Uusi suomalainen harmonikka

[usko]

Mää näkisin tän homman silleen, että tehdään alkajaisiksi joku 10-30kpl sarja, saapi olla huoletta jonkun hyvän maestron kopio omilla persoonallisuuksilla ja teknisillä parannuksilla. Ostetaan kaikki osat mitä on saatavilla. Puuosat viedään hyvälle puuverstaalle, että tämmösiä 30 kpl, jos tämä homma onnistuu niin niitä tilataan tuhat vuodessa. Ja niin edelleen. Kunnalta, valtiolta, eeuulta, investoijilta ja mainostajilta kaikki mahdollinen taloudellinen tuki mitä irti saadaan. Kokoonpano jää ittelle, tai sit mennään Ikaalisiin ja lassotaan kurssinpriimus hommiin.
-Mun motiivi tässä hommassa on vaan herättää ajatuksia, ja itteki leikitellä ajatuksella. Itte olin aikanaan teollisuudessa, toisenlaiset tuotteet, mikä ala myöskin on  fennoskandiasta kadonnut.

[mahu]

Kiinasta saa nykyään kaikkea halvalla mutta laatu on huonompaa. Jotta Suomalaisella harmonikalla olisi myyntiä pitäisi se minusta erottua muutenkin kuin kotimaisuudella. En usko että täysin teollinen tuotanto Suomessa pystyisi enää tuomaan mitään uutta jolla voisi markkinoilla saada sijaa. Hinnalla ei ainakaan. Ehkä hyvä brändäys, ulkonäkö ja tehokkaat myyjät voisivat pitää tuotantoa pystyssä.

[ftamt]

Olen sitä mieltä, että ei kannata haaveillakaan nykyharmonikkojen valmistamista tehdasmaisesti. Maailmalla niitä tehdään mitä erilaisimpia ja monenlaisilla ominaisuuksilla, joten siinä markkinaraossa on vaikeata pärjätä. 1930-luvun tyylisille hyvin koristeellisille ja paljon käsityötä vaativille harmoni-
koille olisi pienessä mittakaavassa Suomessakin kysyntää. Pienin koneiston parannuksin tekemällä niistä entistä vahvempia soittimet olisivat varmasti haluttuja. Silloin ammatikseen soittajatkin uskaltaisivat ottaa tällaisen kevyemmän ja ison äänialan omaavan harmonikan useammin keikoille, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, missä kohtaa vanha harmonikka laukeaa käsiin. Hyväkuntoiseenkin vanhaan peliin tulee välillä yllättäviä vikoja. Valitettavasti Kouvolan uudet Kravatit, Borsinit ja Traviatat eivät ole soinnillisesti ja rakenteeltaan samanlaisia, kuin 1930 luvun pelit, jolloin niiden ääni ei ole samanlainen kuin monien vanhojen pelien omistajat haluaisivat. Eri juttu on sitten, kuinka monen tekijän kädentaidot riittäisivät näiden Suomi ja Kravatti harmonikkojen tekemiseen. Niissä on paljon osa-alueita, vaativat suurta tarkkuutta ja taiteellista silmää, jota on harvoin kaikkia yhdellä ihmisellä. Suurissa tehtaissa olikin eri osien ja työvaiheiden teossa omat ammattilaisensa. Kyllähän hyvä tekijä mustan murikan melko helposti murjaisee, mutta silmiä hivelevän hanurikaunottaren teossa täytyy jo olla taiteilija tai vähintään kaivertaja.
Toivo

[Viljo]

Kyllä. Tehdasmainen tuotanto on se, joka ei kannata. Pienimuotoinen toiminta voi olla mahdollinen, mutta samat työkalut se vaatii oli tehdas tai pieni putiikki -> investointikustannukset ovat isot. Monet osat kannattaakin tehdä alihankkijoilla, jotta kustannukset jäisivät kohtuullisiksi.

Ulkomaille mentäessä kotimaisuus on myytti. Sillä ei tee mitään. Pitää olla jokin todellinen kilpailuvaltti. hyvä laatu, hyvä palvelu tai muuten specifioitu harmonikka.

[huru.ukko]

Olen sitä mieltä, että ei kannata haaveillakaan nykyharmonikkojen valmistamista tehdasmaisesti. Maailmalla niitä tehdään mitä erilaisimpia ja monenlaisilla ominaisuuksilla, joten siinä markkinaraossa on vaikeata pärjätä. 1930-luvun tyylisille hyvin koristeellisille ja paljon käsityötä vaativille harmoni-
koille olisi pienessä mittakaavassa Suomessakin kysyntää. Pienin koneiston parannuksin tekemällä niistä entistä vahvempia soittimet olisivat varmasti haluttuja. Silloin ammatikseen soittajatkin uskaltaisivat ottaa tällaisen kevyemmän ja ison äänialan omaavan harmonikan useammin keikoille, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, missä kohtaa vanha harmonikka laukeaa käsiin. Hyväkuntoiseenkin vanhaan peliin tulee välillä yllättäviä vikoja. Valitettavasti Kouvolan uudet Kravatit, Borsinit ja Traviatat eivät ole soinnillisesti ja rakenteeltaan samanlaisia, kuin 1930 luvun pelit, jolloin niiden ääni ei ole samanlainen kuin monien vanhojen pelien omistajat haluaisivat. Eri juttu on sitten, kuinka monen tekijän kädentaidot riittäisivät näiden Suomi ja Kravatti harmonikkojen tekemiseen. Niissä on paljon osa-alueita, vaativat suurta tarkkuutta ja taiteellista silmää, jota on harvoin kaikkia yhdellä ihmisellä. Suurissa tehtaissa olikin eri osien ja työvaiheiden teossa omat ammattilaisensa. Kyllähän hyvä tekijä mustan murikan melko helposti murjaisee, mutta silmiä hivelevän hanurikaunottaren teossa täytyy jo olla taiteilija tai vähintään kaivertaja.
Toivo

Eipä niissä Kouvolan ja Viipurin tehtaissa kovin kummosia koneita tainnut olla, Stanssit joilla osat tehtiin valmistettiin itse, Mutta varmasti käsityötaito oli toista luokkaa kun nykyään, Nykyammattimiehet osaavat CNC koneet mutta jos isketään käsityökalut kouraan, niin en tiedä mitä saadaan aikaiseksi, Kun katselee näitä vanhoja pelejä on se hienoa työtä, Jo tuo cellun kaivertaminen, joku kukkamalli, se on todellinen taidonnäytös, Ja eikö nuo häkitkin tehty lehtisahalla, Ei ollut laseria

[huru.ukko]

Aika askeettinen tuo Taskulan tuotantolijakin taisi olla 

[ftamt]

Hieno ja harvinainen "tehdaskuva" Taskulan verstaalta. Kirjoituspöydät rivissä kuin konttorissa.
Toivo

[pianohessu]

Maailmassa on konserttisoittajia vaikka kuinka, mutta heille laadukkaan ja kaikin puolin sopivan pelin kauppaaminen ei olekaan mikään helppo juttu. En tiedä miten usein he instrumenttiansa vaihtavat, mutta kyllä heillä ja tehtaalla on varmaankin hyvin "luottamukselliset suhteet" ja ihminen on vähän merkkiuskollinen.

Jotkut sitten voidaan tehdä merkkiuskollisiksi, joten arvelen että Viljon laskelmaan täytyisi lisätä edustuskuluja joltinenkin summa. Meilläpäin tätä sanotaan korruptioksi

[usko]

Tuo on varmasti totta, ja jos on tarkoitus tehdä maailman paras konserttisoitin, on selvää että ei kannata.