Milloin kappale on "valmis"?

[mlut]

Varsin tuttuja nuo esitetyt oppimis-/muistamisongelmat minullekin. Sinällään hyvä, ettei tunne olevansa yksin. Siitä kiitos tälle foorumille ja siihen osallistujille.
Oman kokemukseni mukaan kappaleen osaamisessa ja muistamisessa on vahvoilla, jos pystyy käymään sen läpi vaikkapa sängyssä selällään kuivaharjoitteluna. Musiikin teoria auttaisi mielestäni kovasti muistamisessa.  Sävellaji ja rinnakkaislaji ja niihin liittyvät tavalliset soinnut. Kappaleen rakenne. Kappaleen epätavalliset soinnut, bassokuviot. Ja sitten kuis olisi vielä hyvä korva intervalleille, niin vot.  Ja tietysti kappalleen sisäistäminen sekä kova ja säännöllinen. soitinharjoittelu. Hu hu. Mahtaakohan se kovin helppoa olla kellään.

[htoyryla]

Mulla on semmoinen tuntuma, että mun oma haitarinsoitto perustuu paljolti siihen että hahmotan kappaleen jotenkin musiikin teorian kautta, soinnut ja sävelkulut, ja sitten sormien motoriikka yrittää pelata tältä pohjalta. Siis sen sijaan että kappale menisi sellaisenaan lihasmuistiin. Vähän samantapaistahan tapahtuu kitaransoitossa kun improvisoidaan sointukulun päälle. Sormet on oppineet asteikkoja ja kuvioita, kuunnellaan niitä sointuja ja mennään sitten sen mukaan. Kokonaisuus ei ole lihasmuistissa.

Semmoisessa musiikissa, mitä lähinnä soitan, mulla on koko ajan tiedossa automaattisesti missä kohtaa asteikkoa ollaan menossa, pystyn sen perusteella valitsemaan sopivan soinnun ja tiedän myös suunnilleen millaisia kromaattisia poikkeamia asteikossa voi tulla vastaan.

Mutta kun tuota ei hallitse tarpeeksi hyvin. Kun kappale yhtäkkiä meneekin d-duurissa eikä d-mollissa, jossa on viimeksi enemmän soittanut, niin se sotkee sormia. Sillä jolla koko kappaleen liikeradat on lihasmuistissa, tuommoista ei periaatteessa voi edes tapahtua.

Mutta mitäpä tässä. Tämä mun systeemi sopii hyvin siihen miten enimmäkseen puuhailen musiikin kanssa kotona. Mutta esiintymistilanteissa sitten haittaa.