Historiankirjoja

[olli]

Tilasin pari kirjaa.  Ennakkotilauksena "Suomen harmonikan historian" Harmonikkaliitosta.  Innostuin myös uudesta Veikko Ahvenaisen teoksesta, joten tilasin senkin.  Veikko lupasi lähettää kirjan omistuskirjoituksellaan.  Mulla on jo entuudestaan Veikon aiempi elämänkertaansa valottava Markku Similän toimittama teos.

[Viljo]

Hyvä-hyvä.

Minä olen tässä käynyt taas hieman maakunta-arkistoja läpi ja täytyypi tehdä pieniä viilauksia tekstiin. Näin se tieto vaan lisäänty pikku hiljaa. Sain haalittua Oy Harmonikan ja Soitin-Tehdas-Yhtiön verotiedot 30-luvun osalta. Kun pääsen kotiin täältä Luumäki-Kouvola -akselilta, niin pääsen tsekkaamaan, kumpi todella oli isompi yritys.

Tuleva kirja on siis hieno kokonaisteos, mutta harmonikanrakentamisen osalta tulee vielä oma teos - paljon täydellisempi kuin mitä tuohon kirjaan mahtui.

Nyt saunaan ja uimaan tuohon järveen.

[olli]

Sain tänään postissa nimikirjoituksellaan varustetun uutukaisen "Veikko Ahvenainen; Hanurini muistoja".  Selailin läpi. Hieno teos kaikkiaan, liki 300 sivua.  Tekijöistä on Ahvenaisen lisäksi takaliepeessä mainittu "päätoimittaja Jari Lappalainen".  Liekö sitten osallistunut toimitustyöhön, vai onko koko teos itsensä mestarin kirjoittama.  Minulla on aiemmin julkaistu Markus Similän toimittama teos Ahvenaisesta "Täysin palkein" vuodelta 2001.  Joitain aikoja sitten hankin Lasse Pihlajamaa elämäkerran "Noiduttu hanuri" vuodelta 2006.  Kirjan kirjoittaja on Sakari Warsell ja toimittanut Matti Murto.

Molemmista kirjoista paistaa läpi "oma kehu", analyyttisyyttä olisin kaivannut.  Kannattaa mielestäni lukea molemmat kirjat läpi peräkanaa.  Saa selvyyttä myös näiden mestarihanuristien keskinäisistä suhteista matkan varrelta.  Löytyy kielteistä kritiikkiä toisiaan kohtaan, olivathan molemmat aikansa mestarisoittajia.

Lopuksi: Marko Tikan Vili Vesterisestä kertova elämänkerta on vertaansa vailla, niin on tieteellisesti ja lähteet mainiten kirjoitettu teos.  Nämä Ahvenaisen ja Pihlajamaan teokset on julkaistu molempien vielä eläessä, joten tämä tieteellisyys puuttuu.

[olli]

Sain luettua läpi Ahvenaisen teoksen "Hanurini muistoja".  Monipuolinen on ollut soittajan taival, joka jatkuu edelleen.  Pistää silmään lukuisat maininnat "maailman ensimmäinen"... esimerkiksi maailman ensimmäinen LP (siis putkeen soitettu), maailman ensimmäinen kirkkokonsertti haitarilla (Ruotsissa).  Kirja on muistelmateos, eli savolaiseen tapaan muisteltu - vastuu jää lukijalle.

Eräs seikka jäi askarruttamaan. Sivulla 148: "Pihlajamaalla oli harmonikkakoulu Helsingissä.  Oppilailleen hän myi Orfeus-merkkisiä harmonikkoja, joita toi maahan italialainen Busi.  Jostain syystä hän lopetti liiketoimet Lassen kanssa.  Tämän jälkeen Lasse alkoi tuoda maahan samoja Orfeus-harmonikkoja, mutta niissä luki nyt Lasse Pihlajamaa Special."  Tietojeni mukaan Lasse toi maahan Pigini-harmonikkoja   Täytyy vielä tarkistaa Lassen tulkinta hänen muistelmistaan

[waltsu]

Harvoin saa luettavakseen niin rehellistä muistelukirjaa, varsinkin rappiomusiikin taitajista kertovaa, kuin Maarit Niiniluodon 80-luvun alussa toimittama, Hanuri ja hattu. Esa Pakarisen taiteilijan taipaleesta tehty elämäkerta. Niissä muisteloissa  muistelijan narsismi loistaa poissaolollaan, toisin kuin elämäkerroissa yleensä. Esahan oli aikanaan myös hyvä hanuristi. Voitti joissakin kisoissa jopa edellä mainitut muistelijat. Piti kuitenkin itseään vain keskinkertaisena hanuristina.

[olli]

Tykkäsin myös tuosta Pakarisen Esasta kirjoitetusta teoksesta.

[olli]

Tietojeni mukaan Lasse toi maahan Pigini-harmonikkoja   Täytyy vielä tarkistaa Lassen tulkinta hänen muistelmistaan

Lassen elämäkerrassa "Noiduttu hanuri" kerrotaan sivulla 136: "Ensin löytyi sellainen pienempi verstas, jonka omisti pankinjohtaja.  Hänellä oli sivubisneksenä tämä hanurinvalmistus.  ...Sitten tutustuimme Piginin harmonikkatehtaaseen.  Hänen kanssaan tehtiin myös sopimus.  Siis kaksi tehdasta alkoi valmistaa toisistaan tietämättä näistä minun piirustuksistani. ...No, siis alussa kaksi tehdasta valmisti minun piirustusteni mukaan ja molemmissa oli samat nimet: Lasse Pihlajamaa Special.  Myöhemmin valmistus siirtyi kokonaan Piginille."

Kirjassa ei siis mainita tuon pankinjohtajan haitaritehdasta nimeltä - olisiko se ollut Orfeus?

[olli]

Ahvenaisen muistelmissa on sivulla 225 mielenkiintoinen asia: "Kvartetin (siis Veikon Hanurikvartetti) soittimina ryhdyimme käyttämään Giulietin valmistamia, Traviata-merkkisiä, helmillä koristeltuja pelejä. ...Soittimen nimeksi annoin Traviata.  Nimi on lähtöisin italialaisen oopperasäveltäjän Giuseppi Verdin samannimisestä oopperasta."  Eli kirjan mukaan Veikko on ristinyt tuon Traviata-mallin!

[olli]

Olen vertaillut Ahvenaista ja Pihlajamaata, joita molempia arvostan suuresti.  Äänitearkistosta tein vertailun mestareiden tuotannoista.
Levytykset: Veikko 316 kpl, Lasse 118 kpl
Sävellykset: Veikko 99 kpl, Lasse 79 kpl
Sanoitukset: Veikko 3 kpl, Lasse 9 kpl.

[Giulietti]

Traviatahan on Giulietin Veikon aloitteesta kehittelemä malli. Veikko Ahvenainen levytti 70-luvulla pari LP:tä toisen Kouvolan kravattimallilla ja toisen Viipurin pelillä ja tästä syntyi ajatus soittimesta jossa olisi "kulta-ajan" äänet ja sen aikainen ulkonäkö, mutta kuitenkin nykyajan tekniikalla toteutettuna. Giulietti valmistikin Veikolle tälläisen soittimen jolla hän soitti jo vuonna 1977 Viliä muistellen nimisen levyn. Koska noilla entisajan soittimilla oli aina jokin nimi kuten Kravattimalli ja kukkamalli nimesi Veikko soittimen Traviataksi Verdin oopperan mukaan. Nimen soitin sai kun sitä alettiin valmistaa tuotantoon käsittääkseni 80-luvun alussa. Veikon hanurikvartetti on soittanu kyseisillä soittimilla perustamisestaan alkaen.

Lukuisia soittimia omistaneena ja vielä useampia soittaneena täytyy todeta että kyseessä on erittäin kestävä soitin, myin entisen Traviatani tämän vuoden alussa pois uuden vastaavan tieltä ja vaikka kyseessä oli 30-vuotta vanha soitin oli se kuin uusi kovasta soittamisesta huolimatta. Jo edesmennyt Giulietti kauppias kertoikin kuinka noille Giulietin soittimille annettiin ennen ikuinen takuu, mutta kuluttajavirasto kielsi ettei millään tuotteella voi olla ikuista takuuta joten tuo loppui siihen. En ihmettele, niin kestäviä pelejä ovat että takuu voisi olla vaikka kuinka pitkä.

Kannattaa tarkistaa nuo Ahvenaisen levytyksien ja sävellysten määrä, kummatkin ovat melkoisesti suurempia mitä nuo edellä mainitut äänitearkiston tiedot antavat ymmärtää.

[Maniskamies]

Waltsu ja Olli kertoivat yllä Esa Pakarisesta ja Hanuri ja hattu-kirjasta.

Hieman enemmän on tietoa ja kuunneltavaa kirjassa:

PÄÄTEKIJÄ   PAKARINEN, Esa (esitt.)
NIMEKE   Meiltähän tämä käy! [Äänite] : kaikki levytykset 1951-1989 / tuotanto & toimitus: Juha Nikulainen
MUUT TEKIJÄT   Nikulainen, Juha (toim.)
JULKAISUKIELI   suomi
JULKAISUTIEDOT   [Helsinki] : Provisual, c2011
ULKOASU   10 CD-äänilevyä, 1 kirja (168 s. ; 29 cm), : kuv.
ISBN/HINTA   978-951-98566-1-2 : 134,54 EUR
TUOTETUNNUS   HYTICD11
LISÄKIRJAUKSET   Esa Pakarinen : meiltähän tämä käy!
HUOMAUTUKSET   Kansi- ja selkäalanimeke: Kaikki levytykset 1951-1988

Siis 168-siv. kirja ja 10 CD-levyt!!!!
Erittäin mielenkiintoisia ovat mm. Esan kotiäänitykset ja Esa Juniorin kertomat seikat isästään.

[olli]

Kannattaa tarkistaa nuo Ahvenaisen levytyksien ja sävellysten määrä, kummatkin ovat melkoisesti suurempia mitä nuo edellä mainitut äänitearkiston tiedot antavat ymmärtää.

Äänitearkiston tietokanta yltää vuoteen 1999 saakka.  Muistelmakirjassa on lueteltu Veikon kaikki levytykset, yhteensä 987. Tämä luku sisältää siis uusintalevytykset, kokoelmat, siis kaikki.  Äänitearkistossa on levytykset vain kertaalleen.  Sävellysten määrä on todella paljon isompi, kirjan lopussa on ne kaikki lueteltu.  En jaksanut laskea.  Tuo vertailuni Lassen kanssa oli tehty samalla perustiedolla eli Äänitearkiston luvuilla   Fono.fi tietokannasta löytyy Ahvenaisen levytettyjä sävellyksiä 306 kpl ja Ahvenaisen esittämiä levytyksiä 565 kpl.