Scandalli

[Okokko]

Mistä löytyy Oy Harmohikka tehtaan Scandalli mallin sarjanumero?
Omassa haitarissani on kulmikkaat näppäimet ja rekisterivaihtajat 2kpl diskanttipuolen takaosassa. Bassopuolella ei ole vaihtajia.
Haitarini on väriltään musta. Aivan samanlaista ei ole täällä galleriassa. Kukkolan 7/21 on lähinnä. Kukkola & kump paikalla minulla lukee Oy Harmonikka.

[ftamt]

Vanhemmissa Kouvolan peleissä sarjanumero on takapahvin alla ja sisäpuolella diskantin reunassa, johon palkeen raami tulee kiinni. Se löytyy myös bassopuolelta. Numeroleima on niin iso, että kyllä sen huomaa, jos ei ole sotkettu tai hiottu pois. On se ainakin kolmessa paikassa, joten pitäisi löytyä.

[Okokko]

Kiitokset  ftamt.
Ainakin diskantin pahvin alla oli selvä merkintä No 1884. Miten tuota pitäisi jäljittää että saisi selville valmistusvuoden?

[Hannu S]

Scandallimallia valmistettiin vuosina 1944-1950. Niissä käytettiin joko omia Harmo-kieliä tai Italilaisia "käsinfiilattuja" tarkkuskieliä. Viljno keräämässä valmistusnumerolistassa  pienin on1871 ja viimeisin 2180. Kun huomioi vielä muoden mallien valmistusnumerot, niin itse olettaisin soittimen nro 1884 olevan Scandallimallisarjan alkupään tuotantoa ajalta 1944-1947.

[Okokko]

Mikä yhtäläisyys on Kukkola ja Harmonikka yhtiöillä? Kukkolan malli on niin samannäköinen että "äkkinäinen" erehtyy. Onko Harmonikka ostanut Kukkolan?

[Viljo]

Lyhyt vastaus kiireessä:

- Scandallia valmistettiin 1944–1948. Kouvolan omassa historiikissa ilmoitetut vuosiuku 1950 on virheellinen.

- Tämä soitin menee vuosien 1944–1945 tienoille. Sarjanumero on niin lähellä Onni Laihasen harmonikkaa, että soitin on valmistunut 1944 syksyllä tai 1945 talvella.

- Kukkolan ja Kosken tehtaat olivat toistensa kilpailijat. Malleja kopioitiin puolin jos toisin. Mitään yritysostoja tehtaiden välillä ei ole ollut.

----

Mitkä kielet sinulla on? Löytyykö mitään käsin kirjattuja tunnisteita kuten omistajien nimiä tai päivämääriä soittimen sisältä?

[ftamt]

Omien havaintojeni mukaan Kouvolan Scandallimalli  oli pula-ajan harmonikka, jossa oli useimmiten tehtaan omat kielet. Kaikki valkoiset harmonikat, mitä olen nähnyt, ovat olleet pinnoiltaan halkeamia täynnä. Se johtuu niiden ohuesta selluloidipinnasta, sillä näkemäni pelit olivat maalaamalla tehtyjä. Käsitykseni mukaan vasta tässä mallissa näkyy materiaalipula. Edellisestä Amerikkalaismallista taaksepäin en ole koskaan nähnyt maalattuja pelejä, vaan niissä on käytetty eri värisiä  selluloidilevyjä ja näitä pelejä olen nähnyt yli 40 vuoden aikana useita satoja. Harmo- ja parempia Kotimaisia tarkkuuskieliä on alettu laittaa jo aikaisempiin malleihin. Jostakin syystä mustaa Kouvolan Scandallia ei ole koskaan tullut vastaan, joten en tiedä niiden päällystyksestä mitään. Ehkä mustaa levyä olikin vielä reilusti varastossa, koska mustia Amerikkalaismalleja tehtiin hyvin paljon. En ole koskaan myöskään nähnyt Kouvolan Poikkikumaa,
mutta viipurilaisia sitten useitakin. Kun Viljon sarjanumerolista näin täydentyy,niin siitä voi paremmin todeta mallien yleisyyden.

[Okokko]

Lyhyt vastaus kiireessä:

- Scandallia valmistettiin 1944–1948. Kouvolan omassa historiikissa ilmoitetut vuosiuku 1950 on virheellinen.

- Tämä soitin menee vuosien 1944–1945 tienoille. Sarjanumero on niin lähellä Onni Laihasen harmonikkaa, että soitin on valmistunut 1944 syksyllä tai 1945 talvella.

- Kukkolan ja Kosken tehtaat olivat toistensa kilpailijat. Malleja kopioitiin puolin jos toisin. Mitään yritysostoja tehtaiden välillä ei ole ollut.

----

Mitkä kielet sinulla on? Löytyykö mitään käsin kirjattuja tunnisteita kuten omistajien nimiä tai päivämääriä soittimen sisältä?

Kuulin edelliseltä omistajalta että olisi vaihtanut erikoiskovalaattakielet. Pitääkö haitaria hajottaa kuinka paljon että lisätietoa kielistä löytyisi? Haitari on tiivis joten vaara on suuri tuonikäisen pelin hajoittamisessa ja kasauksessa meikäläisen käsissä ettei se parane. Sieltä diskanttipuolen levyn takaa löytyi edellisen omistajan nimi ja päiväys Nivala 16.4.1988 Sulo Kokko.

[ftamt]

Diskantti ja bassopuoli ovat molemmin puolin kuudella ruuvilla palkeissa kiinni, joten avaaminen on helppoa. Kouvolan kielet ovat pituussuuntaan päältä hiottuja ja niissä on korkea tasapäinen niitin kanta. Saksalainen kieli on samanlainen kielen suuntaisesti hiottu, mutta niitin kanta on matalampi ja se on niitattu kolmelta kantilta. Italialaiset kielet on hiottu poikittain ja niissä on kolmenlaista niittausta. Vanhimmat Kouvolan peleissä käytetyt italialaiset kielet ovat myös kovalaattakieliä tasapäisellä niitillä. Ne huomaa jo harmaasta väristä verrattuna kirkkaampiin alumiinilaattoihin .Laatan kovuuden voi todeta  puukon kärjellä reunasta.
Toivo
 

[ftamt]

Näistä kotimaisista "scandallimalleista" niin kyllähän nuo Kukkolan & kumpp. vehkeet ovat olleet yleensä selkeästi parempilaatuisia (ainakin soinniltaan) kuin Kouvolan tehtaan vastaavat. Olen testannut varmaan 10 - 20 Kukkolan scandallimallia ja olisiko näistä nyt yksi tai kaksi ollut hiukan heikompia soimaan. Kouvolan vastaavia olen kokeillut ehkä puolenkymmentä (myös mustia) ja ovat olleet (mielestäni) kyllä heikompilaatuisia niin pinnoiltaan kuin myös soinniltaan.
Niissä Kukkolan vehkeissä mitä minun kohdalle on sattunut niin on myös aina ollut italialaiset kielet (näissäkin sarjoissa on kyllä laatueroja) ja yleensä 6-äänikertainen basso kun taas Kouvolan scandalleissa on vastaavasti 5-äänikertainen basso ja kielet sitten mitä sattuu.
Taitaapa tuolta jäämistövarastoistani löytyä myös pari tuollaista mustaa Kouvolalaista scandalliversiota odottamassa entisöintiä (taikka edes aikaa tutkia asiaa). Ne ovat muistaakseni näistäkin malleista sieltä parhaimmasta päästä, elikkä mahonkirunkoisia ja italian kielillä joten kyllä kait niistä (kin) soivat pelit saa, jos ei tuo pintojen naarmuttuminen tai halkeilu haittaa.
Soittelihan Onni Laihanenkin aikoinaan myös tuollaisella Kouvolan scandalliversiolla, joten mikäli sopivan laatuinen peli kohdalle sattuu niin eiköhän sillä vetele. Muistelen myös että Laihanen soittaa tällaisella pelillä jossain 40/50 luvun vaihteen kotimaisessa dokumenttielokuvassa New Yorkissa "katusoittajana". Kyseisen elokuvan nimeä en nyt muista mutta olisiko ollut joku sodan jälkeinen USA:n mainoshomma tai siirtolaisaiheinen juttu?

Minä ostin vuosia sitten YLE:stä VHS videokasetin Amerikansuomalaisten albumi Arkea ja juhlaa 1940-luvun lopulla. Siinä on se Onnin soitto kokonaan. Sen pätkän  kuvasi Arvo Tamminen vuonna 1947. Onni levytti samalla Scandallilla heti New Yorkiin tultua vuonna 1947 toukokuussa 12 kappaletta Solos-levymerkille. Kyllä Onnin peli laulaa levyllä komiasti. Hänelle tehtiin varmasti soitin laadusta tinkimättä. Tapasin  Helsingissä Suomeen palanneen siirtolaisen parikymmentä vuotta sitten. Hänellä oli
ollut tuo Scandalli 1960-luvun alussa ja hänellä oli kuviakin Onni-pelistä sylissään.
Sinne New Yorkiin se sitten kuitenkin jäi ja harmonikan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.
Toivo