Schottisch Trad G-duuri - sormitukset please!

[risto]

Tässä topikin biisissä on kyllä sinänsä paljon haasteellisuutta aloittelijalle. Tänään esimerkiksi olen yrittänyt tapella pois legatomaisuutta monista kohdin, mikä niin helposti tulee aivan (liian) itsestään tällä viisirivisellä. Kun kuuntelee esittäjän biisiä tarkkaan ja yrittää saada omaa soittoa kuulostamaan samalta, huomaa lukemattomia pieniä nyansseja, painotuksia ym. juttuja, jotka tekevät biisisistä juuri sen kuuloisen kuin se on. Hyviä "työkalua" nämä, ja niitä voi oppiessaan käyttää muissakin biiseissä. Soittaja on hyvin musikaalinen eikä mikään eilisen teeren poika, vaikka tekniikka ei ehkä ole sellaista kuin sen jonkun mielestä pitäisi olla.

[Armando Bugari]

Sitä tässä ehkä eniten kummeksun, että Armando tuntuu leimanneen minut nuotinlukijaksi. Klarinetinopettajani valitti jatkuvasti miksen soita niinkuin nuoteissa lukee (kun soitin niinkuin olin levyltä kuullut). Käytän kyllä nuotteja, mutta koen ne enemmän kartaksi kuin tarkaksi reitin kuvaukseksi.

Enhän minä mitään sellaista. Yritin vain vakikirjoittajia innostaa kirjoittamaan - onnistuihan se.
- Taitaa minussa olla kapellimestariainesta;-)

[klezberg]

Enhän minä mitään sellaista. Yritin vain vakikirjoittajia innostaa kirjoittamaan - onnistuihan se.
- Taitaa minussa olla kapellimestariainesta;-)

Myöhään illalla en viitsi enää soittaa, ettei naapurit hermostu... silloin ehtii sitten kirjoitella soittamisesta.

[olli]

Soittelussa ja soittamisessa on ero.  Soittelussa "soitellaan" kappaleita joko nuoteista tai korvakuulolta tyyliin "eiku", "eiku" jne.  Jotain tunnistettavaa saadaan aikaan.  Soittamisessa soitetaan kappale kohtuullisen oikein joko nuoteista tai sitten korvakuulolta.

Joskus tekee mieli fiilistellä ja vetäisee koko illan "soittelun" merkeissä.  Yleisimmin otan jonkin kappaleen todella "työn alle" ja pyrin opettelemaan sen soittamaan oikein.  Näin vanhemmiten olen huomannut, ettei ne kappaleet tahdo tarttua "sormimuistiin", joten nuotit ovat oiva apu.

Toisaalta vanhempikin ihminen kehittyy.  Huomasin sen, kun olen nyt kolme talvea soittanut opiston porukassa.  Rupesin "soittelemaan" omaa nuottiarkistoani läpi, ja havaitsin, että nehän alkaapi sujumaan "prima vista" - leikillisesti.

[klezberg]

Soittelussa ja soittamisessa on ero.  Soittelussa "soitellaan" kappaleita joko nuoteista tai korvakuulolta tyyliin "eiku", "eiku" jne.  Jotain tunnistettavaa saadaan aikaan.  Soittamisessa soitetaan kappale kohtuullisen oikein joko nuoteista tai sitten korvakuulolta.

Osuva on tuo luokittelusi. Itselläni menee aivan valtaosaltaan soitteluksi ja saa mennäkin, siinä on sitten vastapainoa aika vaativalle työlle tällä hetkellä.

Mutta kyllä soittelukin opettaa, eikujen määrä vähenee, säestykseen löytää ideoita ja sormitusongelmiin löytyy ratkaisuja. Välillä menee pitkäkin pätkä ihan kelvollisesti. Mutta opit eivät  tartu tehokkaasti vähäisen kertauksen takia.

EDIT: Juolahti saunassa mieleen, että klarinettia tuli kyllä ihan soitettua. Sitä tuli enimmäkseen soitettua taustan kanssa, jolloin eikut eivät käy päinsä vaan kappale on saatava soimaan alusta loppuun tuli mitä tuli. Opettajakin jo heti alkuun neuvoi pyrkimään eroon eikuista ja pysyttelemään tahdissa virheistä huolimatta.

[risto]

Lisään keskirivin sormitukset myöhemmin, opettelen nyt kuitenkin kunnolla ulkoriveiltä, näin näen mikä on sitten ero sisäriviltä soittamiseen.

Odotan analyysiasi kiinnolla, sillä tällaista ei ole paljon tehty. Teoreettisesti asteikkoja kyllä on vertailtu, mutta konkreettisia fiilistelypohjaisia eri sormituksien kesken ei ole kirjoitettu. Tai no.. paha sanoa. En ole niitä etsinytkään, muttei niitä ole tullut vastaan.

Tämä ei ole mikään analyysi, totean vain tämän päivän kokeilun perusteella, että biisi on  oleellisesti helpompi soittaa kolmelta keskiriviltä. Yhdessä kohdassa hyppään 2. sormella viereiselle napulalle, mutta sehän on sallittua.

[klezberg]

Tuossa soitellessa... rupesin soittelemaan haitarinuoteista venäläistä valssia Ozhidanje ja sehän olikin tuttu Sirpaleet, ja amerikanjuutalaisissa piireissä taas tunnettu nimellä Mein Ershte Vals, jossa on kivat sanat, nuorukainen muistelee ensimmäistä tanssiaiskäyntiään. Ja kansainvälisesti valssi kai tunnetaan nimellä Expectations?

Siinä samalla pohdiskelin noita eiku-tapauksia. Tuossa oli yksi kohta jota sormet eivät luonnostaan osanneet. Piti sitten pudottaa tempo ja soittaa sellaista neljän tahdin pätkää että oppisivat. Ja bassokin piti jättää hetkeksi hiljaa. Eli tuo oli sellainen perus-eiku.

Toisen tason eiku-tilanne on sitten se että vaikka yksittäiset kohdat onkin hallussa, ne eivät suju kokonaisuutena. Matkan varrella jostain syystä sekoaa.

Mitäs kokemuksia muilla on?

Edit: Tämän perusteella.. kaipa kuitenkin, vaikka vain soittelen, yritän siinä silti kehittyä. Ero on sitten siinä että minulle tuntuu riittävän että saan yhdessä kappaleessa yhden asian tai kohdan kuntoon, ei sitä ole pakko hioa kaikin puolin valmiiksi.

[risto]

... tuntuu riittävän että saan yhdessä kappaleessa yhden asian tai kohdan kuntoon, ei sitä ole pakko hioa kaikin puolin valmiiksi.

Tällä tasolla, 5 kk haitarin omistamisen jälkeen, en ainakaan minä saa mitään "kaikin puolin valmiiksi", vaikka kuinka yrittäisin. Sormet eivät yksinkertaisesti suostu tekemään sitä mitä mieli haluaisi, mutta ei se mitään, aiempien kokemusten perusteella tietää  kuitenkin että kyllä se soitto siitä alkaa sujumaan kun vaan soittaa.

Kaksirivisen harjoittelemisesta on kyllä ollut hyötyä, sieltä tulee pieniä hyödyllisiä niksejä tähän 5-rivisenkin soittamiseen. 5-rivisellä tulee biiseistä helposti tasapaksuja pötköjä; voi tietysti johtua  ja melko varmasti johtuukin - osittain siitäkin että tämä on tällainen hengetön sähköparranajokone. Täytyy koittaa yrittää keskittyä tarkkuuteen ja yksityiskohtiin, jos se auttaisi.

[klezberg]

Tällä tasolla, 5 kk haitarin omistamisen jälkeen, en ainakaan minä saa mitään "kaikin puolin valmiiksi", vaikka kuinka yrittäisin. Sormet eivät yksinkertaisesti suostu tekemään sitä mitä mieli haluaisi, mutta ei se mitään, aiempien kokemusten perusteella tietää  kuitenkin että kyllä se soitto siitä alkaa sujumaan kun vaan soittaa.

Ihan samat ajatukset minulla, haitari vaan on ollut vieläkin vähemmän aikaa.

Kaksirivisen harjoittelemisesta on kyllä ollut hyötyä, sieltä tulee pieniä hyödyllisiä niksejä tähän 5-rivisenkin soittamiseen. 5-rivisellä tulee biiseistä helposti tasapaksuja pötköjä; voi tietysti johtua  ja melko varmasti johtuukin - osittain siitäkin että tämä on tällainen hengetön sähköparranajokone. Täytyy koittaa yrittää keskittyä tarkkuuteen ja yksityiskohtiin, jos se auttaisi.

Minulla kyllä tuo viisirivinen tuntuu selvästi vivahteikkaammalta kuin tuo 2-rivinen garmoshka. Palkeen käytöllä ja jopa näppäimien käytöllä saa aikaan vaihtelua soittoon. Veikkaisin siis sitä sähköpeliä.

[risto]

Minulla kyllä tuo viisirivinen tuntuu selvästi vivahteikkaammalta kuin tuo 2-rivinen garmoshka. Palkeen käytöllä ja jopa näppäimien käytöllä saa aikaan vaihtelua soittoon. Veikkaisin siis sitä sähköpeliä.

Tässä nämä palkeet ovat mitä ovat, varmaan pitäisi säätää joitakin arvoja, että olisivat luontevammat, ei kuitenkaan jaksaisi ruveta manuaali pläräämään. Kun yrittää keventää ilmansäätöventtiilistä seurauksena alkaa kuulua ikävä hengästynyt puhina korvan juuressa, huonosti ratkaisu noinkin tärkeä juttu.

Näppäimetkään eivät ole tuntumaltaan yhtään sellaiset joihin kaksirivisellä ehdin tottua. Esimerkiksi triplettien soittaminen pitää harjoitella ihan kokonaan uudestaa, jo nyt edes onnistuukaan. Vähän aikaa kun soittaa alkavat soittimen puutteet tulemaan esille. Näin kyllä kävi 2-rivisenikin kanssa, alussa kaikki tuntui hyvältä, mutta ei kauaa kestänyt kun alkoi purnaaminen. 

Legaton suhteen vaihtoäänisessä 2-rivisessä tilanne on tietysti juuri päinvastainen, legattona soittaminen on vaikeata ja vaatii palkeiden hyvää hallintaa eikä aina ole edes mahdollistakaan.

EDIT: Muokkasin...

[risto]

Tällä tasolla, 5 kk haitarin omistamisen jälkeen, en ainakaan minä saa mitään "kaikin puolin valmiiksi", vaikka kuinka yrittäisin. Sormet eivät yksinkertaisesti suostu tekemään sitä mitä mieli haluaisi, mutta ei se mitään, aiempien kokemusten perusteella tietää  kuitenkin että kyllä se soitto siitä alkaa sujumaan kun vaan soittaa.

Ihan samat ajatukset minulla, haitari vaan on ollut vieläkin vähemmän aikaa.

Tarkoituksella käytin tuossa sanaa "omistaminen". Soittamiseen jää näinä päivinä hyvin vähän aikaa, mutta kun ehtii ottaa soittimen käteen se onkin sitten sitäkin rentouttavampaa vaihtelua.

[klezberg]

Tarkoituksella käytin tuossa sanaa "omistaminen". Soittamiseen jää näinä päivinä hyvin vähän aikaa, mutta kun ehtii ottaa soittimen käteen se onkin sitten sitäkin rentouttavampaa vaihtelua.

Huomasin kyllä tuon vivahteen. Itse olen soitellut päivittäin, aika paljonkin, se kun tuntuu olevan niitä ainoita juttuja tällä hetkellä jolla pääsen kunnolla irti työaisioista.