sekoavat sormet

[Jonska]

Aloittelevana soittajana on ollut mukava huomata, miten nerokkaasti harmonikan näppöimistöt on rakennettu. Hyvässä opetuksessa sormet on aina jotensakkin löytäneet oikean sijansa ja diskanttipuolellahan sitä on helppo seurata.

Bassopuolella taas aloittelijasoittajasta tuntuu monesti siltä, että varsinkin jos joutuu pitkän matkan hyppäämään (esim Dm -> Eb7) niin se sormien laskeutuminen oikeaan kohtaan on ihan tuuripeliä. Sitten jos soiton toistaa miljoona kertaa niin kyllähän ne sormeta alkaa löytää ne napit ja usein sattuu tuurillakin kohdalleen, mutta juttu pitää opetella heti uudestaan alusta jos bassohihnaa löysää tai kiristää.

Lisäksi itsellä tuntuu monesti bassopuolella olevan pikkurilli liian lyhyt. Tahtoo aina painua perusrivin lisäksi duuririvin bassonäpykkään. En tiedä onko vika liian lyhkäsessä pikkusormessa vai voisiko olla käsi väärin bassolla.

[htoyryla]

Aloittelevana soittajana on ollut mukava huomata, miten nerokkaasti harmonikan näppöimistöt on rakennettu. Hyvässä opetuksessa sormet on aina jotensakkin löytäneet oikean sijansa ja diskanttipuolellahan sitä on helppo seurata.

Noin minäkin ajattelin ensimmäiset kolme vuotta. Sitten kun alkoi tulla tilanteita, joissa mielellään ei tekisi yhtään virhettä, niin sormet alkoivat joko eksyä, tai sitten ne olivat aina tehneet sitä mutta nyt sen vasta huomasi.

[htoyryla]

Otin taas kerran videolle soittoani ja siitä olikin hyvä katsoa mitä tapahtuu kun sormi eksyy. Esimerkiksi kun peukalolla soittaa a:ta ja seuraava sävel olisi a oktaavia korkeammalta. Jos käsi on esimerkiksi aavistuksen vinossa, niin sormi saattaakin osua riviä alemmas gis:siin. Ja pikkusormella muita lyhyempänä on tähän vielä erityistä taipumusta.

Pitää varmaan opetella hakemaan tämmöisissä paikoissa seuraava sävel liu'uttamalla sormea riviä pitkin. Ja samalla laskea näppäimiä, kun joskus tuntuu osuvan oikealle riville mutta pykälää liian kauas.

Nämäkin tapaukset on semmoisia, että kun pari kertaa soittaa, niin alkaa sujua. Kunnes taas iskee uudestaan. Lihasmuisti on hyvä mutta lyhyt?

Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

[olli]

Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että alun alkaen itselle sopivat, kappalekohtaiset sormitukset ulkoa oppimalla (siis sinne lihasmuistiin jämäkästi) vähentävät sekoilua

[htoyryla]

Joka tapauksessa, vaikea uskoa että oikeat sormitukset ratkaisisivat tämmöiset eksymiset. Mutta siinä eksymistilanteessa taitaa olla jotakin semmoista, että tulee kiire tai jotakin, vähän niinkuin jollakin kun meinasi palkeesta ilma loppua.

Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että alun alkaen itselle sopivat, kappalekohtaiset sormitukset ulkoa oppimalla (siis sinne lihasmuistiin jämäkästi) vähentävät sekoilua

No, sulla se sitten toimii niin. Kyllä mullakin eksyminenkin vähenee kun samaa kappaletta soittaa joka päivä viikosta toiseen, mutta aina niitä vain sattuu. Voi toki johtua siitä että mä en vain voi pitää kiinni mistään valmiista sovituksesta, vaan se esitys kehittyy ja sitä kehitellään. Toisin nuo tietyt paikat joissa sitä esiintyy on tullut kyllä jo toistettua loputtomiin.

Se kun mä sanon ettei sormitus vielä riitä, meinaa sitä että kyllähän mulla on lihasmuistissa mikä sormi seuraavan nuotin soittaa, mutta kun se nuotti on kaukana niin sormi välillä osuu väärälle riville tai muuten viereiselle näppäimelle.

Kuvasin taas videolle soittoa ja hidastin sitä. Siitä on jo aika hyvä katsoa mitä siinä tapahtuu. Tosin tuo pätkä meni ilman virheitä. Mutta senkin huomaa että aika pieni virhe riittää että pidemmässä hypyssä osuu väärälle näppäimelle.

PS. Joku tuttu oli ollut kuuntelemassa kun joku oli selostanut väitöskirjatutkimusta ammattimuusikoiden "oikosuluista" esiintymistapahtuman aikana. Että kyllä sitä tuntuu tapahtuvan kaikille.

Mutta alkaa tuntua turhalta enempää kirjoitella tästä. Välillä on tuntunut, että tämän keskustelun myötä itse huomaa asioita ja keksii ratkaisuja. Mutta jos ainoa täällä tunnettu ratkaisu on koko kappaleen harjoittelu lihasmuistiin niin antaa olla. Joustavampiakin tapoja täytyy olla. Tuo soitto kuitenkin muodostuu aika toistuvista pienemmistä kuvioista. Niinkuin nyt tuo että peukalo soittaa sävelen ja sitten pitäisi perään soittaa sama oktaavia ylempää. Sen kun saisi lihasmuistiin.

Tulee sekin mieleen, että ehkä teillä muilla nuo peruskuviot on opittu jo nuorena lihasmuistiin, ja sitten se kappale rakentuu niistä. Mähän olin yli viidenkymmenen kun aloitin haitarin kanssa.

[htoyryla]

Tuossa on nyt sitä soittoa hidastettuna että näkee miten ne sormet siinä liikkuvat. Paikoitellen on kyllä aika mutkalla taas tuo ranne. Tulee ehkä siitä että käytän samaa sormitusta noilla alun kuvioille vaikka aloituspaikka siirtyy a:sta bb:hen. Ja sitten kynnet on taas kasvaneet, mikä vaikuttaa sormien asentoon. Se on kyllä riesa. Jos ne leikkaa lyhyiksi, niin kitaransoitosta häviää tuntuma, kun kielen näppääminen pyöreällä sormenpäällä on epätäsmällisempää kuin kynnellä.

http://www.youtube.com/watch?v=isIJ3XbVy8k

Taitaa sormissa olla pientä vapinaakin. Ei kyllä johdu iästä, mulla on semmoista ollut nuoresta asti.

[htoyryla]

Ei tuo ranteesi asento minusta pahalta näytä, huomioi kuitenkin, että olen pianokahvamiehenä hieman jäävi esittämään asiasta näkemyksiä. Oma käteni on aina väärässä asennossa kahvalla sormet liian koukussa, mutta siillä pärjätään, koska tavoite ei ole olla maailmanmestari;-)

Olisi milenkiintoista kuulla tuo esityksesi normaali tempolla hidastamatta ja nähdä miten käytät paljetta.
Tuosta sai sen kuvan, että paljetekniikkaan paneutumalla saisit sujuvuutta meininkiin, mutta saattaa olla, että tuo hidastus ja pelin osittainen näkyminen videolla aiheuttavat tulkintavaikeuksia
paljetekniikkasi osalta.

Johan

Tuossa kuvatessa tuli liikaakin keskityttyä noihin sormihommiin. Kokonaisuus ei sitten ollut paras mahdollinen muuten. Täytyy jossain vaiheessa kuvata uusiksi siinä mielessä. Nyt on päällimmäisenä mielessä nämä eksymiset.

Pirullisilta tuntuu vain nämä eksymiset. Kun homma tänään sujui oikeinkin hyvin, iski semmoinen eksyminen mistä jo luulin päässeeni eroon. Kun tuossa mustameren valssissa noustaan cis:ään, ja seuraavana tulee d, niin välillä ei meinaa millään hahmottaa mikä niistä näppäimistä on se d. Siis keskisormi tai nimetön soittaa cis:n ja pikkusormen pitäisi soittaa se d joka on siinä kaksi riviä ulompana samassa kohtaa. Luulin jo ratkaisseeni tuon, mutta nyt se iski taas kun muuten sujui hyvin.

[htoyryla]

Se tuppaa olemaan niin, että äänitys tai videointi saa aikaan pientä hermoilua, joka sotkee ajoittain normaalin rutiinin.

Johan

Se on totta, mutta kun siihen hermoiluunkin on opittava, niin videointi simuloi mukavasti yleisöä. Yksinsoittaminen kun ei kuitenkaan ole loputtomiin se tavoite (ja toisaalta jos vain soittaa yksin niin silloin ne eksymisetkään ei ole niin iso ongelma).

Toisaalta... eksymisiä ja sekoamisia voi tulla silloinkin, kun soitto menee jo niinkuin itsestään. Se soitto ei enää vaadi huomiota, ja mielessä alkaa liikkua muutakin, mikä sitten lopulta häiritsee soittoa.

[htoyryla]

Olisi milenkiintoista kuulla tuo esityksesi normaali tempolla hidastamatta ja nähdä miten käytät paljetta.
Tuosta sai sen kuvan, että paljetekniikkaan paneutumalla saisit sujuvuutta meininkiin, mutta saattaa olla, että tuo hidastus ja pelin osittainen näkyminen videolla aiheuttavat tulkintavaikeuksia
paljetekniikkasi osalta.

Kuvasin nyt normaalinopeudella ja kokokuvana http://www.youtube.com/watch?v=VKUNAcobkW0

Tänään on taas sujunut soitto hyvin, oli taas "treenitkin".

Mustalla merellä palkeet
keinuvat loputtomiin.
Kunhan ei vain halkee
haitari pienoinen niin.
Ehtona mulla on ollut
surkea musiikkipää.
Eksyvät kankeat sormet
aina uudestaan, kunnes
kappaleen loppuvan nään.

[olli]

Hieno kappalehan tuo on    Johanin mainitsemasta paljetekniikasta; vaikuttaa vähärivisen oloiselta.  Sulla on se karmoska-menneisyys, josta varmaan johtuu tuo palkeiden käyttö.  Onhan tuo viisrivinenkin suunnilleen tavanomaisten vähärivisten kokoa.  Isommalla haitarilla tuo ongelma poistuu

[htoyryla]

Hieno kappalehan tuo on    Johanin mainitsemasta paljetekniikasta; vaikuttaa vähärivisen oloiselta.  Sulla on se karmoska-menneisyys, josta varmaan johtuu tuo palkeiden käyttö.  Onhan tuo viisrivinenkin suunnilleen tavanomaisten vähärivisten kokoa.  Isommalla haitarilla tuo ongelma poistuu

Tiiä nyt mistä ongelmastakaan on puhe. Karmoskoissa on tähän verrattuna kamalan raskas palje, en tiedä miksi. Tämä on kevyen oloinen soittaa, vaikka kiloja on saman verran kuin karmoskassa, viisi. Yksi tosi haitaristi kokeili tätä, pohjoisessa, ja piti hyvänä soittimena mutta paljetta sai olla kääntämässä koko ajan. Pieni palje ja ilma loppui. Mutta se soittikin paljon kovempaa kuin minä.

Huomaan kanssa että tässä tahtoo tuo diskanttinäppäimistö mennä väkisin vinoon. Eikä soitin muutenkaan pysy samalla lailla tukevasti paikallaan kuin isompi peli. Karmoskakin istuu tukevammin paikallaan.

Länsimaiseen kaksiriviseen verrattuna tämä on sentään tuplakokoinen ja -painoinen.

Ja mikä sitten on vähärivisen paljetekniikka. Karmoska on ihan eri peli kuin länsimainen kaksirivinen, ja vaativat erilaisen palkeen käytön. Karmoska kun ei ole vaihtoääninen.

[htoyryla]

Katsoin nyt itse vielä tuon. Olli taitaa kiinnittää huomiota tuohon palkeen keinumiseen, joka näyttää vähän samalta kuin kaksirivisen nytkäyttäminen. Karmoskallahan semmoista ei tehdä eikä oikein pystykään. Eikä se palkeen suunta tuossakaan mulla vaihdu, kunhan vain vähän heiluu kun bassopää välillä nousee.

En ole varma mistä se tuossa tulee. Epäilen että kevyt bassopää heiluu kun vaihdan sointua? Vai haenko vain keinuvaa tunnelmaa ihan fyysisesti?

[htoyryla]

Sujuvasti se käy, palkeen liikkeisiin ei oikien kyllä saatolkkua, kun Flas pleyer ei tahdo toimia tämän selaimeni kanssa.
Se mitä ajoin takaa paljetekniikalla oli lähinnä siitä, että kääntö ei saisi tapahtua kesken äänen koska se kuuluu soitossa, epäilin sitä siinä hidastuksessa.
Ongelmana täällä minulla on se, että Flas pleyerin toiminnasta johtuen ääni ja liike eivät ole synkroonissa, joten eipä sen perusteella asiaa pääse kiinni videolta ja ilmeisesti tuo kääntöjuttu on Sinulle  entuudestaan jo tuttu.

Johan

Joo, tuosta palkeenkääntöhetkestä olen saanut kommenttia jo aikaisemmin. Voi sitä silti sattua edelleenkin, täytyy pitää mielessä.

Siinä eilisellä videolla, kun se oli hidastettu puoleen nopeuteen, ja sitten ääni käsitelty jollain efektillä (sävelkorkeutta nostettu keinotekoisesti) niin että sävelkulku oli edelleen tunnistettava (missä kohtaa mennään), niin siitä äänestä ei enää voi päätelläkään tuommoisia hienouksia.  

[htoyryla]

Katsoin nyt itse vielä tuon. Olli taitaa kiinnittää huomiota tuohon palkeen keinumiseen, joka näyttää vähän samalta kuin kaksirivisen nytkäyttäminen. Karmoskallahan semmoista ei tehdä eikä oikein pystykään. Eikä se palkeen suunta tuossakaan mulla vaihdu, kunhan vain vähän heiluu kun bassopää välillä nousee.

En ole varma mistä se tuossa tulee. Epäilen että kevyt bassopää heiluu kun vaihdan sointua? Vai haenko vain keinuvaa tunnelmaa ihan fyysisesti?

Tarkkailin tätä nyt samalla kun tapailin haitarista Juhannuspolkkaa Paksulassa. Haitari on pieni ja bassoa käsittelevä käsi on siksi aika matalalla. Haitarin bassopää on kevyt. Siinä tahtoo väkisinkin työnnön aikana kääntyä ylöspäin se bassopää, kun käsi on siinä keskivaiheilla missä se nyt yleensä on. Tuntuu että sen estäminen vaatisi erityistä ponnistusta. 

[olli]

Tuli mieleen, että käytätkö "selkäremmiä"?  (Veikko Ahvenainenhan kieltää tuon selkäremmin käytön )  Minulla oli jonkin aikaa isälleni hankkima Bugarin Juniorfisa eli siis nuorisohaitari.  Siihen laitettiin aikuisten remmit selkäremmillä.  Selkäremmiä käyttäessäni pikkuhaitari pysyi vakaana sekä istuallaan että seistessä soittaessa.  Palkeitten kontrolli oli helppoa.

PS. Mulla on Bugari Silverissä (nykyinen perussoittimeni) ns. lantioremmit (Hankin Viljolta joku aika sitten) sekä lisäksi selkäremmi.  On mahtava soitella, ei väsy olkapäät eivätkä remmit lipsu olkapäiltä!  Myös Kravattiin hankin uudet remmit selkäremmillä varustettuna.  Olen vankkumaton selkäremmin kannattaja

[htoyryla]

Tuli mieleen, että käytätkö "selkäremmiä"?  (Veikko Ahvenainenhan kieltää tuon selkäremmin käytön )  Minulla oli jonkin aikaa isälleni hankkima Bugarin Juniorfisa eli siis nuorisohaitari.  Siihen laitettiin aikuisten remmit selkäremmillä.  Selkäremmiä käyttäessäni pikkuhaitari pysyi vakaana sekä istuallaan että seistessä soittaessa.  Palkeitten kontrolli oli helppoa.

PS. Mulla on Bugari Silverissä (nykyinen perussoittimeni) ns. lantioremmit (Hankin Viljolta joku aika sitten) sekä lisäksi selkäremmi.  On mahtava soitella, ei väsy olkapäät eivätkä remmit lipsu olkapäiltä!  Myös Kravattiin hankin uudet remmit selkäremmillä varustettuna.  Olen vankkumaton selkäremmin kannattaja

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Enköhän mä tuon soittimen pienen heilumisen kanssa pärjää. Se on kyllä totta, että kun olen säätänyt remmin niin pitkiksi että haitari ulottuu olemaan vasemman reiden päällä, niin vasemmanpuolinen hihna on alkanut lipsua. Pitää ehkä lyhentää hihnoja takaisin ja ottaa jokin koroke vasemman jalan alle, niinkuin klassisen kitaran soittajilla.

[olli]

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Remminpätkä on   Kyllä sen kanssa pärjää, pientä harjoittelua vain   Minä harjoittelen noin varttitunnin pätkissä, joten pikaklipsua tulee käsiteltyä aika tiheään - toisaalta kun haitari on sylissä selkäremmin kanssa, niin voi pikkujuttuja tehdä (kynähommia nuottien kanssa tms.) ottamatta haitaria pois lainkaan   Nämä nyt on minun kokemuksiani.
PS.  Juuri tein Kravatti sylissä harjoittelun lomassa merkintöjä nuottiin.  Lyijytäytekynän korkki aukesi ja lyijyt levisivät lattialle.  No poimin ne ylös haitari kiinni vartalossa.  Tämä nyt oli hiukan vaikea harjoitus, mutta kun tapahtui peräti kolme kertaa   Onnistuihan tuokin

[htoyryla]

Onko se selkäremmi semmoinen poikittainen remminpätkä jossa on semmoinen pikaklipsu. En mä tajua miten mä ylettyisin laittamaan sen kiinni ja auki. Ja haitaria pitää saada yhtä mittaa pois ja takaisin.

Remminpätkä on   Kyllä sen kanssa pärjää, pientä harjoittelua vain   Minä harjoittelen noin varttitunnin pätkissä, joten pikaklipsua tulee käsiteltyä aika tiheään - toisaalta kun haitari on sylissä selkäremmin kanssa, niin voi pikkujuttuja tehdä (kynähommia nuottien kanssa tms.) ottamatta haitaria pois lainkaan   Nämä nyt on minun kokemuksiani.
PS.  Juuri tein Kravatti sylissä harjoittelun lomassa merkintöjä nuottiin.  Lyijytäytekynän korkki aukesi ja lyijyt levisivät lattialle.  No poimin ne ylös haitari kiinni vartalossa.  Tämä nyt oli hiukan vaikea harjoitus, mutta kun tapahtui peräti kolme kertaa   Onnistuihan tuokin

No joo. Mulla on tapana napata haitari syliin ja vetää yksi kappale aina kun on sopiva parin minuutin rako, sen lisäksi että sitten on niitä varttitunnin harjoitteluhetkiä. Ja kun treenaan kaverin kanssa, pitää vaihdella haitaria ja kitaraa. Ja puhelin soi ja muuta. Siksi juuri pidän tuosta pikkuhaitarista, että sen kanssa on niin vaivatonta. Enpä usko että alan sitä pikkuremmiä edes kokeilla. Venäytän vain jotain yläselässä tai käsivarsissa ja siinähän sitten menen ojasta allikkoon. Tai ratkeaa soitto-ongelmat kun tulee isompia vaivoja

[htoyryla]

Olen nyt eilen ja tänään soitellut tuolla Bugarin Juniorfisalla, 9-kiloisella. Huomaan että sen kanssa on monta tekijää jotka tekevät soitosta varmempaa. Soitin pysyy tukevasti paikallaan, näppäimet ja niiden välit on isommat ja eksymistä estää sekin että c:n ja f:n tuntee sormella. Siirryttäessä helpompi huomata missä ollaan.

Harmi. Nimittäin tästä huolimatta tuo Pikku-Serenellini miellyttää enemmän, niin keveyden kuin pehmeän äänen takia. Ehkä pitäisi hakea itselle sopivaa peliä näiden välimaastosta. Tosin reissupeliksi tuo Pikku-Serenellini on mainio, siitä en helposti luovu. 

[htoyryla]

Ilmeisesti kuitenkin tuohon pikkuhaitariin kannattaisi hankkia ne c- ja f-merkinnät, vaikka täällä tunnuttiin olevan sitä mieltä että ilman niitäkin pitää pystyä soittamaan. Tuon pienen pelin kanssa kun on kuitenkin muitakin sotkevia tekijöitä, pelin heiluminen, asento ja pienemmät näppäimet. Olisi sitten edes ne merkit apuna. Viljon piti ne kerran mulle tehdäkin, kun kävi muissa asioissa täällä, mutta ei kuitenkaan tullut se työkalu matkaan.

PS. Ihan kuin tuo sointi alkaisi pehmenemään, tai sitten korvat tottuu siihen. Eihän sen nyt luulisi muutaman tunnin soittamisella aukeavan, enempää kuin mitä tähän asti viidessä vuodessa. Vai vaatiiko haitari lämmittelyä seistyään pitkään vähällä soitolla.