minkämaalainen järjestelmä

[Hjördis]

Onko tässä harmonikassa suomalainen näppäinjärjestelmä? Sopisiko ensimmäiseksi näppäinhaitariksi?

[Dragspel]

B-järjestelmä on tuossa pelissä, mm. Viljo Vesterinen soitti tällä järjestelmällä.

Kyllähän tämäkin aloituspeliksi sopii, jos haluaa "sitouttaa" itsensä tähän järjestelmään. Tällä järjestelmällä varustettujen käytettyjen harmonikkojen saatavuuteen meillä Suomessa en osaa sanoa mitään. Uusiahan tehtaat kyllä toimittavat asiakkaan toiveiden mukaisella järjestelmällä varustettuna.

[Hjördis]

On kuulemma käännetty suomalaiseksi, mutta näppäimen paikkoja ei ole vaihdettu. Onko tässä nyt näppäimet samat kuin kolme keskimmäistä riviä 5-rivisessä suomalaisessa järjestelmässä?

Tällähän varmaan pääsisi alkuun jos joskus haluaa suomalaisen 5-rivisen?

[htoyryla]

On kuulemma käännetty suomalaiseksi, mutta näppäimen paikkoja ei ole vaihdettu. Onko tässä nyt näppäimet samat kuin kolme keskimmäistä riviä 5-rivisessä suomalaisessa järjestelmässä?

Sitähän ei voi sitten tietää katsomalla, kun näppäimet on vaihtamatta. Pitäisi kokeilla. Luulisi että vastaisi suomalaisen keskirivejä, mutta eihän sitä voi tietää.

Voi kyllä olla aika pirullista soittaa kun näppäimistä ei näe missä mennään. Eipä niitä toki ole tarkoitus katsellakaan, mutta silti. Sekin olisi parempi että olisivat kaikki saman värisiä.

Eikös ne näppäimet lähde irti, miksi ne on jätetty vaihtamatta.

[Viljo]

Näissä peleissä useasti on sillä tavalla, että näppäimiä ei voi vaihtaa kiinnitystavan takia. Voi olla vaihtelua, mutta tämä vaikuttaisi vähän sellaiselta, mitä ei pysty vaihtamaan. Näissä kolmirivisissä on myös mahdollista vaihtaa näppäinjärjestelmä suomalaiseksi pelkästään kielipenkkien järjestystä muuttamalla. Ääni saadaan lähtemään, mutta kielipenkkien aukot eivät täydellisesti stemmaa välipohjan reikien kanssa...

[htoyryla]

Näissä peleissä useasti on sillä tavalla, että näppäimiä ei voi vaihtaa kiinnitystavan takia. Voi olla vaihtelua, mutta tämä vaikuttaisi vähän sellaiselta, mitä ei pysty vaihtamaan. Näissä kolmirivisissä on myös mahdollista vaihtaa näppäinjärjestelmä suomalaiseksi pelkästään kielipenkkien järjestystä muuttamalla. Ääni saadaan lähtemään, mutta kielipenkkien aukot eivät täydellisesti stemmaa välipohjan reikien kanssa...

Niinpä tietenkin. No, eiköhän tuommoisella mene ihan hyvin soitella, laittaa vaikka jonkin merkin c- ja f-näppäimiin. Eikä sitten katsele niitä näppäimiä. Muuten voi mennä sekaisin, ainakin myöhemmin jos vaihtaa peliin jossa värit menevät oikein.

Soikos se muuten hyvin? Ja on edullinen?

[ftamt]

Kyllä tämä on hanttapulivehje. Soiton opettetelijalle tulee pian uskonpuute, kun tämä on epämukava ja raskas soittaa.Näin kävi itselleni ainakin. Viisi vuotta myöhemmin hommasin ruotsalaisen Raggie Specialin 3-rivisen kravatin Italian kielillä ja halvalla. Johan rupesi soit-
to sujumaan, kun peli soi herkästi, eikä tarvinnut nyhjätä liian pienillä näppäimillä. Soiton opettelussa se kaikkein halvin ratkaisu ei ole paras, mutta ei kannata heti ostaa kallistakaan soitinta.
Toivo

[poikkikulma]

Kyllä tuo vehje minustakin näyttää niin väkinäiseltä peliltä etten minäkään kyllä tuollaisella viitsisi alakaa opettelemaankaan  Nykyään saa hyviä käyttettyjä harmonikkoja asiallisella järjestelmällä aikas halvallakin kun viitsii vähän seurata noita myyntitoreja sieltä löytyypi vaikka mitä , Itse aloitin aikoinani Royal Satandar merkkisellä piano pelillä sitten kokeiltuani kaverin näppäin peliä huomasin sen helpommaksi soittaa pianopelissä kun siihen kappaleesen tarvitaan koko skaala joten seuraavaksi hankin 5 rivisen Hagströmin jossa oli ne suljettavat läpät diskanttihäkissä nopesti sen oppi sen näppäin järjestelmän se oli suomalainen , nykyharmonikkoihin olen jo kyllästynyt kokonaan myin viimeisen Kouvolan 50 Casoton pois 28 vuoden jälkeen ja soitan yksistään enää vain Viipurilaisilla niilläkin omaksi ilokseen soittelee mukavasti  . Mutta kaikkea pitää kokeilla mikä kellekin sopii , kylllä vähän helpommalla pelillä kannattaisi varmaan opetella ainakin , liekö tuo venäläinen peli en niin hyvin tunne noita , ne venäläiset mitä joskus olen kokeillut ovat olleet raskaita vetää kuin "kivireki" ei sellaisella soittamisesta nauti 

[htoyryla]

Pelistä se kuitenkin on kiinni. Itse olen tykännyt soittaa muutamalla karmoskalla, kun taas paria kokeilemaani käytettyä ei-venäläistä viisirivistä en olisi viitsinyt alkaa soittamaan. Toisessa (Royal Standard) oli aivan liian pitkä liike näppäimissä. Toisessa (Guilietti) ei ääni miellyttänyt.

Mutta enpä tuommoisesta paria sataa enempää maksaisi, ja senkin vain jos näppäintuntuma on kelvollinen ja kaikki äänet soivat jotakuinkin yhtä herkästi. Venäjän pikkupeleissä on ollut aika paljon eroja.

Mutta varsinaisesti kommenttini koski tuota systeemiä, että suomalainen mutta näppäimet väärän värisiä. Että kaipa sen kanssa pärjää. Sen että miltä peli tuntuu tietää kun kokeilee.

Itse harkitsin kerran tuommoista kolmerivistä venäläistä, suomalaiseen systeemiin muutettua, kun tarvitsin pikkuhaitaria kesällä reissuille mukaan. Se kun olisi ollut todella näppärän kokoinen. En kuitenkaan lähtenyt edes testaamaan. Lopulta, siis aika paljon myöhemmin, päädyin sitten pieneen italialaiseen viisiriviseen lasten peliin.

[Hannu S]

Harmonikan soiton opettelu on muutenkin vaativaa ja aikaa vievää, joten miksi enää hankaloittaa hommaa enempäänsä. Kun laskee niille tunneille jonkinlaisen arvon, niin se investointi siihen soittimeen ei ole niitä kaikkein kriittisimpiä. Opetteluun käytetty aika on tehokkaampaa, kun soitin on tarkoitukseen sopiva. Suora vastaus kysymykseen on, että soitin ei ole sopiva ensimmäiseksi näppäinhaitariksi. Pahimmillaan soittimesta tulee samalla se ensimmäinen ja viimeinen haitari.

[htoyryla]

Jos on varmasti ja tosissaan aloittamassa haitarin soiton opiskelun, niin toki kannattaa hankkia niin hyvä soitin kuin mihin vain suinkin on varaa. (Tosin aina ei siinä vaiheessa tiedä mitä soittimelta haluaa, mutta se on toinen juttu).

Mutta jos vain kiinnostaa kokeilla, millainen soitin haitari on, ja tulisiko sen kanssa toimeen, niin silloin siihen ei yleensä halua tonneja sijoittaa. Soittimen pitäisi silti olla kohtuullisen toimiva. Oma ensimmäinen karmoskani oli tosin täysi romu, mutta sen avulla käsitin että haitari sopii minulle vaikka tämä peli just ei olekaan ihan toimiva.

Ihan vastaavia keskusteluja on käyty puhallinpuolella vuosikausia. Toisten mielestä pitää aloittaa hyvällä oppilassoittimella (huilu > 500 euroa, foni > 1000 euroa) tai ei sitten ollenkaan. Ja se on ihan oikein jos on tosissaan. Mutta moni on aloittanut saksofonin tai poikkihuilun harrastuksen satasen huilulla tai kolmensadan fonilla Thomannilta. Satasen huilu ei kestänyt muutamaan vuotta enempää mutta sillä sai tuntuman siihen mitä huilun soittaminen on.

Mutta romulla aloittamista en suosittele kenellekään. Mutta on niitä tuon näköisiä pelejä, jotka on ihan soitettavia. Jos kokeilla haluaa eikä paljon maksa. Mutta jos ei ole kokeilumielessä liikkeellä, vaan ollaan esim. lapselle ostamassa haitaria, niin jättäisin itsekin tuon väliin. Kaupoissa on tosi hyviä lasten haitareita, soitan itsekin semmoista. Mulla oli nuorena surkea kitara, enkä silloin oppinut oikein soittamaan, haittasi kitaran soittoa vuosikymmenet.

No, mun ei ollut tarkoitus tulla tähän asiaan neuvomaan millainen haitari kannattaa hankkia, vaan ainostaan tuota näppäinsysteemiä ja sen soveltuvuutta. Mutta itsellä on hyviä ja huonoja kokemuksia niin venäläisistä pikkupeleistä kuin länsimaisista haitareista. Tätä nykyä venäläiset pelit on jääneet mutta pääsin niillä alkuun. Mutta mä aloitin haitarin kokeilun aikuisena ja soitettuani jo erilaisia instrumentteja jotenkuten kymmeniä vuosia.

[waltsu]

Tekee mieli sanoa, että osta ihan oikea harmonikka. Ne ovat nykyisin varsin halpoja käytettyinä, koska uusia käyttäjiä ei tule ja vanhemmat eivät enää jaksa. Ylitarjontaa on, siksi käytettynä harmonikkojen hinta/laatusuhde on ostajalle edullinen.
On tuossa esitellyssä harmonikassa se hyvä puoli, kuten edellä jo esitettiinkin, että siinä tulee samalla kertaa hankittua kaksi soitinta yhtäaikaa. Se eka ja viimeinen. Kaupanpäälle inho koko värkkiä kohtaan. Sitä en toivo.

[Hannu S]

Yksi vaihtoehto soiton kokeiluun on vuokrata suotin. Niitäkin on tänä päivänä liikkeissä tarjolla ja ammatti-ihminen neuvoo sopivan. Lisäksi joillakin harmonikkakerhoilla on pientä nimellistä vuokraa vastaan saatavilla lasten- ja nuorisoharmonikkoja. Joten ei välttämättä tarvitse sijoittaa suuria summia ja saa oikeanlaisen soittimen. Jos on varaa ostaa kohtuuhintainen laadukas käytetty, niin ei siinä paljoa tule takkiin, jos ei jatkakaan ja myy sen sitten. Saattaa saada vielä omansa pois.

[htoyryla]

En tiedä haitarien vuokrahinnoista, mutta ainakin foneissa ne menevät niin että vuokralleottaminen kannattaa vasta jos on tosissaan ja aikoo todella jatkaa sen soittimen kanssa. Eli aikoo todennäköisesti lunastaa sen omaksi.

Mun kokemus on, että venäläinen pikkuhaitari voi olla parempi soitettava ja ääneltään kuin paljon kalliimpi käytetty Royal Standard. Italialaiset pelit on sitten erikseen, ja jos haluaa satsata nimenomaan haitariin niin ilman muuta kannattaa semmoinen hommata.

Yksi kitaraa, fonia ja pianoa soittanut kaveri otti multa karmoskan lainaan kun halusi kokeilla olisiko siitä nuotiosoitteluun. Ei se soitettavuutta eikä ääntä valittanut. Mutta oli kokenut että basson, diskantin ja palkeen käsittely kukin erikseen vaativat niin paljon huomiota ettei lähtenyt opettelemaan. Ei siinä isompi ja kalliimpi soitin olisi auttanut.

PS. Täällä kaikki muut taitavat olla nimenmaan ja vain haitarinsoittajia. Minulla on erilainen näkökulma, kun yritän soittaa vähän kaikkea, paitsi jousia, vaskia ja rumpuja. Siksi minun juttuihin kannattaa suhtautua varauksella. Miettiä mitä itse haluaa tehdä. Mä en kuitenkaan soittelisi nyt italialaisia viisirivisiä ja kaksirivistä jos en olisi kokeillut ensin pieniä venäläisiä ja huomannut että haitarinsoittohan voisi sujua.

[htoyryla]

Onkos se käytetyn hankkiminen niin helppoa? Ne on eri puolilla maata, ja kuitenkin pitäisi kokeilla että tietää millainen peli on. Itse ainakin päädyin silloin alussa ostamaan uuden, kun totesin että sopivia ei niin vain näy käytettyinä ja jos löytyy, niin jossain kaukana. Myöhemmin olen sitten kokeillut käytettyjä, kun olen käynyt haitarikaupassa muilla asioilla. Etsin silloin pientä viisirivistä reissukäyttöön, käytetyt ei miellyttäneet, päädyin sitten uuteen italialaiseen lasten haitariin. Se on kyllä todella hyvä, samoin tuo italialainen kaksirivinen jonka hankin viime vuonna. Sen sijaan se 3 äk. Bugarin viisirivinen, jonka hankin silloin ihan alussa, ei ehkä oikein ole minun makuuni, soundin puolesta. Mutta ei sitä silloin tajunnut.

[htoyryla]

Piti nyt ottaa esille tuo satasen karmoska, että voin kokeilla uskoako teitä vai itseäni. Se mokoma soi upeasti, siinä on oma soundi jota en ole muusta pelistä löytänyt. Näppäintuntuma on paljon parempi kuin kerran kokeilemassani Royal Standardissa. Ei ole yhtä herkät kielet kuin Castagnarissa, mutta jo soundin puolesta sopii enemmän tunnelmalliseen kuin rytmikkään riehakkaaseen soittoon, johon taas Casta on omiaan. Soittelisin enemmänkin tuolla pelillä edelleen, mutta systeemit sekoavat. Alan karmoskallakin kääntää paljetta vaikkei tarvitsisi, ja kun peli on isompi ja painavampi niin se jo häiritsee.

[Hannu S]

Suurin ongelma tuossa on tuo näppäinten järjestys. Suomalainen järjestelmä ja venäläinen näppäinrivistö. Minun pää menee sekaisin jo vähemmästäkin. Yksiväriset näppikset olisi OK, koska siinä kehittyy sävelkorva, mutta ei kait tuo järjestelmä ainakaan oppimista helpota. Jos näppäimet voisi vaikka maalata, kun ei voi vaihtaa oikeaa järjestystä. Kokenut soittaja ei nyt näppäimiä katsele, mutta eiköhän itse kukin meistä alkuunsa ole niitä näppäimiä vilkuillut c-duuriasteikkoa opetellessa. Enpä ole karmoskalla enkä Royal Standardillakaan soitellut, joten enpä niiden paremmuutta tai sopivuutta muutoin osaa arvioida. Täytyisi varmaan joskus kokeilla. Joku Barcalora minulla kylläkin on, mutta on jäänyt sillä soittelematta.

[htoyryla]

Suurin ongelma tuossa on tuo näppäinten järjestys. Suomalainen järjestelmä ja venäläinen näppäinrivistö. Minun pää menee sekaisin jo vähemmästäkin. Yksiväriset näppikset olisi OK, koska siinä kehittyy sävelkorva, mutta ei kait tuo järjestelmä ainakaan oppimista helpota. Jos näppäimet voisi vaikka maalata, kun ei voi vaihtaa oikeaa järjestystä.

Näin se voi olla, näitähän minä pohdin tuossa itsekin. Vaikea sanoa kuinka paljon tuo sotkee, jos ei ole ennestään tottunut näppäinhaitariin. Mutta onhan siitä apua jos voi vilkaista mihin sen sormen laittaa, vaikkei koko ajan katsokaan.

Enpä ole karmoskalla enkä Royal Standardillakaan soitellut, joten enpä niiden paremmuutta tai sopivuutta muutoin osaa arvioida. Täytyisi varmaan joskus kokeilla.

Karmoskoissa on paljon eroa, yhdestä ei saa oikein käsitystä. Mulla on viisi, joista yksi, se ensimmäinen, on käytännössä täysi romu. Muut soittokuntoisia, mutta niin kunnoltaan, tuntumaltaan kuin ääneltään erilaisia.

[Anttiemil]

Ei missään tapauksessa kannata aloittaa tuollaisella soittimella. Jos haluaa tuhota innostuksen soittamiseen, niin siihen tuo kyllä käy. Viisirivisiä haitareita saa jo alle 1000 euron hinnalla, jonka saa melkein kokonaan myydessä takaisin. Joskus jopa enemmän. On myös reilua antaa suora palaute kysyjälle.

[htoyryla]

No minäpä poistun täältä horisemasta omiani. Tosin, jos panee parisataa tuommoiseen eikä homma kiinnosta pitempään, niin siinä meni se parisataa. Jos ei tiedä mitä on ostamassa, niin tonnin haitari voi olla yhtä lailla susi. Tässä keskustelussa ei taida kukaan olla kokeillut tuota nimenomaista peliä.

Itse pidän hyvänä ja varmana aloituspelinä jonkin tunnetun merkin kaksiäänikertaisia lasten malleja, myös isommalle tai aikuiselle soittajalle. Siinä saa kyllä panna rahaa tuon tonnin päälle, mutta säästää siinä sopivan käytetyn etsiskelyssä. Toisaalta myydessä ei saa omaansa takaisin.

Mutta mulla nyt onkin omat mieltymykseni noihin pienempiin peleihin, joissa on sitten rajoituksia sekä äänialan että soundin kanssa. Mutta soitin on kevyt ja pieni kuljetella, ja on ihan kiva sovittaa kappaleita pelin äänialan mukaan. Mutta jos ottaa tunteja ja soittaa valmiita sovituksia, niin sitten on parempi hommata isompi peli. Ja siihen menee monta tonnia uutena, tai sitten pitää panostaa siihen sopivan käytetyn etsiskelyyn. Itselläni, kun on into iskenyt soittamiseen, ei ole ollut viitseliäisyyttä alkaa etsiskellä sitä käytettyä. Ne kun harvoin ovat omalla paikkakunnalla.

PS. Yksi juttu jota tässä ei ole kommentoitu on tuo kolmerivisyys, kun niin moni täällä tuntuu pitävän kiinni siitä että aloittelijan on paras opetella soittamaan kolmella rivillä. Itselleni kolmirivisyys olisi rajoite, kun olen melko alusta asti käyttänyt apurivejä tietynlaisissa jutuissa. Mutta kyllä tavallisemmat kappaleet pitäisi mennä kolmellakin rivillä.