Charaden soittopäiväkirja

[Charade]

Tämän päiväkirjan (tai muodikkaammin blogin) tarkoituksena on seurata soittoharrastukseni ja soittotaitojeni etenemistä vuosien tauon jälkeen. Toki voisin pitää tätä jossain word -tiedostossa ihan vain omaksi ilokseni mutta päätin kuitenkin jakaa tämän. "Omaks iloks, toisten suruks", niinkuin sanonta kuuluu.

Ensimmäisen haitarini sain 7 vuotiaana. Kävin yksityisellä soittotunneilla muutaman vuoden, kunnes lopetin 12 vuotiaana. Sen jälkeen soitin haitaria ehkä kerran vuodessa. Isäni pitää kovasti haitarimusiikista ja toivoi monesti että jatkaisin opiskelua. Sanoin aina ettei pysty soittamaan kun on liian pieni soitin. Mikä oli ihan totta. Soitinta oli jo kerran vaihdettu isompaan, olinkohan silloin 10 tai 11 vuotias.

Teini-iässä katselin monet Hopeiset ja Kultaiset Harmonikat ja haaveilin että osaisin soittaa edes jotakin. "Ensi viikolla menen takaisin soittotunneille" -inspiraatio sammui yhtä nopeasti kuin oli syttynytkin.

19 -vuotis syntymäpäiväni tienoilla isä tuli kysymään että jatkaisinko soittoharrastusta, jos olisi parempi soitin. Ja seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan muutama sata kilometriä...

Kuitenkin opiskelut, kotoa poismuuttaminen ynnä muut tapahtumat lykkäsivät ja lykkäsivät haitarinsoitonopiskelua vuosia. Tarkalleen ottaen 8 vuotta.

Suurin syy, miksi lopetin soittotunneilla käymisen lapsena, oli motivaation ja haastavuuden puute. Itse opettajassa ei välttämättä ollut mitään vikaa. Vika oli lähinnä opetustavassa. Ahvenaisen oppikirjaa mentiin sivutarkasti eteenpäin. Ei puhettakaan, että välillä oltaisiin otettu opeteltavaksi jokin minua kiinnostava ja inspiroiva kappale (huom. Metsäkukkia oli ainoa). Mutta sen jälkeen palattiin takaisin oppikirjan pariin.

Jos olin jo isän kanssa soittanut tanssimusiikkia, niin kiinnostiko minua soittaa helppoja lastenlauluja?
Ei.

Tänä syksynä ilmoittauduin kansalaisopiston alkeiskurssille. Ja se oli virhe.
Osaan soittaa mutta oikeastaan en osaa soittaa. Alkeiskurssilla lähdettiin näppäimestä C. Kaksi kertaa kävin tuolla alkeiskurssilla, kunnes kysyin, voinko siirtyä jatkavien ryhmään. Se kannatti.

Mitä sitten oikeasti osaan?
Osaan soittaa Metsäkukkia D -mollissa ulkomuistista.
Osaan lukea nuoteista silloin, kun olen kuullut kappaleen melodian ainakin kerran. Ts. tiedän miten se biisi menee.
Tiedän suurimman osan erilaisista merkinnöistä ym.
Osaan soittaa melodioita (Iltatuulen viesti, Budapestin yössä, Lapin jenkka jne).

En osaa: bassoa. Paitsi valssin.  Nuotteja? En.
Muutenhan itseopiskelu olisi harvinaisen helppoa!? Näin niinkun "raakaversiona". Omaksi iloksi, jos mitään suurempia ei vaadita.

Tuolla jatkokurssilla sain eteeni viiden kappaleen nuotit. "Näitä me ollaan opeteltu nyt". Kaikki kappaleet uppo-outoja minulle. Siinä sitten ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen kuuntelin ja seurailin nuotteja. Toisella kierroksella lähdin soittoon mukaan.

Ja voi että sitä onnistumisen riemua ja iloa, kun kolmatta kertaa vedettiin kappale läpi!! Se oli valssi ja helpoimmissa kohdissa otin jopa bassoa mukaan.

Toinen kappale oli melko helppo ja lyhyt tango. Siihen en tietenkään ottanut bassoa mukaan, koska en sitä osaa. Joudun vaivaamaan opettajaa tuon basson kanssa ainakin aluksi.

Jo nyt, vasta yhden tunnin jälkeen, olen todella innoissani soittamisesta. Tällä hetkellä odotan iltaa, että tuo komeampi puoliskoni lähtee viikoksi taas opiskelupaikkakunnalleen, niin saan rauhassa soittaa ja harjoitella noita kappaleita. En kyllä kehtaa soittaa toisten kuullen (enkä kiduttaa toista soittamisellani...). Kenellekään muulle en ole tästä soittamisesta kertonut, ainoastaan avopuoliso ja äitini tietää. Useimmiten kun saa kuulla hieman ivallistakin kummastelua soitinvalinnasta...

Paljastetaan vielä toinen syy (soittamisen ilon lisäksi), miksi lähdin tunneille.
Isäni täyttää 60v parin vuoden kuluttua. Eräänlaiseksi lahjaksi ajattelin opetella soittamaan haitaria ja syntymäpäiväjuhlissa soittaisin sitten isäni yllätykseksi muutaman hänen lempikappaleen.
Välimme ovat olleet hieman etäiset jo pitemmän aikaa ja osasyy (vähän tyhmää kyllä) on tämä soittamattomuus. Se oli meidän "yhteinen juttu" silloin kun olin lapsi.

Äitini siis tietää, että aloitin uudestaan soittoharrastuksen.
Muutama viikko sitten äiti soitti ja kyseli, mihin haitari on kadonnut huoneestani. Sanoin että se on täällä ja perjantaisin on alkeiskurssin tunnit. *innostunutta utelua*
Piti ihan useamman kerran sanoa ja painottaa että iskälle ei sitten saa sanoa sanaakaan...

Melkoinen alustus tuli. Tästä siis lähdetään, katsotaan mihin päästään ja millä fiiliksillä mennään.
Tärkein meinasi jäädä: pelinä on siis Lasse Pihlajamaan Saturnus 2 (teknisistä tiedoista en osaa sanoa mitään...).

[Viljo]

Aivan mahtavaa, plussa!

Tuntuu jotenkin mukavalta, että lähes minun ikäiseni ottaa asian näin sydämelleen.

[karppis]

 Aivan hienoa. Kannattaa opetella bassot kunnolla ,vaikka joskus tuntuu vaikealta,vaikka yksi tahti päivässä. Basso on haitarimusiikin sielu ja sydän.

[olli]

Toivotan myös omasta puolestani menestystä jalon harrastuksen parissa.  Itse tulin juuri eilen Kittilästä "Tunturi-Lapin harmonikkaleiriltä" (la-su).  Soitettiin molempina päivinä klo 10-16 (ruokatunti välissä).  Jokaisella oli oma soittosoppensa, jossa opettaja kävi säännöllisesti aika ajoin tarkistamassa ja antamassa vastauksia kysymyksiimme.  Leirillä oli kaikkiaan 18 hanuristia. Ikähaitariakin riitti n. -8 v - +65 v.  Soittajien taitotaso kattoi koko repertuaarin, eli aivan alkeista lähteviä ja lähes "mestarisoittajia".  Olen kulkenut näillä leireillä nyt muutaman vuoden ja kokemus on aivan mahtava.  Kannattaa tätäkin harkita, eli jos lähiseuduilta löytyy harmonikkaleiri, niin sinne vaan.  Osallistumiskynnystä ei kannata "pelätä"   Opettajat ovat asiantuntevia ja kärsivällisiä.

[Charade]

Kyllä nyt nyppii ja surettaa enemmän kuin tarpeeksi.
En ehtinyt viime viikon soittotunneille kun olin kipeänä ja siinä samalla piti tehdä opinnäytetyön käytönnön osuutta (kyllä, meni koko viikko ja viikonloppukin siinä).

Kävin pitkästä aikaa kotopuolessa ja isukki sitten kyseli että "mites niin tuo haitarinsoitto kun äiti sanoi että haitarin oot vieny..." 
 

Että se siittä yllätyksestä...
Kyrsii ja lujaa.

[Kaifun]

Älä nyt tuan yllätyksellisyyvven menettämisen vuaks masennu. Siinä on isälles elämänmyänteistä soittolahjaa harrastukses uuvvelleen aukeemisessa jokaselle päivälle.
Ja laajemmin. Soita ensteks tärkeemmin ittelles ja nää koko juttu loppuikäsenä elämästapanas. Sillon siinä on oppimisen suvantovaiheita kantavaa sitkeyttä ja jännitettä. Sosiaalinen yhteisöllisyys saa nauttija sun persoonallisuutes monipualistumisesta.

[Charade]

Nyt kansiossa on toistakymmentä nuottia opeteltavana ja osaan jo tangon basson sekä beguinen! (sujuvuudesta en mene sanomaan mutta teoriassa osaan kyllä)

Ainoa asia mikä tässä soittamisessa nyt tökkii on pelin epävireys. Ja sieltä pahimmasta päästä. Kyllä ottaa korviin tämä soittaminen. Tuolla kurssilla se nyt vielä menee kun ei niin tarkasti sitä oman haitarin ääntä kuule, mutta kotona soittaessa jatkuvasti pitää vilkuilla että meneekö ne sormet oikeilla näppäimillä vai sopivasti siinä vieressä (suosituksia / kokemuksia huoltajista ja virittäjistä alueella Pirkanmaa - Etelä-Pohjanmaa - Pohjois-Satakunta otetaan vastaan).

Pitäisi hankkia hyvä soittojakkara... Nuo keittiön selkänojalliset tuolit ovat liian matalia.
Ja kotikotoa pitäisi tuoda nuottiteline.

[olli]

Ehdottomasti kannattaa virittää.  Olen pohjoisesta (Oulu), joten en tunne mainitsemaltasi alueelta ammattilaisia.  Itse huollatin vanhan "Kravattini" viime talvena ja kyllä nyt soitto maistuu.

[Charade]

Terve taas!

Olen tässä talven aikana pohtinut, että josko tuon pelin vaihtaisi pienempään ja kevyempään eli helpommin käsiteltävään soittimeen. Tai oikeastaan ensimmäinen ajatus oli vaihtaa haitari Yamahan digitaalipianoon, mutta en taidakaan raaskia sellaista tehdä, vaikka pianon soittaminen kiinnostaisi hyvinkin paljon.

Kokeilin joulun tienoilla kummisedän itselleen hankkimaa pianohaitaria ja sillä oli kyllä hyvä soittaa parit kappaleet. Syystä että koko ja paino oli minulle sopivat. (nythän mulla olisi soittokaverikin!  )

Parhaiten homma varmaan toimisi siten, että painelen lähimpään liikkeeseen ja kokeilen siellä eri haitareita?

Mutta miten tuo vaihtohomma sitten menee? Nykyisestä haitarista maksoin (isi maksoi) välirahaa 1700e. Vaihdossa meni Pihlajamaan Suihkulähde, joten tuon Saturnuksen oikea hinta kuitin mukaan on ~2700e.

Sarjassamme tyhmiä kysymyksiä, mutta miten tuo väliraha määräytyy, jos löydän sopevan haitarin, jonka hinta on esim. 1500e?

[olli]

Terve taas!

Olen tässä talven aikana pohtinut, että josko tuon pelin vaihtaisi pienempään ja kevyempään eli helpommin käsiteltävään soittimeen.

Parhaiten homma varmaan toimisi siten, että painelen lähimpään liikkeeseen ja kokeilen siellä eri haitareita?

Mutta miten tuo vaihtohomma sitten menee? Nykyisestä haitarista maksoin (isi maksoi) välirahaa 1700e. Vaihdossa meni Pihlajamaan Suihkulähde, joten tuon Saturnuksen oikea hinta kuitin mukaan on ~2700e.

Sarjassamme tyhmiä kysymyksiä, mutta miten tuo väliraha määräytyy, jos löydän sopevan haitarin, jonka hinta on esim. 1500e?

Esittämääsi kysymykseen ei ole olemassa vastausta.  Menee aina tapauskohtaisesti.  Asiantunteva myyjä kannattaa haeskella - jobbareita pitää pelätä!  Hanuri-lehdessä on ilmoituksia asiallisista myyjistä. Lehteä kannattaa selailla ja etsiä lähin kauppias.
PS.  Tule mukaan Ylläksen leirille heinäkuussa, ilmoitus on Hanuri-lehdessä.  Siellä on porukkaa koko Suomesta ja opettajat maamme parhaimmistoa!

[Charade]

Menee aina tapauskohtaisesti.  Asiantunteva myyjä kannattaa haeskella - jobbareita pitää pelätä!  Hanuri-lehdessä on ilmoituksia asiallisista myyjistä. Lehteä kannattaa selailla ja etsiä lähin kauppias.

  Olin ajatellut palata myymälään, jossa minulle vajaat 10 vuotta sitten myytiin haitari, joka painaa jotain 12 kiloa ja jota en käytännössä pysty soittamaan, koska korkeuttakin on liikaa. Ehkä tällä kertaa osaisin sanoa ne rajoitteet: haba pieni, pituus pätkä.

[Tarde]

Olipas kiva törmätä tällaiseen 'Blogiketjuun' tällä palstalla! Samaistuin nimittäin hurjasti kirjoitukseesi, Charade!  Kertomastasi päätellen taidetaan olla suht samanikäisiä ja meillä on suurinpiirtein saman verran soittotuntivuosia takana sekä myös välivuosia. Ite oon alottanu soiton 9-vuotiaana ja lopetin soittotunnit lukioon mennessäni. Nyt melkein 15 vuotta tuon jälkeen olen palannut soittotunneille ja aloittanut säännöllisen harjoittelun. Olenpa alkanut käymään paikallisen työväenopiston harmonikkaryhmässäkin eli olen aloittelija orkesterisoitossa ja se jos mikä innostaa harjoittelemaan.

Habaa on vähän täälläkin ja pätkä olen myös! Joulun tienoilla aloin toden teolla haaveilemaan uuden, 'muhkeaäänisemmän' harmonikan hankkimisesta oman kolmiäänikertaisen nuorisomallini tilalle. Juurikin fyysinen kokoni osoittautui rajoittavimmaksi tekijäksi harmonikan valinnassa, koska kaikki ns. täysikokoiset olivat minulle liian suuria. Tammikuussa olinkin jo löytänyt tieni Helsinkiin harmonikkaliikkeeseen ja tulin sieltä kotiin uuden neliäänikertaisen L. Pihlajamaan revontulen kanssa    Siitä mallista olin jo nettitietojen perusteella kiinnostunut ja kokeilemaan päästyäni vakuutuin siitä että kyseinen malli on optimi minulle. Enkä ole hankintaani katunut! Käytettyinä tuota mallia ei tosin oikein vielä taida löytyä, mutta ihan vinkkinä en malttanut olla kertomatta!

Antoisia soittohetkiä Sinulle!