Myynti-ilmoituskeskustelu

[Tommi87]

...Mutta on mukavan näköinen peli. Tuosta on ainakin hyvä alkaa tiputtamaan pikkuhiljaa.

[Riettaan nahka]

Tuolla hinnalla ainakin luulisi vain tosiostajien olevan liikkeellä 

[ftamt]

Elomaan Amerikanmalli ei pärjää laatunsa puolesta vastaaville kouvolalaisille, joten hinnan pitäisi olla sama tai hiukan alle. Kyllä Elomaa tätäkin mallia teki useita kappaleita, joten hintaa ei voi harvinaisuudellakaan perustella.
Toivo

[Teme]

Vaikka moniin haitarimerkkeihin olenkin törmännyt niin Morbidonista en ollut kuullutkaan
https://www.tori.fi/varsinais-suomi/Harmonikka_Morbidoni_Dega_Casotto_46382989.htm?ca=18&w=3

Pikaisen googlailun perusteella laadukas soitin.

Mukavaa kun välillä aina tulee vastaan merkkejä joista ei ole kuullutkaan.

[ftamt]

Varmaan tämäkin on Ruotsista tuotu, sillä siellä on ollut myynnissä paljon enemmän erilaisia harmonikkamerkkejä kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuulen myyjän mainostamana läpikarkaistut kielet. Eiköhän ne yleensä karkaistu kokonaan sisältäkin, kun karkaistaan.
Toivo

[Teme]

Ruotsistahan se varmaan on, näppäimistöstä ja myyjästä päätellen. Onko Ruotsissa enemmän tai onko ollut enemmän soittajia kun Suomessa, vai miksi siellä on enemmän merkkejä tarjolla?

Tuo läpikarkaistu jäi mietityttämään itseänikin, vai onko harmonikan kielissä erikseen pinta- ja läpikarkaistuja? Voisi kuvitella että läpikarkaisu ei kyllä ole etu, vaan ennemminkin haitta koska kieli on herkempi murtumaan. Pintakarkaisussa taas saavutetaan hyvä pintakovuus säilyttäen kuitenkin sisältä hyvä sitkeys.

[Johan]

Saattaa olla, että tuo karkaisuun liittyvä kommentti johtuu juuri siitä, että tämä on tuotu ruotsin markkinoilta ja kyseessä on "suora käännös".

Nyt siellä näkyy olevan myynnissä hieman iäkkäämpi Bugarin casotto jossa myös "läpikarkaistut kielet". Myyjä on läheistä sukua tuon Morbidonin myyjän kanssa, ja myyjästä päätellen soitin on tullut myös lännestä päin.

Johan 

[Viljo]

Jännä juttu tuo käännöstermi. Asiaa voi pohtia myös sen kautta, että kun sitä jousiterästä tehdään siellä Ruotsin tehtaassa, niin se öljykarkaistaan. Sellainen metrin levyinen rulla menee helkkarin kuumana, kovassa vauhdissa linjastolla öljyyn, niin mites on. Karkaistuuko se 0,5 mm paksu materiaali kokonaan vai vain pinnalta... Edellä oleva sellaiseksi mielikuvaksi. A Mano -kielet tehdään ohuesta jousiteräsnauhasta, ja materiaali itsessään on jäykempää kuin muissa kieliluokissa. En tiedä minkälevyisestä matskusta ne muut kieliluokat sitten hiotaan. Kielien hiontavaiheessa nauha on nimittäin pätkitty noin 15 x 5 cm kokoisiksi paloiksi.

[pianohessu]

Kyllä pintakarkaisu terminä on olemassa ja sitä voidaan tehdä kulutusosille, esim. akseleille, varsinkin isokokoisille. Toinen juttu on sitten pystyykö ohutta kieliterästä pintakarkaisemaan, luultavasti se karkenee läpikotaisin. Nykyiset automaattilinjat tietenkin voivat saada aikaan mitä vain.

[Johan]

Pintakarkaisu on tuttu termi, mutta en juuri osaa kuvitella, että kielien kohdalla kyse voisi olla siitä.
Karkaisu voidaan tehdä monella eri tavalla ja eri kovuuksiin joiden määritittemiseksi on omat mittasumenetelmänsä.
Jos ajatelaan kyseessä olevaa jousiterästä, materiaaliin pitää myös jäädä tietynlainen joustavuus joka kielien kysessä ollen on varmasti positiiven ominaisuus.

Johan

[ftamt]

Ruotsistahan se varmaan on, näppäimistöstä ja myyjästä päätellen. Onko Ruotsissa enemmän tai onko ollut enemmän soittajia kun Suomessa, vai miksi siellä on enemmän merkkejä tarjolla?

Tuo läpikarkaistu jäi mietityttämään itseänikin, vai onko harmonikan kielissä erikseen pinta- ja läpikarkaistuja? Voisi kuvitella että läpikarkaisu ei kyllä ole etu, vaan ennemminkin haitta koska kieli on herkempi murtumaan. Pintakarkaisussa taas saavutetaan hyvä pintakovuus säilyttäen kuitenkin sisältä hyvä sitkeys.

Kyllähän Suomi on ainakin alkuaikoina ollut kehitysmaa harmonikansoitossa Ruotsiin verrattuna. Siellä oli paljon paljon enemmän harmonikansoittajia ja hyviä sellaisia, jotka levyttivät tuhatmäärin harmonikkamusiikkia jo aivan 1900-luvun alusta lähtien. Suomessa levytettiin harmonikkalevyjä ennen sotia vain muutamia kymmeniä kappaleita ja elintason parannuttua 1950-luvulla, meilläkin alettiin levyttää enemmän. Harmonikkoja siis tarvittiin naapurimaassa enemmän ja tarjontaa oli vaikka minkälaista, kun katselee vanhojen ruotsalaisten Accordion journalen-lehtien mainossivuja. Oli halpoja ruotsalaisia ja saksalaisia harmonikkamerkkejä sekä parempia italialaisia ja jopa suomalaisia Necoja. Seuraamalla ruotsalaisten Toria Blocketia pitkällä aikavälillä, alkaa saada käsityksen siellä myytyjen harmonikkamerkkien määrästä ja laadusta. Meillä suomalaiset harrastajat ovat panostaneet enemmän laatuun ja ovat ostaneet usein kalliin kotimaisen tai italialaisen harmonikan, vaikka soittoharrastus on sittemmin jäänyt vähiin tai kokonaan lopahtanut.
Toivo

[pianohessu]

Juu, tämä metallurgia on monisyinen asia. Kielessäkin luulisi väsymisen olevan tärkeä seikka. Väsyminenhän aiheuttaa epäjatkuvuuskohdassa ydintymisen joka johtaa mikromurtumaan ja edelleen katkeamiseen. Näin käy mm. lentokonemateriaaleille jotka joutuvat edestakaiseen taivutukseen  Eikä tällaisessa taivutuksessa mennä lähellekään myötörajaa, kuten esim. teräslangan katkaisemisessa paljain käsin.

Vasaran pään pitää olla kovaa ettei naula tee siihen jälkeä, mutta ei liian kovaa, muuten siitä lohkeaa paloja. Se on ihan oma taiteenlajinsa pelata lujuuden, kovuuden ja sitkeyden kanssa. Arvostan taidon osaajia.

[Periskooppi]

Suomessa on kyllä ollut alunalkaenkin sangen monipuolinen valikoima harmonikkoja jo 1800-luvun puolella, vaikka soitinmäärä onkin taatusti ollut pienempi kuin länsinaapurissa. Harmonikkahan tuli Suomeen kahdesta suunnasta: idästä ja lännestä. Ruotsiin pelit taisivat tulla melkolailla yksipuolisesti lännestä, ja oikeastaan ainoa, joskin merkittävä, harmonikkojen valmistusmaa, joka meillä taitaa olla kokonaan poissa ja Ruotsissa jollakin tasolla edustettuna (ks. musiikkimuseo Tukholmassa), on Ranska. Sen sijaan se kaupunki, jossa tuohon aikaan eli 1850-1910 asui eniten suomalaisia (Pietari) oli sangen merkittävä harmonikkojen valmistuspaikka, eivätkä nuo soittimet olleet teknisesti mitenkään yksinkertaisempia kuin esim. saksalaiset vastineensa. Olivatko suomalaiset hanuristit sitten tuohon aikaan huonompia kuin ruotsalaiset, jääkin arvailujen varaan, koska meillä ei ole kovinkaan paljoa edes arkistoäänitteitä tuolta ajalta. Pianpa kuitenkin suomalaiset alkoivat voittaa Pohjoismaiden välisiä harmonikkakilpailuja, joten voisi olettaa, ettemme ihan takapajula olleet soittotaidossakaan.

[ftamt]

Suomessa on kyllä ollut alunalkaenkin sangen monipuolinen valikoima harmonikkoja jo 1800-luvun puolella, vaikka soitinmäärä onkin taatusti ollut pienempi kuin länsinaapurissa. Harmonikkahan tuli Suomeen kahdesta suunnasta: idästä ja lännestä. Ruotsiin pelit taisivat tulla melkolailla yksipuolisesti lännestä, ja oikeastaan ainoa, joskin merkittävä, harmonikkojen valmistusmaa, joka meillä taitaa olla kokonaan poissa ja Ruotsissa jollakin tasolla edustettuna (ks. musiikkimuseo Tukholmassa), on Ranska. Sen sijaan se kaupunki, jossa tuohon aikaan eli 1850-1910 asui eniten suomalaisia (Pietari) oli sangen merkittävä harmonikkojen valmistuspaikka, eivätkä nuo soittimet olleet teknisesti mitenkään yksinkertaisempia kuin esim. saksalaiset vastineensa. Olivatko suomalaiset hanuristit sitten tuohon aikaan huonompia kuin ruotsalaiset, jääkin arvailujen varaan, koska meillä ei ole kovinkaan paljoa edes arkistoäänitteitä tuolta ajalta. Pianpa kuitenkin suomalaiset alkoivat voittaa Pohjoismaiden välisiä harmonikkakilpailuja, joten voisi olettaa, ettemme ihan takapajula olleet soittotaidossakaan.

Tietenkin Suomessa oli muutamia hyviä soittajia, jotka 1920-luvun puolella saavuttivat ruotsalaisten tason ja menivät jopa ohikin. Ruotsissa oli monta soittajaa, jotka kävivät Amerikassa ja saivat suoraan oppinsa Frosinilta ja Deirolta tai muilta italialaisilta. Suomeen samat opit tulivat Amerikassa käyneiden Vesteri Länsimäen, Johan Homanin ja Walter Koskisen mukana. Myös jokunen italialainen harmonikansoittaja tuli ja he myös osaltaan toivat parempaa soittotaitoa Suomeen. Vallankumouksen jälkeen musiikilliset yhteydet Venäjälle katkesivat. Ruotsista tehtiin muutamia vierailuja, kuten Lindqvistin veljesten konserttikiertue 1920-luvun lopulla. Olen lähes viidenkymmenen vuoden ajan nähnyt harmonikkoja, joten on jonkunlainen käsitys niistä. Aika vähän 1800-luvulta 1940-luvulle saakka oli yksittäisten ihmisten ulkomailta (Venäjältä, Ruotsista tai Amerikasta) tuomia haitareita. Voisi kyllä sanoa, että harmonikkojen maahantuonti oli yli 90 % Fazerin Musiikkikaupan ja sen edeltäjän ja muutaman muun maahantuojan varassa. Matkustaminen oli ennen vanhaan hankalaa ja kallista. Oli miten oli, niin Ruotsissa on ollut paljon laajempi valikoima harmonikkamerkkejä.
Toivo

[Teme]

Näkyy blocketissa olevan hopeahäkki casotto mustalla pianoklaviatuurilla sekä mustalla bassolla.

https://mobil.blocket.se/annons/goteborg/pianodragspel_kouvala_4_korigt_cassotto/78230694

Onko siinä perää että tuo koko musta basso olisi jotenkin parempi kuin noissa yleensä oleva bassopää mustilla nappuloilla ja valkoisella taustalevyllä? Useammasta paikasta vaan olen tämmöistä kuullut mutta faktaa ei kukaan ole osannut kertoa. Jos on parempi niin mikä siitä tekee paremman?

[Teme]

Heh, on Kunkulla hintaa. No, taitaa olla vaan yksi nolla lispahtanut liikaa eli varmaan vaan inhimillinen virhe.

[poikkikulma]

Minä ihmettelen puolestani tuota Kantulia Haitaria on silläkin aika hyvä hinta , tosin en tiedä noista Kantulia Haitareista oikeastaan mitään kaksrivisinä olen niitä nähnyt joskus Ylöselläkin taisi olla sellaisia Sysmässä , mutta tuonkokoista en ole nähnyt koskaan luonnossa , Toivo tai Viljo varmaan tietää noista enämpi . Hienon näköinen Haitari tuo on kyllä ei siinä mitään jos on hintansa väärti .
Näin tässä pari kolme päivää sitten myyntipalkissa sellaisen HARVINAISUUDEN kuin Pianomallisen Viipurilaisen Aurinkomallina oli hienon näköinen Haitari todellinen Harvinaisuus varmasti koska en ole ikänäni nähnyt kuin yhden pianomallisen Viipurilaisen mikä on Toivolla mutta ei ole soittokuntoinen , tuo  PianokahvainenAurinkomalli hävisi niin nopeesti myynnistä etten muista enää edes sen hintaa saipa joku todellisen harvinaisuuden siitä kokoelmaansa . Olisi ollut mukava nähdä se luonnossa meniköhän jollekin näillä vapaalehdykän lukijoille tai jäsenelle olisi kiva kuulla minkä kuntoinen Haitari se on ihan mielenkiinnosta 
Mauno 

[Johan]

Ensin tuohon Kantuliaan, käydessäsi täällä "Piikkiön pianoharmonikkamuseossa" näit kyllä hyllyssä Kantulia pianoharmonikan jonka entisöinti oli silloin ja on edelleen hieman vaiheessa.
Soitin on 2/4 äänikertainen koskettimia 41/60 ja se on valmistettu -20 luvulla.

Pianokahvainen Viipurin Aurinkomalli löytyy täältä samasta osoitteessa, hankin sen kolmisen kuukautta sitten. Se auttavasti soittokunnossa 41/120 kosketinta ja 4/6 äänikertaa ja vahvat saundit. Kunnostussuunnitelma tehtynä ja tarvittavien osien "metsästys" aloitettu. Pistin siitäkin kuvan liiteeksi.

Käyppä tutkimassa lähemmin jos liikut näillä levysasteilla!


Johan

[poikkikulma]

Kiitos Johanille vastauksestasi 
No enhän minä enää muistanut tuota sinun Kantuliaasi vaikka olen sen nähnytkin parikin kertaa käydessäni sielä Piikkiön Pianoharmonikkamuseossasi nyt muistan sen kun laitoit tuon kuvankin siitä se onkin tosi hieno peli ja kauniisti väreiltään kuvitettu . Mutta tuo Viipurin Aurinkomalli oli tosiaan palkissa muutamia päiviä sitten kuvan kera myynnissä mutta sanoit sen hankkineesi kolmisen kuukautta sitten , ihmettelen mitenkä sen kuva oli vielä sitten myytävänä osastossa torilla .
Komean näköinen se kyllä on ja todella harvinainen koska Viipurilaisia ei taida täältä suomenmaasta pianokahvaisena kyllä kovin helposti löytyä kun minäkään en ole nähnyt kuin yhden sen Toivon Soitin Oy pianoharmonikan joka on myös tuola vanhassa Galleriassakin . Onnea sinulle kun sait tuon Viipurilaisen Harvinaisuuden museoosi 
Mauno 

[Johan]

Aktiivista Viljoa on kiittäminnen siitä, että Aurinkomalli löysi tiensä minun hyllyyni!

Johan