harmonikan tulevaisuudennäkymiä

[Viljo]

Ompas täällä oltu ahkeria viikonlopun aikana! Muutaman kommentin haluan antaa myös tähän halpa-kallis-harmonikka -keskusteluun. Pohjaan nyt osan sanomisistani osittain kokemuksiini, osittain tutkimaani lähdeaineistoon.

Se, että täällä arvostetaan kalliita ja laadukkaita harmonikkoja juontaa paljon juurtaan markkinointiin ja pitkäaikaisiin laatumerkkien markkinoihin. Yksikään harmonikkoja Suomessa valmistanut ammattilainen ei ikinä tehnyt huonoa jälkeä - ainakaan oman mielensä mukaan (eli muutama poikkeus on). Laatu on ollut tae soittimen myynnille. Toisinaan näkee myös suomalaisille tyypillisen "vimpelinhimon" harmonikanmyynnissä: ihmiset ostivat usein sen Kouvolan Casotton sillä perusteella, että siinä oli rekisterinäppäimiä enemmän kuin Maestrossa. Mutta täällä ei valmistettu lastensoittimia. Sitten tuli 1950-luku, joka vaikutti Suomen harmonikkakulttuuriin monella tapaa. Tänne rantautui ensimmäinen halpojen harmonikkojen tuontiaalto. Samalla Oy Harmonikan ulkomaanmyynti kuoli (tehdas ei lähtenyt hintakilpailuun mukaan). Pienten ja halpojen pelien tuonnista voidaan kiittää mm. Lasse Pihlajamaata. Pohjoismaiden Sähkö oli niin ikään yksi näitä halpoja ja pieniä soittimia myyvä yritys.

Halpojen pelien hinnan suhde kalliisiin peleihin verrattuna on ollut huima! 1960 Oy Harmonikan Cassotto-malli oli halvimmillaan 194 000 markkaa ja Maestro oli 162 000 markkaa. Pentti Taskulan Carnival-malli oli tehtaan kallein soitin 165 000 markalla, muiden pienempien soittimien ollessa alle 60 000 markkaa. Vastaavasti italialaiset harmonikat olivat suurelti osin alle 100 000 markan hintaisia vain muutamien mallien ollessa selvästi omassa hintaluokassaan, jopa 175 000 markassa. Saksalaiset harmonikat olivat pieniä lasten harmonikkoja alle 40 000 markan hinnoillaan.

Toistan vielä kerran: Markkinat olivat valtavat 1950-1960-luvulla!

Harmonikkakouluja perustettiin ja kansalaisopistoissa harmonikka tuli osaksi toimintaa. Jossain vähän aikasemmin, jossain vähän myöhemmin. Tuli rautalankabuumia, mutta 1970-luvulla alkoi uusi soitinmyynnin buumi. Tähän rytäkkään ehti Ahvenainen ja Pihlajamaa perustaa omat yrityksensä. Sitten se tärkein 1980-luku. Se on Suomen harmonikanhistorian kulta-aikaa. 1930-luku on oma lukunsa, mutta se ei vedä vertaa millään mittarilla 1980-luvulle. 1980-luvulla harmonikalla oli ammattitason opetusta, vakiintuneita soitinkouluja, laaja (1950-luvulla alkanut) harrastajakunta. Soittimia myytiin mielettömiä määriä. Siis nykylukuihin verrattuna kymmenkertaisesti. 1930-luvulla näitä ei yksinkertaisesti ollut harrastajia lukuun ottamatta. Kappalemäärällisesti harmonikkoja tuli ennätysmäärä 1980-luvulla. 1930-luvun myyntiluvut eivät riitä lähellekään näitä lukuja.

Oma tulkintani on se, että se 1950-luvulla alkanut halpaharmonikkojen myynti loi markkinat 1980-luvulle. Ilman 1950-luvun halpaharmonikkoja ei yksinkertaisesti olisi syntynyt soittajia ostamaan niitä kalliita Traviatoja ja muita merkkipelejä. Mielestäni historia puhuu Hannun sanoman mukaan. Halvat soittimet eivät ole keneltäkään pois. Pääasia, että pääsevät soittamaan.

Omasta historiallisesta näkökulmastani pidän näitä halpahaitareita hyvänä juttuna. Ne eivät ole olleet harmonikkakulttuurilta ja sen elinvoimaisuudelta pois. Jos se on joltain pois, niin soittomukavuudesta tai vaikkapa merkkiharmonikan myyjältä. Saamme kuulla irvikuvia harmonikansoittajista (ei soittimista), joita kuulemme kesäisin kaupungilla - siis niistä surullisen kuuluisista maahanmuuttajamammoista, jotka soittavat haitarista yhtä ääntä, kun muuhun ei ole varaa tai taitoa. Halpojen harmonikkojen kääntöpuolella on myös ajattelu, että kun soitin on niin halpa, ei sitä kannata korjauttaa. Tämän takia kuulemme huonovireisiä harmonikkoja ja ties mitä ylimääräistä kolinaa ja näemme palkeissa jeesusteippikorjauksia... So what? Mitä sitten? Kyllä minä sen kestän, että on "sivuvaikutuksia". Se on siedettävä, jos haluaa antaa suurelle massalle mahdollisuuden soittaa. On väärin ottaa köyhältä kulttuurin luomisen mahdollisuus pois! On hyvä, että täällä soitetaan.
Ja sitä totta vie on Suomessa tehty. Täällä on soitettu, kukin omalla tasollaan. Täällä on uniikki harmonikkakulttuuri (esim. harmonikkaristeily), on puskasoittoja, on sitä ja on tätä. Kulttuuri on kutakuinkin elinvoimainen, mutta suurten ikäpolvien ikääntyessä on väistämättä edessä suuren volyymin loppuminen.

Näillä muutamilla mietteillä eteenpäin.

ps. 1980-luvun Traviatat (ja muutkin pelit) alkavat olla vahojen puolesta finitto. Vahojen keskimääräinen elinaika on noin 20 vuotta. Jos ostaa 2000 eurolla 1980-luvun soittimen, niin lisätkää siihen hyvät ihmiset yli 1000 euroa huoltokustannuksia päälle, jos haluatte hyvässä trimmissä olevan soittimen itsellenne.

[Giulietti]

[quote author=Viljo link=topic=1747.msg15155#msg15155 date=1422213979
ps. 1980-luvun Traviatat (ja muutkin pelit) alkavat olla vahojen puolesta finitto. Vahojen keskimääräinen elinaika on noin 20 vuotta. Jos ostaa 2000 eurolla 1980-luvun soittimen, niin lisätkää siihen hyvät ihmiset yli 1000 euroa huoltokustannuksia päälle, jos haluatte hyvässä trimmissä olevan soittimen itsellenne.
[/quote]

Ei välttämättä! Itselläni oli aiemmin Giulietin Traviata vuosimallia 1984 jonka myin pois viime vuoden alussa siis vuonna 2014, soitin oli siis kolmekymmentä vuotta vanha eikä vahoja oltu koskaan uusittu, eikä myöskään tarvetta tälle ollut. Tämä ei ollut oma mielipiteeni vaan asiantuntijan näkemys, huollatin toki soitinta säännöllisesti, eli viritys (kyseisessä soittimessa riitti jopa 5.vuoden välein) ja samalla tietenkin kovettuneita kielinahkoja vaihdettiin. Tuo vahojen kovettuminen on hyvin soitinkohtaista eikä voi sanoa että kaikki 80-luvun soittimet tarvitsisivat 1000€ huollon vaikka täällä niin väitetään. Paljon on kiinni miten soitinta on pidetty ja huollettu. Lukuisia harmonikkaja olen kokeillut ja välillä ihmetyttää se että ihmiset eivät tajua huollon merkitystä. Kun soitinta huollattaa säännöllisesti (kuten esim. autoa) soitin kestää lähes ikuisesti ja tulee halvemmaksi kuin teettää iso huolto soittimeen jota ei ole vuosiin huoltanut. Mutta en allekirjoita väitettä että 80-luvun soittimiin pitäisi lisätä tuollainen summa, riippuu soittimesta, kannattaa kokeilla ennen ostoa.

[mahu]

Joo, ei nuo kaikki 80-luvun pelit nyt mitään isoja huoltpja välttämättä tarvitse. Siinä Viljo on kyllä oikeassa että 80-luvun käytetyn pelin kun ostaa niin se iso huolto alkaa kuitenki jo koputtamaan oveen nopeemmin kuin uuden pelin.

[Viljo]

Niin - vahojen keskimääräinen ikä on noin 20 vuotta. Siihen mahtuu paljon erilaisia harmonikkoja ja niiden kohtaloita. Joskus on tilanteita, että vahat ovat vanhanakin ihan ok, mutta kielet ovat niin likaiset ja venttiilit huonossa kunnossa, että kokonaishuolto on parempi tehdä vahat vaihtamalla. Joskus vahat ja muu kokonaisuus ovat niin hyvät, eikä mitään tarvitse tehdä. Soittimet pitääkin käsitellä yksilöinä ja vahojen kanssa pitää olla aina poikkeuksellisen tarkkana.

[htoyryla]

Kun soitinta huollattaa säännöllisesti (kuten esim. autoa) soitin kestää lähes ikuisesti ja tulee halvemmaksi kuin teettää iso huolto soittimeen jota ei ole vuosiin huoltanut. Mutta en allekirjoita väitettä että 80-luvun soittimiin pitäisi lisätä tuollainen summa, riippuu soittimesta, kannattaa kokeilla ennen ostoa.

Yksittäisen harmonikan tulevaisuus tosiaankin on kiinni siitä huolletaanko sitä ja kuinka. Tässä oli kuitenkin pitkälti puhe siitä löytyykö uusia soittajia ja mistä. Tuo "riippuu soittimesta" tarkoittaa myös sitä että kokeneiden haitaripiirien ulkopuolelta tulevalle käytetyn ostaminen on hankalaa ja riskialtista. Ja taas kaupasta uutena ostamalla menettää tuhansia euroja jos soitin/soitto ei sitten kiinnostakaan. Tämä pitää köyhät ja kokeilijat poissa. Näen tässä että harmonikka rajautuu tietyn piirin soittimeksi näistä syistä, kun taas kielisoittimia, kosketinsoittimia ja puhaltimiakin pystyy kuka tahansa kokeilemaan ja aloittamaan.

Lavoilta ja levyiltä harmonikka ei tietenkään katoa, harmonikkapiirien jälkikasvusta syntyy sen verran ammattisoittajia.

[Giulietti]

Kyllähän pianokin on kallis soitin ja kuitenkin aika monelta sellainen kotoa löytyy joten en vieläkään ole sitä mieltä että harmonikka olisi jotenkin rajoittunut tietyn piirin soittimeksi. Yhtä hyvin voitaisiin ajatella että jääkiekko on vain tietyn piirin harrastus koska sekin maksaa melkoisesti, mutta kyllä siinäkin harrastajia on kaikista yhteiskuntaluokista. Ei tuo käytetyn kelvollisen soittimen etsintä mitään salapoliisin työtä ole, onnistuu kun tietää vähän mitä katsoa, itse olen omistanut useita soittimia ja kaikki ovat olleet käytettyjä, yhtään huonoa ei ole tielleni sattunut ja olen ostanut liikkeistä ja yksityisiltä joten siinäkään ei ole eroa. Tietenkin tietyistä liikkeistä ostaminen on turvallisempaa koska soittimet ovat ainakin läpikäytyjä ja jollain tapaa huollettuja. En kirjoita mistä olen monta hyvää soitinta ostanut ettei kukaan syytä mainostamisesta.

Sitä en toki kiistä etteikö vanhoissa soittimissa olisi jossain vaiheessa suuremmankin remontin tarve, tämä tietenkin johtuu paljolti siitä kuinka soitinta on pidetty aiemmin. Itse huollatan soittimiani säännöllisesti jolloin kerralla ei tule niin suuria kuluja (hieman sama kuin auton säännöllisessä huoltamisessa), muutenkin pidän soittimeni hyvässä kunnossa pyyhkimällä sormenjäljet pois soiton jälkeen, säilyttämällää soittimen oikein, siivoamalla pölyt myös sisäpuolelta sillon tällöin jne. Pikkuasioillakin on merkitystä.

[htoyryla]

Kyllähän pianokin on kallis soitin ja kuitenkin aika monelta sellainen kotoa löytyy joten en vieläkään ole sitä mieltä että harmonikka olisi jotenkin rajoittunut tietyn piirin soittimeksi. Yhtä hyvin voitaisiin ajatella että jääkiekko on vain tietyn piirin harrastus koska sekin maksaa melkoisesti, mutta kyllä siinäkin harrastajia on kaikista yhteiskuntaluokista. Ei tuo käytetyn kelvollisen soittimen etsintä mitään salapoliisin työtä ole, onnistuu kun tietää vähän mitä katsoa, itse olen omistanut useita soittimia ja kaikki ovat olleet käytettyjä, yhtään huonoa ei ole tielleni sattunut ja olen ostanut liikkeistä ja yksityisiltä joten siinäkään ei ole eroa. Tietenkin tietyistä liikkeistä ostaminen on turvallisempaa koska soittimet ovat ainakin läpikäytyjä ja jollain tapaa huollettuja. En kirjoita mistä olen monta hyvää soitinta ostanut ettei kukaan syytä mainostamisesta.

Pianolla oli ennen semmoinen statushuonekalun arvo. Sellaiseen tarpeeseen kuin minulla oli kansakouluaikana (jolloin sain vain sen melodikan) saa nykyään parillasataa keyboardin joka ei vastaa oikeata pianoa mutta jolla saa tuntumaa musiikkiin. Ostin juuri semmoisen yhteen satunnaiseen tarpeeseen, kelpasi konservatoriossakin pianoa opiskelleelle satunnaiseen säestykseen kotioloissa.

Jääkiekko- tai muu urheiluharrastus ei ole tähän verrattavissa. Kysymys on aloituskustannuksesta kun on epävarmaa oppiiko ja kiinnostaako pitemmän päälle. Kun se oma juttu on vielä haussa.

Lähinnä tämä osoittaa minulle miten vaikeata sille, jolle omaan soittimeen liittyvät asiat ovat päivänselviä, on asettua kokonaan toisenlaisessa tilanteessa olevan ulkopuolisen asemaan. Se mikä sinulle asioissa sisällä olevana on itsestäänselvää ja helppoa, on jollekin toiselle semmoinen kynnys jota ei edes yritä lähteä ylittämään. Sillä on seuraukset... harmonikka ei ole edes vaihtoehto.

Mutta ihan sama asenne oli puhaltimienkin kohdalla. Ja ymmärrän kyllä sen että soitonopettajat pitävät kiinni soitinten laadusta. Ja saavat pitääkin, omien oppilaittensa osalta. Puhallinpuolella kuitenkin on edullisiakin soittimia saatavissa ja kokeilijat hankkivat niitä.

PS. Täällä tietysti on vain sitä porukkaa, jotka tekisivät vaikka mitä jos jälkikasvu haluaisi alkaa harmonikan soiton, siis ellei jo soita. Siinä mielessä on ymmärrettävää ettei osaa ajatellakaan muunlaista tilannetta 

[htoyryla]

Mikäs ongelma se sopivan harmonikan löytäminen on sellaiselle, joka tuntee pelit ja pyörii muutenkin paikoissa ja piireissä jossa niitä liikkuu. Mulle itsellenikin, vaikka jo tunnen haitareita ja olen tälläkin foorumilla aktiivisesti pyörinyt alusta asti, kuutisen vuotta, ajatuskin lähteä hankkimaan nyt harmonikkaa on vastenmielinen. Mä tykkään soittaa haitaria, en etsiskellä sopivaa ympäri maata, tarkoitti se sitten matkustelua tai painavien lähetysten hoitamista ympäri maata. Ja riskit on turhan isot, uuden arvo tippuu samantien ja käytetyn kohdalla kunto on riski muuten. Sen mä kyllä jo nykyään huomaan itsekin, että onko peli mun käsissä soitettava, sopivassa viereessä ja soundiltaan sopiva. 

[kultakala]

Minä olen ostanut kaksi kolmesta hanurista netin kautta yksityisiltä. Kumpaakaan en tietenkään testannut tai nähnyt livenä, koska sijaitsivatkin pitkien matkojen päässä. Oli kuitenkin vähän ylimääräistä rahaa ja huokeat hinnat, niin pitihän sitä seikkailun tähden vähän riskeerata ja rukoilla että kaikki on jees.
Molemmat hyväkuntoisia ja erityisesti lp cassottoon olen ollut tyytyväinen. Liikkeestä ostettu oli ensimmäinen, luonnollisesti aloittelija menee maksamaan aivan liikaa jostain susipelistä. Palvelukin oli tosi hurmaavaa. Huhhuh. Netistä ostaisin kyllä jatkossakin, tosin mielellään jostain lähialueilta että pääsee katsomaankin ja itse kuljetuskin on pienoinen riski aina...

[Giulietti]

En edelleenkään ole sitä mieltä, että harmonikan osto olisi kauhea riski. Jos ostat uuden kalliin soittimen, on selvää että arvo tippuu suhteessa enemmän kuin vanhassa, mutta uusi on tietenkin uusi, toinen asia on, että uudet soittimet ovat kalliita joten aloittelijalle uusi soitin on melko turha hankinta ellei ole varma soittoharrastuksen jatkumisesta. Käytetyn harmonikan ostaminen ei myöskään mielestäni ole suuri riski, jos soitin ei miellytä sen saa kyllä myytyä eteenpäin. En ole itse jäänyt tappiolle yhdessäkään harmonikassani jonka olen pois myynyt. Harmonikoista vähemmän tietävän kannattaa ostaa soitin sellaisesta liikkeestä jossa on muutakin harmonikkatoimintaa (käytännössä korjaus ja huoltotoimintaa), näissä soittimien laatu on melko hyvä. Itse olen kaksi viimeistä soitintani ostanut netistä liikkeestä, näkemättä soittimia ja ovat olleet hintansa arvoisia. Rehellinen, asiantunteva liike (myyjä) on suositeltava paikka ostaa.

[olli]

Hyvin kannattaa pitää ja huoltaa

[htoyryla]

Se miksi olemme koko ajan eri mieltä, lähtee siitä että te katsotte asiaa harmonikasta todella kiinnostuneen kannalta, minä taas aloittajan (ja mahdollisten aloittajan vanhempien) kannalta tilanteessa jossa on muitakin vaihtoehtoja soittimeksi tai ollaan epävarmassa tilanteessa, syystä tai toisesta kokeilemassa.

Ei tätä kannata jatkaa. Molemmat tapaukset on todellisia. Mun pointtini on lähinnä se että haitarin kannalta tilanne on epäedullinen. Tai sekin riippuu näkökulmasta... voi olla ihan hyväkin juuri näin jos on sitä mieltä että harmonikkaa lähtevät soittmaan vain todella kiinnostuneet.

[htoyryla]

Olen nyt miettinyt tätä keskustelua. Minun kokemani asiat kielletään, osoitetaan vääriksi. No, samaa koin jo kun menin haitarikauppaan ja halusin kokeilla saanko haitarista sävelmän ulos. Samalla mallilla olin onnistuneesti kokeillut saksofonia ja klarinettia, saanut sävelmän soimaan ja ostanut soittimen. Olin kotona perehtynyt haitarin näppäinkaavioon ja katsonut siitä c-molliasteikon. Myyjä kritisoi koko ajan tätä lähestymistapaa eikä suostunut auttamaan kun kysyin neuvoa. En ostanut siltä mieheltä.

Tästä keskustelusta jää nyt se fiilis, etten voi kenellekään kiinnostuneelle suositella lähteä haitaria hankkimaan. Jo siksi että Suomessa taitaa tänä päivänä kiertää samat vanhat pelit, ja kaupoissa kärsii se uusi ja osaamaton jolle ne romut päätyvät ja joka ei ilkeä panna vahinkoa kiertoon.

Onko sillä sitten väliä jos en suosittele. En tiedä. Niiden vuosien aikana kun harrastin saksofonia ja klarinettia, rohkaisin varmaan pitkälle yli kymmentä kiinnostunutta hankkimaan puhaltimen. Osaa neuvoin netissä, osa kävi luonani kysymyksineen ja ongelmineen. Ammattilaiset panivat riman korkealle, esittivät oikeastaan enemmän vaatimuksia kuin neuvoja. Minun avulla ne joille rima oli liian korkealla pääsivät vaivatta sen ali. Toki halvoissa puhaltimissakin on riskejä, nekin olivat esillä. Ainakin yhden olen rohkaissut ja neuvonut haitarinkin kanssa liikkeelle. Nyt ei enää kiinnosta.

[pillimees]

Se miksi olemme koko ajan eri mieltä, lähtee siitä että te katsotte asiaa harmonikasta todella kiinnostuneen kannalta, minä taas aloittajan (ja mahdollisten aloittajan vanhempien) kannalta tilanteessa jossa on muitakin vaihtoehtoja soittimeksi tai ollaan epävarmassa tilanteessa, syystä tai toisesta kokeilemassa.

Ei tätä kannata jatkaa. Molemmat tapaukset on todellisia. Mun pointtini on lähinnä se että haitarin kannalta tilanne on epäedullinen. Tai sekin riippuu näkökulmasta... voi olla ihan hyväkin juuri näin jos on sitä mieltä että harmonikkaa lähtevät soittmaan vain todella kiinnostuneet.

Pikku hiljaa haitari on ,nyky muodossaan,katoavaa kansan perimää.Kyllä se tuo elektroniika ajaa lopulta ohitse. Vaihdoin juuri kaks kiipparia,Solton ms-100 ja 60 Yamahan Tyros5-61:een.Voi sitä saundimaailmaa. On niin elävät haitari/saxofon/pianosaundit että jees! Niin.mihin mä enää tuota haitaria tarviin? Pojalleniko, on 16v soittaa ja opiskelee rumpaliksi..utopiaa!Tuntuu ,onneksi tuo syna kiinnostavan! Hyvä niin.

[pillimees]

Hyvin pitkälti alle kirjoitan tuon Viljon näkemyksen. Noista peleistä vielä et monessa "mökissä" on nurkissa lojumasa soittopelejä, hyviäkin olleet aikoinaan.Oma kohtainen kokemus.Veljeni appiukko oli kova haitarimies.No, soitto taito oli luokkaa,että näppylöihin liimasi c,d,e jne.Osti kouvolan Casoton,hopeahäkin ja oppetteli,,minkä nyt vanha mies kykenee.Sitten sairastui ja kuoli.Tästä aikaa jo n,20v. Sinne peli jäi. Veljen tytär opiskeli sibiksessä pianon soittoa ja ei niin paljoa et olis sitä ukkinsa haitaria silloin tällöin vedelly auki,saadakseen ilman kiertämään. Ei kuulema kiinostanut Haitari ,oli aikoinaan,parhaiten soivia kouvolalaisia mitä olen kokeillut. Siellä se nyt mätänee,kenenkään sen unta häiritsemättä.Viimeksi käydessäni kokeilin..pilalla,tai ainakin melekosen remontin tarpeessa. Ääniä soi itsekseen,näppäimet jumittaa jne..!Ketään ei kiinosta. Samoin,ostin isälleni haitarin kun täytti 60v.Kouvolan peli mallia jotakin -50 luvulta. Neliääni kerta sivussa muistaakseni tanko jota ylös,alas liikuttamalla vaihtui saundit?? Ihan hyvin soiva peli Ei vuotanut,ei lotisseet näppäinet ja vireyskin ..kohtalainen. Isä käytti sen kouvolantehtaalla jossa tarkistivat vehkeen.Kirje tuli haitarin mukana,tais olla et muutama huopa oli vaihdettu ja viritys tarkastettu.Ei suuremman remontin tarvetta. Tämä oli silloin kun kouvolantehdas eli viimeisiä vuosiaan. Noin 8 vutta sitten isä kuoli pois ja haitari on ollut siitä lähtien laukussaan,täysin nykäisemättä. Veli asuu naapurissa. Mut kun ei ketään kiinosta. Ostaisin   sen pois mutta kun on yhteisesti hankittu lahja niin ei oikein ilkeä mennä muilta kyseleen! Mädätköön rauhassa. Vastaavia tapauksia on useita. Pelejä on kun vaan löytyisi niille soittajia!

[EP]

"Pikku hiljaa haitari on ,nyky muodossaan,katoavaa kansan perimää.Kyllä se tuo elektroniika ajaa lopulta ohitse. Vaihdoin juuri kaks kiipparia,Solton ms-100 ja 60 Yamahan Tyros5-61:een.Voi sitä saundimaailmaa. On niin elävät haitari/saxofon/pianosaundit että jees! Niin.mihin mä enää tuota haitaria tarviin? Pojalleniko, on 16v soittaa ja opiskelee rumpaliksi..utopiaa!Tuntuu ,onneksi tuo syna kiinnostavan! Hyvä niin."

Enpä usko tuohon, saahan niistä koskettimista viuluja, puhaltimia ym, silti niidenkin soittimien soittamista jatketaan, miksiköhän?
Onhan niissä jokin ero oltava ja onkin!
Jotkut valitsee sen helpoimman tien, eivätkä jaksa raahata keikalle sitä haitaria mukana, mutta onhan se pändin monipuolisuudesta pois.
Sehän on totta, että jotkin keikkajärjestäjät ja osalle ihmisistä on jäänyt aika yksipuolinen kuva, vaan eihän se ole pelkästään soittimen vika?
Enkä mitenkään väheksy perinteistä haitarimusiikkiakaan hyvin soitettuna sitä kuulee aika harvoin nykyään ja menee varmasti erikoisena ohjelmanumerona lähes missä vaan.

[htoyryla]

Enpä usko tuohon, saahan niistä koskettimista viuluja, puhaltimia ym, silti niidenkin soittimien soittamista jatketaan, miksiköhän?
Onhan niissä jokin ero oltava ja onkin!

Kyllä aidoissa soittimissa on jotain. Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt paljolti pois synien käytöstä. Digipiano ja rummut sämpleistä, muu pitää soittaa itse. Toki se pianokin pitää itse soittaa, mutta on digisoitin.

Ei mulla ole haitaria vastaan soittimena mitään, mutta elintapaa siitä ei mulle tule.

Midipuhallin aikoinaan innosti minut oikeiden puhallinten kimppuun. Ettei se aina mene oikeista soittimista pois, voi se mennä toisinkin päin. Mä puhun nyt harrastuksesta, en keikkailusta, josta ei ole omaa kokemusta.

[Viljo]

Pari näkökulmaa taas.

Keskustelin yhden asiakkaan kanssa menneellä viikolla. Nuori kaveri. Todettiin, että kyllä nuoria harrastajia riittää, vaikkakin televisioinnin poisjäänti vaikuttaa tilanteeseen negatiivisesti.

Harmonikkojen näkymisessä on sikäli omintakeinen tilanne, että ala ja soittajat ovat (anteeksi nyt vaan) sisäänpäin kääntyneitä. Selitän:

• Harmonikkoja myyvät pääosin alalle täydellisesti omistautuneet henkilöt. Ainoastaan Musiikki Järvenpää sekä Tampereen musiikki myyvät uusia ja käytettyjä harmonikkoja muiden soittimien ohella. Vertikaalissa haitareita? Nope. Fazer? Nope. Soitin Laine? Nope. Harmonikat siis eivät näy siellä, missä niiden myös pitäisi näkyä. Tämä voi olla peruja rautalankabuumista.
• Oletteko koskaan miettineet miksi täällä foorumillakaan valtavirta ei puhu kansanmusiikista? Asiaa käsitellään toki, mutta pääosin asiat pyörivät yksinsoiton ympärillä. Ikään kuin kansanmusiikki olisi oma kokonaisuutensa ja harmonikka omansa - eikä niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Tässä tietenkin kärjistän asiaa. Onhan niillä paljonkin tekemistä keskenään, mutta se ei näy merkittävästi. Toki täytyy muistaa, että tämä foorumi on tehty soitinta silmällä pitäen, ei musiikkikategoria mielessä.

[htoyryla]

Harmonikkoja myyvät pääosin alalle täydellisesti omistautuneet henkilöt. Ainoastaan Musiikki Järvenpää sekä Tampereen musiikki myyvät uusia ja käytettyjä harmonikkoja muiden soittimien ohella. Vertikaalissa haitareita? Nope. Fazer? Nope. Soitin Laine? Nope. Harmonikat siis eivät näy siellä, missä niiden myös pitäisi näkyä. Tämä voi olla peruja rautalankabuumista.

Tämä on osa sitä mitä minä näen. Soitinkaupoissa ei näe haitareita, niitä pitää lähteä erikseen etsimään mistä niitä löytää. Tämä ja monta muuta tekijää joiden takia haitarin aloittamiseen pitää ihan eri lailla panostaa ja omistautua, se ei ole yksi vaihtoehto muiden soitinten joukossa vaan oma tavallaan suljettukin maailmansa.

En tiedä mitä tarkoitat rautalankaboomilla. Varsinainen rautalankamusiikki sijoittui 60-luvun alkupuolelle, mutta voi olla että tarkoitat näitä myöhempiä ilmiöitä kun joka poika yrittää hevitilutuskitaristiksi. Fazerilla oli haitareita vielä 70-luvun loppupuolella. Minäkin harkitsin, kun halvin peli olisi ollut runsaan tonnin silloisina markkoina. F-musiikkissahan näki haitareita taas ihan viime aikoina, muutama Rolandin digimalli ja olipa yksi Pihlajamaan 3äk peli muistaakseni. Luulen että ne taas jo siirtyivät tilaustavaraksi.

F-musiikin valikoima kattaa kyllä soittimet aika kattavasti, rock-soittimien lisäksi jousia, puhaltimia ja muita löytyy kyllä edustava valikoima. Ettei haitarien poissaolo pelkästään kitaroiden suosion syytä ole. Moni muu liike sitten painottuukin pop/rock-soittimiin, esim. DLXMusic.

Kun tässä on käytettyjen kaupasta on puhetta, ja siitä että tottumattoman kannattaa ostaa käytetty haitari kaupasta. Haitareita tosiaan taitaa saada alan kaupoista käytettyinä, muuten soitinalalla käytetyt ovat kadonneet kaupoista. Haitarikaupoissa niitä vielä liikkuu. Tosin itse en innostu enää ajatuksesta lähteä koko päivän autoreissulle kokeilemaan käytettyjä kaupoissa... kalliita olivat tasoon nähden.

[EP]

Huomasinkin, että kansanmusiikki jäi kokonaan mainitsematta edellisessä kirjoituksessani.
Ei oikein vois kuvitella kansanmusiikkia ilman aitoja soittimia! 
Tampereen musiikki on monipuolinen liike tampereella, Ahosen musiikki myös, muutti vähän syrjemmälle muutama vuosi sitten.


Porissa Pihlajamaan musiikki ja on niitä varmaan muuallakin.