Myynti-ilmoituskeskustelu

[Teme]

Haitarikaupoissa nopeat syövät hitaat, miksette osta heti kun näette. Turha on sitten valittaa, että haitarikauppias ostaa sen ja myy sitten vähän kalliimmalla. Myyjä on kuitenkin rehellinen liikkeen omistava kauppias, joka maksaa liikevoitostaan verot ja muut kulut.
Toivo

Niinhän se on kaikessa muussakin kaupassa, nopeus on valttia. Enpä tuota itsekään ollut ostamassa, mielenkiinnosta vaan seurasin että kuinka nopeasti kravatti menee kaupaksi. Enkä tässä halua Kallen toimintaa sinällään kritisoida, vaan yleensä sitä mistä aiemminkin kirjoitin että jos ostetaan (huonossa kunnossa oleva) soitin eikä sitä kunnosteta/huolleta ennen uudelleenmyyntiä vaan suoraan myyntiin vähän kovemmalla hinnalla niin mielestäni se ei ole reilua mahdollista asiakasta kohtaan, varsinkaan luotetun myyjän toimesta. Yksityiseltä ostaessa voi saada mitä vaan, varsinkin jos ostaa näkemättä, mutta alalla kauan toimineeseen myyjään luotetaan ja oletetaan että jos sitä kautta soittimen ostaa niin saa kunnossa olevan soittimen.

Omakohtainen kokemus tästä on kun ostin yhden haitarin kokeilematta ja näkemättä. Oli myynnissä harmonikkakorjaajana useamman vuosikymmenen toimineella henkilöllä. Soitin ja kyselin soittimesta ja myyjä kehui että on laatupeli hyvillä kielillä ja kaikinpuolin hyväkuntoinen, vain normaaleja käytönjälkiä. Myyjän mukaan oli hyvässä vireessä ja hihnat ehjät ja hyvät. Tehtiin kaupat kun luotin ettei omissa nimissään liiketoimintaa harjoittavan ole varaa 'sumuttaa' asiakkaitaan. Kun sitten soittimen sain, maski oli rikki, hihnat repeytyneet ja kuluneet, toistakymmentä kieltä ei syttynyt lainkaan ja soitin oli selkeästi epävireinen. Jäi aika paha maku kaupoista, mutta otin opikseni.

[poikkikulma]

Just näin Teme sen toit esiin ,elikä naulan kantaan  tätä minäkin tarkoitan , itselläni sattui viimekesänä samanlainen tapaus tosin liike välitti asiakkaan Harmonikkoja joten oli alusta saakka selvää kun kaupat tein , jos en ole tyytyväinen saan palauttaa soittimen ja saan rahani takaisin .
Toinen asia  , on hieno juttu että Teme   olet kiinnostunut vanhoista Harmonikoista sekä entisöinnistä/korjaamisesta ,sekä myös itse soitat niillä ,on tosi hyvä että vielä nuoriakin tämä harrastus kiinostaa , tämä harrastus lienee pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnettä . Tsemppiä sulle ja annahan H-mallin soida mökilläsi railakkasti 
Mauno 

[Teme]

Kiitos Mauno kannustavista sanoista! H-malli on soinut päivittäin sen jälkeen kun sen hankin. Kivahan sillä on soitella.

[mahu]

Joo, ei tämä maailma ole vielä ihan valmis. Oppirahat joutuu jokainen joskus alallaan maksamaan. Itse olen onneksi päässyt pienillä rahallisilla menetyksillä vaikka kaikenlaista on tullut koettua.


Itse kun en suuremmin soittele 5-rivisillä (vaikka intoa olisi, mutta ei aikaa harjoitella) niin olen keskittynyt näiden rikkinäisten pelien korjailemiseen. Kyllä sen itäsaksalaisen 2-rivisen saattaminen soittokuntoon tuottaa ihan hyvää iloa vaikka hankintahinta olisi 20€ ja korjauksen jälkeen arvo 30€. Olkoot hyllyllä kunhan on kunnossa. Voi sen sitten joskus ilolla antaa ilmaiseksi vaikka naapurinpojalle jos intoa piisaa. Sitten tulee näitä Elomaan yms. nimettömämpiä pelejä joiden hankintahinta on 200€ ja arvo korjauksen jälkeen 600€. Rahaa en haitareilla ole koskaan tehnyt eikä se ole tarkoituskaan.


Voishan sitä tämän sijaan harrastaa vaikka autourheilua jossa se 200€ menee ku pieru saharaan.

[Teme]

Tämä raukka se jatkaa kiertolaiselämäänsä
https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1171939

Noin kuukausi sitten oli viimeksi tästä keskustelua.

[Teme]

Siistin näkösessä kunnossa oleva ameriiikanmalli muuten mutta jotenkin tuo midi (vai mikä lie) ei sovi tuohon.

https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1172145

[usko]

Kerranki on hinta kohallaan.

[ftamt]

Siistin näkösessä kunnossa oleva ameriiikanmalli muuten mutta jotenkin tuo midi (vai mikä lie) ei sovi tuohon.

https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1172145

On vähän harvinaisempi malli, jossa on kahvan päät suorat. Tuo läpyskä voi olla siististi poistettavissa, joten tarjouksia tekemään. Millähän kielisarjalla mahtaa olla? Erittäin siisti. Kaksi koristenappulaa puuttu, mutta niitä kyllä löytyy. Ei taida kuitenkaan ihan eurolla lähteä.
Toivo

[usko]

Hintahan on silloin kohdallaan, jos ostaja ja myyjä molemmat on oikeesti tyytyväisiä. Tuollaisen antiikkihaitarin hinta ja arvo kai muodostuu ns keräilyarvosta. Mikä lienee tuollaisen käyttöarvo hyväkuntoisena, siitä kun miinustetaan täyshuolto virityksineen ja korjauksineen, ei taida paljon jäädä aihion ostohinnaksi?

[poikkikulma]

Niinpä kunnosgustarpeen huomioon ottaen tuon mallisen harmonokan hinta voisi olla joku 800 -1000 e haarukassa . Tuo Jäppilän kirjoittama myyntikuitti tuskin myyntiarvoa nostaa eikös Dallape myös välittänyt ja myynyt harmonokkoja .
Mauno  :

[olli]

Niinpä kunnosgustarpeen huomioon ottaen tuon mallisen harmonokan hinta voisi olla joku 800 -1000 e haarukassa . Tuo Jäppilän kirjoittama myyntikuitti tuskin myyntiarvoa nostaa eikös Dallape myös välittänyt ja myynyt harmonokkoja .
Mauno  :

Tykkään, kun on dokumentteja matkassa.  Ostaessani Fantasian, sain valokuvan, jossa ensimmäinen pelin omistaja soitti!

[ftamt]

Niinpä kunnosgustarpeen huomioon ottaen tuon mallisen harmonokan hinta voisi olla joku 800 -1000 e haarukassa . Tuo Jäppilän kirjoittama myyntikuitti tuskin myyntiarvoa nostaa eikös Dallape myös välittänyt ja myynyt harmonokkoja .
Mauno  :

Dallapé oli merkittävä harmonikkojen myyjä Helsingissä. Se edusti 1930 Cooperativaa ja Viipurin pelejä Helsingissä ja myöhemmin Kouvolan pelejä. Sillä oli myös oma harmonikkakorjaamo, jonka yhden entisen työntekijän tunsin hyvin Hyvinkäältä. Kyllä minä maksaisin tuosta harvinaisesta dokumentista vähintään 50 euroa, sillä niin merkittävää tuo on. Suurella orkesterilla oli monenlaisia tuloja ja liiketoimintaa. Harmonikkojen myynti ja huolto oli osa niistä.
Toivo

[olli]

Dokumenteista muistui mieleen: Kalevassa oli ilmoitus: "Näppäinhaitari vuodelta 1917.  Wilhelm Lanka. Viisirivinen. Siisti. Kysy lisää..."
No juttelin myyjän kanssa ja päätin ostaa, muistaakseni hintaan 100 euroa.  Peli tuli postissa (matkahuoltoa ei myyjä suostunut käyttämään).  Haitari oli laukussa ja lukot kiinni.  Avaimia ei ollut mukana.  Lukot täytyi murtaa, että pääsi sisälle.  Peli oli kaunis, mutta soittokelvoton.  On nykyään koristeena hyllyssä!  Liitteenä myyjän laittama viesti sekä kuva pelistä!

[Henir]

Nuo oikein vanhat pelit ovat mun silmään jotenkin tositosi hienoja - kaikki tuo kulmikkuus, puu ja teräs ja hillitty koristelu. Lähteekö Wilhelm Lankasta minkäänlaista ääntä vai vain epämääräistä pihinää?

Tulipa dokumenteista mieleen, olen samaa mieltä että kaikenlainen dokumentoitu tai edes suullinen historia on aina hyvin mielenkiintoista vaikkei olisikaan rahanarvoista. Näppeihini ajautui tuossa keväällä vähän rähjäinen noin 30-luvun lopun Hohner, ja perässä nippu kuvia joissa sen nyt jo edesmennyt alkuperäinen omistaja poseerasi pelin kanssa jatkosodassa. Tämä luo jonkinlaisen elävän linkin menneisyyteen ja siinä rupeaa pakostikin ajattelemaan että mitähän kaikkea tämäkin soitin on nähnyt. Vielä kun haitarin perijä toivoi että soitin saisi edes jonkinlaista käyttöä sen sijaan että se möllöttäisi laukussaan jossain mökin nurkassa, niin...

Näistä syistä olen päättänyt vähän raottaa harrastusrahaston kirstun kantta ja huollattaa kurttua pikkasen parempaan kuntoon, vaikka se aikoinaankin taisi olla semmoinen harrastelijamalli eikä mikään priimakandidaatti ehostukselle. Ei kovin ergonominen soittaa verrattuna modernimpiin peleihin, mutta joku siinä kokonaisuudessa viehättää.

Mutta mitähän kaikkea tuo Lankan peli on nähnyt!

[Johan]

Nuo oikein vanhat pelit ovat mun silmään jotenkin tositosi hienoja - kaikki tuo kulmikkuus, puu ja teräs ja hillitty koristelu. Lähteekö Wilhelm Lankasta minkäänlaista ääntä vai vain epämääräistä pihinää?

Tulipa dokumenteista mieleen, olen samaa mieltä että kaikenlainen dokumentoitu tai edes suullinen historia on aina hyvin mielenkiintoista vaikkei olisikaan rahanarvoista. Näppeihini ajautui tuossa keväällä vähän rähjäinen noin 30-luvun lopun Hohner, ja perässä nippu kuvia joissa sen nyt jo edesmennyt alkuperäinen omistaja poseerasi pelin kanssa jatkosodassa. Tämä luo jonkinlaisen elävän linkin menneisyyteen ja siinä rupeaa pakostikin ajattelemaan että mitähän kaikkea tämäkin soitin on nähnyt. Vielä kun haitarin perijä toivoi että soitin saisi edes jonkinlaista käyttöä sen sijaan että se möllöttäisi laukussaan jossain mökin nurkassa, niin...

Näistä syistä olen päättänyt vähän raottaa harrastusrahaston kirstun kantta ja huollattaa kurttua pikkasen parempaan kuntoon, vaikka se aikoinaankin taisi olla semmoinen harrastelijamalli eikä mikään priimakandidaatti ehostukselle. Ei kovin ergonominen soittaa verrattuna modernimpiin peleihin, mutta joku siinä kokonaisuudessa viehättää.

Mutta mitähän kaikkea tuo Lankan peli on nähnyt!

Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että soittimen aikaisemmilta ajoilta mukana tullut tieto, kuva tai tarina saa sen "elämään" aivan toisella tavalla.
Em. syystä koitan aina soitinta hankkiessani selvitää sen aikaisempia vaiheita, joissakin se onnistuu joistakin ei saa muuta teitoa kuin hinnan.
Näin kun pelejä on kertynyt yksityisen "pianoharmonikkamuseon" verran ja niiden kanssa tulee touhuttua on myös noita tarinoita ehtinyt kertyä sillä jokaisesta koitan aina kaivaa taustoja selville.
Hohnereitakin on hyllyssä 4 kpl, pari -38 valmistunutta, yksi -51 valmistunut ja yksi jostakain -60 luvulta.
Mukana on myös pari soitinta joiden edellinen omistaja on tarjonnut niitä minulle tavoitteenaan saada osaksi kokoelmaani, toinen Kouvolalainen viodelta -57 ja toinen Viipurilainen vuodelta -33. Viipurilainen tosin poikkeaa pianoharmonikkateemastani ollen näppäinpeli, mutta siihen liittyvä historia tekee siitä kiinnostavan, vaikka se on maltkallaan kokenut kovia eikä ole enää ihan alkuperäisessä asussaankaan odotellen nyt entisöintiään.

Johan

[olli]

Nuo oikein vanhat pelit ovat mun silmään jotenkin tositosi hienoja - kaikki tuo kulmikkuus, puu ja teräs ja hillitty koristelu. Lähteekö Wilhelm Lankasta minkäänlaista ääntä vai vain epämääräistä pihinää?
Mutta mitähän kaikkea tuo Lankan peli on nähnyt!

Lanka kyllä soi, mutta ilimaa tarvii, on sen verran harva, vuotaa palkeista ja vähän varmaan muualtakin.  Näppäimistökään ei ole suomalainen, joten minulle vieras.  Kun en osaa korjata, niin jätin koristeeksi.  Historiaa en tiedä, kun kauppias oli mielestäni "joppari"!  Kauniin koristeen kuitenkin sain.

[Henir]

Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että soittimen aikaisemmilta ajoilta mukana tullut tieto, kuva tai tarina saa sen "elämään" aivan toisella tavalla.
Em. syystä koitan aina soitinta hankkiessani selvitää sen aikaisempia vaiheita, joissakin se onnistuu joistakin ei saa muuta teitoa kuin hinnan.
Näin kun pelejä on kertynyt yksityisen "pianoharmonikkamuseon" verran ja niiden kanssa tulee touhuttua on myös noita tarinoita ehtinyt kertyä sillä jokaisesta koitan aina kaivaa taustoja selville.
Hohnereitakin on hyllyssä 4 kpl, pari -38 valmistunutta, yksi -51 valmistunut ja yksi jostakain -60 luvulta.
Mukana on myös pari soitinta joiden edellinen omistaja on tarjonnut niitä minulle tavoitteenaan saada osaksi kokoelmaani, toinen Kouvolalainen viodelta -57 ja toinen Viipurilainen vuodelta -33. Viipurilainen tosin poikkeaa pianoharmonikkateemastani ollen näppäinpeli, mutta siihen liittyvä historia tekee siitä kiinnostavan, vaikka se on maltkallaan kokenut kovia eikä ole enää ihan alkuperäisessä asussaankaan odotellen nyt entisöintiään.

Johan

Arvostettava juttu tuo historian esillekaivelu, se tuo lisäarvoa oikeastaan mille tahansa esineelle, olkoot se vaikka puulusikka. Jos saan kysyä, niin kuinka monta peliä kokoelmasta kaikenkaikkiaan löytyy, noin?

Lanka kyllä soi, mutta ilimaa tarvii, on sen verran harva, vuotaa palkeista ja vähän varmaan muualtakin.  Näppäimistökään ei ole suomalainen, joten minulle vieras.  Kun en osaa korjata, niin jätin koristeeksi.  Historiaa en tiedä, kun kauppias oli mielestäni "joppari"!  Kauniin koristeen kuitenkin sain.

No hö. Harmillista että näiden huolto on niin hankalaa ja kallista hommaa. Onhan se juu sentäs nätti seinälläkin.

PS. Olen pahoillani jos keskustelu meinaa vähän karata aiheesta.

[Teme]

Mikäs peli tämä on, mahtaako olla Hagström niinkun laukussa lukee.

http://www.tori.fi/pohjois-pohjanmaa/Vanha_harmonikka_29432200.htm?ca=18&w=3

Hinta ei päätä huimaa.

[poikkikulma]

Samaa ihmettelen minäkin , ensi näkemältä on ihan kuin Viipurilainen muta diskanttikahvan päät ei sovi Viipurin tyyliin , mahtaisiko tässä olla jälleen yksi ,niin sanottu ruokatauoilla tehty Harmonikka  , tuo värikuvituskin on minusta kivan näköinen erikoinen , näyttäisi olevan vaaleasta loimukuvioisesta selluloidista pinta . Mahtaisiko olla uudelleen pinnoiltaan kunnostettukin on niin siistin näköinenkin , kiinnostaisi kovasti tietää tuosta enemmän ja nähdä ihan luonnossa , on sen verran erikoisen näköinen Harmonikka , kaukana vaan on oman kotipitäjän naapurissa keskipohjanmaalla 

Mauno

[usko]

Siinn on vääräoppinen sormio, jotta ei kai ole suomalainen haitari. Kertooko tuo maskin logo mitä kellekkään?