Uusi Dallape

[olli]

Ostin tänään "uudesti syntyneen" Dallapen ekan levyn.  Ei paljon sykähdytä, valitettavasti.  Kansikuvassa on 12 soittajaa, mutta esittelyssä levykannen sisällä vain 10. Nämä kymmenen ilmeisesti soittavat levyllä.  Laulusolistit olivat pettymys.  Hanuristeja on vain tämä yksi eli Niko Kumpuvaara, jää hanurin osuus ohueksi.  Samoin sousafoni/tuuba on heikoilla.  Puhaltimia riittää.  Ksylofonikin esiintyy kohtuullisesti.  On tavoiteltu alkuperäistä Dallape-soundia, osin on onnistuttu.  Pitäis vielä pongata livenä, jos sattuu sopivasti.  Saapi nähdä.
Tämä aloitusviesti on luonnollisesti vain oma mielipiteeni.

[ftamt]

Jos haluatte kuunnella todella aitoon 1930-luvun tyyliin soittavaa orkesteria, niin sellainen löytyy
Tampereelta, Seminola-nimeltään.Tämä orkesteri ei fuskaa soitossa tai sovituksissa. Tarvittaessa
sovituksiin löytyy vaikka 20 soittajaa. Kyllä soittoon tarvitaan muutakin, kuin ne valkoiset takit.
Seminola on myös henkiin herätetty orkesteri, mutta tämä on alkuperäistäkin parempi. Seminolalla
on oma sivu myspace.com/Seminola,joka löytyy Googlen kautta. Siellä on tietoa orkesterista ja
näytteenä orkesterin soitosta muutamia KOKONAISIA kappaleita. Dallapén sovituksista siellä
on esimerkkeinä Lokki foxtrotti, Miljoonakaupunki tango ja muutakin. On myös Rytmi Poikien
kappaleita ja amerikkalaisia. Soitto on kovan työn jälkeen saatu kuulostamaan aidolta ja tietysti
aidoilla vanhoilla soittimilla. Orkesteria voi nähdä livenä Ikaalisissa Sata-Häme Soi-juhlilla. On
heillä mahdollisesti levykin tekeillä, mutta se voi kestää. Orkesterissa on kaksi harmonikansoit-
tajaa, joilla on eri merkkisiä 1920-40 luvuilla käytettyjä harmonikkoja. Niissäkin on äänissä suu-
ria eroja, joten pitää olla juuri sen ääninen peli, kuin alkuperäisellä levyllä soi. Tämä ammatti-
muusikoista ja amatöörisoittajista koottu ryhmä ei tosiaankaan soita mitään puolivillaista sinne
päin olevaa musiikkia, vaan justiin niinkuin se on ollut. Tätä musiikkia on aina vähätelty ja
halveerattu, mutta se onkin erittäin vaativaa soittaa.
Toivo

[ftamt]

Ei Seminolallakaan ole Georg Malmstenin, Veli Lehdon tai A.Aimon veroisia laulusolisteja. Sellaisia ei kerta kaikkiaan Suomesta löydy. Sellaiset äänet syntyvät vain kerran, mutta samalla tavoin
kapellimestarin johdolla soittava orkesteri on mahdollista saada aikaan. Se vaatii soittajilta
paljon, koska soittotapa on erilainen ja monet sovituksista haasteellisia. Olen seurannut sivusta
tämän orkesterin toimintaa ja ollut jopa kerran kolmantena hanuristina Georg Malmsténin 100-
vuotiskonsertissa. Ikaalisissa orkesteri on tämän kuun 30. päivä. Itse olen eturivissä yleisönä
fanittamassa. Kun kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, niin selkäytimessä kulkee kylmiä
väreitä ja jalat ovat setsuurilla. Niin nerokkaita ovat nuo alkuperäiset sovitukset oikein soitettu-
na.
Toivo

[Viljo]

Uusi Dallapé esiintyy tulevana lauantaina tavastialla ja keikka tulee myös radiosta.

Lavalauantai.
Dallapé solistinaan Sami Saari.
YLE Radio Suomi 19.06 - 20.00
Tavastia, Helsinki.

[olli]

Kuuntelin, vaikka lastenlapset hiukan häiritsivät.  Toivomisen varaa jäi kovasti,  ei tullut alkuperäinen Dallape mieleen.  No tsemppiä pojille!

[humppahanuristi]

Tuli kuunneltua. Tämä on vähän ristiriitainen kokoonpano, kun periaatteessa ollaan vanhaan tyyliin sovitettu mutta soitetaan kuitenkin sähköbassolla. Toisaalta taas mitä Ollin kommentista tulee mieleen, niin ehkä siinä vanhassa (tosin missä niistä) dallapeessa haitari oli enemmän esillä. Nykyisessä on torvisektiot enempi pinnassa ja sellainen puhallin big band enempi onkin.

Ostin sen levyn reissussa ollessa ja ei siinä sinällään mitään vikaa. Uusia ideoita omiin kuvioihinkin tuli.

[olli]

Kehittyihän se vanha Dallapekin vuosien saatossa.  Tuossa vaan katsellessani vanhoja Dallape-vihkoja, näkyy kansikuvissa niitä haitareita.  Vuoden 1933 vihkon kannessa lukeekin "Harmonikkaorkesteri Dallape" ja kuvassa on kuusi hanuria.  Vuoden 1937 vihkossa on nimi jo "Tanssiorkesteri Dallape" ja kuvassa kaksi hanuria, Georg Malmsten kuvassa oikealla (orkesterin johtaja).  Vuoden 1946 vihkon kannessa näkyy vain Helge Pahlmanin hanuri.  Levysävel Oy:n julkaisemassa vihkossa nro 68 on vanhahtava kuva, jossa on kolme hanuria.  Vihkosta ei julkaisuvuosi käy selville.  Edellämainittu vuodatus vain kuriositeettina.  Samaa mieltä siinä, että tulis olla aito isobasso ja sousafoni.

[ftamt]

Kuutelin radio-ohjelman. Karvat nousi pystyyn, kun kuuli tusinahumppabädeistä tutun sähkö-
basson. Kyllähän soittajat hyviä ovat, varsinkin viulisti, mutta heiltä puuttuu vielä tyylitaju.
Ehkä vuosien varrella oppivat senkin, kun soittavat ja kuuntelevat enemmän tätä musiikkilajia.
Nyt jotkut kappaleet soitettiin liian nopeasti ja yli nyansoiden. Saksofonit ja muut puhaltimet
soivat liian suoraan, joten sen takia ei kuulosta hyvältä. Ainoastaan viulussa oli hienostunut
klassinen vibrato, jota kuuluisi käyttää kaikissa soittimissa.Olin Sata Häme-juhlilla kuuntelemassa
14-miehistä Seminola-orkesteria ja sillä on 10 vuoden harjoittelun jälkeen soundit kohdallaan.
Heillä on myös vanhoja soittimia, joita käytetään ja vaihdetaan kappaleiden luonteen mukaan.
Äänitin tuota soittoa ja jos Olli haluaa kuulla malliksi yhden kappaleen, niin voisin yksityisesti
lähettää mp3 tiedostona.On meinaan eri meiniki tällä orkesterilla.
Toivo

[olli]

Kiitosta vaan Toivo.  Osoitteeni löytyy profiilista.

[olli]

Sain tänään Toivolta puolenkymmentä näytettä Seminolan soitosta Ikaalisissa 2010.  Olivat oikeat soundit.  Tämä orkesteri on uskollinen alkuperäisille 1930-1940 lukujen sovituksille.  Kyllä "Uus-Dallape" jää valitettavasti jalkoihin.  Dallapen tulisi pyrkiä tekemään musiikkia alkuperäisillä sovituksilla, ainakin joitain vanhoja kappaleita.  Uudistuminen on sinänsä hyvä juttu, mutta kun halutaan jatkaa Dallape-perinnettä, olisi vanhaakin säilytettävä mukana.  Toisaalta ymmärtää tämän nykyajan "levyteollisuuden" eli 2,5 minuuttia per kappale, että pääsee radion soittolistoille.  Tämähän on sieltä kuuluistasta...

[olli]

Tänään, lauantaina tuli ns. lavalauantai RadioSuomesta. Oli Dallape lauteilla.  Jäi kuuntelu vähiin, kun piti itse käydä lauteilla (eli saunassa).  Kuuntelen uudelleen areenasta huomienissa ja annan palaa! Vaari (isäni 92+v oli kuunnellut ohjelmaa, ja kommentit olivat - ei ole dallapeetä.  No nuoremmat eivät tätä ymmärrä, mutta kuitenkin.

OLIKOHAN TÄMÄNILTAINEN JUTTU UUSINTA?

[olli]

Menen tänä iltana kuuntelemaan Dallapé:n konserttia Oulun Madetojan saliin (vetää yli 800 ihmistä).  Mielenkiintoista kuunnella isossa oikeassa musiikinkuunteluympäristössä elävänä.   Saapi sitten nähdä ja kuulla, miten pojat pärjäävät.  Tämän ns. Uuden Dallapé hanuristi Niko Kumpuvaara on Oulun Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, joten hänellä on sormensa pelissä, kun kuullaan musiikkijuhlilla tätä Dallapétä.

[olli]

Dallapé-konsertti on koettu, ei ollut huono.   Lavalla oli 10 soittajaa plus 2 laulusolistia.  Soittimia oli runsaanlaisesti: neljä puhaltajaa (vetopasuuna, trumpetti, flyygelitorvi, alttosaksofoni, poikkihuilu, tenorisaksofoni (tai baritonisaksofoni), klarinetti), vibrafoni, kslylofoni, isoviulu (siis oikea basso), sähköbasso, kitara, banjo, viulu ja haitari (haitaristilla oli konserttiharmonikka ja Kouvolan Hopeahäkki), rummut.  Kappalevalinnat kattoivat Dallapén aikaa 1930-luvulta nykypäivään eli myös uustuotantoa oli mukana.  Sovitukset olivat "jazzahtavia" Bruno Laakon tyyliin.  Varsinkin puhaltajille oli kirjoitettu sooloja, joissa he vuorollaan improsivoitat tyylikkäästi.  Oli siis puhaltajapitoinen konsertti.  Ainoa haitarisoolo oli Norrbackin "Varisevat lehdet", johon osallistui myös ksylofoni.  Varisevista kuultiin se kokonainen versio, jota harvemmin levyltä kuulee.  Kouvolan Hopeahäkki ei oikein toiminut tässä kappaleessa, muutenkin haitari jäi sivuosaan.  Mixeri oli laittanut volyymin mielestäni liiankin suurelle, olisi musiikkitalon akustiikka mielestäni riittänyt pienempäänkin (jopa yleisöstä kuului kommentti "hiljemmalle").  Erityisesti mieleen jäi trumpetistin mahtavat soolot, samoin ksylofonin soolo.  Mukava kokemus, ei huono!

[olli]

Rupesi teksti-ikkuna hyppelemään, joten panen vielä muutaman rivin.  Basson käytöstä; eka puoliajalla basisti soitti sähköbassoa, toisella puoliajalla hän käytti isoa viulua.  Ero oli selvästi havaittavissa perinteisen basson hyväksi.  Sen tällainen harrastelijakin huomasi.  Tuuba puuttui.  Sen merkitys varsinkin perinteisissä humppafoxeissa olisi ollut paikallaan.  Osin pasunisti korvasi mahtavilla basso-osuuksillaan.  Hostikka on laulusolisti parhaimmasta päästä, kyllä oli osin Olavi Virran tasoista tulkintaa esim. kappaleessa Angelika.  Sami Saaren laulu jäi hiukan taustalle (olisiko johtunut "nostalgiamikrofonin" käytöstä).  Saari on kuitenkin supliikkimiehiä, oli hyvä välijuonnot.   Haitaristi Niko Kumpuvaara käytti suurelta osin omaa konserttipeliään.  Sillä hän soitti pari "jazzahtavaa" soolo-osuutta.  Muuten haitari jäi taka-alalle.  Perinnekappaleissa hän soitti Kouvolan Hopeahäkkiä (olisko 1970-luvulta).  Tuli ainakin palkeet esille, piti revitellä oikein kunnolla.  Ohjelmassa oli kaksi perinteistä haitarikappaletta "Rantakoivun alla" ja "Äänisen aallot", niissä olisi ollut haitarillekin sopivat soolo-osuudet, mutta ei kuulunut.  Oli sovitettu muulla tavalla.  Tässä kokemuksia Dallapé:n livekonsertista Oulussa.