Nuottiohjelmat (atk)

[Armando Bugari]

Saisinko selvityksen mitä esim. meikäläinen, joka soittaa kaiken korvakuulolta ilman nuotteja - siis opitut on tuolta aikojen takaa tai nykyään mm. JuuTuubia kuuntelemalla hyötyy ko. tai samankaltaisista tietokoneohjelmista?

Editz: Miksi lataisin winchesterilleni ohjelmistotuotteen, mitä en ehkä tarvitse.

Miten tarkkaan saat omasta mielestäsi pelkästään korvakuulolta talteen noita juutuupi ynnä muita esityksiä, ja mihin "tarkkuuteen" pyrit? Kiinnostaa sen vuoksi, että minä en mitenkään saa nopeampia biisejä kovinkaan tarkkaan rekistereihini ilman, että hidastan ja käyn läpi tahti tahdilta.

Enimmäkseen minä soittelen haitarillakin (mitä nyt G/C - vireisellä pystyy) noita vanhoja vuosikymmenten ajalta päähän piirtyneitä eri pilleillä jo opittuja. Uusia olen opetellut siis metodilla: kun kappale kolahtaa, niin niinkauan kuuntelua, jotta sen pystyy ulkoa laulamaan, hyräilemään, brummaamaan tai viheltämään; ja sitten vaan soittamaan. Eri juttu sitten, miltä muista kuulostaa. Kun soittaa itselleen, läheisporukalleen tai pienimuotoisessa yhtyesoitossa, niin mitään sääntöjähän ei tarvitse noudattaa - näin syntyy vaikkapa jatsia, kun improvisoidaan valmista kappaletta.

Muististasoittohan tottakai tiputtaa meikäläiseltä vaikeat kappaleet pois (niinkuin kaikilta "pelimanneilta"), ei ole mitään järkeä tietenkään ryhtyä tosissaan harjoittelemaan "Kimalaisen lentoa", tai vaikkapa "Tico ticoa" kaksirivisellä - sen tekevät muut toisilla instrumenteillä, jotka soveltuvat paremmin ko. kaltaisiin sävelmiin.

Minulta meni neljä vuotta 2-rivisen kanssa, että päässäsoiva siirtyy suhtkoht kirkattomasti näppylöihin ja nuotteja ei tarvittu koskaan. En myöskään harjoittele "tahti tahdilta" vaan soitan kappaleen "putkeen" - uudelleen ja uudelleen, jolloin melodia on paketissa ja senjälkeen voi sitten rakennella tulkintaa. Tämä metodihan ei ole oikeaoppinen, mutta kansanmusiikki-intrumentilla ja -mielellä se toimii.

Alussa harjoittelin noin kaksi vuotta melkein fuskaamatta ainakin tunnin päivässä. Puolikas tekniikkaharjoittelua, jotta linkki aivoista sormiin ja näppylöihin syntyisi ja toinen puolikas sitten sitä soittamisen riemua. Vähän tylsääkin alussa - mutta oikotietä ei ole! On se löytämisen ja onnistumisen  iloa, kun huomaa, että sormet hakeutuu oikeisiin paikkoihin ja palje liikku oikeaan suuntaan, kun tuttu  kappale lähtee matkailemaan pääkopasta markkinoille. Ilman nuotteja.

Sinun suosikkejasi reelejä tai jigejä ei tietenkään meidän - toisen musiikkiperinteen kakaroiden ole niin helppoa niellä funtsimatta, kun tuo musiikki ei koristeluineen ole lapsuudessa tutuksi tullutta.

----

Edelläkirjoitettu koskee vain 2-rivisen "suomivireisen" rimputtelua. 1-rivisellä vieläkin helpompaa. Kokeile soittaa Morganella "Venezuela" pelkästään C-rivillä (melodian varmaan osaat). Hitaana valssina kun vedät sen alkuun, niin vasen käsikin selviää 2:lla näppylällä; pikkuhiljaa sitten kolmas mukaan. Tunnin harjoittelun jälkeen voit leikkiä Harry Belafontea ja soittaa mukana.

[Kaifun]

Pukari puhuu asiaa, niinkuin aina. Mutta tuo hänen analyyttinen kuvaus soittamisen eräästä soittamisen tavasta ja perinteestä kattaa varsin merkittävän osan harrastussoitosta ja aikaisempien aikojen jopa puoliammattilaisuudesta soittimesta riippumatta. Siis soittaa korvakuulolla. Tietenkin se edellyttää sellaista soivaa päätä, että melodialinjat ovat tajunnassa erottuvan selkeät. Ja niillä soivillakin päillä on eroa erottaa mitä monimutkaisempia ja nopeita melodiarakenteita.

Varsin usein korvakuulosoittajat melodisten ketjujen tavallaan syvemmän ymmärtämisen myötä, alkavat hakea kulkuihin sopivia välikkeitä ja koristeita. Ja lopulta heistä muodostuu melkoisia jammaavia improvisaattoreita. Suhde soitettavaan musiikkiin on syvällistä ja intensiteetiltään palkitsevaa.

Tuo pukarin kuvailema todellisuutta kestävä teoreema, ei aseta hyvää nuotinlukua kyseenalaiseksi, mutta improvisaation ja tilannedynamiikan kyky edellyttää kyllä kykyä soittaa ulkopuolelta nuottipaperin. On paljon hyviä soittajia, joilta ilman nuottilappuja soitto ei käy ollenkaan. Mutta he soittavat tarkasti vain sen mikä viivastolla on.

[risto]

Epäselvyyden välttämiseksi (tai lisäämiseksi) minäkin siis soittelen näitä kansanmusajuttuja plokkaamalla biisit toisten soitosta, siinä välissä vaan kirjoitan kuulemani paperille. Paperille kirjoittamisen vaihe edellyttää aika tarkkaa kuuntelemista.

[Kaifun]

Samasta analyyttisestä soittopäästä on kyse. Tuo on verrattoman hyvä tapa luoda sellaista nuotistoa, johon muuten ei ehkä olisi reittiä. Ja tuolla tapaa nuotitkin tulee aktiivitutuiksi.
Ennen viivoille kirjoittamista, varmistatko soittamalla melodian kulun?

[risto]

Samasta analyyttisestä soittopäästä on kyse. Tuo on verrattoman hyvä tapa luoda sellaista nuotistoa, johon muuten ei ehkä olisi reittiä. Ja tuolla tapaa nuotitkin tulee aktiivitutuiksi.
Ennen viivoille kirjoittamista, varmistatko soittamalla melodian kulun?

Juu kyllä. Kuuntelen ensin ja sitten kun on mielessä soitan mukana. Tämän jälkeen kirjoitan paperille, tai siis nuotinnusohjelmaan. Nuotinnusohjelmasta vielä kuuntelen ja tarkastan menikö kirjoittaminen oikein. Absoluuttinen ei tämä menetelmä tietenkään ole, mutta auttaa hyvin mm. hankalien nyanssien selvittämisessä.

EDIT: Erittäin opettavaista ja mielenkiintoista näpräämistä, suosittelen lämpimästi muillekin.

[Armando Bugari]

Samasta analyyttisestä soittopäästä on kyse. Tuo on verrattoman hyvä tapa luoda sellaista nuotistoa, johon muuten ei ehkä olisi reittiä. Ja tuolla tapaa nuotitkin tulee aktiivitutuiksi.
Ennen viivoille kirjoittamista, varmistatko soittamalla melodian kulun?

Juu kyllä. Kuuntelen ensin ja sitten kun on mielessä soitan mukana. Tämän jälkeen kirjoitan paperille, tai siis nuotinnusohjelmaan. Nuotinnusohjelmasta vielä kuuntelen ja tarkastan menikö kirjoittaminen oikein. Absoluuttinen ei tämä menetelmä tietenkään ole, mutta auttaa hyvin mm. hankalien nyanssien selvittämisessä.

EDIT: Erittäin opettavaista ja mielenkiintoista näpräämistä, suosittelen lämpimästi muillekin.

Tähän ketjuun vielä jatkaisin, vaikka parempi paikka olisi varmaan vähärivisten puolella: Minulla on nuottivihkona "musta vahakantinen", johon aloitin keräillä haitari-innostuksen alussa listaa tutuista kappaleista joita voi soittaa G/C - viritteisellä ja jotka alkoivat sitten mennä. Siihen sitten lisäilen uusia; metodi on, että ihan käsin kirjoitan muistin virkistykseksi kappaleen "kotinuotin" ja ykskaks ensimmäistä tahtia. Jos on laulumusiikkia, niin muutamat sanatkin sitten auttaa löytämään meiningin. Toki, kun innostun jostain uudesta, niin kerään siitä TuubiTavaraa koneelle ja kuuntelen sitä kaikkea mitä löydän digitaalisessa muodossa.

Sinänsä mielenkiintoista, että muutamien vanhojen suomalaisten mestaripelimannien ohjelmistoissa ei välttämättä ollut muuta, kuin ehkä 20-30 kappaletta - niitä sitten varioitiin.
- Katsoin juuri omaa vihkoani - siellä kolmisenkymmentä kappaletta (jos ihan perusrenkutukset jätetään pois), joista alle kymmenen niitä, joita en ole muilla instrumenteillä aikaisemmin oppinut

- Tässä viimeinen haasteeni; alttonokkiksella ja tinapillillä on jo bravuurini, mutta haitarillani niin pirun vaikea, kun yksi koko melodian tärkein nuotti täytyy fuskata pahasti. On vaan niin kaunis, että pakko ottaa haltuun, vaikka väkisin haitarillakin:
http://www.tinwhistler.com/misc/pgw/crested.mp3
http://www.last.fm/music/William+Coulter/_/The+Crested+Hens+%28Les+Poules+Huppées%29

PS. Haasteeksi kromaattisten harmonikkojen soittajille!
PS2. Tästä löytyy kyllä Tuubista haitariversiokin, olen hukannut merkeistä - kappale esiintyy haussa useimmilla eri nimillä. Samoin löytyy midiä, ABC:tä ja nuotteja niitä halajaville.

Editz: Epäonnistunut linkitys.

[Viljo]

KIITOS!! Erittäin hieno kappale, vapauttava. Plussa!