Harmonikkamerkit

[olli]

Mestarien merkitys harmonikkamerkkien suosioon lienee kiistaton.  Lasse Pihlajamaa toi maahan Pigini-merkkiä (haitarin kyljessä oli kuitenkin mestarin nimi) vuosikymmenet.  Taito Vainio soitti koko uransa ajan "kouvolalaisia".  Veikko Ahvenainen mainostaa nykyisin Giuliettia (vaikka aloittikin kouvolalaisilla).  Bugarin enkä Titanon mestareita heti muista lainkaan.

Provosoin: "Mikä on mielestäsi paras haitari?"

[Johan]

Minäkin provosoin;-))

Minulla ei ole yhtään Bugaria,  ja jos tutkit ruotsin markkinoita ei niitä juuri ole sielläkään, joten
kysymyksesi voisi kääntää myös muotoon mikä on parhaiten markkinoitu harmonikka suomessa tällä hetkellä.

Rehellisesti sanoen en omaa riittävää asiantuntemusta enkä kokemusta eri merkkien suhteen vastakseni esittämääsi kysymyseen.
Toisaalta ei myöskään ole tarjoutunut mahdollisuuksia tutustua edes ostavana asiakkaana eräisiin merkkeihin, joten ei siinä juuri pääse mielipidettääkään syntymään.

Ilman tarkkaa kirjanpitoa on vaikea vastata tuohon kysymyksesi osaan jossa pitäisi vastata mitä merkkiä soittaa eniten, aktiivikäytössä on Fantini, Giulietti, Pihlajamaa, Guerrini ja Kouvola ja on todella vaikea määritellä mikä niistä on eniten sylissä, joten ehkä 0,2 ääntä / merkki, tai sitten ei ääntä millekään merkille.

Johan

[ftamt]

Suomessa tuijotetaan liikaa merkkeihin. Kaikilta mainituilta valmistajilta löytyy hyviä ja huonoja harmonikkoja. Yleensä kuitenkin tunnetuilta valmistajilta voittopuolisisesti hyviä soittimia. Monesti sivusta seuranneena on menty vaihtamaan oma parempi harmonikka hyvin mainostettuun uuteen muka hienompaan peliin. Jos on sattunut kohdalle oikein hyvä haitari, niin se kyllä riittää loppuiäksi. Hyvin huollettuna ja viritettynä se kestää vaikka 100 vuotta. Jos haluaa vaihtelua, niin ostaa tai vuokraa toisen tai vielä useamman. Monella onkin jo useampi haitari, joita voi soitella mielialan mukaan. Kyllä haitarikaupoissa saa paljonkin rahaa palamaan ja on tullut itsekin tähän syyllistyttyä. Oppirahat on jo tullut maksettua vai onko sittenkään?
Toivo

[pillimees]

Minulla on ollut,Giulietti Casotto, jonka ostin uutena,sekä Pihlajamaan saturnus casotto ja nykyisellään Kouvolan casotto. Niin mikä paras..ehkä se oli se giulietti ja luulisin et sen takia kun ostin uutena ja sain soitella sen "sisään" Pihlajamaa kelvollinen. Nykyinen Kouvolalainenn,nostalginen sointi,siitä tykkään kovin. Muutenkin näyttää olevan jo keräilykappale.Ei ole pistänyt myynti-ilmoituksissa silmään Kouvolan casottoa pianomallia vm -82. Onkohan näitä pianovehkeitä tehty kuinkakin paljon,casottona, vuoden -82
jälkeen? Ainakin Raimo Roihalla oli, muistaakseni,casotto 50

[Giulietti]

Tämänkaltainen kysely on siinä mielessä älytön, että yhtä hyvin voitasiin kysyä mikä on paras automerkki, tai kännykkämerkki tms. Vastauksia tulee yhtä monenlaisia kuin on vastaajia. Monella valmistajalla on hyviä ja myös vähemmän hyviä harmonikkoja. Yhtään sellaista valmistajaa ei ole joka tekisi vain niitä hyviä. Itse olen soittanut lähes kaikkiä yleisempiä merkkejä mitä suomessa on ja monet niistä ovat olleet mielestäni hyviä soittimia. Parhaaksi itselleni olen huomannut Giulietin Traviatan. Oma soittimeni on tällä hetkellä lähes uuden karhea, soi herkästi hyvinkin hiljaa ja tarvittaessa myös hyvin kovaa. Kaikki kielet soivat tasaisesti ja äänikin miellyttää ainakin itseäni. Kyseisen soittimen olen omistanut vasta hieman vajaan vuoden, mutta samanlaisen soittimen omistin aiemminkin, tosin se oli pianokahvalla ja jäi minulle turhaksi kun en enää soittanut kuin näppäinpeliä, muuten en tuota lähes 30-vuotiasta soitinta olisi edes myynyt, siinä kun ei ollut mitään vikaa.

Jos soitinta huoltaa säännöllisesti niin takuulla se kestää ainakin harrastuskäytössä ihmisiän. Vaihtamisessa ei siis juurikaan ole järkeä.  Jos kaipaa erilaisia äänensävyjä mitä omasta soittimesta löytyy, kannattaa ostaa toinenkin soitin, itsellänikin on Bugarin cassotto toisena soittimena. Bugareita minulla on ollut aiemminkin yksi, hyviä soittimia ovat, mutta eivät sen kummempia kuin muutkaan merkit, vaikka suomessa melko aktiivisen markkinoinnin takia voisi niin kuvitellakin. Huvittavia ovat nämä mainokset uusista soittimista, niin sanotut "uutuus-mallit", mitään uuttahan noissa ei ole, maski yleensä erilainen kuin aiemmin ja painosta ehkä nipistetty hiukan, josta herää kysymys, onko tämä välttämättä hyvä asia, mistä tällöin on säästetty?

[Johan]

Erittäin hyvä maininta: "Parhaaksi itselleni..."!

Minäkään en valitse soittimiani sen mukaan mitä mestarit soittavat tai mikä on ns "yleinen mielipide", vaan valintaperusteina ovat omat tarpeet, mieltymykset ja resurssit.
Ymmärrän mieltymyksesi Traviataan, silloin kun saundivalikoima sopii se on usein näpeissä minullakin, erityisesti pidän sen voimakkaista äänistä ja varsinkin bassosta.
Monipuolisempaa saundimaailmaa kaivatessani otan käyttöön casoton,  tai sitten jos haluan "makustella" museten.
Pientä totuttelua vaatii loikkia kosketukseltaan, syttyvyydeltään ja ilmatarpeeltaan erilaisista peleistä toisiin, mutta yleensä se käy melko helposti mikäli kysessä on suht samankokoinen paljetilavuus. Pienempään peliin vaihtessa tuo vaihtototuttelu on selkeästi pitempi, kun paljetilavuus
on olennaisesti pienempi.

Toivon maininta siitä, että vaihtoja heikompaan suuntaaa tapahtuu on huomionarvoinen. Usein tapaa soittajan, joka lämmöllä muistelee vaihdossa mentettyä peliään, joka oli selkeästi parempin nykyistä.

Olen itsekin yrittänyt löytää takasin -65 Kouvolan peliin vaihtamaani 3-äänikertaista  Noble harmonikkaa, en siksi, että se olisi paras harmonikka, vaan siksi, että se olisi kiva saada kokoelmaani kunnostettavaksi. Se oli -60 luvun alussa "paras itselleni" ensimmäisenä itse ansaituilla markoilla hankittuna soittimena. Vielä ei ole onnistanut, mutta etsintä jatkuu.....

Johan

[olli]

Asiallista kommentointia "konkarisoittajilta"!  Mestarien vaikutus on voimakasta, kun opettajalla on määrätty merkki ja hän suosittelee sen hankkimista.  On kerrottu, että "Lasse Pihlajamaa"-merkki saavutti aikoinaan suuren suosion, kun hän ryhtyi ensimmäisenä tuomaan maahan lasten malleja.  Hänen koulunsa käyneet ostivat sitten hänen suositteleman merkin.  Ahvenaisen opettajat suosittelevat yleensä Giuliettia.

[Giulietti]

Hyvä huomio nimimerkiltä Johan, tuo paljetilavuuden vaikutus. Itselläni oli joskus vuosia sitten Bugarin soitin joka oli noin 44 cm korkea, johtuen tuosta pienemmästä paljetilavuudesta  soitin vaikutti vievän enemmän ilmaa kuin niin sanottu täysikokoinen. Kun soittelee eri soittimia tuohon eri paljetilavuuteen tottuminen vie enemmän aikaa kuin esim. erilaiseen kosketukseen. Tämän takia en itse näe välttämättä hyvänä asiana joidenkin uutuusmallien pienentynyttä kokoa, samalla myös paljetilavuus on pienentynyt.

Toki jotkin muutokset ovat hyviäkin, itselläni tuossa vanhassa Traviatassa ei ollut noita ääniaukkoja basson etumaskissa, ainoastaan takalevyssä ja mielestäni basso hukkuikin hieman diskantin alle. Nykyisessä basso ja diskantti ovat vielä enemmän tasapainossa. Toki virityskin on hieman erilainen, uudessa Traviatassa huojunta on jonkin verran leveämpi kuin tuossa 80-luvun alun vastaavassa.

[Rokka]

Heippa!
Olen uusi kirjoittaja tällä foorumilla. Titanolla soitteli ainakin Erkki Friman. Bugarilla soittaneita mestareita on useitakin, esim. Seppo Leinon oppilaista, jotka voittaneet SM:n, monet soittivat juuri Bugarilla. Sepolla tuo Bugarin maahantuonti alkoi jo 80-luvulla.

[mlut]

Minulla on järjestyksessä kolmantena ja mieleisimpänäni harmonikkanani Borsini. Soitin on 4-äänikertainen, 46,5 cm korkea ja oikein hyvin syliin istuva. Noin 12 kg paino ei tunnu suurelta ainakaan istualtaan soittaessa, teknisesti mielestäni moitteeton ja äänikin ihan mukava.
Aiemmat soittimet olivat 3-äänikertainen Titano ja 4-äänikertainen Guerrini casotto. Kumpikin olivat teknisesti hyviä soittimia, edellinen oli mielestäni hieman kalsea ääninen ja jälkimmäinen liian raskas (yli 14 kg), joskin ääneltään hyvä.
Kuitenkin, kokemusteni mukaan, taitaja tuottaa kaunista musiikkia miltei pelillä kui pelillä.

[maestro]

Kaikille varmaan oma on paras.....  Eka hanuri mulla oli nuoriso koko Ramses,sillä jonkun vuoden pienenä opettelin ja sain Pihlajamaa stardust harmonikan,muuten hyvä mut liian korkea kosketus.Silti se oli lähes kymmenen vuotta käytössäni,kunnes töihin päästyäni vaihdoin ensimmäisen itse hankitun.Kouvolan Casotto 50.Monta kuukautta etsin sopivaa,monta merkkiä koleilin,mut tuo tuntui sylissä parhaimmalle,eikä äänetkään ollut huonot.14 käyttö vuoden jälkeen eka viritys ja kuulostaa ihan hyvälle...
  Isälläni kaksi kultahäkki maestroa,joista toinen on parempi soittaa...??  Muutaman numeron uudempi??
Eniten olen tykännyt soittaa laina pelillä,uustuotanto kravatilla..... Siinä oli ihan eri tuntuma ja äänet.
Bugaria en ole saanut sopimaan näppeihin ,useampaa eri soitinta soitellut useilla keikoilla.Kaikki erilaisia.Eikä Giulietti oikein sopinut,niissä on jokin kahvan muoto tai....?

[eikkajuhani]

 
  Tuolla myyntiosaston puolella otti - taas kerran - silmään tuo La Melodiosa. Lieneeköhän tuo ollut mallina kun kehiteltiin häkkiä noihin Kouvolan maestroihin, esim  juuri tuo `Lohenpyrstökuvio.` Luulen kuitenkin että noita olisi valmistettu vähintäänkin samoihin aikoihin, ehkä jopa paljon aiemminkin. Tästähän Viljolla olikin tietämystä, muistaakseni... 


  Eikkajuhani

[Viljo]

Juu, on. Nestor Kukkola aloitti La Melodiosan maahantuonnin sen jälkeen, kun hänen yritys oli konkurssissa 1956. Tai toiminta loppui tuolloin, konkurssi tuli muistaakseni 1-2 vuotta myöhemmin. (muistivaraisesti tämä tieto). Uskoisin, että Kukkola on ottanut mallia jo olemassa olevista haitareista. Kouvolalla oli oma suunnittelija, Kukkollala ei. Jos tulee vastaan sellainen La Melodiosa, missä on iso ovaali (kuten Kouvola Maestro 25), niin se on Kukkolan suunnittelema malli. Muista en ole ihan varma, kuka on suunnitellut ja mitäkin.

[olli]

Olin tapahtumassa "Rytmiä elämään" Kalajoen SaniFanissa äskettäin.  Otettiin porukasta ryhmäkuvakin.  Kuvassa on 15 haitaristia.  Näillä oli 8 Bugaria, 2 Piginiä, 2 Kouvolan Hopeahäkkiä, yksi Zero Zette, yksi Ballone Burini ja yksi Kouvolan 50-malli
Bugari oli siis tämän porukan suosikki
Luonnollisesti kuvassa on myös viulisti ja läskibasso!