Schottisch Trad G-duuri - sormitukset please!

[risto]

Kyseessä on hidas sottiisi. Soitin kaksirivisellä - kaunis kappale.

Jos varmasti on sottiisi l. jenkka, niin sitten: Harmonikkaliiton sivuilta ladattavasta vapaan säestyksen gradussa jenkalle mainitaan standaditempoksi 160 jos nyt oikein muistan. Tämän 'Le Canal en Octobre' biisin tempo on Rivieren soittamana n. 158 eli n. 160. Eli ei sitten niinkään hidas sottiisi, vaan ihan standardijenkan tahdissa?

[olli]

Kehtaanko ottaa kantaa!?  Rupesin kirjoittelemaan Capellalla nuottia uudelleen (kun siihen nuottiohjelmaan on kiinnostus tällä hetkellä), enkä ajatellut lähtökohtia.  Risto tykkää kansanmusiikista, joten siitä on hyvä lähteä myös viisrivisellä.  Kaikkea hyvää vaan eteenpäin.  Koitan olla varovaisempi jatkossa.  Itselläkin on jatkuvasti uutta kysyttävää kolleegoilta, joten anteeksipyyntöni hyväksyttänee!

[klezberg]

Kokeilinpa tätä muuten garmoshkalla. Tuntui muuten yllättävän helpolta, varmaan siksi että sormituksessa ei ollut vaihtoehtoja ja sävelmäkin kulki yllättävän suoraviivaisesti. Pitäisi varmaan harjoitella oikein kunnolla tämä sillä, mutta kun kaikkeen ei ehdi. Garmoshkan, sen paremman, näppäimet tuntuvat tuntuvat nyt viisirivisen jälkeen kamalan jäykiltä. Ääni siinä on minusta hieno, ilmeisesti 16+8, samaa soundia en tuosta Bugarista saa.

[Armando Bugari]

Kokeilinpa tätä muuten garmoshkalla. Tuntui muuten yllättävän helpolta, varmaan siksi että sormituksessa ei ollut vaihtoehtoja ja sävelmäkin kulki yllättävän suoraviivaisesti. Pitäisi varmaan harjoitella oikein kunnolla tämä sillä, mutta kun kaikkeen ei ehdi. Garmoshkan, sen paremman, näppäimet tuntuvat tuntuvat nyt viisirivisen jälkeen kamalan jäykiltä. Ääni siinä on minusta hieno, ilmeisesti 16+8, samaa soundia en tuosta Bugarista saa.

Mitä hittoa? Kappale on kansanmusiikkia. Kuunnelkaa sitä vaikka Juutuubista riittävästi. Koira tarvitsee 4000 käskyä ennenkuin oppii tekemään asian oikein, ihmisen aivot ja sormet oppii helpommin?

- Opettelette kappaleen ulkoa ja sitten alatte vaikka improvisoida, niin saatte taiteellista tatsia soittoonne - jos haluatte...

- Jos on vaikeata opetella päästä soittamaan, aloittakaa virsistä! Niitäkai osaatte ihan ulkomuistista?

[klezberg]

Kokeilinpa tätä muuten garmoshkalla. Tuntui muuten yllättävän helpolta, varmaan siksi että sormituksessa ei ollut vaihtoehtoja ja sävelmäkin kulki yllättävän suoraviivaisesti. Pitäisi varmaan harjoitella oikein kunnolla tämä sillä, mutta kun kaikkeen ei ehdi. Garmoshkan, sen paremman, näppäimet tuntuvat tuntuvat nyt viisirivisen jälkeen kamalan jäykiltä. Ääni siinä on minusta hieno, ilmeisesti 16+8, samaa soundia en tuosta Bugarista saa.

Mitä hittoa? Kappale on kansanmusiikkia. Kuunnelkaa sitä vaikka Juutuubista riittävästi. Koira tarvitsee 4000 käskyä ennenkuin oppii tekemään asian oikein, ihmisen aivot ja sormet oppii helpommin?

- Opettelette kappaleen ulkoa ja sitten alatte vaikka improvisoida, niin saatte taiteellista tatsia soittoonne - jos haluatte...

- Jos on vaikeata opetella päästä soittamaan, aloittakka virsistä!

Nyt mä olen varmaan kirjoittanut muuta kuin tarkoitin, tai Armando on lukenut muuta kuin kirjoitin, tai ainakin kuin tarkoitin. Minähän vain sanoin että tuopas lähti kivasti liikkeelle garmoshkalla (taustalla oleva lausumaton ajatus on: vaikka garmoshka onkin läntiseen musiikkiin sopimaton itäinen peli 

Tuo "pitäisi opetella" & "kaikkeen ei ehdi" liittyy enemmänkin siihen, että käytyäni viisirivisen kimppuun ei ole aikaa jäänyt garmoshkan treenaamiseen soittimena klarinetista puhumattakaan. Muutenkin aika on kortilla, sen jälkeen kun liki 30-vuotinen työnantaja teki stragegisia linjauksia, ja piti lähteä perustamaan muiden kanssa omaa firmaa.

Mä osaan kyllä soittaa ihan myös omasta päästäni. Varsinkin haitarilla se sujuu, otan sen syliin, vasen käsi ottaa sointukulkua ja oikea rupeaa soittamaan mitä mieleen juolahtaa. Mutta mitä se nyt tähän liittyy. Korvakuulolta osaan soitella sellaista musiikkia, mikä on perinpohjin tuttua ja riittävän yksinkertaista. Virret varmaan löytyisivät, kotimaiset kansanlaulut, yksinkertaisempi tanssimusiikki, jiddishinkieliset laulut. Ja silloinkin kun katson nuotteja, ne ovat usein enemmänkin moraalisena tukena kuin käsikirjoituksena.

P.S. Garmoshkan kanssa tuntui nyt vaikeimmalta että rivit ovat enemmän harallaan kuin viisirivisessä. Kun asteikko alkaa sisäriviltä, seuraava sävel ei ole ulkorivillä se heti seuraava vaan se sitä seuraava.

[Armando Bugari]

Kokeilinpa tätä muuten garmoshkalla. Tuntui muuten yllättävän helpolta, varmaan siksi että sormituksessa ei ollut vaihtoehtoja ja sävelmäkin kulki yllättävän suoraviivaisesti. Pitäisi varmaan harjoitella oikein kunnolla tämä sillä, mutta kun kaikkeen ei ehdi. Garmoshkan, sen paremman, näppäimet tuntuvat tuntuvat nyt viisirivisen jälkeen kamalan jäykiltä. Ääni siinä on minusta hieno, ilmeisesti 16+8, samaa soundia en tuosta Bugarista saa.

Mitä hittoa? Kappale on kansanmusiikkia. Kuunnelkaa sitä vaikka Juutuubista riittävästi. Koira tarvitsee 4000 käskyä ennenkuin oppii tekemään asian oikein, ihmisen aivot ja sormet oppii helpommin?

- Opettelette kappaleen ulkoa ja sitten alatte vaikka improvisoida, niin saatte taiteellista tatsia soittoonne - jos haluatte...

- Jos on vaikeata opetella päästä soittamaan, aloittakka virsistä!

Nyt mä olen varmaan kirjoittanut muuta kuin tarkoitin, tai Armando on lukenut muuta kuin kirjoitin, tai ainakin kuin tarkoitin. Minähän vain sanoin että tuopas lähti kivasti liikkeelle garmoshkalla (taustalla oleva lausumaton ajatus on: vaikka garmoshka onkin läntiseen musiikkiin sopimaton itäinen peli 

Tuo "pitäisi opetella" & "kaikkeen ei ehdi" liittyy enemmänkin siihen, että käytyäni viisirivisen kimppuun ei ole aikaa jäänyt garmoshkan treenaamiseen soittimena klarinetista puhumattakaan. Muutenkin aika on kortilla, sen jälkeen kun liki 30-vuotinen työnantaja teki stragegisia linjauksia, ja piti lähteä perustamaan muiden kanssa omaa firmaa.

Mä osaan kyllä soittaa ihan myös omasta päästäni. Varsinkin haitarilla se sujuu, otan sen syliin, vasen käsi ottaa sointukulkua ja oikea rupeaa soittamaan mitä mieleen juolahtaa. Mutta mitä se nyt tähän liittyy. Korvakuulolta osaan soitella sellaista musiikkia, mikä on perinpohjin tuttua ja riittävän yksinkertaista. Virret varmaan löytyisivät, kotimaiset kansanlaulut, yksinkertaisempi tanssimusiikki, jiddishinkieliset laulut. Ja silloinkin kun katson nuotteja, ne ovat usein enemmänkin moraalisena tukena kuin käsikirjoituksena.

P.S. Garmoshkan kanssa tuntui nyt vaikeimmalta että rivit ovat enemmän harallaan kuin viisirivisessä. Kun asteikko alkaa sisäriviltä, seuraava sävel ei ole ulkorivillä se heti seuraava vaan se sitä seuraava.

Kommentteni koski

vähärisvisssoittajana!

(ko. kappale on tyypillenen kansanmusiikkikappale, jonka fiilis ei ehkä parane panssarivaunuilla nuoteista soitettuna), vähärivisillä kuin ainakin minunkaltaisena harrastajasoittajana luritellaan ihan vaan omasta päästä ja omaksi ja joskus muidenkin iloksi - jopa muidenkin kanssa. Jos osaan brummata kappaleen, niin osaan sen myös soittaa. Olen väärässä topicissa kekustelemassa maailman helpoimman hiluvitkuttimen soitossa - siis vähärivisen...

Te/Sinä, joita kiinnostaa nuotttien luku ja sitä kautta uusien instrumenttien hallintaan ottaminen teknisellä tasolla, saatikka sitten uusien instrumenttien opiskelu ovat mielenkiintoisia ihmisiä, joita varten tämänkaltaisten palstojen olemassaolo onkin tärkeätä. Minä nyt pitäydyn näissä korvakuulojutuissa.

[klezberg]

Kommentteni koski

vähärisvisssoittajana!

(ko. kappale on tyypillenen kansanmusiikkikappale, jonka fiilis ei ehkä parane panssarivaunuilla nuoteista soitettuna), vähärivisillä kuin ainakin minunkaltaisena harrastajasoittajana luritellaan ihan vaan omasta päästä ja omaksi ja joskus muidenkin iloksi - jopa muidenkin kanssa.

Nyt en hahmota missä tuo lainaamasi sana oli, jos kommentisi sitä koski. Ja varsinkin kun nimenomaan tykkäsin tuota kappaletta soittaa garmoshkalla, vai onko sekin panssarivaunu. Ja sanoinko jossain että soitin nuoteista  (...soitin, kun ne sattuivat siinä telineessä olemaan).

Korvakuulolta soittamisesta muuten. Minä olen huomannut, että joku kappale löytyy helposti pianolla, toinen kitaralla, kolmas klarinetilla ja neljäs haitarilla. Olen varmaan tottunut soittamaan niillä erilaisia juttuja.

Tuosta hyräilystä korvakuulosoiton tukena olen samaa mieltä. Tuntuu että isoin este korvakuulosoitossa on ettei oikeasti keskity niihin intervalleihin, hakee enemmän fiiliksen kuin oikeasti kuulon perusteella. Hyräileminen pakottaa hakemaan sen intervallin. Olin kerran klezmerkurssilla, jossa osa sävelmistä opetettiin niin että opettaja hyräili ja näytti vielä kädellä vinkkiä intervallien koosta. En pysynyt mukana, mutta siihen vaikutti myös se etten hallinnut soitintani tarpeeksi.

EDIT: Vai tuliko kommenttisi vain siitä että tämä kirjoitus on nuottipalstalla... En edes tajunnut kirjoittavani nuottipalstalle vaan tuota kappaletta koskevaan ketjuun...

EDIT2: Sitä tässä ehkä eniten kummeksun, että Armando tuntuu leimanneen minut nuotinlukijaksi. Klarinetinopettajani valitti jatkuvasti miksen soita niinkuin nuoteissa lukee (kun soitin niinkuin olin levyltä kuullut). Käytän kyllä nuotteja, mutta koen ne enemmän kartaksi kuin tarkaksi reitin kuvaukseksi.

[risto]

Tämä vkl vihdoin vapaana ja saan pitkästä aikaa soitella kokonaista kaksi päivää. Tuosta ulkoa opettelemisesta, minusta se on kaiken a & o. Tää biisiä on siitä kiva että se on niin simppeli, että voi keskittyä vaan motoriikkaan ja käsien yhteistoimintaan. Banjolla olen kokeillut komppia tuohon alkuperäisesittäjän mp3:seen. Banjo ja haitari soundaavat todella hienosti yhdessä.

[klezberg]

Niin, minäkin tuossa eilisessä garmoshka-viestissä meinasin että sitä motoriikkaa ja lihasmuistia tarvitsisi kehittää jotta tuo sujuisi sillä(kin) pelillä. Kappale on simppeli silläkin (ja minusta varsinkin  sillä) pelillä.

Mutta tuo on minusta eri dimensio kuin nuotit versus korvakuulo. Vaikka osaisit hyräillä, et osaa soittaa jos et hallitse soitintasi vielä tarpeeksi.

[risto]

...Vaikka osaisit hyräillä, et osaa soittaa jos et hallitse soitintasi vielä tarpeeksi.

Niinpä ja improvisointi - ainakin jos siinä on järki mukana - on mahdotonta, jos ei hallitse soitinta aika hyvin. Vähäriviset on hieman eri asia, jos esimerkiksi soittaa a.o. rivin sävellajssa, niin painaa vaikka mitä vaan nappia niin ainahan se jotekin istuu sävellajiin... 

[klezberg]

Te/Sinä, joita kiinnostaa nuotttien luku ja sitä kautta uusien instrumenttien hallintaan ottaminen teknisellä tasolla, saatikka sitten uusien instrumenttien opiskelu ovat mielenkiintoisia ihmisiä, joita varten tämänkaltaisten palstojen olemassaolo onkin tärkeätä.

Hiukan kummeksun tuota nuottien käytön ja instrumenttikiinnostuksen niputtamista. Enemmänkin nuottien käyttö helpottaa tai nopeuttaa uusien sävelmien opettelua.

Sitten on ihan totta että minua kiinnostaa myös instrumentit sinänsä, mutteivät ne silti itseisarvo ole. Garmoshka olisi riittänyt minulle haitariksi jos vain tuosta olisi ollut kysymys. Viisirivinen tarvittiin siksi että haluan soittaa musiikkia jossa on sen verran paljon aksidentaaleja ettei garmoshka riittänyt (ja täkäläinen vähärivinen vielä vähemmän).

PS. Löysin juuri czardaksen (nuotit ja levy) joka on aivan mainio harjoituskappale vaihtobassoa ja käsien yhteispeliä varten ja nimenomaan itäeurooppalaista tyyliä jota olen hakemassa.

[risto]

... Viisirivinen tarvittiin siksi että haluan soittaa musiikkia jossa on sen verran paljon aksidentaaleja ettei garmoshka riittänyt (ja täkäläinen vähärivinen vielä vähemmän).

Mä täältä sivusta komppailen teitin keskustelua ja totean, että mullekin olisi varmasti riittänyt B/C - tai ehkä B/C/C# - jos siinä olisi ollut kattavat bassot.

PS. Löysin juuri czardaksen (nuotit ja levy) joka on aivan mainio harjoituskappale vaihtobassoa ja käsien yhteispeliä varten ja nimenomaan itäeurooppalaista tyyliä jota olen hakemassa.

Tuosta tuli mieleen, että kumpikohan olisi järkevin tapa haitarin soittamisen kehittymisen kannalta, opetellako jatkuvasti lisää uusia biisejä vai hioa yksi biisi kerrallaan kuntoon ja hyvään tempoon ?

[klezberg]

Mä täältä sivusta komppailen teitin keskustelua ja totean, että mullekin olisi varmasti riittänyt B/C - tai ehkä B/C/C# - jos siinä olisi ollut kattavat bassot.

Mulle ratkaisevinta oli lopulta ne diskanttipuolen aksidentaalit, bassot olisi riittänyt yhteen sävellajiin (siis garmoshkassa). Mutta kun tuli seinä vastaan siinä yhdessäkin sävellajissa.

Tuosta tuli mieleen, että kumpikohan olisi järkevin tapa haitarin soittamisen kehittymisen kannalta, opetellako jatkuvasti lisää uusia biisejä vai hioa yksi biisi kerrallaan kuntoon ja hyvään tempoon ?

Ihan varmasti se että hioo yhden, sopivasti kehittävän kappaleen kuntoon asti. Kappaleesta toiseen hyppimisessä käy helposti niin että vaikeammat hommat eivät kehity ollenkaan.

Temposta en ole varma, uskoisin että se kehittyy vähitellen, kappaleesta toiseen. Eli ei tarvitsisi aluksi pyrkiä edes kasvattamaan tempoa.

Mutta itse haluan soittaa mitä kulloinkin mieleen tulee, en treenata soittamista.

[risto]

Tuosta tuli mieleen, että kumpikohan olisi järkevin tapa haitarin soittamisen kehittymisen kannalta, opetellako jatkuvasti lisää uusia biisejä vai hioa yksi biisi kerrallaan kuntoon ja hyvään tempoon ?

Ihan varmasti se että hioo yhden, sopivasti kehittävän kappaleen kuntoon asti. Kappaleesta toiseen hyppimisessä käy helposti niin että vaikeammat hommat eivät kehity ollenkaan.

Näin olen itsekin vähän tuumaillut, ja parempi että osaa edes yhden, jos joku pyytäisi vaikka soittamaan (kuin monesta biisistä ei mitään).

Optimaalisinta olisi tietysti  jos löytäisi sellaisia kappaleita, a) jotka haluaa pysyvästi omaan repertuaariinsa, b) vaikeusasteeltaan sellaisia, että ne oppii kohtuullisella vaivalla, c) jokaisessa oppii (konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti  ) edelliseen rakentuen jonkin tietyn uuden asian.

[Viljo]

Itselläni oli on viime aikoina ollut aika vähän soitin sylissä. Eilen kuitenkin intouduin soittamaan ja huomasin, miten älyttömän kankeaksi oikean käden ranne tulee sormista puhumattakaan tosi lyhyessä ajassa. Olen kyllä soitellut sanotaanko nyt kerran viikkoon vähäsen, mutta nyt treenasin vaikeampia sormituksia, kun haluan noi muutamat kappaleet kuntoon. Tämän takia uskon, että parempi treenata riittävän haasteellisia biisejä, jotta a) mieli pysyy virkeänä b) innostus jatkuu (haasteellisuus). Kun taito kehittyy, niin sitten se alkaa sujua kuin vettä heittäisi.

[risto]

... Tämän takia uskon, että parempi treenata riittävän haasteellisia biisejä, jotta a) mieli pysyy virkeänä b) innostus jatkuu (haasteellisuus). Kun taito kehittyy, niin sitten se alkaa sujua kuin vettä heittäisi.

On se tietysti noinkin, mutta pitää kuitenkin pystyä saamaan "tuloksia" aikaan. Liian vaikeat biisit voivat puolestaan myös latistaa fiilistä, kun ei vaan ala mennä kun ei vielä ole tekniikkaa. Helpostakin biiseistä löytyy nättejä biisejä, joita sitten soittaa taas sen takia mielellään että ne ovat nättejä, siis sen musiikin takia. 

PS. Ja helpoistakin biiseistä tulee vaikeita kun niissä on riittävästi tempoa...

[Viljo]

Haasteellinen ei tarkoita vaikeaa Ristoseni. Jos haluaa kehittyä soitto tekniikan puolella, niin harjoiteltavien kappaleiden tulisi olla juuri sen hetkisen taidon yläkantissa. Toki kannattaa pitää helppoja biisejä, jotta on vastapainoa sitten kovalle treenille.

[risto]

Haasteellinen ei tarkoita vaikeaa Ristoseni. ...

Ai jaa, mutta jos ajattelee toisinpäin, voiko helppo nyt sitten olla haastellinen. 

PS. täsmentäen, jos se on taitojen yläkantissa kai se silloin on aika vaikea, yli sen kun menee, niin siilloihan se on jo mahdoton 

[Viljo]

Kokeile soittaa hidas yksinkertainen valssi tempossa 

[risto]

Kokeile soittaa hidas yksinkertainen valssi tempossa 

Okei, helppo - haasteellinen - vaikea...

Tänään en ole ihan skarpeimmillani kun on tullut soitettua banjoakin, siinä käy niin.