Säestys puhtaalta pöydältä

[Maniskamies]

pillimees: "Haluaisin kysyä maniskamieheltä et sinä varmaan olet ammattilainen ja pitkälle opiskellut tuota musiikkinteoriaa? Pietron paluu sujuu maniskalla vaikka päällään seisten? Mulla menee nuo kirjoituksesi vähän yli hilseen mut sehän on minun vikani ja puutteeni."

Suoraan kysymykseen suora vastaus: en ole ammattilainen, enkä ole saanut päivääkään koulutusta musiikinteoriaan. Siksipä olen mm. netistä lueskellut huonolla englannillani noita chord progression-juttujakin. Jossain oli juttu Why You Should Be Writing Chord Progressions Backwards, siis miksi pitäisi kirjoittaa sointukulkuja lopusta alkuun. Mielestäni siinä tekstissä esitettiin aivan hyvät perusteet. Taisi tämä asia tulla esille Ruipon Sovittajalle soppaa-sivustollakin?

Meikäläisen soittaminen tapahtuu periaatteella: omaksi iloksi ja muiden suruksi. Eihän sitä nuorena saanut mitään oppia, ja aika äkkiä sitä radiokin suljettiin, kun alkoi musiikkiohjelmat. Vanhan kansan mielestä ne oli höpö-höpö-hommia!

Matti Viljanen jäi mieleen 1965, kun hänen sovittamanaan alkoi soida Unto Monosen säveltämä Yön hiljaisuudessa. Esko Rahkonen sen levytti 1965. Upea tango, upea sovitus!

Hilse-ongelmiin meikäläinen keksii yhtä tehokkaat lääkkeet kuin lännen elokuvien kiertävät ihmelääkkeiden myyjät. Yksi pyyntö: alkää tervatko minua ja pyöritelkö höyhenissä.
Jos jokin asia ihmetyttää, niin kysyä saa.

Lopuksi pari toivomusta: voisiko saada jonkun Matti Viljasen sovituksen kopion.
Toivo Kärki teki 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa sovituksia sävellyksistään erikokoisille tanssiorkestereille ja lähetteli niitä ympäri Suomea. Kenellä Teistä niitä on? Kopioista olisin kiitollinen!

[Maniskamies]

Olli: "Palaan vielä kappaleeseen "Kevätlinnut".  Jos jollain on se levyllä voisi siirtää koneelle ja laittaa mulla sähköpostin liitteeksi.  Saisin kuunnella ja tarkastella kappaletta! Iskee silmää"

Samat sanat. Kuulin sen Teijo Joutselan laulamana 60-luvulla, mutta sen jälkeen en ole sitä kuullut. Kevätlinnut ja sen sanat jäivät kuitenkin mieleen, ja onnellisen sattuman kautta sain tänä talvena nuotin. Olisi kiva kuunnella sitä, mutta taitaa olla hankala löytää tallennetta.

Nuotti lienee peräisin Dallape-vihkosta, mutta Äänitearkiston mukaan se on levytetty vain 1960.
Toivo tämän tietää! Luulen, että Toivolla on tähän(kin) sävellykseen nuotti sointuineen kaikkineen, mutta hän viisaasti antaa meidän yrittää ratkoa ko. kappaleen soinnutusta.

[Maniskamies]

Olli: "Vielä Am7 eli peusbassoksi G ja soinnuksi a7.  Tämä siis valmiista haitarille kirjoitetusta nuotista."

Pitäisikö ottaa Am7-sointuun bassoksi G ja soinnuksi am?

Entä kuinka hanuristi soittaa Am6-soinnun?
Laittaako hän bassoon F# ja soinnuksi am?
Jos melodiassa on fis, niin olisiko bassossa Toivo Kärjen tyyliin A. Sopisiko soinnuksi F#dim?


Entä viulisti tai maniskan soittaja? Soitin on viritetty (toivottavasti) puhtaina kvintteinä G - d - a - e.
Mitäs tästä saadaan? d-a-e, sus siunatkoon! Asus4.
Ja jos plektra sattuu hipaisemaan vapaata G-kieltä, niin saatiinpa soinnulle septimi. Siis A7sus4.

[mlut]

Tähän keskusteluun liittyen kysyisin kokeneemmilta yksityiskohtaisesti:jos tavallinen haitarin kotisoittaja saa eteensä semmoisen nuotin, jossa sävelmä on esimerkiksi Em-sävellajissa, tahtilaji on 4/4 ja sävelmässä tahti, jossa melodiapuolella on e-kokonuotti ja soinnuksi on merkitty Em6, eikä bassopuolta ole nuotitettu ollenkaan. Miten soitetaa kyseinen tahti, jos basso soitetaan neljällä iskulla?

[Maniskamies]

Aiempaan bIII-keskusteluun liittyen eräs kirjoitustapa oheisessa liitteessä.

Teoriahan syntyy jälkikäteen, joten erilaiset merkintätavat ovat syntyneet tavasta kirjata uusia, entisiin merkintätapoihin soveltumattomista ilmiöistä.
Näin jälkikäteen ajatellen olisiko ollut parasta merkitä länsimainen musiikki duuriasteikon mukaan, ja sitten erilaisista molleista johtuvat alennukset b-merkinnöillä?

[Maniskamies]

Pietrodeiro: "Aijai...nyt kuulostaa siltä että pitäisiköhän ottaa kevätlintujen kunniaksi teekkariopit käyttöön ja käydä Retuperän WPK kysymässä pullon hengiltä neuvoa...äh...olipa hyvää."

Onko hyvä jälkimaku? Saitko hengiltä neuvoja?

Laitoin Ollille omia aatoksia ko. foxista. Voin niistä osan laittaa tähänkin. Onko muilla samankaltaisia tai erilaisia ajatuksia näihin:
"En ole kyllin taitava tai koulutettu sanomaan, että pitää tehdä just näin, eikä missään tapauksessa noin. Toivo Kärjellä taisi olla kanttia sanoa näin säveltäjille ja sovittajille.
Tunnethan vanhan sanonnan, että savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla.

Kuten jo Vapaalehdykkä-sivustolla kerroin, niin kannattaisi kenties ottaa työn alle ensin lauluosuus, joka on "suoranuottisempi". Tuossa instrumentaaliosassa joudutaan sitten "jeesustelemaan", siis tekemisiin niiden sus4- ja sus2-sointujen kanssa. Joten paneudun tässä viestissä lauluosuuteen.

Lauluosuudesta kannattaisi aloittaa myös siksi, että sanoitus antaa vinkkejä. Kun katsomme lauluosuuden rakennetta, niin sen voi kuvata kaaviolla A1, A2, B, A2.

B-osuuden melodia ("Kaipuu meidät näin Pohjolaan toi, / täällä, vain täällä riemuita voi;") on minun mielikuvissani eräänlainen lepotehoisempi osio ennen päättävää uljasta A2-säeparia. B-osuuden toinen säe on ensimmäisen hieman muunneltu kertaus sekunti-intervallia korkeammalta, mikä lisää jännitettä. Joten lopettaisin 1. säkeen Am-sointuun kuten Sinäkin olet tehnyt, ja toisen H7-sointuun, mikä antaa potkua jatkolle.

B-osuuden 1. säkeen päättäisin siis Am-sointuun. Tahdin 56 viimeinen neljäsosanuotti (a-sävel) olisi mukana D7-soinnussa, josta kvinttikierron mukaan mentäisiin tahdit 57-58 G-soinnulla (= e-mollin rinnakkaissävellaji).
Tahdit 59-60 siis Am. Tahdit 61-62 sointuna kokeilisin Am6/F#, jossa siis Am-soinnun bassossa olisi F#. Tämä on oikeastaan sama sointu kuin F#m7b5 (F# puolidimiseptimisointu), Ja tästä F#-bassosta päädymme kvinttikierron mukaan tahdissa 63 H7-sointuun.

Lauluosuuden huippukohdat ovat melkein heti A-säeparin alussa, korkealla e-sävelellä. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota:
"Saavuimme TAAS kaukaa näin..."
"Palmujen LUONA vihreäin..."
"Laulella VOI yli yön..."

A2-säeparin loppu on tärkeä, koska se esiintyy lauluosuudella kaksi kertaa ja lisäksi introna.

Siis kertomani periaatteen mukaan lähden liikkeelle lopukkeista, jotta ne olisivat tärkeysjärjestyksessä: tärkeimmät lopukkeet olisivat vahvoja H7 - Em, ja vähemmän tärkeät heikompia, kuten harhalopuke H7 - C tai jopa Em - H7-lopuke.

Joten tällaisia aatoksia minun sointugeneraattoristani.
Olisi kiva kuulla, millaisia sointukulkuja ja perusteita tulee muilta!"


Pietrodeiro: "Kun siinä alkuperäisessä vuodelta 1934 olevassa läpyskässä (ei ole Dallape vihkosta vaan Tynnilän jutuista) on myös sanat niin laita ne mukaan siihen nuottiin ja sitten soita ja laula (tai hyräile) sävelmä...  Sitten voi alkaa pilkkoa kappaletta iskualoihin, säkeisiin ja säeryhmiin ja etsiä sävelmän "tukikohdat" joissa sävelala ja sävellajituntu vaihtuvat.

Luulisin että tästä kappaleesta on aika vaikea löytää levytettyä versiota ..."

Maniskamiehen toive:  Joten Kevätlintujen toinen tallenne on Ollin tuleva nauhoitus!

Nuotin mukaan säv. V. Tynnilä ja sanat Veikko Virmajoki.
Äänitearkiston mukaan säv. ja sanat Jäppilä-Tynnilä, sov. Kaarlo Valkama

Kenelle Teosto maksaa korvaukset?

[olli]

Jäppilä oli etevä bisnesmies, joten hän keräsi kaikki mahdolliset korvaukset.  Dallapén historiakirja on mielenkiintoinen opus - lukekaa!

[ftamt]

Olisikohan Kevätlinnut sama kappale kuin Veli Lehdon ja Dallapé-harmonikkaorkesterin vuonna 1931 Homocord-levylle lautama Tynnilä-Jäppilä valssi Muuttolinnut? Nimenmuutos ennen levytystä on hyvinkin mahdollista, sillä näin on tehty muulloinkin.Jos saisi muutaman
rivin laulutekstiä, niin pystyn heti sanomaan, että onko Muuttolinnut tästä kappaleesta kuitenkin se ensimmäinen levytys. Minä kyllä luottaisin enemmän nuotissa oleviin tekijätietoihin, sillä levyetiketteihin on laitettu mitä sattuu tai ei tekijätietoja lainkaan.
Toivo

[olli]

Kevätlintujen sanat:
"Saavuimme taas kaukaa näin
pohjolaan, onnelaan.
Palmujen luona vihreäin
muistimme armaimman maan.
Kaipuu meidät näin pohjolaan toi,
täällä, vain täällä riemuita voi;
Laulella voi yli yön
näin on onnellinen syön." (Veikko Virmajoki)

Tyypillinen "kertosäe" säveltäjän pitempään sävellykseen.  Silloinhan orkesteri oli pääosassa, kertosäkeen esittäjä sivuosassa

[ftamt]

Ei ole sama. Tämä on Valto Tynnilän myöhempää tuotantoa.
Toivo

[Pelle Jollasbo]

Näistä soinnuista kun saisi sen haitarin bassolle käyvän version, auttaisi paljon "kotisoittajaa"    Tarkoitan siis jotain luettelonomaista tavallisimmin käytetyistä säestyssointunen kuvioista nimenomaan haitarille!

Tarkoitatko Olli esim. tällaista luetteloa, joka on Stephen Keenin laatima. Hänen artikkeli löytyy seuraavalta Hans Palmin www-sivulta:

http://www.accordionpage.com/chcomb.html

Mainitun artikkelin mukaan tulee esim. sointu Am7 kun otat A-perusbasso + C-duurisointu, eli Am7 soinnun sävelet A, C, E, G.

Terv. pelle jollasbo

[Melodix]

Heps
Olen mielenkiinolla seuraillut tätä soinnutuskeskustelua, joskus jopa jotain tajunnutkin, iso osa menee kyllä meleko korkialta yli. Mielenkiintoista silti. Seuraamiseen auttaisi  jos joku pukkaisi tuon Kevätlinnun nuotin sähköpostiini, voisi alkaa uudelleen tankaamaan viesitiketjua oikein kurtun kanssa.

[mlut]

Toistaisin vielä kysymykseni, joka saattoi jäädä syvällisempien teoriapohdintojen jalkoihin.

Tähän keskusteluun liittyen kysyisin kokeneemmilta yksityiskohtaisesti:jos tavallinen haitarin kotisoittaja saa eteensä semmoisen nuotin, jossa sävelmä on esimerkiksi Em-sävellajissa, tahtilaji on 4/4 ja sävelmässä tahti, jossa melodiapuolella on e-kokonuotti ja soinnuksi on merkitty Em6, eikä bassopuolta ole nuotitettu ollenkaan. Miten soitetaa kyseinen tahti, jos basso soitetaan neljällä iskulla?

[olli]

Kiitokset Pellelle linkistä   Sieltähän se lista löytyi   Saat karman (plussan)

[olli]

Veikko Virmajoki on todella nimimerkki.  Oikea nimi on Arvo Kallioila.  Hän on sanoittanut äänitearkiston mukaan 88 kpl.  Tunnetuimpia ovat "Tamara tanssii" ja "Syyspihlajan alla".  Mielenkiintoinen maininta on myös äänitearkistossa tuon kappaleen "Kevätlinnut" tiimoilta, säveltäjä/sanoittajaksi on siellä merkitty Jäppilä ja Tynnilä   Tätä kappaletta ei siis löydy äänitearkiston Kallioilan listalta lainkaan.  Mikä lie sitten totuus.

[Maniskamies]

Anteeksi Johan, jos olet käsittänyt lainauksella olevan jotain tarkoitusperiä! Niitä ei ole.
Muistinvaraisesti kirjoitin hieman epätarkasti, mutta luulisin ymmärtäneeni kysymyksesi pääasian:

Miten Ollin kannattaa lähteä tekemään säestystä nuottiin, jossa ei ole kuin melodia?

Tähän asiaan Olli on saanut vinkkejä tällä sivustolla, ja kenties myös sähköpostilla.

Rinnakkaissävellajin soinnuilla D, G ja C saataneen kevättä rintaan tähän mollisävelmään, sillä minusta tämä on aika rempseä juttu.

[Maniskamies]

Olli: Tätä kappaletta ei siis löydy äänitearkiston Kallioilan listalta lainkaan.  Mikä lie sitten totuus.

Wikipedian mukaan totuus on, että Arvo Kalliola kuoli helmikuussa 1956, ja Valto Tynnilä katosi Talvisodassa helmikuussa 1940. Kumpikaan ei siis ollut katsomassa, mitä levyetikettiin painettiin 1960, jolloin sävellyksen ensilevytys todennäköisesti tehtiin.

Pietrodeiron mukaan Tynnilän lauluvihko, jossa Kevätlinnut julkistettiin, on painettu 1934. Vihkossa  olevat merkinnät lienevät totuus. Olisihan joku muu sanoittaja nostanut äläkän, jos hänen tekstinsä olisi merkitty jonkun muun nimiin. Vai mitä mieltä olet, Olli?

Samalla heräsi kysymys, että puuttuvatko Kevätlinnuista soinnut siksi, ettei sitä tallennettu 30-luvulla. Onko Tynnilällä ollut tapana itse merkitä soinnut melodioihinsa, vai jättikö hän sen sovittajan tehtäväksi?

[Maniskamies]

Toivottavasti ketään ei ole johdettu harhaan. Jos jonkun asian paikkansapitävyydestä on eri mieltä, niin kannattaa kirjoitella oma näkemyksensä. Silloin muut voivat omilla (harmailla) aivosoluillaan puntaroida, onko asia niin vai näin, tai kenties ihan toisinpäin.

Näkemykseni mukaan emme ole palanneet lähtöruutuun, vaan Olli on saanut erilaisia vinkkejä ja kannustusta, sekä kokemusta ja kuntokoulua. Vertaisin tilannetta 10000 metrin juoksuun. Ollaan paineltu jo kuusi kierrosta ja taas ollaan maalipaalun kohdalla. Hieman hengästyttää, mutta tukkipoika porskuttaapi ...

Ainakin minulle on ollut paljon iloa ja haastetta verestää taas vanhoja tietoja. Paljon on matkalla unohtunutkin. Lieneekö dementeri hiipimässä? Mitä suosittelette lääkkeeksi?
- - - -

Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut musiikkiterapeutti Sari Laitinen sanoo musiikin auttavan muistisairaan vanhuksen hoidossa. Laitinen oli kolmivuotisen Muistaakseni laulan -hankkeen aloittaja. Projektissa Laitinen vei musiikkia ja sen tekemisen mahdollisuuden muistisairaiden vanhusten luo.

– Aika moni vanhus osaa laulaa, mutta heille ei tarjota laulamishoitoa arkityössä, joten järjestimme niin sanottua valmennusta, johon pyysimme mukaan sekä muistisairaan että hänen läheistään, omaistaan tai hoitajaansa, Laitinen kertoo.

Laitisen mukaan olisi muistisairaan etu, jos aktiivista musiikin käyttöä tapahtuisi. TV:n tai radion koko päivän päällä pitäminen ei aja samaa asiaa. Musiikin laulamisen ja soittamisen Laitinen puolestaan sanoo aiheuttavan aivoissa monenkirjavia tapahtumia, esimerkiksi tunne-elämyksien heräämistä.

– Muistisairaus on usein juuri sitä, että lyhytkestoinen muisti hämärtyy. Mutta pitkäkestoiseen muistiin painuneet asiat, joihin liittyy tunnekokemuksia, jäävät hyvinkin pitkäksi aikaa sinne, vaikka toimintakyky muuten alenisi tai muisti alenisi. Melodian kuullessaan muistisairaskin heti tietää, missä mennään. Vanhat laulut kertovat kuka minä olen, silloin tulee selkeä olo, että minä tiedän mistä tässä on kyse.
- - -

Ohjelma tulee uusintana MTV3:lla aikaisin huomenaamulla. Taidanpa katsoa sen - jos muistan.

[olli]

Wikipedian mukaan totuus on, että Arvo Kalliola kuoli helmikuussa 1956, ja Valto Tynnilä katosi Talvisodassa helmikuussa 1940. Kumpikaan ei siis ollut katsomassa, mitä levyetikettiin painettiin 1960, jolloin sävellyksen ensilevytys todennäköisesti tehtiin.

Lieneekö sitten Martti Jäppilä ollut asialla sen 1960-levytyksen sovituksessa .  Toisaalta levytyksen ovat tehneet Humppa-Veikot (oliskos johtajana ollut Kullervo Linna).  Josko heille olisi sattunut "virhe" levyetikettiä laatiessaan!

[Maniskamies]

Äänitearkiston tiedon mukaan sovittaja on Kaarlo Valkama.
(Tämä tieto pitänee paikkansa.    )