Liian vanhako?

[Ilcca]

Tervehdys kaikille!

Kun isäni sairastui, hän pyysi minua myymään haitarinsa. Hän sanoi hinnan ja että mitä sen yli saan, niin saan pitää. Laitoin kamppeen myyntiin ja heti alkoi puhelin soida. Siitä luvattiin näkemättä tuplasti se, mitä isäni oli vailla. Ajattelin, että jos joskus tulisi tilanne, että alkaisi kiinnostaa harmonikan soitto, niin silloin varmaan kaduttaisi. Tulikin myytyä se isän haitari. Silloin päätin pitää sen itse. Vein isälleni sen mitä hän oli vailla ja pidin haitarin itselläni.

Nyt se hetki sitten tuli. Jonkin sortin pistoksen taisin saada, kun alkoi tuo peli kiinnostaa. Nettiä selatessani osuin sitten näillekin sivuille ja totesin, että nyt taisi löytyä oikea paikka. Mieltä askarruttaa nimittäin yksi kysymys: onko jo liian myöhäistä aloittaa soittoharrastus aivan aapisesta, kun ikää on pian 60 vuotta? Haluaisin kuulla rehellisiä kertomuksia ja kokemuksia, jos sattuu olemaan joukossa soittajia, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa tai jos joidenkin tuttavapiirissä sattuisi olemaan vastaavia tapauksia. Mihin tyssäsi, jos tyssäsi?             Miten edistyi, jos edistyi? Ihan vain sillä, että elätänkö turhia toiveita, jos kuvittelen osaavani muutaman vuoden kuluttua soittaa sen verran sujuvasti, että jossain nuotioillassa voisin säestää lauluja. Mieluusti kuulisin kokemuksistanne.

t. Ilkka

[maestro]

Ei kai myöhäistä ole.. Eikös nyt ole enemmän aikaa moiseen hommaan,aikaahan siinä menee,hanurin parissa meinaan...... Olen kuullut et opettelu on hitaampaa...

[janttila]

Omasta kokemuksesta voin sanoa että ikä ei ole este soiton aloittamiseen. Itse aloitin puolitoista vuotta sitten hyvää matkaa yli viisikymppisenä. Harjoittelua se vaatii jotta tuloksia syntyy. Suosittelen kuitenkin hankkiutumaan työväenopiston kurssille tai yksityisopetukseen, ei tule opittua väärää tekniikkaa ja edistyminen on aivan eri luokkaa. Itse harjoittelin runsaan puoli vuotta omin päin ja täytyy sanoa että hakeutuminen ammattilaisen oppiin antoi harjoitteluun uutta puhtia ja tuloksia alkoi syntyä.

Terveisin Jari

[eikkajuhani]

   Tässä Ilccalle pientä vinkkiä omasta historiastani.  Omistin hanurin jo tuolla 15 v korvilla, sitten kurnuttelin vielä tuolla intissä, - pääsin siviliin 18 v !  Työelämään kaupunkiseudulle siirryttyäni soitot jäivät, ehkä kerran pari vuodessa saatoin ottaa hanurin esille.
Viimeiset parikymmentä vuotta meni kyllä ihan soittelematta, kunnes sitten eläköidyin, täytettyäni- 65 v.  Nyt tuota ikää sitten jo on 69 v ja pari kautta olen käynyt kansalaisopiston hanurikurssilla.  Ehkä tuo nuorena kokeilu on jotain pohjaa antanut, mutta sekin oli sellaista itseopiskelua, Lasse Pihlajamaan 1 kurssia, eikä kovin aktiivista silloinkaan. Nyt tuo soittelu luistaa jollakin tasolla, ainakin nuo helpohkot valssit alkaa soimaan aika mukavasti.  Toisaalta olen sitä mieltä että tuo bassopuoli on ikuisen opiskelun ja treenaamisen paikka !

  Eikkajuhani

[htoyryla]

Itse olen koko ikäni vähän satunnaisesti harrastanut musiikkia (kitaraa ja koskettimia aika alkeellisella tasolla), mutta vasta tuossa vähän alle viisikymppisenä rohkaistuin kokeilemaan laajemmin soittimia jotka olivat kiinnostuneet. Soittelin fonia ja klarinettia jonkin vuoden, poikkihuiluakin vähän, semmoisella itseä tyydyttävällä tasolla, sitten kokeilin haitareita, niitä nyt soitellut viitisen vuotta. En pyri haitarissa mitenkään taitavaksi, soittelen perusjuttuja. Nyt olen rohkaistunut kokeilemaan viulua, ja ihan innostavia kokemuksia tulee siitäkin. Korvakin joutuu lopulta oppimaan tarkkuutta, kun sävelkorkeus on ihan täysin omasta sormesta kiinni. En pidä itseäni erityisen musikaalisena, eikä tuo käsien motoriikka ole kummoinen, mutta hauskaa on ja välillä syntyy jotain kelvollista. Oma tapani on tehdä äänityksiä joissa soitan eri soittimia. Siksi en ole lähtenyt opettelemaan haitarin bassoa perusteita pitemmällä, soitan sitten hienommat bassokulut bassolla.

No, mulla on tietysti perustietoa musiikista nuoresta asti. Mutta tuo että tässä iässä pystyy oppimaan uusia soittimia... se on hieno kokemus ja pitää vanhenemisen loitolla.

[olli]

Koskaan ei ole liian vanha   Minä (nyt 68v+) aloitin haitarinsoiton 1980-luvulla täysin "puhtaalta pöydältä".  Väliin on ollut hiljaisia vuosia.  Nyt eläkeläisenä olen ollut perustamassa kerhoamme "Aleksin Harmonikkakerho", jossa on pääosin seniori-ikäisiä soittajia.  Kerhomme on ollut koossa reilut kolme vuotta.  Hauskaa on.  Meillä on kuitenkin alan ammattilainen "taiteellisena johtajana" ja harjoitusten vetäjänä.  Omin päin ei tahdo tulla kunnon treenejä.

Kannustan myös menemään kansalaisopiston haitaripiiriin (tai vastaavaan).  Itse opiskellen tahtoo tulla niitä vääriä juttuja, jotka jäävät sitten ikävästi muistiin.  Myöhemmin näistä vääristä opeista on vaikea päästä eroon   Minulla on ollut yksityisopettaja joitain vuosia ja olen oppinut jatkuvasti uutta - eli on kannattanut sijoittaa muutama kymppi viikoittain tähänkin

[Ilcca]

Terve taas!

Kiitokset kaikille kommenteista. Niinhän siinä kävi, että tuli hankittua Veikko Ahvenaisen Harmonikkakoulu 1. Tuosta CD:stä näyttää olevan iso apu, kun voi kuunnella miten ja millaisella tempolla kunkin harjoituksen kuuluu mennä.

Kansalaisopistossa alkoi harmonikkapiiri, mutta se ei ollut alkeiskurssi. Joten ainakin tällä haavaa on vain yritettävä kahlata yksin. Matka soittajaksi tuntuu vain niin toivottoman pitkältä. Toisaalta huvittaa, kun ala-asteikäiset muksut näpelöivät Säkkijärven polkkaa kuin vanhat tekijät ja minä, kuuttakymmentä lähestyvä ukko, yritän tapailla Maijan karitsaa. Mutta ei kai ole muuta tietä.

Kun en ole koskaan saanut varsinaista soiton opetusta, niin olisinkin nyt kysynyt teiltä konkareilta tuosta oikeasta opettelemisen tavasta. Millä tavalla tuollaisten oppikirjojen kanssa pitäisi edetä? Harjoitus kerrallaan sujuvasti ja ulkoa, vai millainen se oikea tapa lienee?

kyselee: Ilkka

[oki]

Moi
Jos vaan mitenkään on mahdollista, mene yksityisen opettajan oppiin, vältyt todella monelta murheelta. Voin sanoa kokemuksesta, että yksin opetellessa jää  pajjon sellaisia asioita käymättä jotka auttavat asioiden ymmärtämisessä, kuin myös nuottien lukemisessa. Kaikki tieto ei ole kirjoissa.
t: Oki

[PaRisto]

Moro,

Joo on kiva seurata vierestä kun lapsi opettelee soittamaan. Ostin tytölleni (Lotta 7 v.) haitari ( tai vaihdon vm-30 cooperatiiva 2 äk, jonka muuten Viljo viritti) Pihlajanmaahan viime keväänä. Tyttö on enemmän tai vähemmän näpelöinyt peliä ja opetellut itsekseen diskantilla soittamaan mm. onnittelulaulun, paimenpojan, jumppalaulun (frööpeli) yms. Itse en ole kovin paljon neuvonut, joitain säveliä välillä tarkistanut. Sormituksiin en viitsinyt puuttua juuri sen takia että itse soitan aivan eri reittejä kuin moni muu.

No, nyt syksyllä on käyty yksityisessä opissa 5 kertaa ja oppinut soittamaan pari kappaletta joihin saanut yhdistettyä myös  basson. Kolmas treeni "kappale" on menossa.

Ilcca voi varmaan arvata mikä se on ....  Maijan karitsa! Vielä ei tuossa tietty eka kerralla basso tullut mukaan mutta molemmat menee suht hyvin erikseen ja voi olla että ensiviikolla se on hallussa ja edessä on uusi kipale.

t. PaRisto

[Taisto]

67 vuotiaana onnistuin hankkimaan Laihasmallin (muuta en olisi ostanutkaan)           noin 1,5 vuoden etsimisen jälkeen. Silloin koskin ensimmäisen kerran harmo-
nikkaan ja edelleen harmonikkapiiriin alkeita opiskelemaan. Yksi tuttavallinen
harrastaja kysyi miten sormet toimii? Täytyi alottaa "kylmäharjoittelu" sormilla,        välillä etusormi peukalolla lukiten ja käsvarsilihakset "maitohapoille". Noin                 2 vuoden jälkeen alkoi käsi ja sormet toimia! Nyt soittamisen opettelu on mielekkäämpää.

Taisto