Harmonikkamusiikin arvostus

[Jonska]

Se vaan valitettavasti taitaa olla niin, kulttuuri määräytyy kuulijakunnan mukaan. Vanhan hanurimusiikin keikkapainostus taitaa olla maalaismarkkinoilla ja vanhusten palvelutaloissa.

Minun mielestäni tarvittaisiin enemmän uusia hanurimusiikin kimmopohjoisia. Soitinta pitäisi kehittää paremmin osaksi nykyaikaisempia musiikkisuuntauksia, kuten pop- ja rockmusiikkia. Esim itsellä on haaveissa soittaa joskus popmusiikkia, jossa hanuri on ottanut kitaran paikan dominoivana soittimena. Lisäksi minut jotenkin houkuteltiin yhteen folkkimetallia soittavaan bändiin tekemään muutamia raitoja. Ensiksi nauroin ajatukselle, mutta nyttemmin pidän sitä kiehtovana. Taisipa joku kansalaisopiston opettaja mainita jostain suomalaisesta harmonikkayhtyeestä, joka soittaa mm. rock- ja metallimusiikkia. Nimen kun vaan vielä muistaisi

[htoyryla]

Mä vain mietin tuota sanaa "harmonikkamusiikki", siihen sisältyy ajatus muustakin kuin vain harmonikan käytöstä soittimena. Tietynlaisesta harmonikalle tyypillisestä musiikista? Loppujen lopuksi harvan soittimen kohdalla puhutaan sen omasta musiikista. Kitaramusiikkia? Huilumusiikkia? Rumpumusiikkia? Pianomusiikkia kyllä on, ehkä haitarikin sitten on koettu pianon tapaan itseriittoiseksi soittimeksi joka riittää sellaisenaan musiikin tekoon.

Mutta harmonikkamusiikista tulee vielä, ainakin Suomessa, mieleen ihan tietynlainen musiikki ja tietyt kappaleet. Eikä siinä mitään, itse tykkään soittaa semmoistakin.

Suurin osa musiikkia jota ihmiset kuuntelevat on tehty usean soittimen kokoonpanoilla. Useimmat ihmiset kuuntelevat musiikkia eivätkä soitinta. Popmusiikissa toki dominoi yhdistelmä kitara-basso-rummut, mutta kuuntelin tässä juuri yhtä vanhaa hittiä jossa soi basso, mandoliini, kitara ja haitari. Haitari on toki hyvin harvoin etusijalla, soolosoittimena, mutta ei kun kokeilemaan. Itse kokeilin taannoin bluesin soittamista haitarilla. Tuoreet lähestymistavat soittimiin ja niiden käyttöön vievät musiikkia eteenpäin. Itse en hyväksy lähtökohtana ajatuksia "ei xxxxx:ää voi soittaa yyyyy:llä".

[Viljo]

Hyvä pointti. Jos ajatellaan "puhdasveristä" harmonikkamusiikkia, niin sitä kyllä on tehty. Pihlajamaan Romanialainen rapsodia tai vaikkapa Norrbackin Varisevat lehdet ovat teoksia, jotka ovat tehneet harmonikansoittajat harmonikalle. Frosinit ja Deirot kuuluvat tähän samaan kastiin. Tällaisissa kappaleissa juuri harmonikka on ollut tärkessä roolissa sävellystyössä - muilla soittimilla nämä kappaleet tuskin olisivat edes voineet syntyä.

Sitten on paljon kappaleita, jotka ovat totuttu soittamaan harmonikkasoolona tai harmonikkakokoonpanolla - ainakin harmonikkapiireissä. Nämä ovat usein näitä vanhoja iskusävelmiä ja miksei nyt myös muitakin kappaleita (ja uudempaa tuotantoa). Näissä kappaleissa on usein olemassa sanat.

Elokuva-, perinteinen klassinen ja usein moni populaarikappale taipuu hyvin harmonikalle. Hyviä sovituksia ja kappaleita on paljon, jolloin soittaja on luonut jotain uutta ilman, että vanhaa klassikkoa olisi "hävitetty". On siis pyritty esittämään kappale mahdollisimman autenttisena. Toki näissä kappaleissa on haasteita, sillä kymmenien soittajien sinfoniaorkesterin korvaaminen kymmenellä sormella tuottaa aina kompromisseja ja mahdollisuuksien muuttumista ja kaventumista.

Sitten nämä digipelit ovat oma lukunsa. Itse voisin mennä ihan hyvin keikalle nauttimaan Netta Skogin digihaitarimusasta. Se olisi jotain vähän erilaista ja virkistävää, koska todennäköisesti en kauheasti tulisi kuulemaan perinteisetä harmonikan ääntä, vaan näkemäään harmonikannäköisen syntetisaattorikäyttöliittymän. Kimmo Pohjonen menee omalla tavallaan samaan kastiin.

[htoyryla]

Totta, harmonikka on tosiaan pianon tavoin sellainen itseriittoinen soitin jolle voidaan säveltää täysipainoista musiikkia yhdellä haitarilla soitettavaksi, samaan tapaan kuin pianolle. Ja onhan toki klassisen musiikin puolella sävellyksiä myös kitaralle, viululle ja sellolle soolona esitettäväksi.

Mutta se mitä mä tavoittelin tuossa, on että laaja yleisö harvemmin on tietyn soittimen ja sillä/sille tehdyn musiikin perään. Se on enemmän jo alan harrastajien hommaa. Ihmiset tykkäävät kukin mistä musiikista sitten tykkäävätkin. Ja eri musatyylejä soitetaan erilaisilla kokoonpanoilla, ja tyylit, kokoonpanot ja sovitukset kehittyvät ja/tai muuttuvat. Yhden soittimen jutut on enemmän poikkeus, harvinaisuus. Minusta se on luonnollista. Itse näen asian niin että haitari saisi olla yhä useamman kokoonpanon osana mitä erilaisimmissa musiikkityyleissä. Panen siis harmonikan tulevaisuuden harmonikkamusiikin edelle.   

[ftamt]

Kyllä harmonikka kuulostaa paremmalta, jos sen ympärillä erilaisia soittimia eli orkesteri. Esimerkkinä entisaikojen
14-miehinen Dallapé-orkesteri, jolla oli käytössään maan parhaat sovittajat.Sovituksissa annettiin tilaa kaikille soittimille ja soitinryhmille.Ei kaikissa sovituksissa silloinkaan harmonikka soinut koko ajan. Joskus se sai tilaa
vain muutaman tahdin ajaksi sävelmän puoliväliin tai loppupäähän. Sovittaja käytti tätä tehokeinona ja maukkaasti
soitettu pieni soolo oli kuin piste iin päälle haitarihullun kuuntelijan mielestä. Orkesterin ollessa suurimmillaan kaik-
ki soittimet pidettiin tasa-arvoisina ja jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä, osa harmoonista kokonaisuutta. Sovi-
tukset ovat mielikuvitusrikkaita ja niistä löytää useammankin kuuntelun jälkeen erilaisia hienouksia ja sävyjä. Vaikka Dallapé oli ammatikseen soittava tanssiorkesteri, oli soittajilla ja sovittajilla taiteellista kunnianhimoa tehdä tasokasta
iskelmämusiikkia.Mihin olisi päästykkään, ellei sota olisi tullut väliin. Ainakaan rahvaanomaisessa tanssimusiikissa
ei ole tapahtunut mitään kehitystä Dallapén jälkeen, ei ainakaan sovituksissa. Ainoa kehitys on tapahtunut musiikin
kirjon osalta. On tullut monia musiikin rytmejä ja muotoja lisää. Aika muuttui myös sellaiseksi, että enää ei ole
varaa pitää suuria tanssiorkestereita muuten kuin harrastusmielessä ja soittajat joutuvat tekemään töitä monella
taholla. Pienimuotoisissa yhtyeissä harmonikasta tuli tanssimusiikissa pääsoitin.Muutamaa soittajaa lukuunotta-
matta ei keikoilla kovin paljoa sovitettua musiikkia soitettu. Vesteristä ja Laihasta on puukotettu vuosikymmenien
ajan selkään muka liian helpon musiikin soittamisesta. Levytykset antavat kalpean kuvan näiden taiteilijoiden oh-
jelmistosta ja taidoista. Turhaan nämä taiteilijat eivät mestaruuksia saavuttaneet. Tekniikan lisäksi heissä oli karis-
maa he herkkinä ihmisinä pystyivät esittämään musiikkia suurella tunteella elävästi. Sen takia yleisö heitä rakasti
ja palvoi. Siinä mielessä nykymestareiden soitto on usein kylmää, eikä puhuttele kuulijaa. Tällainen taito on sisä-
syntyistä, eikä sitä voi toiselle opettaa. Harmonikkamusiikin arvostus koostuu monesta tekijästä. Tässä taas muuta-
mia niistä.
Toivo

[ftamt]

Moikka kaikille wan Topi hywä, nyt taas herkistyit muistellessasi Dallapeetä. Saanko kysyä Sinulta, jotta kenet asetat Suomen ykkös-Harmonikkataituriksi kautta aikojen? Ps. joko tunnet mut...Ollaan käyty Sun luona velipojan kanssa useat kerrat. On hyvät muistot niiltä ajoilta

Moikka kaikille wan Topi hywä, nyt taas herkistyit muistellessasi Dallapeetä. Saanko kysyä Sinulta, jotta kenet asetat Suomen ykkös-Harmonikkataituriksi kautta aikojen? Ps. joko tunnet mut...Ollaan käyty Sun luona velipojan kanssa useat kerrat. On hyvät muistot niiltä ajoilta.
Murre kyllä hämää.En ole varma, mutta oletko Matti? Vesterinen ilman muuta! Ei enää pienintäkään epäillystä kaiken tie-
don ja kuultujen levyjen perusteella.
Toivo

[htoyryla]

Toivo on varmasti aivan oikeassa ja puhuu asiantuntemuksella nimenomaan tuosta "rahvaanomaisen tanssimusiikin" alueesta. Itse ajattelin vähän laajemmin. Tai jos ei laajemmin, niin jotakin muuta(kin). Vaikka semmoista että jotain vaikka reggaepohjaista musiikkia kitara-basso-laulu-perkussio -pohjalta soittava bändi alkaa tehdä levyä ja siinä soi myös haitaria, saksofonia ja huilua. Tai sitten tuo balkanilaisvaikutteinen juttu jota edustaa Jaakko Laitinen ja Väärä raha, jossa haitari on ihan keskeinen juttu keikoillakin. Jaakollahan oli aikoinaan kitara - viulu - laulu -tyyppinen kokoonpano, ja minäkin taisin ehdottaa että hommaa haitarin ja pystybasson, ehkä vielä jonkin puhaltimen. Väärässa Rahassa on ja homma toimii.

[ftamt]

Toivo on varmasti aivan oikeassa ja puhuu asiantuntemuksella nimenomaan tuosta "rahvaanomaisen tanssimusiikin" alueesta. Itse ajattelin vähän laajemmin. Tai jos ei laajemmin, niin jotakin muuta(kin). Vaikka semmoista että jotain vaikka reggaepohjaista musiikkia kitara-basso-laulu-perkussio -pohjalta soittava bändi alkaa tehdä levyä ja siinä soi myös haitaria, saksofonia ja huilua. Tai sitten tuo balkanilaisvaikutteinen juttu jota edustaa Jaakko Laitinen ja Väärä raha, jossa haitari on ihan keskeinen juttu keikoillakin. Jaakollahan oli aikoinaan kitara - viulu - laulu -tyyppinen kokoonpano, ja minäkin taisin ehdottaa että hommaa haitarin ja pystybasson, ehkä vielä jonkin puhaltimen. Väärässa Rahassa on ja homma toimii.

Kiva kuulla, että tällaisia kokoonpanoja käytetään.
Toivo

[Viljo]

Teen nyt erittäin karkean yleistyksen ja jaon kahteen. Ei saa pahastua: Haitariporukat ja kansanmusiikkiporukat. Kansanmusiikkikokoonpanot ovat sinänsä vaihtelevia, että harmonikka ei ole mikään pääasia. Se voi olla mukana tai ei. Mukana voi olla myös urkkuharmooni, viulu, maniska ja muita soittimia. Kokoonpanot elävät. Väärän rahan lisäksi nostaisin hattua Pirulaisille. En hitsi vie muista missä muussa kokoonpanossa tuo viulisti on soittanut, mutta hienosti vetää. Tietenkin kaikki muutkin musisoivat intohimolla. Heitä on ollut ilo seurata ja kuunnella.

Vaikka nyt kansanmusiikkipiireissä pyörii samoja ihmisiä kuin haitaripiireissä, niin oman arvioni mukaan kyseessä on kaksi jokseenkin eri kulttuuria. Kansanmusiikkipiirit ovat paljon "enemmän elossa" kuin haitaripiirit. Tapahtumissa käy nuoria ihan mielettömästi ja tuntuu, että tuolta musiikin saralta tulee jatkuvasti jotain uusia bändejä ja uusia innovatiivisia soundimaailmoja. Folkmusiikki tuntuu uusiutuvan jatkuvasti. Haitaripiireissä uudistuminen tuntuu liian vähäiseltä.

[htoyryla]

Teen nyt erittäin karkean yleistyksen ja jaon kahteen. Ei saa pahastua: Haitariporukat ja kansanmusiikkiporukat. Kansanmusiikkikokoonpanot ovat sinänsä vaihtelevia, että harmonikka ei ole mikään pääasia. Se voi olla mukana tai ei. Mukana voi olla myös urkkuharmooni, viulu, maniska ja muita soittimia. Kokoonpanot elävät. Väärän rahan lisäksi nostaisin hattua Pirulaisille. En hitsi vie muista missä muussa kokoonpanossa tuo viulisti on soittanut, mutta hienosti vetää. Tietenkin kaikki muutkin musisoivat intohimolla. Heitä on ollut ilo seurata ja kuunnella.

Tuo kahtiajako on samansuuntainen mitä itse olen tässä esittänyt. Yleistyksen sijasta näen tuossa nimenomaan rajauksen, olet fokusoinut huomion kahteen musiikinlajiin joissa käytetään haitaria. Toisessa haitari on keskiössä, toisessa mukana sen verran kuin on.

Mutta muussakin musiikissa on haitaria mukana vaihtelevassa määrin, vaikkei niin paljon kuin kansanmusiikissa. Sitten tuo kansanmusiikin käsite on ihan oma kysymyksensä. Sehän voi tarkoittaa kansan parissa syntynyttä musiikkia tyylistä ja maasta riippumatta, toisaalta se usein Suomessa tarkoittaa nimenomaan kotimaista kansanmusiikkia, ja nyttemmin vielä uutta sävellettyä musiikkia jolla on jonkinlainen kytkös perinteiseen kotimaiseen kansanmusiikkiin.

Väärää rahaa en ole koskaan ajatellut kansanmusiikkina. Jaakko Laitisen vaikutteet ovat linjalta kotimainen iskelmä/Olavi Virta, balkanilainen musiikki/Saban Bajramovic ja venäläinen mustalaismusiikki/Loyko. Eikä enää ehkä edes maailmanmusiikkina, kun alkuperäiset balkanilaiset kappaleet ovat jääneet sivuun.

Vaikka nyt kansanmusiikkipiireissä pyörii samoja ihmisiä kuin haitaripiireissä, niin oman arvioni mukaan kyseessä on kaksi jokseenkin eri kulttuuria. Kansanmusiikkipiirit ovat paljon "enemmän elossa" kuin haitaripiirit. Tapahtumissa käy nuoria ihan mielettömästi ja tuntuu, että tuolta musiikin saralta tulee jatkuvasti jotain uusia bändejä ja uusia innovatiivisia soundimaailmoja. Folkmusiikki tuntuu uusiutuvan jatkuvasti. Haitaripiireissä uudistuminen tuntuu liian vähäiseltä.

Ilman muuta eri kulttuurit. Ja niitä on enemmänkin. Kulttuuri jakautuu yhä enemmän erilaisiksi osa-alueiksi. Jokainen voi valita mitä haluaa seurata ja kuunnella, mihin osallistua. Ennen oli vähemmän tarjontaa ja suuret yleisöt, vähän kärjistäen koko maa kuunteli samaa musiikkia, raja kulki vakavan ja kevyen musiikin välillä.

[Viljo]

Kulttuuri jakautuu yhä enemmän erilaisiksi osa-alueiksi. Jokainen voi valita mitä haluaa seurata ja kuunnella, mihin osallistua. Ennen oli vähemmän tarjontaa ja suuret yleisöt, vähän kärjistäen koko maa kuunteli samaa musiikkia, raja kulki vakavan ja kevyen musiikin välillä.

Ennemmän tai vähemmän tämä keskustelu kiteytyy tähän. Jos pitäisi nyt sitten jonkinlaista yhteenvetoa tehdä ja kun kerran olemme täällä foorumillakin pääosin vain näitä haitari-ihmisiä, niin harmonikkamusiikin määritelmä lienee aika kapea loppupeleissä. Tuossa Ahvenaisen levytyksiä laskiessa Olli taisi tehdä freudilaisittain, kun rajasi levytykset siihen, että vain Ahvenainen yksin ja vain harmonikan kanssa on harmonikkalevytys Itse olen Hannu samoilla linjoilla kanssasi ja kuten jo tuolla aikaisemmin sanoin: haitari on soitin muiden joukossa, ei pääsia kun musiikkia ajatellaan kokonaisuutena. Toisaalta täytyy muistaa, että ilman tätä haitariporukkaa ei olisi tietynlaista pohjavolyymia eikä -kulttuuria. Ei harmonikkaliitto tai -instituutti turhaa työtä tee eivätkä nämä ole tehneet itseään tarpeettomiksi.

Tällainen tuli radiosta tänään. Mä tykkään tuosta musasta: http://areena.yle.fi/radio/2290725/

[htoyryla]

Tuossa Ahvenaisen levytyksiä laskiessa Olli taisi tehdä freudilaisittain, kun rajasi levytykset siihen, että vain Ahvenainen yksin ja vain harmonikan kanssa on harmonikkalevytys

Ei kai se nyt noin mennyt. Onhan nyt toki Malmstenilla ja Peitsamollakin bändi soittamassa niissä levytyksissä. Mutta jotta tulokset on vertailukelpoisia, niin jotenkin pitää laskea vain ne levytykset, joissa artisti on pääroolissa.

[kultakala]

Oon miettinyt tätä kun nuoremmat soittajat nykyään ovat useimmiten aloittaneet jo pikkulapsena opettajineen ja opistoineen. Aina pelotellaan, ettei vanhempana enää opi soittamaan mitään saati tule ammattilaiseksi ja niin edelleen, pitää olla pitkät opinnot ja todistuksia ollakseen "oikea" soittaja.. Eihän kaikki pysty tai tajuakaan aloittaa jotain tiettyä harrastusta lapsena, esim. minä.

Nyt oon soittanut reilun vuoden ja vielä itsekseni, ikääkin puolen vuoden päästä vasta 24 ja musikaalisessa CV:ssä aiemmat suihkussa lauleskelu ja ala-asteen pakolliset nokkahuilutunnit. 

Lähdin yksinkertaisesti niillä ajatuksilla matkaan että kehityn tuossa hommassa treenaamalla, oppiminen on täysin mahdollista, ahkeruutta vaan kun kiinnostaa. Eikä haitari oo kertaakaan vielä lentänyt seinään, ikinä en oo halunnut luovuttaa. Joku aika sitten sain opeteltua jolly caballeron puoleen väliin, kunnes kyllästyin kappaleeseen mutta se on jo toinen tarina 

[ftamt]

Aloitusiällä ei ole merkitystä, jos on musikaalisia lahjoja. Tunsin amerikansuomalaisen pasuunan soittajan,joka opet-
teli soittamaan vasta 17-vuotiaana. Kolmen vuoden kuluttua hän oli New Yorkissa maailmankuulun Arturo Toscaninin
johtaman sinfoniaorkesterin ykköspasunisti.Myöhemmin hän johti ja perusti itsekin sinfoniaorkestereita. Tietysti
soittimet ovat erilaisia ja niissä on omat vaikeutensa. Ei vetopasuunakaan helpommasta päästä ole, kun ääni on
muodostettava itse. Eivät kaikki harmonikansoittajatkaan ole aloittaneet lapsesta, mutta varmaan pidemmästä
harjoitteluajasta on hyötyä. Lapsena voi täysillä keskittyä soittamiseen, kun muita ajatuksia ei ole mielessä, paitsi
tietysti leikkiminen.Kaikki eivät välttämättä ole kypsiä aloittamaan alle kouluiässä. Itsellenikin harmonikansoitto avautui vasta 20-vuotiaana. Tiedän monta eläkeläistä, jotka vasta eläkkeelle päästyään ovat toteuttaneet haaveen-
sa ryhtyä soittamaan harmonikkaa. Muutamista on tullut oikein mukiinmeneviä soittajia. Heillä on ollut luontaisia
lahjoja, sitkeyttä harjoitella ja käyttää aikaa harrastukseen.
Toivo

[olli]

Minä aloitin 36 vuotiaana, vuonna 1982. Tykkäsin kuunnella isäni soittoa, ihastuin haitarimusiikkiin luultavasti noin kymmenvuotiaana. Kuuntelin myös levyjä - 1930 luvun mestareilta. Olen kertonut tämän täällä jossain aiemminkin; Hobby Hallin postimyyntiluettelossa oli tarjolla itäsaksalainen "Romantica" hintaan 900 markkaa (1982).  Päätin tilata pelin.  Ajattelin, että kun olin kauppaopistossa aikoinaan oppinut kirjoittamaan koneella 10-sormijärjestelmällä arvosanan 10 mukaisesti - oppisin myös näppäinharmonikan nappulat.  Peli (nimeltään Grandioso, oikeasti Royal Standard, nuorisomalli, 2 äänikertaa ja vähän bassonappuloita) tuli sitten postissa.  Tilasin vielä opetusvihkon - julkaisijaa en muista.  Aloitin opettelun.  Meni joitain viikkoja, kunnes basso "loksahti kohdalleen" valssissa "Menneiltä ajoilta".  Isäni arvosteli aluksi, ettei mene oikein kohdalleen tuo rytmi, mutta myöhemmin kannusti kovasti opettelemaan lisää.  En ole mestarisoittaja, mutta tykkään kovasti soittaa.  Olen ollut perustamassa nykyistä kerhoamme "Aleksin Harmonikkakerho", jossa aluksi oli vain 4 soittajaa, nyt on kirjavahvuus jo 11 "eläkeläistä"!  Olemme soittaneet runsaat kolme vuotta porukassa - homma jatkuu taas syyskuun alussa!

[kultakala]

Mukava kuulla 
Itse aika pienestä olen halunnut osata soittaa jotain, silloin ehkä pianoa. Lähipiirissä vaan ei kellään ollut musiikkiharrastuksia tai soittimiakaan, ajattelin silloin lapsena ettei varmaan kannatakaan yrittää. Haitarin äänestä innostuin melkein 10 vuotta sitten, kuulin jotakin musiikkia jossa oli haitari yhtenä osana. Soittimesta itsestään en kuitenkaan tiennyt mitään. Muistan myös kun näin Kultaisen harmonikan televisiosta joskus muinoin, tosissani ihmettelin miten sitä osaa painaa oikeita nappuloita katsomattakaan niihin. Nyt aikuisena innostuin lopullisesti soittamisesta, kun kuulin netissä jonkun vanhan venäläisen jazz-kappaleen jossa oli yksinkertainen mutta tyrmäävä haitarisoolo. Ajattelin että nyt kyllä opettelen soittamaan.
Mullakin muuten vaikutti tuo kymmensormijärjestelmä, nopeasti myös haitarin näppäimistö alkoi sujumaan kun oli näppäilykokemusta jo valmiiksi.

Jotenkin tuo soittaminen lähti mulla myös sellaisesta ilmaisun tarpeesta. Erityisemmin haluais osata säveltää ja sovittaa, ainakin jälkimmäinen taito on muutenkin tärkeä, tosi harvoista kappaleista on tehty erikseen haitariversioita..

:)Kultakala, elät onnen aikaa ;)Hyvää kesän jatkoa toivotan

Tack, hanurien maailma on todellinen aarreaitta.