soitinpuun aukeaminen soimaan

[htoyryla]

Olen tämän vuoden aikana osallistunut m.netissä keskusteluihin puisten soittimien aukeamisesta soimaan ja näiden soitinten soinnin avaaminen soittamalla niitä tarpeeksi (sisäänsoittaminen). Moni tuntuu kieltävän koko ilmiön, pitäen sitä puhtaasti psykologisena ilmiönä, että soittajasta tuntuu siltä tai että soittaja tottuu soittimeensa, mahdollisesti oppii soittamaan sitä paremmin. Erityisesti tunnutaan pitävän mahdottomana, että puussa tapahtuisi muita muutoksia kuin kosteuden muutoksia ja hyvin hidas vanheneminen.

Toisaalta joissakin tutkimuksissa on havaittu, että puun pitkäaikainen täristäminen, mahdollisesti vielä sopivissa kosteusoloissa, pienentää puun sisäistä vaimennusta ja saa sen värähtelemään paremmin. Tutkimuksia on kuitenkin sen verran vähän, että ne on helppo sivuuttaa: ei ole tutkittu tarpeeksi. Soitinrakentajien tekemät tutkimukset ja kokeilut tyrmätään suoraan puolueellisina. Se myönnetään että tärinällä voi olla vaikutusta liitoksiin, muttei itse puihin.

Kielisoittimille on tullut myös laitteita, joiden tarkoitus on keinotekoisesti tärinän avulla nopeuttaa soittimen avautumista. Laitetta kokeilleet tuntuvat useimmiten olevan sen vaikutukseen tyytyväisiä. Joku teki vastaavan itselleen akvaariopumpusta. Muut pitävät koko hommaa humpuukina ja selittävät miksei se voi toimia.

Kitaristien kiistelyn kohteena on laite nimeltä Tonerite, jota tehdään monille eri kielisoittimille. Englantilainen viulunrakentaja taas myy laitetta, joka on nimenomaan jousisoittimille. Menin hommaamaan yhden tuommoisen laitteen viulua varten. Se kiinnitetään viulun tallaan ja pannaan tärisemään. Valmistajan mukaan paras vaikutus saadaan noin kolmen vuorokauden jälkeen. En pitänyt laitetta yhtäjaksoisesti päällä, mutta pari kolme vuorokautta tuli yhteensä täyteen viikonloppuna. Kyllä se jotain vaikutti. Aika vaisusti soinut viulu alkoi soida herkemmin ja avoimemmin. Ihan semmoinen tunne kuin että jousi liikkuu nyt kuin rasvattu.

Mitäs haitarimiehet on mieltä? Mikä on puun rooli soinnissa? Pitääkö haitaripuun värähdellä vai olla jäykkää. Voiko soitin mennä tukkoon ja aueta taas soittamalla? Mistä siinä on kysymys, puista vai jostain muusta.

Itse pidän ihan mahdollisena, että värähtely voi vaikuttaa puuhun solutasolla, niin että puun värähtelyherkkyys kasvaa (sisäinen vaimennus pienenee).

[mahu]

Niin, tavallisesti haitari on tehty vanerista ja välipohjat alumiinista. Lisäksi kaikki pinnat selluloidia. Joten mahdolliset vaikutukset on kyllä varmaan minimaaliset.

Voihan tällä teorialla olla jotain vaikutusta haitariinkin.

[htoyryla]

Niin, tavallisesti haitari on tehty vanerista ja välipohjat alumiinista. Lisäksi kaikki pinnat selluloidia. Joten mahdolliset vaikutukset on kyllä varmaan minimaaliset.

Voihan tällä teorialla olla jotain vaikutusta haitariinkin.

No jos noin on niin tuskin paljon mitään. Enpäs ole tullut ajatelleeksi että haitarin akustinen rakenne on noinkin epämääräisellä pohjalla.

Jotenkin olin semmoisessa käsityksessä että haitarinkin sointi paranee ajan oloon kun sitä soitetaan.

Taikka mistäpä minä tiedän. Sillähän kyselin. Voihan se olla että haitari soi parhaiten vanerista ja alumiinista tehtynä. Akustisissa kielisoittimissa kuitenkin se kansien värähtely on se mikä sen lopullisen soundin tekee. Puhaltimien osalta olen nähnyt kahta näkemystä, mutta vahvempi taitaa olla se että putken on tarkoitus olla jäykkä eikä sen pinnan ole tarkoitus värähdellä.

Tuo selluloidi koskee kai kuitenkin vain ulkopintaa?   

[mahu]

Joo, ulkopinnassa selluloidi on. Nykyään ihan uusissa käytetään pelkästään maaleja. Esim. Beltunassa ei ole selluloidia. Joku sanoi joskus että selluloidi virittää haitarin rungon soimaan. Samoin kuin lakka viulun.

[eikkajuhani]

]Niin, tavallisesti haitari on tehty vanerista ja välipohjat alumiinista. Lisäksi kaikki pinnat selluloidia. Joten mahdolliset vaikutukset on kyllä varmaan minimaaliset.[color=green][/color]


   Yllätys pieni tämäkin, onko Kouvolalaisten runko vaneria ?  Sinänsä eihän se mikään paha ole, päinvastoin varmaan estää vääntyilemistä halkeilua kuivuessa jne... Toisaaltahan tuon Casoton äänen sanotaan juontuvan `puukammiosta` ylläri  jos sekin osasto on - vaneria !? 

[htoyryla]

Joo, ulkopinnassa selluloidi on.

Niin mä ajattelin sitä että kun se seinä ei ole ihan ohut, niin sillä sisäpinnalla olisi isompi vaikutus siihen äänen käyttäytymiseen siellä kopan sisällä.

Nykyään ihan uusissa käytetään pelkästään maaleja. Esim. Beltunassa ei ole selluloidia. Joku sanoi joskus että selluloidi virittää haitarin rungon soimaan. Samoin kuin lakka viulun.

Voi silläkin vaikutuksena olla. Viulu on kyllä ilmeisesti ihan oma lajinsa, kun se kansi värähtelee hyvin monella perusäänen kerrannaisella, toisin kuin jo vaikka kitara. Kun olen tässä nyt kesästä asti puuhastellut viulun parissa, niin siinä riittää kyllä ihmettelemistä. Niin pieni ja kevyt värkki, ja soinnillisesti niin älyttömän mutkikas.

[htoyryla]

   Yllätys pieni tämäkin, onko Kouvolalaisten runko vaneria ?  Sinänsä eihän se mikään paha ole, päinvastoin varmaan estää vääntyilemistä halkeilua kuivuessa jne... Toisaaltahan tuon Casoton äänen sanotaan juontuvan `puukammiosta` ylläri  jos sekin osasto on - vaneria !? 

No ei kai se vanerikaan välttämättä ole akustisesti täysin onneton. Tehdäänhän noita kitaroita ja muita kielisoittimia niin että kansikin voi olla vaneria... tai taitavat käyttää sanaa laminaatti mieluummin. Joku mainitsi että kontrabassoja on tehty vanerista eivätkä niin huonoja olleetkaan. Mutta sitten toisaalta paremmat kielisoittimet tehdään yleensä kokopuusta, kansi valikoitua kuusta ja niin edelleen.

[ftamt]

Useinkaan harmonikan valmistajat eivät tyytyneet "kaupan vaneeriin" , vaan  liimasivat vanerinsa itse. Se vaikuttaa hyvin paljon sointiin.Harmonikakassa on monta tekijää, jotka vaikuttavat ajan kanssa parantavasti sointiin ilman soittajan vaikutusta.Yksi on kielien vahaus.Mitä vanhemmaksi vaha tulee, niin se kovettuu, jolloin kieli laattoineen alkaa soida kielipenkissä paremmin.Selluloidipäällysteisissä harmonikoissa selluloidi vanhetessaan kuivuu ja kutistuu puun päällä, jolloin
se kiristää koppaa yhä tiukemmin yhteen, joka parantaa myös ajan kanssa sointia.Myös palkeilla ja liimoilla on kuivuessaan vaikutusta parantavasti vaikutusta ääneen. Tietysti oikenlaisella säilytyksellä on oma vaikutuksensa. Näitäkään ei ole viimeisen päälle tutkittu. Varmaankin sisäänsoiton nimiin on mennyt nämäkin itsellään tapahtuneet muutokset parempaan suuntaan.
Toivo

[Viljo]

Vastaan tähän nyt jotenkuten, sillä vaikka olen kuinka saanut oppia sieltä sun täältä, on omassa harmonikan akustiikkatiedoissani puutteita. Ehkä kuitenkin jotain osviittaa tulee. Tähän akustiikka-asiaan Rauno Nieminen ja Kari Ahvenainen olisivat parhaat henkilöt vastaamaan. Kirjallisuus on pitkälti saksaksi tai italiaksi, eikä minulla ole kummankaan kielen kielitaitoa. Tai on - sanoja sieltä täältä muistuu kyllä mieleen silloin tällöin.

• Saksalaiset ovat tutkineet värähtelyä ja näiden tutkimuksien mukaan on aivan sama millä materiaalista kielipenkit ovat tehdyt. Ero puu- ja muovikielipenkkien osalta lienee vähäinen muun rungon rakenteeseen verrattuna. En kuitenkaan nyt sano, että asia näin olisi, sillä en ole tuota tutkimusta lukenut. Materiaalit ovat myös kehittyneet huimasti tämän/näiden tutkimuksien jälkeen. Kun puhutaan muoveista, puusta tai luonnonkuitukomposiittivalmisteista, niin oleellista on mitata valmiin kappaleen äänennopeus.
• Kuten Toivo jo sanoikin, selluloidi kiristyy ajan mittaan vanerista tehdyn kopan päälle ja tätä myöden muuttaa kopan sointia. Rungot ovat akustisesti parhaimmillaan puupuhtaina ilman mitään pinnoitetta. Mitä ohuempi pinnoite, sitä parempi. Pääasia on, että runko suojataan liikaantumiselta.
• Puun osalta ikääntyminen vähentää puun elämistä. Tämä johtuu siitä, että puusolukkorakenne on auennut; solukalvot ovat hajonneet. Vastaavanlaiseen tulokseen päästään oikeanlaisilla lämpökuivausmenetelmillä.  Tällöin solukko käytännössä räjähtää auki, jolloin "kuona-aineet" irtoutuvat puusta. Lämpökuivausmenetelmässä on oltava oikeanlainen lämpö ja kesto, jotta puun muut ominaisuudet eivät kärsi liikaa. Esimerkiksi väärin lämpökuivattu puu saattaa tykkyyntyä höylättäessä. Solukkorakenteen avautuminen vaikuttaa puun sointiin.
• Harmonikan akustiikasta puhuttaessa yksi suuri tekijä on soittimen rakenne kokonaisuudessaan. Harmonikkaa on siis jälkikäteen äärimmäisen vaikeaa äänittää; äänitys tehdään suunnittelupöydällä.
• Hyvät harmonikan rungot värähtelevät kunnolla. Sen tuntee soiton aikana ihan mahassa, kun runko värähtelee kunnolla ja oikein. Periaatteessa harmonikassa ei ole yhtään vapaasti resonoivaa (värähtelevää) osaa. Jos vaikkapa laitetaan kitaran kansi kahvinpurukokeeseen, niin kannesta löytyy värähtelyaaltojen solmupisteet. Harmonikassa tätä on käytännössä mahdotonta mitata. Koko rungon on värähdeltävä, ei vain yhden vapaan kappaleen. Omasta kokemuksestani heittäisin, että harmonikan värähtelyssä suuressa osassa ovat kiinnitysten lujuudet, ilmanpainepatsaat (äänipatsaat) ja liitosten pinta-alat.

Yllä olevan perusteella oma arvioni on, että harmonikan saaminen todella soimaan on paljon muuta kuin vain "vippaskonsteja" värähtelyn saamiseksi. Melkein väitän, että monet soittimet paranevat ikääntyessään, mutta silti suurin osa hyvin värähtelevistä soittimista johtuu soittimien rakenteesta.

[htoyryla]

Hyvät harmonikan rungot värähtelevät kunnolla. Sen tuntee soiton aikana ihan mahassa, kun runko värähtelee kunnolla ja oikein. Periaatteessa harmonikassa ei ole yhtään vapaasti resonoivaa (värähtelevää) osaa. Jos vaikkapa laitetaan kitaran kansi kahvinpurukokeeseen, niin kannesta löytyy värähtelyaaltojen solmupisteet. Harmonikassa tätä on käytännössä mahdotonta mitata. Koko rungon on värähdeltävä, ei vain yhden vapaan kappaleen. Omasta kokemuksestani heittäisin, että harmonikan värähtelyssä suuressa osassa ovat kiinnitysten lujuudet, ilmanpainepatsaat (äänipatsaat) ja liitosten pinta-alat.

Rungon värähtely mulla nimenomaan oli mielessä, tai se miten rungon värähtely vaikuttaa ilman värähtelyyn. Mutta mitä tuo kokonaisena värähtely nyt sitten tarkoittaa? Sitäkö että koppa värähtelee täysin jäykkänä kokonaisuutena heiluen, vaiko sitä että että sen kaikki pinnat värähtelevät. No... joka tapauksessa suhteellisen paksut seinät eivät merkittävästi värähtele, siis pintoina. Sen sijaan tulee mieleen, että seinien sisäpintojen akustinen käyttäytyminen: heijastukset ja absorptio, vaikuttaisivat sointiin, samaan tapaan kuin betonikellari verrattuna hirsimökkiin.

Noita kitaran ja viulun kannen moodeja olen nähnyt kirjallisuudessa kuvina. Mutta kyllähän viulukin värähtelee kokonaisuutena samalla. Siellähän on peräti kansien välillä pönkkä joka kytkee ne tietystä kohtaa yhteen. Pönkän paikka vaikuttaa rajusti siihen miten viulu soi. Ja niin viulun kuin vaikka mandoliinin takakannen on oltava vapaana ilmaa vasten että soitin soi parhaiten.

Mutta sen uskon ettei ne haitarin paksuhkot kopan seinät samalla lailla värähtele kuin kitaran tai viulun. Kitarassa ja viulussakin on jo eroa: viulun pienempi ja kevyempi kansi värähtelee useammilla yliaalloilla. Mutta kopan osalta pohteeni olikin tuo sisäseinien akustiset ominaisuudet, niillä luulisi olevan vaikutusta siihen millaiseksi ääni muodostuu.

Yllä olevan perusteella oma arvioni on, että harmonikan saaminen todella soimaan on paljon muuta kuin vain "vippaskonsteja" värähtelyn saamiseksi. Melkein väitän, että monet soittimet paranevat ikääntyessään, mutta silti suurin osa hyvin värähtelevistä soittimista johtuu soittimien rakenteesta.

Eipä kukaan taida olla väittänytkään että huonon soittimen saisi tärisyttämällä hyväksi, vaan että tukkoisen mutta rakenteeltaan hyvän soittimen voi saada tärisyttämällä avattua. Uuden soittimen aukeamista voisi nopeuttaa, mikä ei tarkoita sellaista vanhentamista joka luonnostaa vie vuosikymmeniä, vaan nopeampia ilmiöitä joissa soitin, puut, liitokset tms., käytössä asettuu parempaan toimintakuntoon. Ja tässä nyt oli kielisoittimista, lähinnä jousisoittimista kysymys.

Päällimmäiseksi jää ettei haitarissa taida olla mitään vastaavaa mahdollisuutta... ellei nyt sitten kuitenkin se kopan sisäpuolen akustisen tilan ominaisuudet sitten vaikuta ratkaisevasti ääneen. Ihmettelisin jos ei vaikuttaisi. Mutta silloinkin tietysti ensimmäinen edellytys on se että se koppa tehdään silä lailla ja sellaisista aineksista että sillä on edellytykset soida hyvin.

No... nää on nyt vain pohteita. Viuluista... mulla on nyt toinen viulu ollut tärisemässä. Tällä kertaa uusi, lähes käyttämätön, jossa on hintaansa nähden minusta aika hyvä ääni. Täristäminen, jos se nyt jotain on vaikuttanut, näyttäisi saamaan kielen soimaan pitempään kun sitä näppää sormella. Samaa ilmiötä oli tuon ensimmäisenkin kanssa.

[htoyryla]

Lisäyksenä vielä... puiden funktio haitarissa on tosiaan sen verran erilainen ettei noista kielisoittimille kehitetyistä menetelmistä ole apua... jos niillä on niissäkään mitään todellista vaikutusta, moni senkin täysin kiistää. Kiinnostaa kuitenkin yrittää hahmottaa soittimien ominaisuuksia.

Tästä jäi mulle kuitenkin se hahmotus, että vaikkei haitarin seinät värähtele pintoina, niin sen kopan sisällä värähtelevän ilmamassan osalta on oleellista missä määrin kopan seinät heijastavat tai absorboivat sitä värähtelyä eri taajuuksilla. Ja se varmaan riippuu materiaalivalinnoista ja rakenteesta.

[ftamt]

Kyllä vanhoissa oikein ohutkuorisissa harmonikoissa tuntee rungon värähtelyn rintaansa vasten, kuten Viljo kirjoittikin.Se on hyvän soittimen merkki. Jos sellaista on ostamassa, niin tämäkin asia kannattaa huomioida.Kuuntelijahan ei huomaa mitään värähteleekö haitari soittajan sylissä.Tätä on kokeiltu mututuntumalla tuttujen haitaristien kanssa.
Toivo

[htoyryla]

Niin, mä ymmärsin Viljoa niin ettei ne seinät värähtele erillisinä pintoina (mikä tarkoittaisi eri kohdat seinää liikkuvat samaan aikaan eri suuntiin) vaan koko koppa kokonaisuutena. Ehkä vähän samaan tapaan kuin saksofonin suukappale värisee soitettaessa. Tuo tuntuu uskottavalta kun ne seinät on kohtalaisen paksuja... luonnolliset resonanssitaajuudet olisi aika matalia, ja siihen nähden ne seinät on taas pieniä.

Lisäys: nyt mä vasta huomasin tuon "oikein ohutkuorisissa". Mielenkiintoista. Millaisesta paksuudesta puhutaan? Sitten tuo että kuulija ei kuule. Ei se värähtelyä kuule, mutta se kuulee sen soittimen ominaisen soinnin, johon se ohut seinä voi olla vaikuttamassa? Mene tiedä?

[Viljo]

Voi olla, että harmonikassa on vapaasti värähteleviä tasoja. Jos ajatellaan resonoinnin kautta, niin tällaisia pintoja voi olla esimerkiksi diskantin häkki tai jokin pieni osa, jossa ei ole (jousi)painetta. Joskus löysä ruuvi antaa jollekin osalle mahdollisuuden resonoida.

Itse lähtisin siitä, että harmonikka on yksi soiva kokonaisuus eli koko rungon tulisi soida. Silloin, kun runko on puuvalmis ilman  yhtään metalliosaa, on vanerirungolla ja puurungolla huomattava soinnillinen ero. Onko tätä eroa havaittavissa sitten pinnoitteiden ja koneiston laittamisen jälkeen?

Jokaisella kappaleella on olemassa ominaisuusvärähtelytaajuus. Harmonikassa joillakin äänillä saadaan soitin värähtelemään (siis sitä kivaa vatsanpohjantunnetta soitettaessa) hyvin, toisilla taas vähemmän. Täytyy huomata, että hyvä harmonikka ei resonoi vain isoilla kielillä (paljon energiaa) vaan myös pienemmillä kielillä. Värähtely ei toimi siten, että yksi ääni antaa soittimelle hyvän värähtelyn ja viereinen ääni ei yhtään. Pikemminkin on syytä puhua millä äänialueella soitin värähtelee.

[htoyryla]

Voi olla, että harmonikassa on vapaasti värähteleviä tasoja. Jos ajatellaan resonoinnin kautta, niin tällaisia pintoja voi olla esimerkiksi diskantin häkki tai jokin pieni osa, jossa ei ole (jousi)painetta. Joskus löysä ruuvi antaa jollekin osalle mahdollisuuden resonoida.

Nuo resonanssit ei taida olla niitä toivottavia.

Jokaisella kappaleella on olemassa ominaisuusvärähtelytaajuus. Harmonikassa joillakin äänillä saadaan soitin värähtelemään (siis sitä kivaa vatsanpohjantunnetta soitettaessa) hyvin, toisilla taas vähemmän. Täytyy huomata, että hyvä harmonikka ei resonoi vain isoilla kielillä (paljon energiaa) vaan myös pienemmillä kielillä. Värähtely ei toimi siten, että yksi ääni antaa soittimelle hyvän värähtelyn ja viereinen ääni ei yhtään. Pikemminkin on syytä puhua millä äänialueella soitin värähtelee.

Resonanssi ilmiönä on sellainen, että mitä suurempi q-arvo (vähemmän vaimennusta) niin sitä suurempi värähtely mutta kapeammalla taajuusaluella. Mutta kapea resonanssi on harvoin soittimissa hyvä, sitä tarvitaan enemmänkin radiotekniikassa. Eikä resonanssi tarvitse paljon energiaa, sehän perustuu siihen että resonanssi itse varastoi energiaa ja siksi lähtee pienelläkin energialla värähtelemään (sitä voimakkaammin mitä suurempi q-arvo eli pieni vaimennus).

Tuo viulun täristin väittää valmistajan mittausten mukaan, että se tasoittaa resonanssipiikkejä ja saa viulun soimaan tasaisemmin eri sävelillä. Sitä en ole huomannut, mutta kun mulla tuossa uudessa viulussa oli äänipinna vinossa (ohut tappi siellä sisällä kansien välissä) niin parin sävelen alalla (e4-f#4) oli selvä resonanssi. Soi selvästi kovempaa, mutta kumisevalla soundilla ja jäi soimaan muita pitempään. Kun kävin oikaisuttamassa sen korjaajalla, niin sointi tasoittui. Siinä oli semmoinen kapeahko resonanssi.

[htoyryla]

Resonansseista tuli kirjoitettua, kun Viljo nosti ne esille. Vielä voisi jatkaa siitä että kun kappale on kolmiulotteinen, niin se voi värähdellä eri moodeissa eri ominaistaajuuksilla.

Just nyt näen helpommaksi hahmottaa haitarin tilana, samaan tapaan kuin huoneen jossa soitetaan musiikkia. Huoneen mitoista riippuen eri taajuudet vaimenevat tai vahvistuvat, voivat peräti jäädä soimaankin (kumisemaan). Sellainen taajuus korostuu, jota mahtuu seinien väliin puoliaallon tai sen monikerran verran. Ja kun huoneella on pituus, leveys, ja korkeus, niin noita korostumia ja vaimentumia löytyy paljon. Niitä voi tasoittaa lähinnä lisäämällä seiniin vaimennusta, koska koko ilmiö syntyy heijastuksista. Vaimennuksen suhteen on optimi jossakin, että sointi saadaan tasaiseksi ja selkeäksi, mutta pysyy kuitenkin vielä elävänä.

Tuossa on resonanssi-ilmiöstä kyse tuossakin, mutta nyt se ilma värähtelee, ei se huone. Huoneen seinät vaikuttavat vaimennukseen ja sitä kautta resonanssien voimakkuuteen.

Ihan käytännössä... ehkä mulla nousee nämä pohteet siitäkin kun olen kokenut tuon Bugarin soundin jotenkin turhan metallisena, se antaa semmoista urkumaista loisteliaisuutta kyllä mutta itse varmaan tykkäisin pehmeämmästä soundista. Mistä sitten lie johtuu. En minä sitä ajattele että sille mitään voisi tehdä. Muuten vain on aina kiinnostanut soitinten ominaisuudet ja fysiikka.

[Viljo]

Joo. Noi resonanssit on joskus harmillisia eivätkä kuulu harmonikkaan.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ilman ajan tuomaa muutosta puuosien solurakenteisiin ja mahdolliseen selluloidin kiristymiseen sekä vahojen kovettumiseen, hyvä soitin soi hyvin jo uutena. Kuten aikaisemmin sanoin, hyvä harmonikka laitetaan soimaan suunnittelupöydällä.

[htoyryla]

Joo. Noi resonanssit on joskus harmillisia eivätkä kuulu harmonikkaan.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ilman ajan tuomaa muutosta puuosien solurakenteisiin ja mahdolliseen selluloidin kiristymiseen sekä vahojen kovettumiseen, hyvä soitin soi hyvin jo uutena. Kuten aikaisemmin sanoin, hyvä harmonikka laitetaan soimaan suunnittelupöydällä.

Eipähän tuota vastaan ole kai kukaan mitään sanonutkaan, en minä ainakaan. Jo aamulla kirjoitin että

"Lisäyksenä vielä... puiden funktio haitarissa on tosiaan sen verran erilainen ettei noista kielisoittimille kehitetyistä menetelmistä ole apua... jos niillä on niissäkään mitään todellista vaikutusta, moni senkin täysin kiistää. Kiinnostaa kuitenkin yrittää hahmottaa soittimien ominaisuuksia."

Sen jälkeen olen lähinnä pohtinut tuota äänen soimista kopan sisällä, vertailukohtana huoneakustiikka. Äänen käyttäytyminen suljetussa tilassa, jonne syntyy seisova aalto ja sen kautta minimit ja maksimit eri taajuuksilla. Ja joihin vaikuttaa tilan muoto ja seinämateriaalin heijastavuus ja absorptio. Ja siinähän on nimenomaan kysymys asioista joihin vaikutetaan suunnittelulla ja materiaalinvalinnoilla. Kävikö tässä niin että kaikki mitä kirjoitan tulkitaan alkuperäisen postaukseni jankkaamiseksi riippumatta siitä mitä kirjoitan?

Kokonaan toinen asia on sitten että tapahtuuko (hyvälaatuisissa) kitaroissa ja viuluissa soinnin tai soitettavuuden paranemista käytön myötä. Sitä on selitetty joko sillä että kun kansi värähtelee, niin puu muistaa ne solmukohdat. Tai sillä että värähtely alentaa puun sisäistä vaimennusta ja saa sen värähtelemään herkemmin. Tai sillä että liitokset istuvat jotenkin vähitellen paremmin kohdalleen. Ja voiko viulu mennä tukkoon josta se aukeaa soittamalla. Monen soittajan ja soitinrakentajankin mielestä kyseessä on todellinen ilmiö. Ja hyvin moni tuntuu kiistävän nämä ilmiöt. Joku sanoi mulle että viulu menee tukkoon jo mannertenvälisellä lennolla. Mutta se tuli jo hyvin selväksi että haitarin kopan seinillä ei ole samaa funktiota kuin viulun kansilla, joten se alkuperäinen postaus tuli käsiteltyä ja vastaus oli selvä ei.

Eikä kukaan ole missään esittänyt, että nuo värkit tekisivät huonosta soittimesta hyvän. Nehän on tarkoitettu hyvän soittimen ylläpitoon tai luonnollisten prosessien nopeuttamiseen.

[htoyryla]

Tämä ketju meni kyllä sillä lailla kummaksi, että Viljolta tulee vastauksia ja vastaväitteitä semmoisiin asioihin mitä en ole esittänyt. Eikä sillä mitä kirjoitan ole vaikutusta.

Aloitukseni kysymykseen "Mitäs haitarimiehet on mieltä? Mikä on puun rooli soinnissa? Pitääkö haitaripuun värähdellä vai olla jäykkää. Voiko soitin mennä tukkoon ja aueta taas soittamalla? Mistä siinä on kysymys, puista vai jostain muusta." tuli vastaukset jo aikoja sitten. Tuli selväksi ettei haitarin koppa vastaa kitaran tai viulun koppaa.

Siitä siirryin pohtimaan asioita eteenpäin, mutta muut ei pysyneet ilmeisesti perässä.

Tulipas ilmeisesti taas avattua tämmöinen ketju. Paras varmaan poistaa sotkemasta asioita.

[Viljo]

No en minä tässä nyt vastaan ole laittanut mitään. Ehkä enemmänkin turissut omiani välittämättä ihan kaikista aikaisemmista kommenteista (= ei tarkoita sitä, etten niitä olisi lukenut).