittaakin ja toimii aika hyvin ilman sen kummoisempia korusointujakaan. Bassossa toimii hyvin semmoinen, että painaa perusbassoa käytännössä vain kun sointu vaihtuu, tulee paljon iskevämpi.

maestro

"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

olli

Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

ftamt

Lainaus käyttäjältä: olli - 05-01-2017, 10:01:57
Lainaus käyttäjältä: maestro - 04-01-2017, 22:23:06
Kaikkee sitä voi tehdä soiton lomassa... Venäjällä näin..
https://www.youtube.com/watch?v=JHQqJDBjfSM&index=23&list=PL-hHabHdN7_l6hwxUsDydy_GZaMxgWZBl
Aina yhtä hauska - olen nähnyt muutaman kerran!
Yleisön joukossa näkyy istuvan oma mestarimme Matti Rantanen.
Toivo

olli

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 05-01-2017, 11:16:41
Lainaus käyttäjältä: olli - 05-01-2017, 10:01:57
Lainaus käyttäjältä: maestro - 04-01-2017, 22:23:06
Kaikkee sitä voi tehdä soiton lomassa... Venäjällä näin..
https://www.youtube.com/watch?v=JHQqJDBjfSM&index=23&list=PL-hHabHdN7_l6hwxUsDydy_GZaMxgWZBl
Aina yhtä hauska - olen nähnyt muutaman kerran!
Yleisön joukossa näkyy istuvan oma mestarimme Matti Rantanen.
Toivo
Ja kohdassa 3.40 vilahtaa tuttu "Nokia Tune"!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Teme

Hohneri ei enää ole ihan parhaimpien päiviensä kunnossa, palkeita paikkailtu aika reilusti ja ilmaa tuntuu kuluvan, mutta soitto raikaa

https://youtu.be/QmSfw9-weTU
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

ftamt

Siskollani on aivan samanlainen pianokahva Hohneri. Siinä on mahdottoman hyvin soivat kielet. Näitä
kun saisi halvalla varaosahaitareiksi, niin niistä saisi kerättyä kovan kielisarjan johonkin vanhaan suomalaiseen antiikkipeliin. Tällaista olen välillä haaveillut.
Toivo

Teme

Alkutalvesta näin kylillä katusoittajan jolla oli aikalailla saman näköinen Hohnerin pianopeli soittimena. Soitin oli ulkoisesti kaikkea muuta kuin kaunis ja hyväkuntoinen mutta soitto ja sointi oli kaunista. Soittajalla oli sormikkaat käsissä kun oli pakkaskeli, mutta eipä sekään haitannut soittoa eikä soittimen sointia.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

pianohessu

Omien, erittäin pitkäaikaisten ja tarkkojen tieteellisten tutkimusten tuloksena tiedän, että alle +17 celsiusasteen lämpötilassa allekirjoittaneen sormet soittaessa palelevat. Verenkierto käsissä muutoin on hyvä.

outi

Nyt menee hitusen ohi topikin. Mutta joku on sanonut että ulkomaisissa haitareissa on kaksi hyvää: italialaiset ja hohnerit. Liekö tottakaan... Mihkä väliin osuu suomalaiset, teknisesti ja sointisesti, unhoittaen sinivalkoisen hypen. Voipi olla että söhäisin kusiaispesää, mutta sitteki...

Teme

#210
Saksalaisia moititaan noin yleisestiottaen, mutta ainakin itse kyllä Hohnerin nostaisin ihan eri tasolle kun sakemannit muuten. Mulla oli yksi Hohner ja vastaavankokonen samaan runkomalliin tehty italialainen ja kyllä niistä Hohner oli sekä teknisesti että soinnillisesti minun mielestä laadukkaampi. Tätä ei pidä yleistää, näin ei varmasti aina ole. Hinta vaikuttaa paljon, osataanhan venäjälläkin tehdä huippu harmonikkoja vaikka tusinatavaraa olevat turistihanurit saakin ajattelemaan ihan muuta.

Itse laittaisin italialaiset ja suomalaiset (ainakin kouvolan pelit) aikalailla samalle viivalle ja juuri niiden alapuolelle Hohnerin.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

pianohessu

Aloitan tamperelaisittain: "Paha sanoo, sano Savela."

Taitaa olla hankala laittaa soittimia ihan absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Mitkä sitten olisivat kriteerit kun niitä arvostellaan? Soiton helppous, huollon yksinkertaisuus, hinta, koko, äänen väri, j.n.e. Monestiko olette kuulleet että tietynmerkkisen auton omistaja olisi omaansa pataluhaksi haukkunut?

Italialaiset ovat olleet hyvässä maineessa sata vuotta ja lähes saman ajan ovat olleet kotimaiset kysyttyä tavaraa - vieläkin, vaikkei niitä enää suuremmassa määrin valmisteta. Uskon kuitenkin että italialaiseen liittyy vähän eksotiikkaa ja kotimaiseen taas "oma maa mansikka -uskomusta". Olen herkällä korvalla kuunnellut lähes viisikymmentä vuotta erilaisten soittajien mielipiteitä ja näitä kahta on pidetty parhaina - italialaisia ja suomalaisia.

Kuten Teme jo kertoikin ei näistä venäläisistä ole kukaan pitänyt, mutta varma on etteivät minullekaan mielipiteensä kertoneet ole edes kuulleet koskaan Jupiterista. Eikä se ole edes ainoa.

USA:ssa valmistettua en muistaakseni ole milloinkaan nähnyt ja siellä on harmonikkoja tehty paljon. Osa luultavasti italialaisten kanssa yhteistyössä, mutta kuitenkin. Pancordion taisi olla kova sana ainakin joskus.

Tällä hetkellä minulla on kolme soitettavaa peliä, mutta en osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, jokainen on omalla tavallaan paras. Kouvolan Maestrossa on räyhäkäs ääni ja se on kevyt soittaa, Pigini on helevetin painava 15,5kg, mutta hienostunut cassottoääni (Näin sanoi sotilaskapellimestari!). Crosio on musette ja siksi omaa luokkaansa. Yhdestäkään en luopuisi.

ftamt

#212
Kyllä Amerikassa valmistettiin myös laatuharmonikkoja, komeita ja soivia. Sielläkin monet tehtaat
olivat italialaisten siirtolaisten perustamia. 1930-luvulla New Yorkissa valmistettuja  Exelcioreja pidettiin maailman parhaimpina ja niillä soittivat Pietro Fosini, Pietro Deiro, Viola Turpeinen ja Ragnar Sundqvist Ruotsista muutamia nimiä mainitakseni. Itselläni on New Yorkissa toimineen Galanti & Bros.  harmonikkatehtaan pianoharmonikka vuodelta 1931, joka on komean ulkonäkönsä ja herkän soivuutensa takia täysin parhaiden suomalaisten ja italialaisten veroinen. Varmaankin myös Ranskassa on tehty kautta aikojen hyviä harmonikkoja, mutta niitä on tuotu Suomeen vasta viime vuosikymmeninä. Laatua löytyy ainakin näistä keskusteluissamme mainituista maista, kun puhutaan kromaattisista harmonikoista.
Toivo

olli

Videota en voinut kuvata, mutta tänään näin ulkomaalaisen soittavan kaupungilla.  Hänellä oli "tuliterän" eli uuden näköinen Zero Zette 3-äänikertainen pianopeli.  Hän osasi myös soittaa.  Valitteli vain kylmyyttä.  No sormikkaat käsissään soitti ja hienoa oli kuultava.  Eivät kaikki ulkomaiset katusoittajat ole tumpeloita.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Teme

Ollin näkemä katusoittaja on ollut sitten lienee 'parempiosainen' ulkomaalainen. Useimmiten ainakin ne ulkomaalaiset haitarin soittajat joita itse olen nähnyt ovat soittaneet hyvinkin kuluneen näköisillä soittimilla. Tiedä sitten kuinka monella huonokuntoisen näköinen soitin ja resuiset vaatteet ovat vaan taktiikkaa ja sympatian keräystä, koska vaikka olisi kuinka huonon näköinen soitin niin kauniisti on kuitenkin soinut.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

outi

Jospa ne soittaa sillä huonommalla/halvemmalla/kevyemmällä haitarilla ulkona?
Kuinka noin ylipäätään, kannattaako sitä ykköshaitaria soitella ulkona vesisateella?

pianohessu

Tällä ukomaalaisvahvistuksella suurimmalta osin ei ole mitään käsitystä harmonikasta. Minulta on muutaman kerran pääkaupunkiseudulla tultu oikein ostamaan Kouvolalaista ja tarjottu kaksisataa euroa. Koska olen hieman huono business -mies en ole osannut arvostaa tarjousta

Minun näkemäni kurtut ovat olleet ilmastointiteipillä paikattuja, monasti Delicia -hanureita. Viime suvena Tikkurilassa kyllästyneen näköinen artisti istui kostealla nurmikolla koko sadan kilon painollaan soittimensa päällä. Ihme kyllä - kesti. Samoin naisväen olen nähnyt lepuuttamassa jalkojaan istumalla hanurin (-sa) päällä. Kunnossa olevaa harmonikkaa en ole näillä taiteilijavieraillamme nähnyt.

Toisaalta: muistan yli kymmenen vuoden takaa kolmirivistä bajania soittaneen naapurimaan miehen. Heitin aivan kokeeksi hänelle toivomuksen; Nikolai Rimskij-Korsakov, Kimalaisen lento. Kyllä tuli komeasti. Myöhemmin selvisi että soittaja oli opiskellut Leningradin konservatoriossa. Tämän taiturin lisäksi Myyrmäessä soitti samoihin aikoihin noin kolmenkymmenen ikäinen mieshenkilö ja varsin viehättävän oloinen nuori nainen ja molemmat hyvin.

Järvenpään asemalla olen muutaman kerran kuullut virtuoosin vetävän kappaletta joka alkaa Besame muchona ja päättyy Saarenmaan valssiin.


ftamt

Olen nähnyt hyvin tummaverisiä soittajia, joilta ei tule yhtään tunnistettavaa sävelmää. Vetetevät vain paljetta edestakaisin ja tunnustelevat joitakin ääniä. Siis eivät osaa ollenkaan soittaa. Parempi sekin, kun tehdä rahaa rikollisin keinoin varkauksilla ym... Tuskinpa ovat saaneet montaa kolikkoa mukiin päivän mittaan.
Toivo

pietrodeiro

Niin, monissa paikoissa ei kyllä ole mitään asiaa kadulle "kurnuttelemaan" ellei osaa ihan oikeasti soittaa. Olen reissuillani aina satunnaisesti katsastellut myös erilaisten soittajien kykyjä, ja täytyy sanoa että joissain paikoissa on kyllä myös katusoittajilla tosi kova taso. Sanokaapas muuten missä oheisten kuvien soittajat musisoivat?


mahu



Pääsimpä välillä bassonki kaulaan :)