Vanha l´armonica kurttu

[ps]

Mitähän tollaselle vanhalle Viipurin soittimen rakentamalle kurtulle pitäs tehdä?
Laite "löytyi" kevät siivouksen yhteydessä ja siinä on seuraavat tekstit:
Cooperativa Làrmonica viipurin soitin.Väri on valkoinen ja palje sininen.
Ite en ymmärrä näistä mitään eli en soita muuta kuin suuta.
Koneesta tulee kyllä ääntä ja nappulatkin toimii jotenkin ,remmit puuttuu ja pinnassakin on jonkinmoisia käytön jälkiä.
Onko jollakin käyttöä tollaselle eli rahallista arvoa vai joutaako roskiin koko "kurttu".

[Viljo]

Ei missään nimessä roskiin. Jos soitin kohtuu hyvässä kunnossa, niin tod. näk. mahdollista korjata vielä soittokuntoiseksi tai edes museoida. Jos ihan ritirätihajalla, niin dokumentoinnin jälkeen kannattaa laittaa varaosiksi. Varaosaksi-vaihtoehto on listan häntäpäässä - luonnollisesti.

[ftamt]

Cooperativa oli 1930-luvulla aikansa paras italialainen harmonikka. Se oli lujatekoinen ja hyvillä
kielillä. Esimerkiksi Viljo Vesterinen ja muutkin Dallapé-orkesterin hanuristit soittivat niillä siihen saakka, kunnes Suomessa alkoi teollinen harmonikkojen tuotanto. Jos peli on 4-äänikertainen ja siinä lukee Soitin Oy Viipuri, niin haitari on huippuluokkaa, koska se on Nestori Kukkolan ohjeiden
mukaan tehty Suomea varten. Cooperativat olivat aluksi hyvin paksukuorisia ja vähän raskaita
soittaa, kunnes Kukkola tilasi 1930-luvun alussa erittäin ohutkuorisia 4-äänikertaisia malleja,
joista ääni tuli kuin tykistä. Kun maahantuoti siirtyi Fazerin Musiikkikaupalle, alkoi laatu hiljal-
leen laskea ja 1950-luvulla nuo soittimet olivat varjo entisestä. Rumia, painavia ja raskaita
soittaa. Cooperativa oli 1930-luvulla harmonikkojen Rolls Royce silmiä hivelevän koristelunsa,
lujan laatunsa, herkkien kieliensä, pienien valmistussarjojen ja muita harmonikkoja korkeamman hintansa takia. Viljo Vesteriselle tehty rappukahva Cooperativa on mielestäni yksi hienommista
ja kauneimmista harmonikoista, joita olen missään nähnyt. Tuota upeaa peliä kannattaa käydä ihailemassa Sysmässä paikallisessa harmonikkamuseossa. Puhun tästä harmonikkamerkistä kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä olen sentään nähnyt suuria harmonikkamuseoita esimerkiksi
Yhdysvalloissa ja voinut vertailla eri merkkejä sylissäni. Myös New Yorkissa aikoinaan valmistettuja Exelsior-harmonikkoja pidettiin maailman parhaina soittimina etenkin kieliensä takia. Cooperativan parhaat mallit ovat äänellisesti samaa tasoa. Tiesittekö muuten,että Exselsiorin New Yorkin tehtaan kielimestarina toimi amerikansuomalainen Matti Söderlund, joka teki muutamia levytyksiäkin 1910-20-luvuilla. Hänen tekemiään kieliä käytti tuon ajan huiput esim. Pietro Deiro.
Itselläni on harvinaisen komea ja lujaa soiva Cooperativa vuodelta 1932. Tätä mallia, joka minulla on, soitti Paavo Raivonen Dallapéssa. 
Nämä harmonikat eivät todellakaan ole romutavaraa etenkään kieliensä takia. Niitä on tosin vaikea siirtää muihin harmonikkoihin, sillä Cooperativan tehtaan omat kielet ovat erittäin pitkiä. Kieliä äkkiä katsomalla ei uskoisi, että ne ovat todella hyviä. Kielilaatat ovat suhteellisen kar-
keaa tekoa. Kielien salaisuus onkin teräksessä, sekä laatan paksuuden suhteessa kieliin. Myös matalien diskanttikielien muotoilu on erilainen. Kieli ja aukko on suorakaiteen muotoinen, eikä kärkeä kohden kapeneva. Melkein näyttää siltä kuin kielet levenisivät kärkeä kohden. Tästä on
se etu, että matalat äänet soivat herkemmin, eivätkä ota liiaksi ilmaa. Virittäessäni olen laittanut näitä asioita merkille. Harmonikkojen valmistajat ovat eri keinoin yrittäneet saada mahdollisiman tasalaatuisesti soivat kielisarjat matalimpien ja korkeimpien äänien välillä. Cooperativassa siinä on onnistuttu erityisen hyvin. Tietenkään näitä kieliä ei voi verrata nykyisin valmistettaviin kieliin, joista löytyy laatua joka lähtöön. Puhunkin ajasta ennen sotia.
Huonoon kuntoon menneenäkin nämä soittimet kannattaa säästää, ja ottaa vehkeestä ikuisuusprojekti, jos aihio on tarpeeksi hyvä. Muussa tapauksessa haitari on hyvä varaosavarasto muita vastaavia harmonikkoja korjatessa.
Että tällaisin miettein.
Toivo

[Viljo]

Kun maahantuoti siirtyi Fazerin Musiikkikaupalle, alkoi laatu hiljalleen laskea ja 1950-luvulla nuo soittimet olivat varjo entisestä.

Milloin tämä on tapahtunut? Onko tarkkaa vuotta tiedossa? Voisin veikata, että tämä olisi tapahtunut samoihin aikoihin kun soittimien valmistus Viipurissa alkoi. 1933?

[ftamt]

Viimeiset Soitin Oyn tilaamat Cooperarivat valmistettiin 1933.Juuri Tuo Vesterisen ensimmäinen
rappukahva, joka on Sysmän museossa, on tätä viimeistä sarjaa. Lievonen kertoi minulle yli
10 vuotta sitten, että juuri tätä kallista mallia tuotiin Suomeen vain vähän yli 10 kappaletta.
Dallapé-orkesteriin niitä tuli kaksi - Vesteriselle ja Jäppilälle. Luulen, että maahantuontiin tuli luultavasti muutaman vuoden tauko. Vanhimmat Fazerin maahantuomat kukkamallit, joita olen nähnyt, ovat olleet vuodelta 1937. Olen tavannut useamman tällä vuosilukuleimalla olleen pelin.
Toivo

[Viljo]

Hmm.. Galleriassa näyttäisi olevan todellakin Fazerin maahantuomat uudempaa tuotantoa. Muutamat väärin päin. Voisin korjata tilanteen. Vielä ehtii ennen kuin jääkiekko alkaa.