Suomen Harmonikkaliitto

Frank Umbriacon suom. oppilas & säestettävä New Yorkissa 1920-luvulla?

Aloittaja Tetopa, 27-10-2010, 00:44:13

« edellinen - seuraava »

Tetopa

Lueskelin tuossa amerikkalaista "Golden Age of Accordion" -kirjaa ja sieltä Frank Umbriacon itsestään kirjoittamaa muisteloa - tuli mieleeni Charles Nunzion poismenon yhteydessä (Umbriaco oli Nunzion opettaja). Tein aiheesta myös pienen wikipediajutun:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Umbriaco

Tuossa Umbriacon muistelussa oli mielenkiintoinen kohta, jossa Umbriaco sanoi itsellään olleen suomalaisen oppilaan (1920-luvun puolen välin jälkeen ilmeisesti) ja hänen säestäneensä suomalaista laulajaa Columbia-yhtiön levyllä. Lainaus wikipediasta:

"Umbriacon aloitettua opetustyön, eräs hänen ensimmäisiä oppilaitaan oli suomalainen harmonikansoittaja, joka säesti suomalaista laulajaa. Harmonikansoittaja oli kuitenkin palaamassa Suomeen, jolloin hän pyysi Umbriacoa kyseisen laulajan säestäjäksi. Umbriaco kieltäytyi aluksi, mutta suostui myöhemmin säestämään laulajaa, jonka kielestä hän ei ymmärtänyt mitään. Umbriaco ja kyseinen laulaja tekivät Columbia-yhtiölle levyn, jonka jälkeen hänen levytysuransa sai muutenkin vauhtia. Umbriacosta tuli useampienkin Skandinaviasta Yhdysvaltoihin tulleiden laulajien säestäjä ja hän teki useita levytyksiä Columbia-yhtiölle. "

Ainakin Kansalliskirjaston artikkelista löytyy myös Umbriaco-trion tekemiä levytyksiä - hyvin suomalaiskansallisia valsseja: https://www.doria.fi/handle/10024/29298/browse?value=Columbia-soittokolmio+%28Frank+Umbriaco+trio%29&type=author

Mutta mutta - olisikohan kenelläkään tietoa näistä kahdesta henkilöstä, elikä
a) Kukahan lienee ollut tuo suomalainen harmonikansoittaja, joka on ollut Umbriacon opissa New Yorkissa ja palannut Suomeen 1920-luvun lopulla?
b) ...ja kukahan on ollut tuo suomalainen New Yorkissa Umbriacon kanssa Columbialle levyttänyt laulaja noihin aikoihin?

...asia jäi kaivelemaan, koska Umbriaco itse ei kerro tuossa kirjoituksissaan noiden suomalaisten nimiä. Tuli vain mieleen myös, että onko tuolla Umbriacon "pedagogiikalla" ollut suomalaisiin muihin hanuristeihin vaikutusta. Nuo hänen levytyksensä ovat aika "Dallape"-maisia...

EDIT: äänitearkistossa on yksi Columbian levy vuodelta 1926, jonka toisella puolella on Willy Larsenin äänite: http://www.aanitearkisto.fi/firs2/levymerkki.php?Id=Columbia+3035-f+%28+78+%29

...mutta Larsen tuo mainittu oppilas lienee tuskin ollut, koska Larsen ei kait palannut Suomeen, vaan oleskeli New Yorkissa 1930-luvulle asti, kunnes kuoli 1935?

Viljo

Toivo varmasti tietää näistä ulkosuomalaisista eniten.

Tuli vaan mieleen tämä Tre yliopiston projekti, jossa olen. Onkohan tämä sellaista tietoa, mitä meidän tulee käsitellä tutkimuksessamme? Ja kukahan se oli, joka näitä asioita tutki - ei voi muistaa. Minulla kun on tuo kotimainen harmonikkateollisuus työn alla...
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

ftamt

#2
Ainoa levyille soittanut amerikansuomalainen harmonikansoittaja, joka palasi Suomeen
oli Emil Hänninen. Hän paluumuutti tänne vuonna 1931. Hänninen soitti 1920-luvun
lopulla viulisti Williamsin kassa Columbialle pari duettoa. Pari vuotta myöhemmin hän
säesti orkesterinsa kanssa Hiski Salomaata neljässä kappaleessa Columbialle. Niistä
tunnetuin säestys on Vapauden kaiho-marssi. Neljän kappaleen joukossa oli Hänni-
sen oma sävellys Elisan valssi. Emil Hänninen oli Hiskin tavoin syntyjään Kangasnie-
meltä ja hän oli myös räätäli ja kuplettilaulaja. Suomessa hän vaihtoi ammattia ja
oli loppuelämänsä maanviljelijänä Ristiinassa, jossa kuoli 1964. Emil Hänninen kirjoit-
ti oman harmonikkakoulun, josta minulla on kopio jossakin ullakon kätköissä. Sain
nämä tiedot muistaakseni noin 15 vuotta sitten Emil Hännisen vaimolta, joka oli
jo silloin yli 90-vuotias ja hänen pojaltaan Hannu Hänniseltä, joka on myös hyvä
hanuristi ja tassimuusikko Lahden seudulla. Kirjoitin aikoinaan pitkän jutun Hänni-
sestä Hanuri-lehteen. Muisti kun on hatara, niin juttu taisi jatkua kolmessa leh-
dessä. Missäköhän kätköissä nämäkin lehteni ovat?
Toivo

ftamt

#3
Jatkan vielä. Olen selvittänyt kaikkien parempien levyille soittaneiden amerikansuomalaisten harmonikansoittajien elämänvaiheet vaiheet ja melkein kaikki laulajatkin. Kyllä se niin oli, että
nämä parhaat soittajat olivat kaikki italialaisten harmonikansoittajien opissa ja parhaat italia-
laiset soittajat olivat suomalaisten tavoin lähteneet paremman leivän hakuun Amerikkaan.
Suomalaisten soittotyyli on paljolti opittu juuri italialaisilta, joka hyvin helposti unohdetaan.
Hyviä italialaisia soittajia oli Suomessakin viime vuosisadan alkupuolella, joista ainakin seuraavat jäivät pysyvästi Suomeen. Näitä veljekset Angelo, Ludwig, Tomaso ja Piero Busi sekä A.Groppi,
jotka kaikki vaikuttivat Helsingin seudulla, Ludwig Busi myöhemmin Kotkan seudulla. Turussa
vaikutti pitkään Giovanni Parma perheorkestereineen. Suomalaisten ja Italialaisten musiikkimaku
on yllättävän samanlainen. Italialaisilta löytyy myös hyvin surumielisiä molliosiakin sisältä-
viä valsseja, masurkkoja, sottiiseja ja iloisia polkkiakin. Minähän sen tiedän, kun omistan laajan
kokoelman Amerikassa, Ruotsissa ja Suomessa levytettyä harmonikkamusiikkia aina vuodesta
1909 lähtien. Maailmalta se Dallapé-tyylikin on Suomeen kotiutunut ja täällä omaksi lajikseen
muotoutunut nerorokkaiden sovittajien Eero Lindroosin ja Kaarlo Valkaman ansiosta. Nuo miehet
tiesivät varmasti mitä tekivät, sillä he vastasivat aikoinaan suurimmasta osasta suomalaisen tanssimusiikin sovituksista.
Toivo

Viljo

Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

Tetopa

#5
No olipas mielenkiintoista juttua. Sen verran tarkennan, että tuosta Umbriacon harmonikkaoppilaasta ei kerrottu, että hän olisi välttämättä levyttänyt - mutta Umbriaco sitten levytti tuon suom. laulajan kanssa. Mikäli Umbriacon levytysura alkoi tuon suom. laulajan kanssa, niin silloin tuon paluumuuton olisi pitänyt olla viimeistään 1926 tms., kun nuo ensimmäiset instrumentaalilevyt umbriacolta ovat myös tulleet tuolloin - mikäli hänen kertomuksensa olisi johdonmukainen ja suom. hanuristioppilas olisi juuri silloin muuttanut takaisin Suomeen. Siksi luulisin että tuo mainittu ei välttämättä olisi ollut Emil Hänninen.

Tuo italialaissyntyisten harmonikansoittajien rooli suomalaisten "kouluttamisessa" ja dallape-tyylissä oli minulle uusi asia! Ilmeisesti hommalla olisi oikeasti kyllä merkitystä tulla dokumentoiduksi Suomen harmonikkamusiikin kehityksen historiankirjoissa.

Kukahan mahtoi olla Johan Homanin opettaja hänen ollessaan rapakon takana ?

ftamt

#6
Homanin opettaja oli itse Pietro Frosini. Sen Homanin Jussi kertoo eräässä haastattelussa. Tuli
mieleen toinenkin paluumuuttaja Väinö Kähärä, mutta hän oli Pietro Deiron harmonikkakoulussa
Willy Larsenin oppilaana. Larsen oli niin kova soittaja, että kelpasi Pietro Deirolle opettajaksi.
Tämä Väinö Kähärä soitti 1930-luvulla Viipurissa tunnetussa Sinipojat-orkesterissa. Aarre Lie-
vonen kertoi minulle 10 vuotta sitten, että hän otti mallia Kähärän New Yorkissa tehdystä
Excelsiorista ja hyödynsi tietoa Viipurin peleihin. Kähärä palasi 1930-luvun lopulla New Yorkiin
ja kuoli siellä 1980-luvulla.
Sitten on vielä kolmas kova amerikansuomalainen soittaja Andrew "Antti" Kosola, joka säesti
hyvin paljon suomalaisia laulajia haitarilla ja pianolla Columbia- ja Victor-levyillä. Hän ei ollut paluumuuttaja, mutta hän oli kesät 1927-1930 ruotsalaisen Gunard linjan Lancastria-laivan orkkesterin johtaja. Ehkä tähän väliin olisi voinut sattua joku levytys, jossa Kosola ei voinut
pitkän matkan takia olla mukana. Ennen vuotta 1927 ei ole tehty amerikansuomalaisia laulu-
levytyksiä haitarin säestyksellä. Poikkeuksena ovat vain kuusi Juho Koskelon haitarisäestystä
vuosilta 1916-23 ja Otto Pyykkösen neljä säestystä 1924-25. Vuodesta 1927 eteenpäin
haitari kuului melkein aina säestyssoittimiin. Voi tietysti olla,että Pyykkösen Columbia-levytysten säestäjänä voisi olla tämä italialainen. Olen kuitenkin lukenut tarkkaan kaikki New Yorkin alueella ilmestyneet suomalaiset lehdet Helsingin Yliopiston kirjastossa.Niissä kerrotaan hyvinkin tarkkaan
soittajien keikoista ja tekemisistä. Mikään uutinen ei tue muiden, kuin näiden soittajien reisuista.
Siitä olisi kyllä kerrottu, jos joku parempi soittaja lähtee Suomeen. Ainahan sitä kaikille tulee
pitkän ajan kuluttua muistellessa vuosilukuheittoja. Siksi pitääkin asioita tutkia useista lähteistä.
Lehdissä mainitaan nekin hyvät soittajat, jotka eivät tehneet levyjä.
Toivo

Viljo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 29-10-2010, 08:55:11
Aarre Lievonen kertoi minulle 10 vuotta sitten, että hän otti mallia Kähärän New Yorkissa tehdystä Excelsiorista ja hyödynsi tietoa Viipurin peleihin.

Jaha - minulla ei ole tietoa tällaisesta. Löytyykö muistiinpanoja tai muita tallenteita?
Otsa kurttuun ja kädet hanuriin!

ftamt

Hieno juttu Wikipediassa.
Tuli vielä mieleen yksi hyvä soittaja, Lauri Herranen, joka levytti vuosina 1927-28 kuusi levypuolta Columbialle. Hänen tyylinsä on kaikkein lähimpänä Frank Umbriaconia. Herranen
ei käynyt Suomessa, mutta hän joutui puukotuksesta vajaaksi vuodeksi 1926 linnaan. Tuomio
oli lievä, kun olemme kuulleet hyvin pitkistäkin tuomioista. Herranen kuoli  1980-luvun
alussa New Yorkissa.
Pitänee vielä mainita näistä 1920-luvun kovista soittajista myös Matti Söderlund ja Leo Hill.
Söderlundin Matti teki levytyksiä sekä Columbialle ja  Victorille. Leo Hill Victorille. Paitsi että
Matti hyvä soittaja, hän oli New Yorkissa Excelsiorin harmonikkatehtaan kielimestari. Hän siis
teki siihen aikaan maailman parhaimpina pidettyjä kielisarjoja. Hyvät soittajat eivät peliä vaih-
taessaan luopuneet Matin tekemistä kielistä, vaan ne siirrettiin uuteen peliin. Siinä oli mies,
josta todella voimme olla ylpeitä. Arvaatte kai - kenen tekemillä kielillä esimerkiksi Pietro Deiro
soitti. Tämä tieto tuli entiseltä New Yorkilaiselta tanssimuusikolta Ilmari Salolta, jota haastat-
telin peräti 17 tuntia kolmen päivän aikana 1995 Floridassa nauhalle. Myös Salo oli kova muusik-
ko.Hänkin oli saanut oppia Pietro Frosinilta ja Charles Magnantelta. Ilmarin ura oli pitkä.Se alkoi
1928 ja päättyi 1991. Ilmari Salon uraa haittasi pitkään kuningas alkoholi, jonka takia levytkin
jäivät tekemättä. Salo kuitenkin ryhdistäytyi ja perusti ennen toista maailmansotaa Dallapén tyylisen ison tanssiorkesterin New Yorkiin,joka oli toiminnassa sodan syttymiseen asti. 1940-luvun lopulla hän perusti Fitchburgiin oman harmonikkaopiston, jossa oli parhaimmillaan yli 100 oppilasta. Myöhemmin hän soitteli pienemmissä yhtyeissä 15 eri kansallisuuden musiikkia.Salo
kertoi tehneensä yli 500 omaakin sävellystä. Vasta yli 80 kymmenen ikäisenä Ilmari Salo teki
vuonna 1996 oman CD-levyn, jossa on vanhoja amerikansuomalaia kappaleita.Nimestään huolimatta hän oli Amerikassa syntynyt, eikä koskaan käynyt Suomessa. Hän puhui silti hyvin
Suomea.Ilmari oli todellinen löytö, sillä hän oli tavannut kaikki suuret soittajat ja oli itsekin
rankattu 12 parhaan soittajan joukkoon Amerikassa. Mikä parasta - hänellä oli valtavan hyvä
muisti. Salo lienee kuollut 2000-luvun alussa. Että kyllä sitä pitää lähteä maailmalle, jos mielii
tietoa saada. Nykyisten tietojeni pohjalta Amerikan parhaita hanuristeja olivat italialaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset soittajat.
Toivo

Tetopa

Tosi mielenkiintoisia tietoja kyllä Toivolla. Noiden tietojen pohjalta, mikäli Umbriacon jutun kronologia pitää paikkansa, niin hän
a) vieraili Kanadassa, jossa hän esiintyi Walesin prinssille (ilmeisesti myöh. kuningas Edvard VII). Tämä kävi viimeksi Kanadassa 1924, oli käynyt myös 1923:
http://www.suite101.com/article.cfm/life_in_canada/40088
b) sen jälkeen Umbriacoa yritettiin ensi kertaa Columbialle levyttämään "etelä-Amerikkalaista" musiikkia - mutta tämän soittotyyliä yritettiin levy-yhtiön pomojen toimesta muuttaa, ja Umbriaco hermostui ja lähti pois - eikä levytysura lähtenyt käyntiin.
c) Tämän jälkeen Umbriaco alkoi opettaa, ja hän mainitsi eräänä ensimmäisistä oppilaistaan tuon suomalaishanuristin.

...siihen ajankohtaan vuodet 1924-25 sopisivat hyvin. Sopisi myös se, että 1926 levytysura olisi ottanut senkin verran vauhtia, että hän levytti omalla nimellään nuo hyvin suomalaistyyppiset valssitkin... Eli toimiminen Pyykkösen säestäjänä vuosina 1924-25, ainakin yhdellä levyllä (jonka tämä mainitsee eksplisiittisesti, tämä Umbriaco, että teki yhden levyn suom. laulajan kanssa) olisi ehkäpä hyvin mahdollista. Mielenkiintoista.

ftamt

Huomasithan myös W.Frankin nimellä soitetun UNENNÄKIJÄ-valssin (Olezzo di Rose)
amerikansuomalaisella Columbialla 3035-F, levytetty alunperin 14234-F levylle
27.5.1926. Tämän suomalaisille tehdyn levyn toisella puolella on Willy Larsenin
Eveliina-polkka.
Otto Pyykkösen kohdalla on kylläkin pieni epävarmuustekijä, sillä hän esiintyi vain
Detroitin alueella. Lähin Columbian studio oli Chicagossa, jossa Keski-Lännen suoma-
laiset kävivät levyttämässä. New York ei ole välttämättä Otto Pyykkösenkään
levytyspaikka, koska hänen olisi luullut samoilla reisuilla konsertoivan New Yorkissa,
kuten suomalaiset taiteilijat aina sinne tullessaan tekivät.
Otto Pyykkönen  paluumuutti Suomeen 1980-90-lukujen vaihteessa. Tavoitin hänet
kirjeellä Mikkelistä 1990-luvun alussa, jolloin hän oli jo yli 90-vuotias. Hän oli tullut
uskoon, eikä halunnut kertoa mitään Amerikan vuosistaan. Varmaa kuitenkin oli,
että hän oli sama mies.
Toivo

epyykk

Ystävällinen huomautus vain.  Valitettavasti Mikkelistä tavoittamasi Otto Pyykkönen ei todennäköisesti ollut kyseinen musikantti Otto Pyykkönen.  Tavoitit varmaankin toisen Otto Pyykkösen, isoisäni, joka asui tuolloin Mikkelissä.  Hän oli paluumuuttaja joka oli palannut Suomeen 1980-90 luvulla, oli tuolloin yli 90 vuotias (syntyi 1903), hän oli asunut  Ameriikassa ja Kanadassa, oli uskovainen (maallikkosaarnaaja).  Hän ei kuitenkaan ollut Ameriikassa 20-luvulla, vaan meni vasta 50-luvulla. Hän ei myöskään tietääkseni laulanut erityisen hyvin. Isoisäni kuoli vuonna 1997.

Pikaisen netti surffauksen perusteella musikantti/laulaja Otto Pyykkönen todennäköisesti muutti Ameriikkaan vuonna 1913, ollessaan 33 vuotias. Hän näyttäisi kyllä olleen Mikkelistä kotoisin.

Loppujen lopuksi melkoinen yhteensattuma, ja ymmärrettävä erehdys henkilöstä.  Tietenkin sattaahan olla mahdollista että Mikkelissä oli vuonna 1990 kaksi eri Ameriikan paluumuuttaja Otto Pyykköstä, kotoisin Mikkelistä, jotka  molemmat olivat uskovaisia... ;)

ftamt

Onpas mielenkiintoinen tieto, että on kaksi samannimistä henkilöä sieltä suunnalta. Ainoat tietoni
ovat siis, että laulaja Otto Pyykkönen oli kuoromies ja konserttilaulaja. Hänen levyohjelmistonsa
on painottunut taidemusiikkiin ja kansanlauluihin, eli iskelmälaulaja hän ei ollut.
Kiitos tästä tiedon oikaisusta. Nyt olen kuitenkin joutunut takaisin nollapisteeseen. Toivottavasti tämän laulajankin sukulaisista joku löytää tämän sivun.
Toivo