harmonikan tulevaisuudennäkymiä

[mahu]

5-rivinen yksinsoitto ja kansanmusiikki on aika suppea yhdistelmä. Kansanmusiikkitapahtumissa kyllä näkee paljon 5-rivisiä, mutta niihen ohjelmisto on aika paljolti sitä tanssigenreä, vaikkakin näitä metsäkukkia jne. voi yhä pysyvämmin kutsua kansanmusiikiksi. Tuola kun noita kansanmusiikkitapahtumia tulee itse pääasiassa kierreltyä niin minusta niissä 5-rivinen bändisoitoissa on kyllä mukavasti esillä, eikä esiinny soolosoittimena. Joku voi ehkä tietää paremmin mutta minusta vuosisadan alussa 5-rivisillä soitettiin pääasiassa sitä nykyajan vanhaa kansanmusiikkia, eipä tuolloin tainnut muuta ollakaan. Taisi 5-rivisen arvostuskin olla tuolloin vielä vähäinen. Nykyään vain 2-riviset on ottanut tämän "alentuneen" roolin näiden yksinkertaisten kappaleiden soittamiseen, minkä takia 2-rivinen on saanut minusta hyvän maineen 5-rivisen rinnalla.


Olen kuullut muilta 2-rivis soittajilta että näiltä parilta vuosittaisilta risteilyltä vähäriviset saa hyvää palautetta. Positiivista palautetta on tullut lähinnä siitä että sillä soitetaan ilman nuotteja ja soittajat eläytyy soittamiseen ja sitä kautta saa yleisön mukaan. 2-rivisillä saa ihan kivan poljennon eikä vain istuta ja tihrustella nuotteihin.



Itse välillä kaipailisin täälä vastakaikuja omille kansanmusiikki ja 2-rivis keskusteluille mitä ripottelen, mutta usein joudun muuntamaan ajatukseni sinne tanssilavoille. Ehkä ajattelen että täälä se on sitä valtavirtaa?

[olli]

Musiikkikaupoista;  Kun vaihdoin ensimmäisen soittimeni (Hobby Hallista osamaksulla ostamani) itäsaksalaisen "Grandioson" uuteen peliin, kiertelin oululaisissa musiikkikaupoissa peliä etsimässä.  Muistaakseni tuolloin - 1980-luvun puolivälissä Oulussakin oli ainakin neljä musiikkikauppaa.  Kaikissa oli haitareita hyllyllä - uusia (käytettyjä ei ollut myynnissä).  Oli myös pari yksityiskauppiasta, jotka myivät sekä uusia että käytettyjä.

Tänä päivänä Oulussa on yksi merkittävä Fazeria edustava eli "Musiikki-Kullas".  Ei ole haitareita esillä (nuotteja kylläkin ja harmonikkaoppaita löytyy).  Oulussa ei ole yhtään harmonikkaedustajaa - lähikunnassa kylläkin Giulietin edustaja.  Jos uutta tai käytettyä haluaa, on seikkailtava netissä ja etsittävä mieleisin.  Annan myönteisen palautteen viimeisimmälle kauppakumppanilleni eli Leinon Sepolle Rovaniemeltä - pieni mainos sallittakoon

[htoyryla]

Itse välillä kaipailisin täälä vastakaikuja omille kansanmusiikki ja 2-rivis keskusteluille mitä ripottelen, mutta usein joudun muuntamaan ajatukseni sinne tanssilavoille. Ehkä ajattelen että täälä se on sitä valtavirtaa?

Mä pidän omaa asennettani musiikkiin paljolti kansanmusiikin tapaisena. Ja aika paljon siitä mitä soitan on tavalla tai toisella kansanmusiikkia. Haitaritkin on siihen suuntaan kallellaan... täkäläinen kaksirivinen, venäläinen kaksirivinen (joka on nimenomaan kansansoitin) ja kyllä tuo pieni viisirivinenkin on rajallisuudessaan ja helposti mukana kulkevana jollain lailla nimenomaan kansanomainen. Nuohan on ne kolme haitaria joista en luovu, videossa jonka tein omat hanurit -ketjuun. Ja kansansävelmiä siinä niillä soitin.

Ja sekin tapa millä käsittelen sävelmiä omalla tavallani, sovitan niitä soittamalla, omalla yksinkertaisella tavallani. Kyllä mä sitäkin pidän kansanomaisena nimenomaan.

Mutta eihän mulla ole mitään yhteyksiä kansanmusiikkipiireihin tai soittoporukoihin, enkä mä mitenkään erityisesti harrasta sellaista musiikkia mitä suomalaisella kansanmusiikilla yleensä käsitetään.

Nuotteja mä sitten kyllä käytän, katson niistä mallia kun opettelen kappaleita. En soita tarkkaan nuoteista vaan niistä näen nimenomaan suuntaa mihin se nyt on menossa. Musiikin teoriaa osaan varmaan myös liikaa, mutta itseoppineena ja aivan perusasioissa kuitenkin vain. Sitten kun mä teen omia kappaleita, niin ne syntyvät soittamalla, pitää ottaa ne talteen äänityksinä ettei unohdu, ja siitä sitten kehittelen niitä. Sointukulku pitää joskus panna ylös, että muistan miten se menee. Nuotteja en ole tehnyt kuin parista omasta kappaleesta, jonkun pyynnöstä.

[Giulietti]

Ei ne sähköiset soittimet harmonikkaa syrjäytä tulevaisuudessakaan, kyllä oikeassa harmonikassa on ääni jota yksikään elektroniikkasoitin ei vastaa. Digiharmonikatkaan eivät kuulosta oikeilta harmonikoilta, puhumattakaan soittotuntumasta.

Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

[htoyryla]

Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

Ei se pelkästään huono asia olekaan ollenkaan. Sitä vain on pääkaupunkilaisena tottunut että kaikkia soittimia löytyy lähistöltä monipuoliset valikoimat. Esimerkiksi nyt sähkökitaroita ja -bassoja. No, niitä menee paljon kaupaksi ja niitä on kohtalaisen helppo pitää hyvää valikoimaa muutenkin. Mutta kyllä soitinliikkeiden valikoimat ovat pienenemässä kautta linjan. Laajan valikoiman pitäminen myynnissä maksaa.

Mutta tavallaan haitarien siirtyminen erikoisliikkeisiin kauas tavallisen kansan silmistä on osaltaan tekemässä haitarista näkymätöntä, olematonta, muiden kuin asianharrastajien silmissä.

Haitareita on sitten tosissaan lähdettävä kauemmas kokeilemaan, jos haluaa testata useampaa merkkiä. Olen itse asioinut Traditunessa, Convertorissa ja Sturenkadulla. Palveluun olin tyytyväinen, myös Sturenkadulla nykyisen omistajan aikana. Uusien soittimien kanssa ei ole ollut ongelmia. Kokeilemani käytetyt eivät kuitenkaan vastanneet odotuksiani, soitinten hintaan nähden, se ei jotenkin innosta panostamaan käytetyn soittimen etsimiseen ympäri maata. 

[kultakala]

Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

En minäkään noita ns. sekatavaramyymälöitä suosi. Enää.
Myyjätkään eivät välttämättä ole mitään asiantuntijoita, jos haitari on siellä vain yksi soitintyyppi muiden joukossa. Tietty jos ylihintainen susipeli on seissyt hyllyssä pölyttymässä vaikka pari vuotta, pitää sitä suositella kaikille hyväuskoisille aloittelijoille. Harmi vain että rahallinen menetys onkin eri luokkaa kuin monissa muissa soittimissa, jos aikoo hukkaostoksensa myydä pois esim netin kautta.

[EP]

On niissä monissa musaliikkeissä myös haitarin soittajia ja jopa huoltajia, vaikka ei olisikaan pelkkä harmonikkamyynti, vähemmän mutta on niitä kuitenkin.

Digiharmonikassa pitää opetella erilainen soittotyyli, jos sillä aikoo soittaa muiden soittimien soundeilla, kuten puhaltimet, piano jne.
Homman järkevyydestä voi olla montaa  mieltä.. 

Digihaitarin hyviä puolia on keveys, volyymin säädettävyys, monipuoliset (myös haitari)soundit.

Itse tykkäisin haitaristista joka soittaisi monipuolisesti ihan perinteistä soitinta (tai digiä haitarina).
Osaisi oikeankäden soinnutukset ja jättäisi (tarvittaessa, riippuen musiikista) bassopuolen vähemmälle.

[htoyryla]

Tämä yrittää olla viimeinen kirjoitukseni tähän aiheeseen.

Olen yrittänyt painottaa keskustelua siihen suuntaan, miten uusille soittajille olisi mahdollista ja helppoa löytää ja hankkia haitari omaksi soittimekseen, ja päästä kohtuukustannuksilla alkuun myös siinä tapauksessa ettei aiempaa kontaktia haitariin ole eikä myöskään aina ole niin varmaa että harrastuksesta tulee pitkäaikainen.

Vastaväitteinä on valtaosaltaan tarjottu tietoa siitä miten hyvin asiat tällä hetkellä ovat nykyisten haitarinsoittajien kannalta. Sitä en ollenkaan epäile ainakaan enää. Olette kyllä todistaneet sen puolesta erittäin vakuuttavasti.

Tuo minun tarkoittamani asia sen sijaan jää edelleen auki ja saa jäädäkin. Kun taitaa loppujen lopuksi olla niin että vaikka haitarin syrjään kiinni pääseminen olisi miten helppoa ja halpaa tahansa, haitarista ei enää tule laajemman piirin suosikkisoitinta.

[waltsu]

 htoyryla Kirjoittaa:" Kun taitaa loppujen lopuksi olla niin että vaikka haitarin syrjään kiinni pääseminen olisi miten helppoa ja halpaa tahansa, haitarista ei enää tule laajemman piirin suosikkisoitinta."
Älä maalaa "uljaanovia" seinälle! Kieltämättä ei hyvälle näytä.

Minä olen kuitenkin keikoilla pyrkinyt soittamaan mahdollisimman paljon juuri hanurilla, joka on akustinen, miditetty ja sisäisellä äänikortilla. Lisäksi kytkettynä saundimoduliin, koskettimiin tai molempiin. Loppuillasta sitten enempi pelkillä koskettimilla. Hanurilla siksi, että tarkasti säädetyn paljedynamiikan ansiosta saan sillä kosketinsoittimesta voimakkaammat ja tarkemmat tasoerot kuin kosketindynamiikalla.
Joskus kai siinä musiikin tarjoilussa jotenkin onnistuenkin, koska monet on midihanurikaupat kätelty juuri siellä keikkapaikoilla.

[EP]

Tämä on varmaan täällä jo ollutkin?
https://www.youtube.com/watch?v=dE6tknuVHXk&feature=share

Tällaisia vaan niin tulevaisuus näyttää aika hyvältä.
Näitä haitarinsoittaja veljeksiähän on useempikin, muutama vuosi sitten satuin heitä kuulemaan yhdessä tilaisuudessa. Tosi hyviä ja vielä se huumorikin mukana soitossa! 

[waltsu]

Alkaako Ylessäki herätyksen tuulet puhallella? 11.02 2015 uutisoitiin:

Harmonikkataiteilija Janne Rättyälle Ylen Vuoden-levy kunniakirja.  Raati oli haltioissaan ja piti erityisesti Rättyän, Scarlatti tulkintojen ilmeikkäästä dynamiikasta. Mielenkiintoista todeta, että nyt myöskin taidemusiikin kriitikot ovat huomanneet ja kuulleet sen, mikä puute cembalossa ja fortepianossa on,  joille ko. sonaatit ovat sävelletty? Me hanuristithan se on aina tiedettykin, ettei niissä ole paljetta.
Hieno kunnianosoitus sekä Rättyälle, että harmonikalle.

[olli]

Alkaako Ylessäki herätyksen tuulet puhallella? 11.02 2015 uutisoitiin:

Harmonikkataiteilija Janne Rättyälle Ylen Vuoden-levy kunniakirja.  Raati oli haltioissaan ja piti erityisesti Rättyän, Scarlatti tulkintojen ilmeikkäästä dynamiikasta. Mielenkiintoista todeta, että nyt myöskin taidemusiikin kriitikot ovat huomanneet ja kuulleet sen, mikä puute cembalossa ja fortepianossa on,  joille ko. sonaatit ovat sävelletty? Me hanuristithan se on aina tiedettykin, ettei niissä ole paljetta.
Hieno kunnianosoitus sekä Rättyälle, että harmonikalle.

Panin myös uutisen merkille.  Mistä löytyy tuo Rättyän esitys?

[htoyryla]

Tuli tämä aihe mieleen, kun Amazonilta tuli tänään sähköpostissa kirjasuosituksia ja joukossa

Squeeze This!: A Cultural History of the Accordion in America

jonka kuvaus alkaa:

No other instrument has witnessed such a dramatic rise to popularity--and precipitous decline--as the accordion.

Eli "yksikään muu soitin ei ole käynyt läpi yhtä dramaattista suosion nousua --ja yhtä jyrkkää alamäkeä-- kuin haitari".

Aika hurja väite, mutta toisaalta ei niin vieras ajatuksena. Kiinnostaisi lukea, kun tulee sopiva hetki. Ei tuo ole kuin runsaan kympin e-kirjana.

[htoyryla]

Minä olen kuitenkin keikoilla pyrkinyt soittamaan mahdollisimman paljon juuri hanurilla, joka on akustinen, miditetty ja sisäisellä äänikortilla. Lisäksi kytkettynä saundimoduliin, koskettimiin tai molempiin. Loppuillasta sitten enempi pelkillä koskettimilla. Hanurilla siksi, että tarkasti säädetyn paljedynamiikan ansiosta saan sillä kosketinsoittimesta voimakkaammat ja tarkemmat tasoerot kuin kosketindynamiikalla.

Sattui tämä nyt silmiin kun kävin pitkästä aikaa tähän ketjuun kirjoittamassa. Just näin. Samaa yritin itse sanoa kun tässä talvella joku kritisoi sähköhaitareita tyyliin "jos haluaa soittaa syntetisaattoria niin miksi sen pitää olla haitarin muodossa, kun keyboardit on jo olemassa". Palje on ihan oma lajinsa ohjata soittoa, vähän niinkuin puhaltimen ja kiipparin välimuoto, varsinkin jos soundit vielä on tehty siihen paljevoimaan reagoiviksi.

[Henir]

Ohhoh, kävipä sillä lailla että kutsussa ystävän hääjuhliin luki nimen lisäksi "+ hanuri". No tein työtä käskettyä, vaikka jänskätti vähän - paikalla kuitenkin paljon ihan tuntemattomia ja soittokokemusta löytyy sen puolitoista vuotta, eli aika vähän. Lisäksi tämä olis mun ensimmäinen kerta kun pitäisi pistää tulille edes vähän oikeata esitystä muistuttava juttu. Eipä siinä mitään, illan edetessä kun se oikea yhtye lopetti soittamisen, alkoi porukka olla jo pikkasen hilpeällä tuulella (allekirjoittanut mukaanlukien) ja menojalka meinasi porukalla selkeästi jatkaa vipattamista. Ei auttanut muu kuin hypätä estradille, pyytää etukäteen anteeksi, muistuttaa esityksen kuitenkin olevan täysin ilmainen ja pistää menemään.

Nää on mulle ihan kamalia paikkoja, tämmöiset parrasvaloissa kekkuloinnit, mutta kun on pienessä maistissa, niin tulee sitä rohkeutta, tietty sen kustannuksella että napit saattavat välillä karata. Eipä tuntunut pikku virheet paljoa menoa haittaavan, porukka oli ihan innoissaan - aikamoista ryskettä oli tanssilattialla, paikoitellen piti pistää pikku-Hohner koville että kuului läpi, vaikka siinä on aika voimakas ääni! Vetelin siinä ihan hyvän aikaa kaikenlaisiä kipaleita, valsseista irkku-jigeihin ja kaikenlaiseen humpappaahan. Shown jälkeen tosi moni tuli kiittelemään että mukavaa oli ja kunnon hyvä esitys, ai olet vasta niin vähän aikaa soittanut, ei uskois. Sain jälkikäteen tietää että taisin samalla ehkä vähän hurmata yhden tyttösenkin, ei paikan päällä kuitenkaan tohdinnut tulla haastelemaan.

Eli aika hyvin meni ja ruttu vaikutti tämmöisellä otannalla olevan kyllä ihan arvossaan!