Itämaista rakkautta

[Maniskamies]

Pustan yön säveltäjästä keskusteltiin.
Nyt on visaisempi ratkaistava: kuka sävelsi Itämaista rakkautta?

L'amour oriental-nimellä ei löydy paljoa tietoa, mutta taikasanoilla 'Akacos ut' aukeaa upeiden tulkintojen kirjo mm. Youtubessa.


Itämaista rakkautta on säv. Leopold Bohuslav  tai
Tibor Kalmar-Ferenc Gati  tai
romanialainen kansansävelmä  tai
unkarinmustalaisten sävelmä Akacos ut (Youtube:ssa hyviä tulkintoja)
erilaisten lähteiden mukaan siis melkoinen tekijäkaarti! Aivan kuten sävelmällä Uska dara.

suom. sanat Martti Jäppilä
Kuka muistaa kokonaan 2. säkeistön? Muistaakseni alkoi:
"Koittanut on jälleen päivä uus,
ja loppunut on öinen haave-ihanuus...."


Tästä upeasta sävelmästä on VAn sovitus. Löytyykö muita 'virityksiä'? Kiitollisuudella otetaan infoa vastaan.

[Hannu S]

2. säkeistö muistaakseni, kun sanoja ei löydy painettuna:

Koittanut on jälleen päivä uus
ja loppunut on öinen haave ihanuus
Mut päivän uuden tiedän koittavan
ja unen kauniin todeks vaihtuvan
Oi miks ei saavu .......

Miksihän erilaisiin julkaisuihin ei kirjoiteta 2. säkeistöä eikä artistit yleensä sitä laula kuten useissa muissakaan lauluissa - mieleen tulee esim Arpiset haavat - vaan kerrataan ensimmäinen säkeistö uudelleen ja vielä sen loppuosa, jotta saadaan se 2,5 minuuttia kulumaan? Olen joskus sitä miettinyt, lieneekö noissa 2. säkeistö kirjoitettu jälkeenpäin joko alkuperäisen sanoittajan tai jonkun toisen toimesta vai mikä lienee syynä, kun laulukirjoissakaan ei julkaista kuin 1. säkeistö. Jäähän se sellainen 3-4 lauseen säkeistö päähän soimaan kun sitä kerrataan, mutta jotenkin jää tunne, että olisihan tuossa sävellyksessä ollut tilaa sanoille enemmänkin kuin mitä seppelenauhaan mahtuu. Jää ikään kuin jatko-osaa odottamaan. Vai liekkö lyhyestä virsi kaunis?

Tv, Hannu

[olli]

Tuli mieleen, että Dallapé:n levytyksissä puhuttiin lauluosuudesta termillä "kertosäe", joka oli lyhyehkö.  Lukuisat sanoitukset ovat Jäppilän käsialaa.  Voi olla niinkin, että myöhemmin on rustattu lisää tekstiä - en tunne niin hyvin tuota historiaa.  Dallapén aikaanhan orkesteri oli pääosassa - laulaja hiukan sivussa.  Kappaleen kuulutus oli myöhemmin levyn alussa.  Mieleen on jäänyt "Bruno Laakko ja Lepakot soittaa kappaleen... laulaa Olavi Virta."

PS Tämä ei nyt mitenkään liittynyt otsikon kappaleeseen

[ftamt]

Juu, orkesterit olivat ennen pääosassa ja LAULAJAT olivat iskelmälaulajia, eivät artisteja.
Mikähän siinä onkin, kun entisajan laulajilla oli paljon parempi ja miellyttävämpi ääni verrattuna nykyajan artisteihin. Ainakin silloin oli korkeampi kynnys levylaulajaksi pääsemisessä. Kyllä tietysti nykyäänkin on hyviä laulajia, mutta artisteiksi päästään
myös ei musikaalisin avuin heikoilla äänivaroilla. Ääni lakkaa kuulumasta, kun mikrofoni
otetaan kurkusta pois. Näistäkin asioista on puhuttu vuosikymmenet, joten ei uutta auringon alla. Entisajan laulajat joutuivat kouluttamaan äänensä täysijännitteiseen lauluun, koska
vahvistinlaitteita ei ollut aina käytettävissä. Esimerkiksi iskemäkuninkaat Virta ja Malmstén ovat tästä hyviä esimerkkejä. Itämaisen rakkauden esilevytys Georg Malmsténin ja Dallapén tulkitsemana on edelleen se paras levytys Suomessa.
Toivo

[Markku]

Itämaista rakkautta sävelmästä löytyy myös Matti Viljasen sovitus.

t. Markku

[Maniskamies]

Olisi mukavaa saada Viljasen sovitus sähköpostillalla. Kiitokset jo etukäteen sen lähettäjälle!