Viestit

[1989]

Kun Juha Könönen voitti Kultaisen vuonna 1997, niin Jani Heleniuksen kultaisen voittovuosi on joku muu, liekö sulla KirsiL painovirhe?

Tarkat tiedot löytyvät Wikipediasta eli Jani Heleniuksen vuodet ovat 1989 ja 1998.

t. TAA

Joo – kaunis kappale.
Muuten, tämä Rantasen Matin sovitus löytyy alunperin Suomen Harmonikkainstituutin nuottialbumista "Kansansävelmäsovituksia harmonikalle" vuodelta 1980 (2. painos v. 1990). – Parisen vuotta sitten tein siitä pienimuotoisen sovituksen (vai pitäisikö sanoa stranskription) kahdelle harmonikalle Matin sovitusta kunnioittaen. Sovituksessa on siis perus- ja sointubassot mukana.

t. TAA

P.S. Koska sävellaji on D-molli, melodia-äänen sormitus onnistuu parhaiten kolmelta palkeenpuoleiselta riviltä ja II-äänen (=melodiabasson osuus) kolmelta keskiriviltä. 

Ollila antaa 2007 painetussa vihkossa C-kaaviolle 2 3 4 3 4(1) 2 3 2 ja se tuntuu minusta aika hyvältä lähtökohdalta tässä. Ala-d (kun puhutaan g-duurista) peukalolla ja ylä-d nimettömällä.

Joo – just' noin eli jos soitetaan esimerkiksi G-duuriasteikko keskiriveillä d:stä d:hen:

D E Fis G A H C D => 1 2 3 2 3 4 3 4

Nyt kyllä näyttäisi äkkiä katsoen siltä, että paras sormitus syntyy kuitenkin keskiriveille, koska sävellys liikkuu kahden d:n välissä. Nuo kuudestoistaosasävelet on vielä tsekattava, miten ne olisi paras soittaa. Täytyy palata asiaan paremmalla ajalla.

t. TAA

[Hanuristit.netissä]

Sitten tuolla Hanuristit.netissä voi käydä tutkailemassa laittamani pienen esimerkin bassojen käytöstä. Kysymyksessä on valssin bassot, mutta varmastikin niitä on helppo soveltaa tangoon. – Klikkaa linkkisanaa Hanuristit.netissä yllä!

t. TAA

Sitten lisäkysymys. Valssille löysin Vesterisestä tällaisen 8. tahdin sormituksen, josta 4 ensimmäisen tahdin sormitukset:
| 3-2-2 | 3-2-2 | 3-1-1 | 3-2-2 |. Eli tuo 3-1-1 on G-G7-G7  ja siis G7 peukalolla? Mitäs tästä sanotte?

Veikkaisin kyllä, että kysymyksessä on painovirhe (oppitunti nro 15, sivu 24)!

Tässä olisi lisää sointukuvioita muistiin painettavaksi nappulakuvioina (diskantin kolme keskiriviä):

   X E G B X
  C X X A C
   D F X H D
     (huomaa: X on musta näppäin)

Cm muodostuu sävelistä C–E^b–G  (mollikolmisointu)
Cm^–5 muodostuu sävelistä C–E^b–G^b
Cm⁶ muodostuu sävelistä C–E^b–G–A 
Cm⁷ muodostuu sävelistä C–E^b–G–B
Cm^7–5 muodostuu sävelistä C–E^b–G^b–B
Cm^maj7 muodostuu sävelistä C–E^b–G–H
Cm⁹ muodostuu sävelistä C–E^b–G–B–D
Cm^–9 muodostuu sävelistä C–E^b–G–B–D^b

ja sitten vielä
C^o muodostuu sävelistä C–E^b–G^b–A (huomaa: tässä soinnussa A-sävel on teoreettisesti oikeastaan alennettu B eli H:n edessä kaksoisalennusmerkki)

t. TAA

Löysin tällaisen beat-ohjeen!  Käytetäänkö pelkästään sointubassoja tai pelkästään perusbassoja?  Nuottikirjoituksen perusteella näin olisi.

Joo – Tässä soitetaan ne ylemmät bassot sointubassoina (sointumerkit) ja alemmat perusbassoina kuten nuotissa sanotaankin. Jossain paikoissa on näköjään soitettava perusbasso ja sointubasso yhtä aikaa.

Löysinkin oppikirjan, josta esimerkit ovat... 

Hyvä, mutta eikös nämä alla olevat ole sama asia, eli kumpaakaan pisteellistä neljäsosa-perusbassoa ei soiteta täyteen mittaansa, vaan 1/8 -tauon kanssa ja tuon tauon aikana soitetaan sointubasso... Tahtilaji on kait 4/4?

Itse olen siihen kokeillut sitä pisteellistä neljäsosaa ja kahdeksasosaa perusbassolla ja sointubassolla "kitarakompinomaisesti " kahdeksasosat kakkosen ja nelosen alkuun.

Tarkoititko esimerkiksi näin?
yksi kak-si kolme nel-jä
(Huomaa: perusbasso punaisella ja sointubasso sinisellä värillä)

Tuota beat- kompin bassopuolen soitonopastusta minäkin olen kaivannut. Se on haitarinsoittajilla melkoisen pimeätä aluetta. Itse olen siihen kokeillut sitä pisteellistä neljäsosaa ja kahdeksasosaa perusbassolla ja sointubassolla "kitarakompinomaisesti " kahdeksasosat kakkosen ja nelosen alkuun.

Tarkoititko esimerkiksi näin?

yksi kak-si kolme nel-jä

Tai voisiko jossain paikkaa soittaa esimerkiksi näin?
yksi kak-si kolme nel-jä

(Huomaa: perusbasso punaisella ja sointubasso sinisellä värillä)

Otsikon mukaisesti etsin Bel Viso -kappaleen nuotteja. Tuli sattumalta Frosinin äänitteissä vastaan ja vaikutti kivalta. Olisiko jollain?

Kannattaisi varmaan kysäistä Harmonikkainstituutista.

Paha sanoa. Ehkä ottaisin sisimmän rivin pois. En kyllä saa päähäni yhtään perustelua.

Jos nyt joku pitää valita, se on myös sisärivi! – Ja perusteluna on se, että käytän sitä vähiten.

[Nuoruusmuistoja]

Hyvä harjoitus on Lasse Pihlajamaan Nuoruusmuistoja. Yritä löytää alkuperäinen nuotti!

[Äänten syttyminen]

Kun puhutaan soittimen laadusta, tulee itselle mieleen kolme seikkaa  mihin pitää kiinnittää huomiota teknisten ominaisuuksien lisäksi:

Äänten syttyminen
Tarkoitan tällä sitä, miten hyvin/helposti ns. artikulaatiot (palje- ja sormiartikulaatio) onnistuvat. Ne pitää saada onnistumaan helposti ilman suurempaa ponnistusta ja voimankäyttöä, varsinkin bassoäänten syttymistä kannattaa tarkkailla.

Soittimen tiiveys
Soittimen pitäisi käyttäytyä veto- ja työntöpalkeella samanlailla.
Paljepoimuja pitää olla riittävästi, ettei palje lopu kesken. – Tämä on usein ongelmana aivan pienille soittajille tarkoitetuissa soittimissa (ns. jousi-ilmiö).

Äänen sointi ja voimakkuus
Äänten pitää soida helposti niin hiljaa soitettaessa kuin voimakkaasti soitettaessa.
Lisäksi soittimesta pitää "lähteä" riittävästi ääntä.
Soittimen viritys pitää olla käyttötarkoitukseen sopiva: klassiseen musiikkiin erilainen viritys kuin muuhun musiikkiin.

Jos olet näihin tyytyväinen, soitin on sinulle sopivan laadukas.

[mestari–kisälli]

Itse olen opetellut Vesterisen ja Ahvenaisen kirjoista. Molemmissa on paljon hyvää. Oman käteni pikkurilli on niin lyhyt ja heikko, että olen soveltanut sormitukset itselleni sopivaksi.

Niinhän tuo pikkurilli tahtoo meillä jokaisella alussa olla.

Oppikirjat eivät ole jumalan sanaa, joten järjen käyttö lienee sallittua. Soittakaa sellaisilla sormituksilla, jotka sopivat omalle kädelle. Oikeastaan opin itsekseni kolmirivisellä ruotsalaisella Ragnar Sundqvistin Kravattimallilla ruotsalaisen sormituksen, joka on tuntunut itselleni helpoimmalta. Kun olen oppinut soittamaan kolmella rivillä, niin sävellajien vaihdot menevät helposti samoilla sovituksilla. Ei ole myöskään väliä, että soitatko ruotsalaisella tai suomalaisella (5-rivisen) järjestelmällä. Myös Yrjö Luukkonen soitti kolmella rivillä ja suositteli sitä aikoinaan minulle. Tämä riittää aivan hyvin tällaiselle kotisoittajalle.

Olisi kiva kuulla, minkälainen tuo ruotsalainen sormitus on periaatteeltaan (siis sormitus merkitsee minulle sormitekniikkaan liittyvää ja sormio = klaviatuuri).

Tietysti jossakin hyvin vaikeassa paikassa on edullisinta käydä ottamassa ääni toisiltakin riveiltä.Joka tapauksessa harmonikkakoulut eivät ole raamattu. Mikä sopii toiselle - ei luonnistu toisen kädelle millään. Siksi näitä kouluja on tehty vuosien varrella niin monia erilaisia. Mielestäni Vesterisen ja Godzinskyn koulussa on parasta kirjan lopussa oleva selkeä sointutaulukko, ilmeisesti Goden laatima.

Itse kyllä suosittelisin alussa käyttämään jotakin harmonikkakoulua tai paremminkin hankkimaan oppi joltakin kokeneelta opettajalta mestari–kisälli -periaatteella.
    Joka miehen harmonikkakoulun ansiot ovat ehdottomasti tuolla teoriapuolella. Myös sormitustekniikka on OK.

Nuoteista puheen ollen itselläni taitaa olla yksi parhaimpia iskelmänuottikokoelmia Suomessa, 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Vanhoista suomalaisista nuottivihkoista on enää hakusessa Amarillo 1 ja ehjä Dallapé 4, joka itselläni kannettomana. Kokoelmassani on myös amerikkalaisia ja amerikansuomalaisia nuotteja. Minulla on esimerkiksi amerikanitalialaisten Pietro Deiron, Guido Deiron ja Leo Piersantin harmonikkakoulut 1900-luvun alusta. Suomalaiset koulut muistuttavat hyvin paljon näitä.

Ehkä saatte tästä lisää ideoita kirjoituksiinne.
Toivo

Nuo oppikirjat olisivat peräti mielenkiintoista nähdä.

[Enter-näppäintä]

Toivolle ulkopuolelta aiheen pieni kysymys: Käytätkö kirjoittaessasi Enter-näppäintä aina rivin lopussa kun tuo tekstisi vaihtaa riviä oudosti lauseen/virkeen keskellä (ainakin minun ruudulla)? – Näkyykö muilla samoin?

[Joka miehen harmonikkakoulu]

Ristolle pieni kysymys: Mitenkäs Joka miehen harmonikkakoulu etenee, joko olet oppitunnissa nro 25?

Olen nimittäin itse tutkaillut parisen tuntia tässä oppitunnissa olevan George de Godzinskyn valssin Hiljainen ilta sormituksia (sivut 43–44). Parhaat sormitukset näyttävät löytyvän kolmelta keskiriviltä (vaikka sävellajit ovat A-molli ja sen muunnossävellaji A-duuri  ja hetkeksi poiketaan myös C-duurin puolella).

[Finale]

Itse olen käyttänyt mm. Finale -ohjelmaa ja viimeksi sen helpotettua versiota PrintMusic!. Tässä linkki

http://www.finalemusic.com/

Myös tuo Sibelius -ohjelma olisi mielenkiintoinen, josko joku olisi käyttänyt sitä?

http://www.sibelius.com/products/sibelius/index.html

Tässä olisi lisää sointukuvioita muistiin painettavaksi nappulakuvioina (diskantin neljä sisäriviä):

        X H (palkeenpuoleinen rivi)
   X E G B X 
  C X X A C
   D F X H D
    (huomaa: X on "musta" näppäin)

C muodostuu sävelistä C–E–G  (duurikolmisointu)
C^–5 muodostuu sävelistä C–E–G^b
C⁺ (tai C⁺⁵) muodostuu sävelistä C–E–G^# 
C⁶ muodostuu sävelistä C–E–G–A 
C⁷ muodostuu sävelistä C–E–G–B
C^maj7 muodostuu sävelistä C–E–G–H
C⁹ muodostuu sävelistä C–E–G–B–D
C^–9 muodostuu sävelistä C–E–G–B–D^b

[olli]

Ei tässä nyt mitään ISO-standardia lähdetä tekemään. Kyse on siitä, että käyttökieli muuttuu ja elää. Jos termejä on ihan tuhottomakseen käytössä esimerkiksi yksittäisessä tekstissä, niin siinä menee pää sekasin helposti.

Nyt kyllä täytyy sanoa, että olen harrastanut harmonikansoittoa yli 40 vuotta ja koko sen ajan on puhuttu joko suomalalaisesta järjestelmästä (A–C keskellä) tai ruotsalaisesta järjestelmästä (A–C laidassa) kuten olli tuossa vähän ylempänä mainitsi. – Miten ihmeessä nyt yht'äkkiä näin selkeitä termejä pitäisi muuttaa, ei mene kaaliin!