Suomen Harmonikkaliitto

Harmonikkaristeily 2009

Aloittaja Viljo, 21-12-2008, 20:32:49

« edellinen - seuraava »

Viljo

Harmonikkaristeily Itämerellä 1.-2.2009. Lisätietoja tapahtumasta http://www.satahamesoi.fi/risteily.

Minut löytää pelimestoilta, muita?
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Ella


olli

Taidan jättää väliin.  Tulee kohtuullisen kalliiksi täältä Pohjolasta.  Rokua on käytävä ja sekin maksaa 220 euroa.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Viljo

Ei nyt ehtinyt laittaa tuonne kalenteriin, mutta nyt tänään illalla alkaa Folklandia-risteily. Sinne oon menossa nyt ekaa kertaa. Tapahtuman on sanottu olevan luonteeltaan täysin erilainen kuin hanuriristeilyn ja hyvä niin. Eli palailen linjoille sitten sunnuntaina...
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Viljo

#4
Olenkin linjoilla heti risteilyn jälkeen.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että oli hyvä risteily. Täysin erilainen kuin hanuriristeily ja hyvä niin. Tunnelma oli omanlainen: rento, leikkisä ja viihtyisä. Erityisen positiivista oli nähdä paljon nuoria tanhuajia ja soittajia. Yläasteikäisiä poikia tosin oli hyvin vähän, mikä sinänsä on sääli. Sen ikäiset ovat tietyllä tapaa syrjäänvetäytyviä, mutta paikalla olleet tekivät hienoa harrastetyötä.

Risteilytunnelmaan olen erityisen tyytyväinen. Laivalla ei nähnyt häiritsevässä määrin örveltäjiä (toisin kuin hanuriristeilyllä on nähty). Kaikin puolin siisti ja asiallinen käyttäytyminen ihmisillä. Olisi mielenkiintoista pohtia, että miksi juuri kansanmusiikkipuoli näyttäytyi näin siistinä, vaikka seassa oli paljon haitaitaristeja (hanuristeille myönnetty rillumarei-stereotypia on valloillaan :D)

Nuoria tanhuajia oli ihan kiva nähdä. Kansallispuvut tekevät nuoresta sopivan ikäisiä ja vanhemmista sopivan nuoria  :D Monilla tytöillä oli letitetyt hiukset tai muuten nutturalle laitetut tai lyhyeksi leikatut hiukset. Tässä on sitä jotain prinsessa Leian tyylistä juttua, mistä monien miesten sanotaan pitävän. Tulee mieleen kovasti muusikoiden.netissä käyty keskustelu haitaristien seksikkyydestä. Se, että naishanuristin niska ja hartiaseutu ovat näkyvillä, soitin on oikean kokoinen ja soittimen väri + vaatetus sopivat yhteen tulee soittajasta kiintoisa kohde katsella.. ..siis kuunnella  ::) Tuo soittimen oikea koko ja tässä tapauksessa kansallispukujen korsettimaiset yläosat tekevät soittopaketista timmin näköisen.

Musiikillinen puoli oli minulle uutta. Kansanmusa ei ole vielä kolahtanut minuun, eikä se tälläkään risteilyllä kolahtanut. Sen sijaan hyviä kokemuksia ja hyviä artisteja oli. Risteilyllä oli niin paljon ohjelmaa, ettei kaikkea yksinkertaisesti voi päästä kokemaan. Esiintymiset olivat noin 15 minuutista 45 minuuttiin aritistia kohden ja virallisia lavaesiintymispaikkoja oli kuusi.

Valravin-yhtye oli ehkä paras elämys. Porukka koostuu monesta eri kansallisuudesta (Tanska, Fär-saaret, Sveitsi, Ecuador) ja musiikillinen tyyli oli elektro-folk. Soitto oli hyvin kansallismaisemallista. Eniten tuli mieleen Islanti ja Björk - eli jotain sellaista, mikä täytyy kokea, jotta sen voi ymmärtää. Yleisö suorastaan villiintyi Valravin loppusetin kohdalla. Ihmiset tanssivat kädet ilmassa ja sen sellaista.

Riddim orchestraa yritin kuunnella, mutta soittoalueena toiminut Joe's Place oli niin puhesorinainen, ettei Klezmer-tyylistä saanut kiinni. Siispä paikan vaihto.

NapaKampi saa minulta paljon kiitosta. Bändin esiintyminen oli perinteistä kansanmusiikkia perinteisellä tavalla esittämistä eli jotain hyvin tavanomaista. Kunnia tuleekin ryhmän nuorille soittajille. Tämä oli nimittäin ainoa bändi, jossa oli monta nuorta poikasoittajaa - samalla ainoa bändi, jossa näin yläasteikäisiä poikia soittamassa. Hyvä! Pojat ja nuoret miehet aktiivisemmin esiintymään! Laulaja vaikutti myös hyvin nuorelta ja ikäisekseen tytöllä oli hyvä ääni. Bändissä oli siis viulu, haitari, kontrabasso, laulu/toinen viulu, kitara ja olisko ollu vielä jotain muuta... Olin sellaisessa kohdassa, että toinen puoli esiintyjäkaartista jäi toisten soittajien taakse piiloon.

Leiskaset Stadian pop- ja jazzmusiikkilinjalta olivat soittamassa yön viimeisinä tunteina tanssimusiikkia. Tässäkin ryhmässä oli nuoria soittajia, mutta erona NapaKampiin oli selvä: alaa opiskelevat vs. harrastesoittajaryhmä. NapaKampin nuoret soittajat myös Leiskasia nuorempia.

Lauantaina, eli tänään, mieleenpainautui noin 15 minuutin esityksen pitänyt venäläinen pienryhmä (Andrey Prokopyev & Natalia Prokopyeva + yksi tanssija). Ryhmä esitti Udmurtilaista perinnetanssia sekä -laulua. Näissä tämän tyylisissä yksinlauluissa on jotain sellaista, mikä pysähdyttää aina. Andrey lauloi ensimmäisenä pitkähkön laulun, jota on laulettu kotoa armeijaan lähtevälle nuorelle miehelle. Koskettavaa suorastaan.

Markku Lepistö kumppaneineen.. nojoo.. jäi kuuntelu vähän sikseen, kun tuli juteltua siinä mukavia ihmisten kanssa, mutta juhlaväki tuntui tykkäävän. Ja onhan tämä kaiffari nyt yllä mainituista esiintyjistä kuuluisin.

Lopuksi vielä kuuntelin Maria Kalaniemen soolokonsertin. Rauhallista ja ajattelevaa musiikkia - erilaista muihin esiintyjiin nähden. Taitaa olla Kalaniemen musiikki sitä musiikkikategoriaa, joka täytyy kokea livenä eikä levyltä. Oma Kalaniemen albumi taitaakin olla mennyt kaverille eteen päin, kun en levyltä Kalaniemen musiikista kiinnostunut. Livenä kuitenkin hyvä.

Notta niin. Eiköhän tämä juttu riitä tällä erää. Varaukset seuraavaan folklandiaan alkavat maanantaina. Jono on kuulemma aikamoinen, joten kannattaa varata liput asap, jos haluaa ensi vuoden risteilylle.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Seppo

Yes , tänä vuonna Folklandia oli kyllä erityisenkin siisti risteily .
Kyllä sielläkin on joinakin vuosina näitä örveltäjiä ollut , mutta toivottavasti tällainen kehitys on pysyvää.
Jotenkin jäin kaipaamaan sellaista ihan "oikeaa" kansanmusiikkia ja lauluja enemmän.
Suomessa on paljon kauniita kansanlauluja / sävelmiä .  Nyt oli esiintyjät pitkälti mus, maistereita ja sävelmät omia , jotka eivät ainakaan näin vanhempaan pappaan kolahtaneet  :)
Mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa oli kyllä ihan risteilyn täydeltä .

Viljo

Harmonikkaristeily on runsaan kuukauden kuluttua. Tänään olin treenaamassa Ellan ja kumppaneiden kanssa. Soitetaan aulassa risteilyn aikana – ja on muuten sellasta musaa, mitä kuuntelee intensiivisesti, jammallein ja mielenkiinnolla. Kaikkea muuta kuin iänikuista humppa jne.

Eli itse heiluskelen siellä laivalla suht paljon vissiin 12. kannella sekä soittamassa tuolla 7. kannella sekä ehkä jossain muualla. Jos täältä on ihmisiä tulossa ristelylle, niin moikatkaa ihmeessä.
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!