apurivit käyttöön?

[kolmirivi]

Joku aika takaperin menin ja myin venäläisen 3-riviseni ja ostaa hötäisin tilalle itä-saksilaisen pelin. Vermona romance 5-riviä suomisysteemillä ja 2 äänikertää. Ilmeisesti 80-luvulta. Pieni, kevyt ja halpislaatua (220e) - kuullostaa haitarilta, muttei varsinaisesti "kauniilta".

Päätin ruveta soittamaan diskantit ns. 3-rivisesti. Eli sormitan kappaleet kolmelle diskanttiriville - sama sinänsä josko 3:lle sisimmälle, keskimmäisille vaikko uloimmalle. Tämä siksi kun vapaus vaihdella rajoituksetta sävellajia viehättää. Soittelen muitakin soittimia, ja on mukava kun voi säestellä haitarilla näitä joustavasti, kun esim leikin tietokoneen moniraitatallennusohjelmalla. Venäläiselle 3-riviselle opetellut sormitukset eivät asiassa vaikuta, koska eivät suomijärjestelmäisessä enää toimi.

Nyt kun olen tällainen itse itseäni "opettava" aloittelija, en oikein tiedä olenko tekemässä ihan oikein/ratkaisevan virheen/vaiko vain hiukka kummallisesti. Miten "oikeasti" tehdään, ja kärsiikö soittoni ratkaisevasti, jos näin jatkan?

[Viljo]

Riippuu ihan siitä, kuinka pitkälle haluat taitosi viedä. Jos mennään Frosini-tyyliseen musiikkiin ja tätä edemmäksi, niin viittä riviä on käytännössä pakko käyttää (jotta soitto olisi mukavaa). Perus valssi-humpassa varmaan tilanne on aika sama, miten soittonsa rivittää. Jossain aikasemmassakin topicissa on asiasta jotain keskusteltu muistaakseni...

[ftamt]

Itse soittelen mahdollisimman paljon kolmirivisesti ja vaikeissa paikoissa käytän apurivejä. Humppahanuristi Yrjö Luukkonen sanoi minulle aikoinaan, että hänkin soitti kolmella rivillä,
koska on niin mukava vaihtaa sävellajia somitusta vaihtamatta. Koska soitan vähän ja
muistini on huononlainen, niin itse pidättäydyn kolmella rivillä. Tämä on yksi näkökohta,
mutta jokainen soittakoon hyväksi katsomallaan tavalla.
Toivo

[olli]

Minä puolestani opettelen kappaleet kaikkia rivejä käyttäen.  En ole mitenkään innostunut tuohon sävellajien vaihteluun (mikä on luonnollisesti jossain jamihommissa haitta, kun esitetään kappale eri sävellajissa, mitä osaan).  Siis, haen helpoimman tavan soittaa, sormi aina lähimmälle nappulalle, oli se sitten sisemmällä tai ulommalla apurivilla.  Kaikkia sormia peukalosta nimettömään pyrin harjoittamaan.

[PaRisto]

Moi,
Ite olen itekseni soitellut haitari vehkeellä varmaan 25v ja opetellu nimenomaan soittelee komella rivillä... joissain suuri biiseissä on helepompi ottaa joku ääni pikkurillillä (esim kulkurin valssissa). Sukulais ihmiset on kulkeneet kovempienkin opettajien kouluissa, mutta en oo sen kummemmin kyselly miten soittelevat biisinsä. Joskus kun on jotain (sukulais) porukassa soitettu nii oon kysyny et mistäs kohtaa Emmaa ruvetaan vetelemään niin, vastaus on ollu tiukka et Cm:sta.. ite joskus opetellu soittaa Daavitista mut ei sen väliä laittaa sormet erikohtaa ja silmät kiinni tai kattelee maisemia ja soittaa menemään...

[kallek]

Mulla ei hanurissa rivejä kolmea enepää olekaan, jotenka niillä on pärjättävä. (Ostan sitten viisirivisen, jahka saan talon maksettua). Kyllä niillä kolmella aika hyvin pärjää, mutta esim. "Brysselin pitsissä" en saanut millään sormia taipumaan yhteen viisiääniseen sointuun.
Lopulta hokasin painaa peukalolla kahta nappulaa yhtä aikaa, jolloin homma alkoi pelittämään. Näissä vaikeissa kuvioissa voisi tietenkin jättää jonkun sävelen soittamattakin, tuskinpa lopputulos siitä vallan mahdottomasti kärsisi...

[Hannu S]

Jos itse aloittaisin harmonikan soiton opettelun nyt sillä kokemuksella mikä itselläni on, niin ensimmäiseen viiteen vuoteen en soittaisi kuin vain 3-rivisellä. Sitten osaamisen kartuttua voisi siirtyä 5-riviseen. On se vain ehdoton juttu, kun pystyy soittamaan 3-rivillä. Ne brysselin pitsitkin voi soinnuttaa vähemmäkin kuin viidellä sormella opetellessa. Kun kerran on opetellut oikomaan apurivien kautta, niin mihinkä se koira enää tavoistaan pääsee - ei hyvä juttu. Sävellajin vaihto on kuitenkin tarpeen, kun tulee se tilanne, että joku alkaa vieressä hoilaamaan.

[kallek]

Pitää muistaa että hanuristitkin on vain ihmisiä (siis yksilöitä). Toisille tuo näppäinkuvio piirtyy keskushermostoon eri tavalla kun toisilla. Nuorena keikkahanuristina soitin viisirivisellä, eikä sävellajin vaihto kovin suuria ongelmia tuottanut vaikka käytin kaikkia rivejä. Vaihdoin kolmeriviseen, koska sormitukseni olivat ihan päin honkia. Pikkupojasta asti soittanut täysin itseoppineena, eikä soittotaktiikasta mitään tietoa. Näin jouduin opettelemaan soittamisen kokonaan uusiksi ja tällä kertaa oikealla käden asennolla. Myin viisirivisen pois, ettei vahigossakaan tulisi kiusausta palata vanhaan soittotapaan. Eräs tuttavani joka on monta pykälää parempi hanuristi kuin minä (myös itseoppinut, käsittääkseni kumminkin kirjaston opikirjoista jotain alkeita lukenut joskus 35 vuotta stten) ja soittaa kaikilla riveillä, soittaa kappaleet ihan siitä sävellajista mihin kohtaan käsi sattuu näppäimistöllä tippumaan. Eli ei se kolme riviä välttämättä autuaaksi tee, mutta persoonasta riippuen saattaa kyllä auttaa paljonkin.
JK.
Nyt kolmerivisellä toi sävellajin vaihto tuntuukin jo hankalammalta. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä...

JK2
Tässä näyttää oleva kaksi perättäistä aihetta samasta teemasta...

[olli]

Kun kerran on opetellut oikomaan apurivien kautta, niin mihinkä se koira enää tavoistaan pääsee - ei hyvä juttu. Sävellajin vaihto on kuitenkin tarpeen, kun tulee se tilanne, että joku alkaa vieressä hoilaamaan.

Pisti silimään!  Eihän siinä oiota mitään, vaikka hyödyntääkin viisrivisen kaikkia rivejä!

[htoyryla]

Minusta tuntuu että jokaisella on hyvät perusteet oman valintansa tai kantansa tueksi  

Kaikilla ei tosiaankaan tämä soitto mene samalla systeemillä, eikä aivotkaan tunnu pelaavan vain yhdellä mallilla. Tuntuu että kolmirivin kannattajilla on hyvin vahva lihasmuisti --ja pitkä, kun koko kappale menee kerralla sinne. Omasta soitostani ei kannata paljon sanoa, mutta jos soittaisin viisirivistä enemmän, panostaisin siihen että löydän aina tarvittavat intervallit molemmista mahdollisista paikoista. Soittaessa sitten sormet oppivat kyllä hakemaan sen mikä kulloinkin on järkevin. Mitä enemmän soittaa, sen paremmaksi tuo hioituu päässä.

Tuo tietysti riippuu myös siitä miten musiikin hahmottaa, ja soittaako nuoteista vai ei, ja jos nuoteista niin miten nuotit hahmottaa: yksittäisinä sävelinä vaiko niiden suhteina. Itse olen jo lapsuudesta päätynyt transponoimaan lennosta tietyllä tavalla*, mistä seuraa että hahmotan nuotit enemmän suhteina kuin kiinteinä sävelinä, sillä on varmaan vaikutusta siihen miten suhtaudun myös tuohon viisirivisen näppäimistöön.


*) tarkoittaa että osaan aika hyvin transponoida eri sävellajien nuoteista yhteen sävellajiin diatoniselle soittimelle, en niinkään toisin päin eli mihin hyvänsä sävellajiin.