Sointuja standardibassolla

[rollant]

Nuoteissa tulee usein vastaan sointuja, joita ei löydy harmonikan standardibassosta. Näitä sointuja voi muodostaa painamalla useita sointu- ja/tai perusbassonäppäimiä samanaikaisesti. Liitteenä olevan PDF-tiedoston taulukossa on kuvattu yhdistelmät tällaisille soinnuille C-duuri ja molli sävellajissa. Sävelmerkit ovat saksalaisella notaatiolla (H, B) ja M-kirjain tarkoittaa duurisointua. Pelkät kirjaimet ovat perusbasson säveliä. Muiden sävellajien soinnut saa kvinttiympyrän mukaan samalla sormituksella.

[Hannu S]

Niinpä, standardibassojärjestelmän kvinttisuhteiset sointubassot ovat harmonikan vahvuus mutta samalla rajoittaa nelisointuja laajempien ja muunnesointujen soittamista. Perusbassojen suuren septimin ääniala puolestaan rajoittaa bassokulkujen soittamista. Lisäksi äänen voimakkuutta säädellään palkeella, joka vaikuttaa samanaikaisesti sekä diskantti- että bassovoimakkuuteen. jolloin esimerkiksi melodian esiintuominen sointujen seasta ei onnistu samoin kuin pianolla. Kullakin soittimella on omat rajoitteensa.

[rollant]

Jos 9- ja 11-soinnut tuntuvat yhdistelminä liian paksuilta, niin voihan sitä kokeilla yhdistelmän molempia puolikkaita erikseen. Esimerkiksi C9 saadaan CM ja Gm yhdistelmänä, joten CM ja Gm soinnuissa ei ole C9 sointuun kuulumattomia säveliä mukana.

Jos standardibassolla ohjaa komppikonetta, niin se yleensä ymmärtää nämä näppäinyhdistelmillä soitetut soinnut oikein.

[mrasanen]

Usein soivimpaan ja soittajaystävällisimpään lopputulokseen pääsee juuri niin, ettei yritäkään saada kaikkia soinnun säveliä sointubassoista, vaan soittaa perusbassolla soinnun pohjasävelen ja lisäsäveliä sointubassosta. Näin usein pianistit ja varsinkin (jazz)kitaristit sointuja ajattelevat. Ja usein myös oikealla kädellä voi täydentää sointua, varsinkin esim. #9-sointu on tällainen.