Näppäinten merkitseminen

[olli]

Tällaisen löysin.  On ilmeisesti jonkinlaiset merkit näppäimissä.
https://www.youtube.com/watch?v=a0ZZ-eILhJo
Oma opettajani ei tuommoista hyväksy    No on mulla tuntoina c:t ja f:t.

[Johan]

No useimmat "opettajat" eivät hyväksy pianoharmonikkaa, tässä ilmeisesti kuitenkin oli kysymys siitä, että tuota merkitsemistä ei hyväksystä.
Minuakin närästävät suuresti nuo huolettomasti tehdyt merkinnät, joilla tuhotaan koskettimein pinta ja alennentaan näin soittimen arvoa. Merkinnän voi korvata käyttämällä harjoitteluvaiheessa sormion kuvaa, jossa on tarpeelliset merkinnät ja jos harrastus on aktiivista ei sitäkään kovin pitkään tarvita. Pianoharmonikat kyllä hyväksyn, kuten suuri osa soittajia ympäri maailman.

Melko usein tulee vastaan entisöitäviä pelejä, joissa on käytetty noita teippimerkintöjä tai sitten mustalla tussilla suoraa koskettimiin tehtyjä merkintöjä (kokemukseni ovat pianoharmonikoista).
Olen entisöinyt ainoastaan yhden näppäinharmonikan ja siinä kaikki näppäimet oli merkitty "mämmillä", tai olisiko ollut ihan sitä itseään, niitäkin merkintöjä oli vaikea hyväksyä.

Ikäviä siivottavia keskimäärin ovat olleet, eräästä Settimio Sopranista en ole onnistunut poistamaan liiman aiheuttamia vaurioita kokonaan -50 luvun "raidallisista" koskettimista, koska olen pelännyt hiovani myös raidat pois, jos käytän vesihiomapaperia tai hiomatahnaa.

Vaikeistakin tapauksista olen selvinnyt, pahin oli peli -80 luvulta, jossa valkosiet koskettimet olivat värjäytyneet epätasaisesti kaakkaon värisiksi jostakin ihonhoitoaineesta johuen. Nyt ne ovat entisessä loistossaan puhtaan valkoiset, mutta ilta siinä sekosi sen kanssa häärätessä.

Em syystä siis suosittelen harjoitusvaiheessa käytettäväksi em. merkinnöillä varustettua sormion kuvaa, kopion jolloin soittimet säästyvät turmelukselta!
Kuvan saa kätevästi kopiotua jostakin harmonikan soiton oppaasta jolloin siinä on jo tarvittavat merkinnätkin valmiina.

Johan

[htoyryla]

En mä ymmärrä miksi kaikkiin näppäimiin pitää alkaa merkintöjä laittamaan. Mutta mä teinkin itselle seitsemänvuotiaana paperille "pianon" ja opettelin sen systeemin siitä.

Mutta kyllä mä olen taipuvainen siihen että näppäinpelissä saa C ja F olla merkityt, ettei tarvitse alas vilkuilla.  Voi johtua siitä että olen vasta yli viisikymppisenä aloittanut haitarinsoiton. Kyllähän sitä nuorena oppii mitä vain. Yllättävän paljon vanhanakin, muttei ihan samalla tavalla. Vanhempana oppiessa hyödyntää jo opittua, mikä ei ole sama asia kuin oppia kokonaan uusia juttuja lihasmuistiin.

Pitäisi sitten saada tuohon pikkupeliin ne C- ja F-merkinnät, ettei tarvitse ensi kesänä varmuuden vuoksi laittaa laastarista ylempään C:n merkkiä niinkuin jokunen vuosi sitten.

[Johan]

Sorry, jäi huomioimatta, että kysymys on kromaattisten harmonikkojen soittoringistä kun kirjoitin tuon edellisen kommentin.
Kyllä tuo karhennusmerkintä on ihan toimiva, jos merkintöjä kaivataan ja niitähän on joissain peleissä jo valmiinakin.
Kokemuksen myötä ne näppäimet kyllä alkavat löytyä paremmin vaikka pimessä.

Olen kantapäänkautta oppinut "viivakoodimies",  ja joskus ajautunut sellaiseen malliin, että kun aloittaessa tiedän soitettavan kappaleen äänilajin hipaisen hieman bassopuolta ko äänilajin kohdalta,  sen kuulessani löyttää vasen käsi asemansa  automaattisesti eikä koskettimistolle tarvitse juuri vilkuilla. Samasta syystä on helppo lähteä mukaan jammailuihin kesken kappaleenkin.
Joskus, kun kappale on vielä harjoitteluvaiheessa ja sinä on suuria intervalelja loikittavana, ne ovat joskus haastellisia painokahvalla, pitää katseella varmistaa mihin loikataan, mutta sitäkin on syytä välttää, sillä muuten siitä tulee tapa.

Johan

     

[htoyryla]

Kokemuksen myötä ne näppäimet kyllä alkavat löytyä paremmin vaikka pimessä.
...
Joskus, kun kappale on vielä harjoitteluvaiheessa ja sinä on suuria intervalelja loikittavana, ne ovat joskus haastellisia painokahvalla, pitää katseella varmistaa mihin loikataan, mutta sitäkin on syytä välttää, sillä muuten siitä tulee tapa.     

Mä olen kyllä tullut omalla kohdallani siihen johtopäätökseen, että ei nuo pitemmät intervallit taida koskaan tulla varmoiksi mulla, siis näppäinpelillä. Pianohaitaria en ole soittanut, erilaisia kosketinsoittimia kylläkin, ja pianokoskettimistoa pidän paljon selkeämpänä kun siinä käytännössä liikutaan vain yhdessä suunnassa. Näppäinpelin erikoisuus on se että liikutaan kahdessa suunnassa. Kappaleen saa kyllä aina menemään kun sitä soittaa jonkun kerran, mutta ei se tauon jälkeen juuri koskaan mene kerralla ongelmitta. Tuo pienempi viisirivinen on vaikeampi, näppäimet lähempänä toisiaan eikä ole niitä C- ja F-merkintöjä.

En tiedä auttaisiko, jos soittaisi vain haitaria ja vain yhtä ja samaa peliä. Ehkä tässä viidessä vuodessa olisi sitten oppinut paremmin tuon systeemin. Mutta kun se ei ole se minun juttu. Tulee myös soitettua tai yritettyä soittaa kitaraa, bassoa, mandoliinia, sazia, huilua, nokkahuilua, klarinettia, saksofonia, pianoa ja koskettimilla vielä erilaisia soitinääniä.

Sitä mä kanssa mietin, että ne joiden mielestä näppäimistö pitää hallita ilman mitään merkkejä, niin miksi sitten ei oteta bassopuoleltakin pois niitä merkkejä.

Lisäys: Näppäinkahvalla, niinkuin minä sitä soitan, pystyy yleensä hakemaan pitemmänkin intervallin tapauksessa seuraavan näppäimen kohdalle valmiiksi, jos löytyy maamerkkejä missä mennään. Muuten mulla menee kylmiltään soitettuna liian helposti väärälle riville tai muuten viereiselle näppäimelle. Kotona pystyn aina harjoittelemaan vähän ennenkuin äänittelen soittoa, mutta jos pitää soittaa livenä niin pitäisi mennä kerralla. No, ehkä tää haitari ei sitten kuitenkaan ole minun juttu, kun sormet pistää vastaan 

Nyt olis oikeastaan tärkeämpää harjoitella sitä että laulu lähtee oikeasta nuotista. Olen huomannut että usein aloitan laulaa vaikkapa kvintin alempaa, mistä sitten seuraa hämminkiä. Pitää tätä harjoitella, esim. ajatella aloitussävel mielessä jo valmiiksi.

[htoyryla]

Ehkä se pointti jota mä yritän tehdä tuossa, on että soittimen oppimisessa voi olla useita teitä, joista osa on alkuun vaikeampia mutta pitemmän päälle johtaa parempaan soittimen hallintaan. Siksi on ymmärrettävää että lapsille ja nuorille opetetaan niinkuin opetetaan. Nuoret on hyviä oppimaan ja sitten jos haluaa päästä soitossa pitkälle niin siihen on hyvä perusta.

Mutta kun viisikymppisenä haluaa soittaa vielä yhtä soitinta, tai vaikkei olisi mitään ennen soittanutkaan, niin siinä ei kyllä tavoitteet voi ollakaan kovin korkealla. Silloin oikotie hyvinkin on mielekäs. Niin mä tein huilunkin kanssa, hankin mallin jonka suukappaleella aloittelijankin on helppo saada hyvä ääni, enkä sellaista joka vaatii pitemmän opiskelun mutta antaa paremmat valmiudet soittimen hallinnassa pitemmän päälle. Ja huomaan että klarinetinsoittonikin taisi lopahtaa siihen että opettajat edellyttivät vaativamman setupin (suukappale ja lehdykkä) käyttöä mikä vei soittohalut.

[Maniskamies]

Johan: "Sorry, jäi huomioimatta, että kysymys on kromaattisten harmonikkojen soittoringistä kun kirjoitin tuon edellisen kommentin."

Älä turhaan pyydä anteeksi, sillä oletan sekä näppäin- että pianoharmonikoista suurimman osan olevan kromanttisia.

PS. Millaiset on tuulet saaristossa? Täällä susirajalla tuli eilen räntää vaihteen vuoksi. Vettäkin saatiin 22 mm.

[htoyryla]

Joo, eiköhän tämä kromaattiset täällä kata myös pianopelit, kun vaihtoehtona on diatoniset.

Mietin mielessäni pianokoskettimistoa, joka on tuttu vaikken sitä pystyasennossa olekaan tottunut soittamaan. Siinähän periaatteessa pysyy kartalla silmät kiinnikin kun C:n ja F:n edeltä puuttuu musta kosketin. Mitään ylimääräisiä merkintöjä ei tarvita. Näppäinpelissä on vastaavasti karhennettu C ja F. Ja kaksi merkittyä säveltä per oktaavi on kyllä maksimi (ja varmaan samalla optimi). Se riittää pysymään kartalla, jos olisi enemmän niin se vain sotkisi.

[Johan]

Johan: "Sorry, jäi huomioimatta, että kysymys on kromaattisten harmonikkojen soittoringistä kun kirjoitin tuon edellisen kommentin."

Älä turhaan pyydä anteeksi, sillä oletan sekä näppäin- että pianoharmonikoista suurimman osan olevan kromanttisia.

PS. Millaiset on tuulet saaristossa? Täällä susirajalla tuli eilen räntää vaihteen vuoksi. Vettäkin saatiin 22 mm.

No se homma lähti siitä, että jos katsot valmistajien sivuja siellä on selkeä jako paino / gromaattiset, en ajatellut asia sen pitemmälle.

Meillä ei ole satanut ja lämpötila päväillä siinä 10 astaan seudussa, mutta viimeyönä kävi hieman pakkasella.

Hyvää kevättä susrajalle!

Johan

[Viljo]

En nyt ihan kaikkia viestsejä lukenut, mutta pari kommenttia minultakin tähän näppäinjuttuun liittyen.

- Historiaa: Suomessa näppäimien merkitseminen ei ollut vielä tapana 1930-luvulla. Bassoissa varsinkin on hamuamista, koska niissä ei ole merkintöjä. Jos on, niin ne ovat jälkeenpäin laitettu.

- Melodiabassoharmonikkojen osalta yleiset merkitsemisnäppäimet ovat C ja F joka oktaavissa. Usein ne ovat ristiin hiottuja jälkiä, joten sormen alla tuntuu selvä karhennus. Melodiabassojen bassopuolella merkinnät ovat vastaavasti: Perusbassoriviellä kuten standardibassoissa, neljä ulkointa riviä on merkittynä C ja F -äänet. Merkintätapoina voivat olla porattu kuoppa tai hiottu karhennus, kuten diskanttipuolella. Timantteja käytetään vähemmän nykyään. Jos, niin ne ovat sitten perusbassoriveillä.

- Vanhoilla ihmisillä sormien tuntoaisti on yleensä heikentynyt ja sen vuoksi monet ovat liimanneet tai muuten kiinnittäneet erittäin voimakkaita merkintöjä näppäimiin. Tällöin ei puhuta enää teipeistä vaan ihan kaikesta muusta, mikä aiheuttaa sormen päässä ärsykkeen.