Neuvoa haitarin valintaan?

[htoyryla]

Mikä lie hyväksyttyä, paha sanoa, mutta on noita erikoisia vastakkuuksia suomenkielessä vanhastaankin. Esimerkiksi tuima on toisaalla suolaista ja toisaalla suolatonta. Minä ymmärrän huilaamisen lepäämisenä, mutta kertoman mukaan lapissa päin se voi tarkoittaa vauhdin lisäämistä.
Tarinan mukaan lapinmies hiihteli edellä ja perässä tuleva etelänmies alkoi väsyessään huudella 'huilataan, huilataan', jolloin lapinmies lisäsi vauhtia. Kun etelänmies vaan jatkoi 'huilataan' huuteluaan, ärähti lapinmies lopulta 'huilaa sinä, minä en enää jaksa'. Siis väärinkäsityksiä voi ainakin tulla.

Näitä on. Ainakin Ruotsin puolella Tornionjokea "pyörtyminen" on eksymistä ja "menehtyminen" pyörtymistä, "tyrmässä oleminen" tajuttomana oloa.

Siksi mainitsinkin tuossa että tuo "alentuvasti" voi olla tuossa merkityksessä vanhastaankin käytössä joissakin murteissa. Kirjoitetussa yleiskielessä yleensä pyritään yksikäsitteisyyteen.

Itse olen viime vuosina ollut paljon tekemisissä tuon Pohjois-Ruotsin meänkielen kanssa, ja siellä ei tunneta suomen kirjakieltä. Sanat ovat yleensä tuttuja mutta eivät noudata sitä  logiikkaa joka suomessa on luotu kirjakieleen, ja jonka myötä sanoille on muodostunut täsmällinen merkitys. Silloin jo saman murteenkin sisällä on väärinkäsityksen mahdollisuus, varsinkin kirjoitetussa kielessä.  

[htoyryla]

Mikä lie hyväksyttyä, paha sanoa, mutta on noita erikoisia vastakkuuksia suomenkielessä vanhastaankin.

Ei se tässä ole kovin paha sanoa, kun Kotuksen kielenhuoltajatkin näyttävät käyttävän alentuvasti-sanaa, esim. tässä http://www.kotus.fi/index.phtml?s=802 .