Kysymykisä virityksestä

[mahu]

Muutamia kysymyksiä:

1. Huomasin viritellessäni kieliä jotka ei ollut vahattu kielipenkkii kiinni että tuo vireus ei juurikaan heitä vaikka kielilaatta olisikin vahattu ja haitarissa kiinni. Olen lukenut että tarkin viritys saadaan kun viritetään viimeisen kerran kun kielipenkki on haitarissa kiinni. Miten on? Onko yleisesti tuo virittäminen kielipenkillä riittävä? Kyseessä siis oli tämä ruostuneiden kielien episodi jossa viritys oli aika pielessä ja sen korjaamiseen tein ensin karkean virityksen irtokielille (+-20cent) ja tarkemman kun kieli oli vahattuna. Mikä muiden näkemys tähän?

2. Kyseinen Hohner Erica mitä tässä oon aloitellu virittävän on kai A 438Hz? Mistä tämän voisi tarkistaa? Onko kellään varmaa tietoa mikä on alkuperäinen viritys vai onko niitä ollut monella eri virityksellä?

3. Mitä te olette käyttäneet tarkkuutena virittäessä? Tässä kai puhutaan myös senteistä? Oma viritysmittarini taitaa näyttää vihreää valoa jossain +-2 sentin tarkkuudella.

4. 2-äänikertaiset haitarit tavataan nykyään virittää tasaiseksi, mutta vanhoissa peleissä on yleensä ollut huojuntaa. Eli toinen äänikerta viritetään hieman sivuun. Tätä virittämistä olen monesti miettinyt että meneekö se oikein jos viritän toisesta äänikerrasta kaikki kielet viritysmittarin mukaan vaikka -20 senttiä sivuun? Vai pitäisikö tämä sivuunvirittämisen suuruus muuttua korkeilla ja matalilla äänillä? Tässäkin on kai makuasia mutta olisko jossain mitään esimerkkiäänitteitä tjms. josta näkisi miten mikäkin viritys muuttaa ääntä?

5. Osa kielistä on hieman liikahtanut sivuun, eli niitti on antanut myöten. Onko normaalia vanhalle haitarille että pitäisi niitti lyödä uudestaan tiukemmalle? Onko tässä mitään erikoista huomioitavaa vai senkun vetäsee vasaralla alasinta vaste?

[mahu]

Tämän mukaan, jos virittää kaikki oktaavit samalla senttimääräisellä erolla, niin huojunnan nopeus kaksinkertaistuu aina kun mennään oktaavia ylemmäs.

Tätä juuri tarkoitankin, ei ole nyt juuri haitaria sylissä että voisin testata, mutta muistelisin että haitarin matammat äänet huojuu vähemmän kun korkeammat.

[ftamt]

Kyllä parhaan virityksen saa, kun kielipenkit ovat haitarin sisällä.Virityspöydällä saa helpom-
min, mutta tarkemmin vielä haitarissa.Viritystasoja on ollut monenlaisia samoillakin tehtail-
la.Kielien säästämiseksi ne kannattaa virittää sille tasolle mikä on lähimpänä.Toinen juttu
on sitten, että soittaako porukassa kovin eriviritteisellä haitarilla.Silloin voi harkita viritys-
tason muuttamista, mutta jos kovin paljon, niin kannattaa harkita toisen pelin käyttämisä
porukkasoitossa.Jos viritystä joutuu muuttamaan paljon, niin soitin on viritettävä useita
kertoja ennen kuin kielet asettuvat paikoilleen. Huonoilla kielillä se ei onnistu lainkaan.
Huojunnan taso voi olla se, mistä soittaja tykkää. Mitä enemmän huojuntaa laittaa, niin
myös harmonikan ääni voimistuu.Tämän huomaa etenkin vanhoissa peleissä,joissa yksi
äänikerta on viritetty perusäänen yläpuolelle ja toinen vastaavasti alapuolelle, jolloin
viuluäänen kolme kieltä soi jokainen eri tasolla.No, tämä tästä tällä kertaa.
Toivo

[mahu]

Asia mitä tästä huojunnasta haluan tietää on se kun puhutaan vaikka +15 sentin huojunnasta niin ovatko kaikki toisen äänikerran kielet viritetty tasan +15 senttiä vai pieneneekö senttien määrä mitä korkeampia ääniä viritetään. Tämä on kyllä mielipideasia mutta meneekö täysin pieleen jos kaikki toisen äänikerran kielet viritän +15 senttiä?

[Viljo]

Jos laitat kaikki +15 c, niin yläpää saattaa tuntua sirkkeliltä. Jos haluat huojuntojen määrän olevan vakio sekuntia kohden, niin oktaavissa centien määrä tulee puolittaa. Tämähän nyt tuli ésiin jo tuossa aikaisemmin tällä palstalla. +15 C keski-A-sävelen kohdalta on nk. saksalainen viritys. Tai ainakin lähtöasetelma sille 

[mahu]

Jos saisitte vanhan Hohnerin joka pitäis virittää niin miten te sen huojunnan tekisitte? Joo, tämä on makuasia mutta kysynkin teidän makua. Vai onko tämä ammattisalaisuus?

[ftamt]

En voi päättää toisen puolesta.Käy Youtuben sivuilla kuuntelemassa Hohnerin soittajia ja
heistä tunnetuinta Willy Glahea. Hän teki paljon levytyksiä Saksassa ja hänellä oli aina
sama viritys pelissään.Se voi tuntua liian huojuvalta, mutta voihan omasta tehdä loivemman.
Toivo

[Viljo]

Mittaisin huojunnan ja virittäisin mahdollisimman lähelle tätä alkuperäistä viritystä, mikäli ei ole asiakkaalta tullut muita toiveita. Apuna käytän viritys- ja painemittaria sekä tietenkin korvia.

[mahu]

Koska mulla Hohnerin kielet on niin epävireessä että alkup. huojuntaa ei voi mitata, siksi yritän tässä kalastella jotain mielipidettä miten paljon nuo centit pitäisi nousta matalille äänille ja pienentyä korkeammille äänille jotta pääsisin lähelle alkup. Hohnerin huojunnan muutosta korkeilla ja matalille äänillä.

Jos viritän kaikki +15, niin korkeat äänet menee sirkkelinteräksi veikkaisin.

Jos puolitan sentit oktaavia ylemmällä, niin onko tällänen tavallista?

Niinkuin sanoitte niin jokaisella on oma mielipide ja koittamalla saa oman mieleisensä. Kokemusta mulla kun tästä on 0, niin haluaisin jonkun toimivan lähtökohdan josta tarvittaessa muutan omanlaiseni. Jos itse koitan 3 kertaa ihan pieleen, alkaa kielet olla jo turhaan viilattuja.

Mulla on vahva usko siihen että harmonikkatehtaissakin käyttävät jotain kaavaa miten eri äänien välillä huojunnan virityksen suhde muuttuu edelliseen kieleen, jotta voivat tehdä tasaista laatua.

[mahu]

Harmi ku joutuu melodeonin puolelta ettiin vastauksia.

Sielä yksi sanoo näin:

I have a Hohner C/F Erica which I have put into Dedic tuning with the range of tremolo from about 2.4 Hz at A=220, 4.3 Hz at A=440 and 5.2 Hz at A=880. It sounds really very nice

Laskin että tuossa:
A=220 => +19 c
A=440 => +17 c
A=880 => +10 c

Näistä ku piirtää viivan niin on selkee katsoa miten viritys pitää edetä. Käytetään korvia sitte lopputuloksen viilaamiseen kunhan saadaan kaikki kielet ensin kunnolla framille.

[Viljo]

Huojunnoissa esim. nk. suomalaisessa virityksessä karkeasti ottaen vähän alle 2/3 äänistä on virititetty tasaiseen +8 c huojuntaan. Matalassa päädyssä centtimääräisesti epävireisyyttä on enemmän ja sitten yläpääty tuota kasia.

Saksalaisessa virityksessä heittäisin a-äänien kohdalle seuraavat centtimäärät: 19, 15, 12, 9. Tuo 15 centtiä on siis keski-A. Mutta tällä ei tehdä sitä hyvää huojuntaa vaan perusäänikerrat täytyy olla viritetty huojumattomiksi keskenään (jos perussävel heittää, niin huojuntakin heittää). Voit tehdä mittarilla perusvireyden huojuntaan, mutta käy jokainen ääni vielä erikseen läpi, jotta pystyt vertaamaan huojuntojen muutosta äänten välillä. Aina ei myöskään tarkkaan viritetty centtimäärä tarkoita sitä, että ääni huojuisi. Voi tulla tilanne, missä huojunta ikään kuin ei "käynnisty".

[Viljo]

Ah so - paperilla siis +8 c, mutta käytännössähän se tarkoittaa sitä, että korkeisiin ääniin mentäessä huojunta lisääntyy.

[ftamt]

No, nyt syntyi taas mukavaa keskustelua näille sivuille.Koska ruosteiset kielet ovat täyden
arvonsa menettäneet, voi niillä harjoittella virittämistä. Itse olen tehnyt huojunnat puhtaasti
korvalla teorioista niinkään välittämättä. Erilaisten sointujen avulla olen kokeillut mikä olisi
ideaali viritys. Samalla kaavalla toinen soitin ei soikkaan yhtä hyvin. Koppa ja kielet vaikut-
tavat sointiin. Kävin pari viikkoa sitten Kalevi Kantolalla kylässä ja meillä oli myös kiintoisat
keskustelut virittämisestä. Työtapoja on erilaisia, mutta tärkeintä on hyvä lopputulos ja että
soittaja siihen tyytyväinen.
Toivo

[mahu]

Koska ruosteiset kielet ovat täyden arvonsa menettäneet, voi niillä harjoittella virittämistä.

Juuri tätä tarkoitan.

Nyt virittelin tuon diskanttipuolenkin. Koittelin vähä erilaisia virityksiä yksillä kieliparilla. Päädyin jonnekin +5 paikkeille. 2-rivisissä nykyään on muotia kuiva (dry) viritys eli ei huojuntaa. Se kuulosti oikeastaan samalta kuin yksiäänikertaisena joten lisäsin huojuntaa tuon +5 jotta äänenvoimakkuus kasvaisi ja tulee sellainen moniulotteisempi ääni, mutta ei kuitenkaa helisevän huojuva. korkeilla kielillä sentit tosiaan hieman pieneni.

Koska kyseessä on ruosteesta puhdistetut kielet niin en ihan lopulliseksi kieliä viilannut. Ajattelin nyt ensin soitella tuollasenaan omaksi iloksi ja myöhemmin tehdä tarkempi viritys, kielipenkkien ollessa kiinni haitarissa.

Tälläsellä Hohner Ericalla ei enää konsertteja soitella. Eikä pelimannitouhuissa soittimia muutenkaan viritellä Tämä peli ajaa täysin asiansa näilläkin kielillä. Jos kyseessä olisi +1000€ soitin niin asia olis ihan toinen.

[mahu]

Mun mielestä näissä äänijutuissa ei kannata hifistellä jos ei pidä sitä harrastuksena, ammattilaiset erikseen. Voin kertoa että mulla ei kotistereoiden piuhat roiku siimalla katosta tai kuuntele LP:levyjä koska analoginen ääni on parempaa. Voisin näin tehdäkin jos haluaisin asioihin täysin syventyä tai olisi sitä ylimääräistä aikaa. Sama se on haitarinsoitossa. Oon soittanut useita kymmeniä keikkoja haitarilla jota tuskin koskaan viritetty ja maksoi aikoinaan 50e. Ihmiset on aina tykänny eikä tuo minuakaan haittaa. Pitäydyn siis siinä että saan oman iloni näistä asioista ja riittävällä maalaisjärjellä. Vaikkakin haluan asioihin perehtyä, tietää ja tehdä pidän rajan kuitenkin siinä mikä itselle tuntuu parhaalta. Ja vaikka tämän yhden soittimen korjasinkin ruosteisilta käyttökelvottomilta kieliltä, on siinä soittimessä silti minun korvaani puhdas ääni ja täysin soitettava. Ei se kuulija tiedä missä kunnossa kielet on jos musiikki kuulostaa hyvältä.

Harva tavallinen kuuntelija edes huomaa millainen soittimen ääni on, onko se hyvä vai huono. Mutta kyllähän sen ymmärtää jos soittimessa on kiinni 3000e - 10000e niin pitäis se jo itseäkin kiinnostaa. Itsellä joskus mukana ollut pari soitinta, toinen tämä 50e hohner ja toinen parin tonnin arvonen uusi haitari. Yleensä Hohner saa kuuntelijoilta kehuja. Mistä tämä johtuu, en tiedä ja siksi en oo hifistelly soittimien kanssa.

Tästä haitarin kunnostuksesta olen kiinnostunut koska markkinoilla on vielä jotain 2-rivisiä ja miksei 5-rivisiäkin joita saa halvalla alle 100€:lla mutta ovat silti täysin soittokuntoisia pienellä viilauksilla. Ei ole mitään järkeä sijoittaa tälläsiin soittimiin paljoa rahaa kunnostuksiin, jos omilla taidoilla soittimen saa palautettua soivien soittimien listalle.

Tällästä asiaa maallikon näkökulmasta.

[mahu]

Yksi vanha soittokaverini soitti vanhalla kouvolalaisella 5-rivisellä josta puuttui osa napeistakin. Vain sellanen puutappi oli siinä napin tilalla. Soitti yhden kappaleen mun korviin todella hienosti ja sanoi soiton jälkeen että soitto tulee sormista ei napeista

[mahu]

Noo, mua ei ainakaa oo häirinny kenenkää kirjoitukset tai mielipiteet. Itse kyllä ymmärrän fourier muunoksen hyvinkin. Tästä aiheesta tuli kyllä nyt mulle enemmänki tietoa kun tarvitsin. Ensin piti vain kysellä vähän tyhmiä ja saada muut ymmärtämään mistä on kyse.

No asiasta toiseen. Mitä te korjaajat teette kielelle joka on kääntyny sivuun? Näin youtubesta että italialainen korjaaja laittoi kielen niittauspäässä olevan reunan alaisinta vasten ja varovasti naputteli kumivasaralla kielilaattaa, näin sai kielen liikkumaan sivusuunnassa. Mutta mitä jos kieli on paikallaan kielipenkissä?

[ftamt]

Kielen saa helpoimmin keskelle reikää käntämällä varovasti ohuella neulalla kärjestä. Täytyy
vain välillä kokeilla, että se ei ota laitoihin. Yleensä se sen jälkeen pysyykin paikallaan. Jos
on oikein löysä niittaus ja kieli taas ottaa laitaan, niin sitten on kielilaatta otettava irti ja
niitattava. Ennen sitä kieli on keskitettävä ja valoa vasten katsottava, että se ei ota laitaan.
Tämän jälkeen painat kielen kärjen reikään , syvä halveksunta ja tuhoisku vasaralla alasi-
men päällä niitin päälle.Yleensä yksi terävän napakka isku riittää.Liian lujaa ja liian monta
kertaa ei kannata lyödä, ettei alumiinilaatta ala levitä alla. Kielen kärki on reiässä sen takia,
että se ei pääse lyödessä liikkumaan sivuttain.Kun juttelin Kantolan Kalevin kanssa näistä
hommista, niin hänkin oli sitä mieltä, että soittajat vaativat harmonikalta liikaa,koska kaik-
kia asioita ei ole siinä mahdollista toteuttaa.Kantola on lähettänyt jutun seuraavaan Hanu-
ri-lehteen, josta voi lukea pitkän linjan arvostetun ammattilaisen mietteitä.Keskustelin myös Aarre Lievosen kanssa näistä viritysasioista. Hän suositteli juuri 5+ huojunnan käyttämistä,
jolloin syntyy kaunis viuluääni ja soinnutkin kuulostavat vielä mukavalta.
Toivo

Noo, mua ei ainakaa oo häirinny kenenkää kirjoitukset tai mielipiteet. Itse kyllä ymmärrän fourier muunoksen hyvinkin. Tästä aiheesta tuli kyllä nyt mulle enemmänki tietoa kun tarvitsin. Ensin piti vain kysellä vähän tyhmiä ja saada muut ymmärtämään mistä on kyse.

No asiasta toiseen. Mitä te korjaajat teette kielelle joka on kääntyny sivuun? Näin youtubesta että italialainen korjaaja laittoi kielen niittauspäässä olevan reunan alaisinta vasten ja varovasti naputteli kumivasaralla kielilaattaa, näin sai kielen liikkumaan sivusuunnassa. Mutta mitä jos kieli on paikallaan kielipenkissä?
[/quote]

[Jambalaya]

Perusperiaate lienee haitarin virityksessä se, että niin kauan kun haitaria soitetaan kielipenkit kiinni, niin virityskin tapahtuu penkkien ollessa paikoillaan. Virittää ei aina voi penkit kiinni, mutta viimeistelyssä penkit ovat paikoillaan. Sitten kun kielipenkit ovat irrallaan soiton aikana, niin viritettäköön kielet myös penkit irrallaan.
Virityksen tarkkuuden ollessa 2 cent, on 1-viivaisen a:n seutuvilla huojunta noin 0,5 Hz. Suomennettuna huojunta kuuluu kerran kahdessa sekunnissa. Siis kahden centin tarkkuudella viritetty soittopeli ei kuulosta siltä, että sitä olisi viritetty.

Kaksirivisen virittäminen on taidetta! Kun on kyseessä muutaman sävellajin soittopelistä, niin keskeltä alas venytetään asteikkoa alas, ja ylöspäin mennessä ylös. Eivätkä oktaavit näin ollen soi puhtaina. Mutta soinnut soivat ovat taivaallisen kuuloisia. Myös bassopuolella pitää olla huojuntaa suhteutettuna diskantin huojuntaan. Mikä viisirivisessä ei tule kuuloonkaan.

Miksi vähärivisen vibraattoa pitää olla nykytrendin mukaisesti vähän. Ei se kuulosta enää vähäriviseltä. Ja miksi moni vähärivisen soittaja etsii jotain tiettyä soundia soittopeliinsä? Ei se sointiväri siitä kummene vaikka viilaa vibraattoa mihin suuntaan tahansa. Ei se parane kieliä vaihtamalla. Joka valmistajan pelissä on oma sointivärinsä.

Omassa Hohner Viennassa alimman äänen vibraatto on 22 cent ja ylimmän 9 cent. Ja soi niinkuin vähärivinen ennen vanhaan!