Suomen Harmonikkaliitto

Rolandi

Aloittaja olli, 08-09-2012, 22:28:36

« edellinen - seuraava »

mahu

Itse pidän kyllä Rolandin harmonikkaa hyvänä soittimena. Minulle ihannetilanne olisi se että omistaisin hyvän uudehkon harmonikan jolla tavalliset keikat saisi hoidettua ja kappaleiden opettelut myös. Sitten pitäisi olla jokin antiikkinen peli jolla voisi fiilistellä juhannuksena :) Mutta Rolandin digiharmonikka toisi tähän vielä hyvän lisän. Voisi treenailla kappaleita kuulokkeet päässä eikä kukaan muu häiriintyisi, samalla saisi vähä avarrettua tuota tanssimusiikin osaamista ja miksei vedettyä yksin vaikka päivätansseja. Kyllä Rolandissakin äänet on nauhoitettu oikeista peleistä eikä niitä ole luotu tietokoneella. Äänen modulointi tosin on elektroniikan hoidettavissa ja saa äänen kaiuttimien lisäksi kuulostamaan konemaiselta. Tosiasia on se että ihminen joka ei osaa soittaa harmonikkaa mutta tykkää harmonikkamusiikista osaa kyllä tykätä digiharmonikanki äänestä. Soittajan pahin kriitikko on soittaja itse :)


Sen verran vielä että kävin joskus Rolandia koittamassa. En tykänny tuntumasta mutta siihen kuulemma tottuu. Samaten hinta hirvittää vaikkakin käytettyinä taitaa halvinta mallia saada jo alle tonnin, mutta silti.

olli

Hugo osaa käyttää Rolandiaan monipuolisesti:
https://www.youtube.com/watch?v=AvZACxP52ZM
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Giulietti

Kyllä nuo digisoittimet varmasti ajavat asiansa esim. tanssiorkesterissa jossa on tarvetta vain saada hieman harmonikan ääntä mukaan soittoon, mutta eihän tuo oikeata soitinta korvaa. Soittotuntuma on kovin erilainen mitä akustisessa harmonikassa ja palkeen käyttö ei vastaa oikeata soitinta, joten tuollaisella harjoitteleminenkin on hieman kaksipiippuinen asia. Myös noiden hinta on käsittämättömän kova kun ovat lähes samoissa hinnoissa akustisten harmonikkojen kanssa, kyseessä on kuitenkin syntetisaattori rakennettuna muoviseen harmonikan muotoiseen koteloon.

waltsu

Voi se olla toisinkin päin, perinteinen akustinen ei korvaa digiä. Riippuen tietenkin kohderyhmästä, kenelle ryppyvenykkeellä soittaa, joskus riittää jopa pelkkä perinnepeli. Se on selvä, että ei ne pelkät digihanurit "ansatsiltaan" casotto/maestrohnunurille pärjää, mutta äänimaailmassa pärjäävät 100-0. Myöskin harmonikka saundeillaan, joissa tehdasasetusten lisäksi on rajattomat muokkausmahdollisuudet. Samoin paljedynamiikan säädöt pelimannin mukaan. Suosittelen jokaiselle hanuristille digi/midihanuria kakkos/ykkös soittimeksi, ne ovat varsinkin käytettyinä älyttömän halpoja, kuten myös käytetyt perinteiset. Hintataso perinteisille selviää heti tuosta oikelta. Ainahan on mahdollista myös digitellä se oma akustinen, jolloin välttyy kosketusongelmilta.

Mikäli päätätte sitten hankkia sen digipelin, niin tutustukaa sen sisimpään kuitenkin ajankanssa, siis ennen keikalle lähtöä. Valitettavasti liian usein on nähty se, että pelimanni tempasee midihanurin matkaan ja soittelee kyllä antaumuksella, mutta täysin tutustumatta soittimeen, jossa lähes kaikki  säädöt ja balanssit ovat päinp. Se vie hanuriasiaa yleensäkin ja varsinkin digi/midihanurin suosiota yhä syvemmälle suohon.

Giulietti

En tiedä korvaako digipelillä ryppyvenykettä, mutta ei ainakaan akustista harmonikkaa mitä itse soitan. Eivät nuo Rolandit tai muutkaan äänimaailmaltaan vastaa oikeaa soitinta ellei sitten kyse ole syntikkasoundeista. Ja koska soittotuntumakaan ei vastaa oikeaa soitinta en tuollaista pääasialliseksi harjoitussoittimeksikaan suosittelisi.

olli

Olen perinteisen haitarin ystävä ja kannattaja ja soittaja ;)  Nuo digihommat eivät tällaista soittajaa niinkään kiinnosta ::)  Yhdyn tuohon Giulietin mielipiteeseen syntikasta.  Joka niistä tykkää niin siitä vaan :P  Syntikka ja haitari ovat eri asioita, joten niitä ei voikaan vertailla keskenään  8)
Orkesterihommat ovat sitten asia erikseen - varsinkin onewomanbändit :P

PS. Eräs ammattilaishanuristi (orkesterin vetäjä) kertoi oman mielipiteensä: "Oikeassa orkesterissa pitää soida oikea haitari!"  Hän oli kokeillut digipeliä (Roland), mutta todennut sen olevan aivan eri maalimasta kuin oikea haitari.  Kumpikin peli vaatii opettelunsa, että oppii soittamaan.  Harva oppii soittamaan molempia koskaan ???
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Giulietti

Näin tuo juuri on kuten Olli tuossa kertoilee. Varmasti Digihanuria oppii soittamaan ihan komeasti, mutta sitten jos on tarkoitus siirtyä akustiseen soittimeen, soittotuntuma on niin erilainen ettei noista digisoittimen opeista olekaan hyötyä. Joten harjoitussoittimena kannattaa mielummin olla vaikka joku halvempi akustinen harmonikka.

oh3ko

Minä olen odotellut milloin joku alkaa valmistamaan moduulia joka alkaa säestämään laulajaa.
Komppi valitaan ensin ja madolliset instrumentit, joita voitaisiin vaihtaa vaikka jalalla tai pitää kädessä pientä ohjainta.
Mahdollista se on varmasti koska nykyään on riittävän nopeita komponentteja, ettei viiveetkään aiheuta ongelmaa.

Olishan se outoa kun artisti kantaa vahvistimen lavalle, sekä moduulin.
Siinä koko orkesteri.

olli

Lainaus käyttäjältä: oh3ko - 21-11-2015, 16:35:33
Minä olen odotellut milloin joku alkaa valmistamaan moduulia joka alkaa säestämään laulajaa.
Komppi valitaan ensin ja madolliset instrumentit, joita voitaisiin vaihtaa vaikka jalalla tai pitää kädessä pientä ohjainta.
Mahdollista se on varmasti koska nykyään on riittävän nopeita komponentteja, ettei viiveetkään aiheuta ongelmaa.

Olishan se outoa kun artisti kantaa vahvistimen lavalle, sekä moduulin.
Siinä koko orkesteri.
Putosin jalaksilta ;)  Siis tietokone hoitaisi solistin säestyksen!  Maestro painelisi jalalla sitten aika ajoin ???  Ei siis mitään soittimia lavalla ::)
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

okkim

"
Lainaus käyttäjältä: oh3ko - 21-11-2015, 16:35:33
Minä olen odotellut milloin joku alkaa valmistamaan moduulia joka alkaa säestämään laulajaa.
"
Varmaan vitsi vitsi.  Se on vähän sama asia  jos lapselle laittaisi  satukirjan lukemisen  sijasta  cd.ltä  tai   nauhurilta tulemaan  satua.  No mikään moduli  ei kyllä korvaa aitoa säestäjää/orkesteria.

oh3ko

En sitä vitsiksi kyllä tarkoittanut  :)
Kun haitari liitetään midi-moduuliin niin siinä soiva ääni valitaan näppäimillä.
Mutta jos haitarin tilalle rakennetaankin laite joka valitsee äänen laulajan äänen korkeuden mukaan.
Myöskin kompin äänivalinta tomisi samoin.

olli

Siis - syntikka!  Ei ole haitari.
Televisiossakin oli joitain vuosia sitten "yhden oktaavin"- pianonäppäinsyntikka, jolla sitten "maestro" briljeerasi.  Onhan näitä.  Tietokone (syntikka) ja haitari ovat täysin eri maalimasta. ;D  Leikkiä :P
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

htoyryla

Lainaus käyttäjältä: oh3ko - 21-11-2015, 20:45:25
En sitä vitsiksi kyllä tarkoittanut  :)
Kun haitari liitetään midi-moduuliin niin siinä soiva ääni valitaan näppäimillä.
Mutta jos haitarin tilalle rakennetaankin laite joka valitsee äänen laulajan äänen korkeuden mukaan.
Myöskin kompin äänivalinta tomisi samoin.

Jos unohdetaan kysymys mikä on haitari ja mikä ei, niin kyllähän tänä päivänä pystyy melko pienellä viiveellä tunnistamaan esim. laulun äänenkorkeuden. Mutta tietty viive siinä tulee. Jonkinlaisen säestyksen voisi sen perusteella generoida, mutta ei siitä kovin fiksua voi parhaimmillaankaan tulla kun säestys, esim. soinnun vaihdot, tulee aina perässä. Kunnon säestyksen, esim. sointukulun, tekemiseen pitäisi vähän tietää miten melodia kulkee jatkossakin. Rytmikin tulee ongelmaksi, jos ja kun laulajan tempo kuitenkin vaihtelee, sekin nähdään aina myöhässä.

Sen sijaan näin tekniikan miehenä pitäisin mielenkiintoisena haasteena jo sitä että otetaan äänitetty laulu ja generoidaan sille säestys niin että ---tässä tapauksessa todella tietokone--- analysoi melodian ja rytmin ja sen perusteella päättelee sointukulun ja tuottaa säestyksen.

Kihap

Tuolta voisi katsoa/kuunnella, miltä nykyiset dihaitarit kuulostavat ammattilaisen kädessä. Roland FR-4 ja FR-8.  :)
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

Teme

#34
Ostin keväällä käytettynä Roland fr-1xb digihaitarin noiden akustisen haitareideni kaveriksi. Ihan piruuttani ostin kun sattui sopiva kohdalle ja oli jo pidemmän aikaa ollut mielessä että semmoista voisi olla mielenkiintoista kokeilla. Oma soittoaika pääsääntöisesti osuu siihen hetkeen illalla kun on lapset saatu nukkumaan ja ennenkuin itse käyn nukkumaan. Tähän asti soittaminen on tapahtunut varastossa, ettei häiritse muita. Roolandilla voin soittaa nyt myös sisällä, kuulokkeet korvilla, häiritsemättä muita. Työn puolesta on aika paljon reissuja ja olen tuota pikku Rolandia kuskannut mukana. Näppärä kuskata kun on niin pieni ja normaalin hotellikuoleman sijaan olen päässyt nyt soittelemaan....häiritsemättä muita hotellin asukkaita.

Soittotuntuma ei tietenkään ole lähimainkaan akustisen haitarin luokka, mutta kaikkeen tottuu. Näppäimet ovat paljon tunnottomammat kuin akustisessa ja vaikka soittimessa on paljedynamiikka, ei se aivan vastaa akustisen haitarin palkeen käyttöä. Mutta en ole antanut näiden häiritä, kokeilemalla palkeen säädöistä löytyi itselle sopiva asetus. Erilaiset äänivalinnat antavat valtavasti mahdollisuuksia erilaisten kipaleiden soittoon. Äänet eivät omien kaiuttimien kanssa pääse oikeuksiinsa, kuulokkeilla tai vahvistimen kautta soi oikein nätisti, eikä ole vireongelmia - muuten kuin soittajan toimesta  :D
Bändireeneissä olen välillä tuurannut digihaitarin kanssa basistia ja bändikaverit nauroivatkin että mihinkäs tässä enää basistia tarvitaankaan.

Kävin jokunen vuosi sitten Seppojen konsertissa (Sepot Lankinen & Soittila). Lankisella oli Rolandi. Kyllä digipeli taitavan soittajan käsissä soi siinä missä akustinenkin.

Edelleen laitan akustisen haitarin digihaitarin edelle, tykkään enemmän akustisen haitarin elävämmistä äänistä ja soittaminen on paljon tunnokkaampaa. Mutta digihaitarille on paikkansa ja ainakin minulle siitä on ollut paljon sekä hyötyä että iloa.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49

maestro

Ole samaa mieltä Temen kanssa,menee täysin oikeiden harmonikkojen sijaisena "hiljaisena" soittimena.
"kouvolanpeli" Cassotto 50,"kultahäkki"maestro-58,roland fr-3sw

Kihap

Minä taas sain soitinliikkeestä kotiini kokeiluun Roland FR-2:n viikonlopuksi. Venäläiseen akustiseen verrattuna ero on huikea kaikin osin. Kun olen aloitteleva "soittaja", niin se että mm. saa bassoksi valita rumpumaisemman äänen sopii omaan korvaani erinomaisesti. Nappien vaste on tietty ihan eri luokkaa (digin eduksi). Säätöjen miettimiseen meni muutama tunti, mutta ehkä kohta saan musiikin tapaistakin aikaan. Dale Mathis käyttää Roland FR-4:ää ja FR-8:aa omassa opetuksessaan ja tuntui kotoisalta saada itse aikaan lähes samantapaista musiikkia.

Jossain vaiheessa joudun kerrostaloon ja silloin tosiaan digihaitari on ainoa mahdollisuus. Siksi en edes ajattele ostavani muuta kuin digiversion, jos sellaiseen ostamiseen vielä päädyn. Itselläni ei ole akustisen version "painolastia", niin ei haittaa, jos sallitaan tällainen ilmaisu.
Jospa joskus oppisi jotain. Eikös elämä ole yhtä oppimista jatkuvasti.

Teme

En usko että se akustisuus välttämättä on se kynnyskysymys monelle, luulen että on paljon soittajia ketkä ovat tottuneet soittamaan vain yhdellä ja samalla soittimella ja sitten kun yrittää soittaa jollain muulla, ei soitto onnistukaan....varsinkaan jos kokeilee digipeliä, koska niissä se näppäinten ja palkeen tuntuma vaatii oikeasti totuttelua.

Kun itse aloitin haitarin soiton uudelleen, minulla oli vain yksi näppäinpeli. Sitten kun joskus kävin kokeilemassa muita (akustisia), ei niillä soitosta meinannut tulla mitään kun näppäin- ja paljetuntuma olivat erilaisia. Nyt kun noita pelejä on nurkissa useempia ja muutenkin tullut testattua yhden sun toisenlaisia ja tuntuisia pelejä, on aivan sama millä niistä soittaa, on se sitten akustinen tai digipeli. Digipelin eduksi voidaan lukea myös se, että se on aina vireessä.

Kerran myin yhtä soittimistani ja potentiaalinen ostajaehdokas ehdotti vaihtokauppaa omaan soittimeensa. Toinen oli kotimainen peli ja toinen italialainen, molemmat saman kuntoisia, hintaisia ja hyvässä vireessä. Annoin oman soittimeni viikonlopun yli testattavaksi kun ostaja ei päässyt heti sinuiksi myymäni soittimen kanssa. Viikonlopun jälkeen hän tuli soittimen kanssa takaisin ja kehui soitinta maasta taivaisiin, mutta sanoi että ei osaa soittaa sillä kun soittotuntuma on niin erilainen kuin omassa soittimessa millä hän oli 30 vuotta soittanut.  ;D

Ei siis päästy hänen kanssaan kauppoihin, myin soittimen toisaalle. Mutta kuvastaa hyvin sitä, että jos jumahtaa vain yhteen soittimeen niin muilla soittaminen voi olla vaikeaa.
Weltmeister Supita, Paolo Soprani Professional Cassotto, Kouvolan Hopeahäkki casotto -79, Lasse Pihlajamaa Notes cassotto, Accordiola Camerano mussette, Kukkolan peli 50-luvulta, Sv Kujanen 50-luvulta, Joles Pelle Star -49