Katse näppäimiin

[olli]

Aika usein soitonopettajat kieltävät katsomasta näppäimiin.  Uusimmasta Hanuri-lehdestä pisti silmään valokuva, jossa mestaritkin katsovat näppäimiin.  Lienee hankala kappale (lieneekö Lassen sävellys).  Kuvassa ovat Arto Malmstén, Vesa Formunen, Lasse Pihlajamaa ja Raimo Pihlajamaa.  Kuva liitteenä

[htoyryla]

Kyllä mä olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että toisinaan on parempi vilkaista sinne. Siis silloin kun seuraava sävel on ties missä, aivan muualla kuin missä mikään sormista on juuri nyt.

Mullahan on ollut noissa kohdissa se eksyvien sormien syndrooma, mistä kesällä puhuttiin paljon, asiasta ja sen vierestä. Harjoittelemalla kuulemma oppii aivan kaiken, varmaan maalaamaan taulujakin silmät kiinni, mutta kun tämä elämä on kuitenkin liian lyhyt kaiken oppimiseen.

Toisaalta se alaspäin vilkuilu soiton aikana ei muuten innosta, se on häiriötekijä sekin, mutta pitää nyt katsoa että alanko katsoa välistä näppäimiin.

[Johan]

Suurempaakin syntiä maailmassa tehdään, kuin vilkuillaan näppäimiä ja katsellessani lehdestä tuota Ollin mainitsemaa kuvaa tuli mieleeni vanha sanalasku:
"Parempi katsoa kuin katua".
Sen innoittamana ehdotukseni on, että opettajat saavat pitää mielipiteensä ja pelimanni katsoa tarvitessa näppäimiään.
Kyllä se rutiini sieltä sitten alkaa kokemuksen myötä löytyä, niin, että jammailessa peli soi vaikka säkki päässä.
Haasteellisiksi olen havainnut toista oktaavia olevat "loikat" pianokahvalla, siinä pitäisi joskus olla navigaattoori matkassa;-)

Johan

[olli]

Ajan kanssa oppii   On kuitenkin niitä vaikeita "hyppyjä" silloin tällöin.  Oma opettajani neuvoi vilkaisemaan hiukan ennen siirtymää näppäimistöön, jolloin osumatarkkuus paranee.  Niin hän itsekin tekee - mestarisoittajana   Olen nyt yrittänyt oppia "Satumaa"-tangoa, jossa on introssa ja välisoitossa staccatoja riittämiin.  Meidän sovituksessamme hypätään väliin oktaavia ylemmäksi.  Kun harjoittelee, niin ihmeesti ne sormet osuvat oikeille nappuloille (katsomatta näppäimiin)

Toisaalta; tänään tuli Esa Niemisen tarinaa iskelmäradiossa klo 13.  Hän korosti nimenomaan solistin katsekontaktia yleisöön.  Hänen mukaansa nykyajan laulajat "lunttaavat" eli niillä on lappu silmien edessä koko ajan.  Eivät ota katsekontaktia yleisöön.  Vanhan liiton esiintyjät osaavat hommansa - eli eivät tartte lappuja

[htoyryla]

Ajan kanssa oppii  

mutta tuntuu unohtavan kanssa... Sehän tässä mulla on ongelma ollut 

[mlut]

Olen luullut löytäneeni tuon 'älä katso nappuloita soittaessasi'-osviitan takaa parikin ajatusta.
Toinen on se, että voi ylläpitää sitä katsekontaktia, jos esiintyy oikein yleisölle.
Toinen ja mielestäni harrastelijallekin sopiva on nuotista soittamisen helpottuminen ellei suorastaan sen mahdolliseksi tekeminen. Ja bassopuolellehan ei oikein näekään ilman peiliä.

[olli]

Esiinnyttäessä solistina on mielestäni erityisen kohteliasta soittaa ilman lappuja ja katse yleisöön.  Olin työelämässä myös luennoitsija ja siihen opetettiin, että katso yhteen ihmiseen ja puhu hänelle (katsekontaktia toki kannattaa vaihtaa).  Näin tulee henkilökohtainen ote esittämiseen.  Sama pätee mielestäni myös soittajasolistiin.  Ryhmäsoitossa lienee hyväksyttävää, että kaikilla on laput esillä tyylikkäissä telineissä (ns. varalla).  Vielä eräs seikka, ne laput pitäisi sitten olla kaikilla soittajilla samassa järjestyksessä, ettei konsertin kestäessä plarailla lappuja liian kanssa.

[Johan]

  Vielä eräs seikka, ne laput pitäisi sitten olla kaikilla soittajilla samassa järjestyksessä, ettei konsertin kestäessä plarailla lappuja liian kanssa.

Tuo totetuu joskus jos tuo "kaikki" = yksi soittaja, muuten ei juurikaan toteudu;-)
Lisäksi porukkaan mahtuu keskimäärin aina yksi henkilö, joka säännönmukaisesti kaataa telineensä
jossakin vaiheessaja järjestää sisällön uudelleen samalla.
Kokemusta on useammasta joukkueesta ja mitä iäkkäämpiä ovat soittajat sen varmenpaa on, että joku inventoi parerinsa kesken esityksen.

Johan

[olli]

On se vaan kumma, etteivät ne laput ole jossain järjestyksessä - muuta kuin epäjärjestyksessä   Me kun kerhossa harjoitellaan, niin aina on yhdellä jos toisellakin tarvittava nuotti hukassa.  Menee etsiessä, kun muu porukka pääsee jo kappaleen loppuun.  Olen yrittänyt ohjeistaa jos jotekin, mutta ei mene perille.    Oma järjestys mapissa on: kerhon kappaleet aakkosjärjestyksessä, muut myös aakkosjärjestyksessä, mutta ryhmiteltyinä valssit, foxit, jenkat, tangot jne.

[htoyryla]

Olen luullut löytäneeni tuon 'älä katso nappuloita soittaessasi'-osviitan takaa parikin ajatusta.
Toinen on se, että voi ylläpitää sitä katsekontaktia, jos esiintyy oikein yleisölle.
Toinen ja mielestäni harrastelijallekin sopiva on nuotista soittamisen helpottuminen ellei suorastaan sen mahdolliseksi tekeminen. Ja bassopuolellehan ei oikein näekään ilman peiliä.

Ei se nyt musta nuoteista soittamista häiritse jos hankalan siirron kohdalla vilkaisee alas. Mutta tyhmältä se näyttää, kokeilin meinaan: http://www.youtube.com/watch?v=j18mDGPVVMc . No, tuo voi nyt vain johtua siitä että en ole tottunut vilkaisemaan näppäimiin, niin menee aikaa hahmottaa mitä näkee.

Bassopuolella mulla ei ole ollut tarvettakaan että näkisi sinne. Jotenkin suoraviivaisempaa se soitto siellä. Ainakin mulla

[htoyryla]

Esiinnyttäessä solistina on mielestäni erityisen kohteliasta soittaa ilman lappuja ja katse yleisöön.  Olin työelämässä myös luennoitsija ja siihen opetettiin, että katso yhteen ihmiseen ja puhu hänelle (katsekontaktia toki kannattaa vaihtaa).  Näin tulee henkilökohtainen ote esittämiseen.  Sama pätee mielestäni myös soittajasolistiin. 

Kun olen joutunut puhumaan paperien kanssa, niin olen yrittänyt pitää sitä katsekontaktia yleisöön, ja katsonut sitten pikaisesti paperista tukea. Minusta parempi sekin kuin että katsoisi vain paperia. Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee, ainakin kun kielikin on vieras. Haitarin näppäimistö sentään pysyy paikallaan.

[ftamt]

Ottakaa käyttöön Eero Lindroosin Dallapéssa käyttämä sovitusnumerointi. Jokaisella nuotilla oli oma numeronsa, joka oli kirjoitettu isolla numerolla nuottiin. Konserttia tai tansseja varten kirjoitettiin jokaiselle lista esittämisjärjestyksessä. Ensin oli nuotin numero ja sen
perässä kappaleen nimi. Kun numero on kirjoitettu tarpeeksi isolla, esimerkiksi tussilla, niin
erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Kaikki sovituksen sivut oli myös liimattu peräkkäin, joten
yksittäisiä lappuja ei tarvinnut etsiä.Esitystä varten otettiin vain ne nuotit, mitä tarvittiin,
sillä koko kirjastoa siellä ei soitettu.Jokainen soittaja huolehti, että soitettava pinkka oli
oikeassa järjestyksessä.Koska Dallapélla oli satoja sovituksia, niin suomalaisille ja ulkolaisille nuoteille oli oma numerointinsa. Myös Kullervo Linna oli soittanut Dallapéssa ja hän käytti
samaa järjestelmää Humppa Veikkojen sovituksissa, mutta hänellä oli vain yksi numerointisarja, koska ulkomaisia kappaleita oli minimaalisen vähän. Olen päässyt tutkimaan
kummankin orkesterin nuotistoa.
Toivo

[mlut]

Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee,

Tuo se just on minusta nuoteista soittaessakin hankaluutena, jos et koko ajan seuraa nuotteja. Yksin soittaessa se on helpompaa, mutta yhteissoitto menee kuin juna ja siinä jää sitten helposti asemalle.

[htoyryla]

Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee,

Tuo se just on minusta nuoteista soittaessakin hankaluutena, jos et koko ajan seuraa nuotteja. Yksin soittaessa se on helpompaa, mutta yhteissoitto menee kuin juna ja siinä jää sitten helposti asemalle.

Paperista puhuessa katsotaan yleisöä ja hetkellisesti vilkaistaan paperia.

Nuotista soittaessa katsotaan nuottia ja hetkellisesti vilkaistaan näppäimistöä. Siksi mä en pidä että siinä olisi ongelmaa. Toinen juttu sitten jos siinä katselee pitempäänkin muualle kuin nuotteihin.

[Johan]

Avasin juurii "aamupalaksi" Kansanmusiikkilehden ja pääkirjoitus toi mieleeni tämän otsikon aiheen.
Liitin sen sitten mukaan koska siinä esitetyt näkemykset sivuavat aihetta melko läheltä.

Nuotittoman esittämisen ohella nousee artikkelissa esille myös yhdessäsoittessa toisten kuuntelminen, joka siinä tilanteessa on mielestäni yksi niitä tärkeimpiä asioita. Kysymystä kanattaa lähestyä esimerkiksi säestystehtävän kautta.

Itse olen tavannut sanoa, että kappaleen tulkiintaan pääsee käsiksi vasta kun nuotit ovat ahterin alla, mutta yhteisoitossa se ei aina toimi niin.

Näin joulunaikaan tulee vastaan harvemmin soitettavaa hienoa meteriaalia jossa basolle on kirjoitettu tavallisia ralleja monipuolisempaa toimintaa joka ei ole takertunut riittävästi tukan alle ja siksi pitää seurata ajoittian nuoteista saadakseen nuo "herkut" esille.

Johan

[htoyryla]

Mullekin tuli illalla vielä mieleen tuo kuuntelemisen tärkeys. Että toisten mukana pysyminen vaatii sitä kuuntelemista, ei se yksin nuoteista lähde.

No, tässä näpääimistöön vilkaisuasiassa minusta lopulta on kysymys siitä, vilkaiseeko sopivassa kohtaa näppäimistölle, vai riskeeraako että tulee huti. Voihan tämä olla hyvinkin yksilöllistä. Sekin että hukkaako sitten nuoteista missä mennään. Mulle nuotit on lopulta enemmän kartta josta näkyy kokonaisuus. Siitä on hyvä seurata missä mennään, mitä tulee seuraavaksi ja sitten nähdä ne vaikeiden kohtien detaljit. Mutta ehtii siitä juuri ennen hankalaa siirtymää vilkaista alas. Tosin... Nänhän mä en ole tähän asti tehnyt. Nyt vasta alan taipua siihen että parempi vilkaista kuin riskeerata.

PS. Mietin vielä sitäkin, että kumpi haittaa enemmän tahdissa pysymistä, epävarmuus siitä missä se ala-h nyt on vaiko se nopea vilkaisu. Kunhan sen vilkaisun opettelee tekemään hyvin, nyt en vielä osaa.

[mlut]

Aihe laajenee mukavasti. Kyllä soittotaidon kehittymiseen liittyy pahuksen monta asiaa, mm.:
hallita näppäimistö sekä diskantti että bassopuolelta, seurata paljetta, pystyä soittamaan nuoteista, hallita soinnut, pysyä tahdissa, kuunnella yhteissoitossa muita, keskittyä ja torjua jännitys, osata tulkita kappaleet,... Ja soitto ei saa katketa.
Mielestäni paljon samaa, kuin autonajossa ja sen opettelussa. Minulla mm. vispasivat autokoulussa joskus tuulilasin pyyhkijät vaikka sade oli loppunut aikapäiviä, enkä huomannut mitään, kun piti keskittyä pääasiaan l. autonajoon, joka ei myöskään saisi loppua kesken. 'Taitavimmat'  kuljettajat pystyvät ajaessaan puhumaan kännykkään, tupakoimaan, kuuntelemaan radiota, vilkuilemaan ympäristöä ja naiset jopa meikkaamaan, yms..

[htoyryla]

Aihe laajenee mukavasti. Kyllä soittotaidon kehittymiseen liittyy pahuksen monta asiaa, mm.:
hallita näppäimistö sekä diskantti että bassopuolelta, seurata paljetta, pystyä soittamaan nuoteista, hallita soinnut, pysyä tahdissa, kuunnella yhteissoitossa muita, keskittyä ja torjua jännitys, osata tulkita kappaleet,... Ja soitto ei saa katketa.

Niin, ja sitten kun meillä toisilla musiikkiharrastukseen kuuluu muutakin kuin haitari ( tässä pikakooste viime aikojen harrastuksesta https://www.youtube.com/watch?v=oPMWOmQ4kho ), niin sitä ei välttämättä halua tai voikaan mennä sitä reittiä jota nimenomaan haitariin keskittyvät kehittävät soittotaitoa. Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.

[olli]

Hannulla sitä riittääpi monipuolisuutta

[htoyryla]

Hannulla sitä riittääpi monipuolisuutta

Aika monesta soittimesta on pitänyt jo luopua ajan- yms. puutteen vuoksi. Pitäisi lähiaikoina myydä muutama ylimääräinen.

Tuosta videosta voikin samalla katsoa millä soittimilla tulee katsottua minne sormensa panee. Kitaralla tulee vilkaistua, ainakin välillä, asemaa vaihdettaessa. Pianon kanssa tulee katsottua koskettimia koko ajan. Fonin kanssa ei tule mieleenkään katsoa näppäimiä, tosin eipä siinä sormet vaihdakaan paikkaa (vaikka sama sormi saattaakin vaihtaa näppäintä jossain tilanteissa).