Viestit

"...On hyväksyttävä, että soittimen hankintahinta ei ole ainoa soittimen ainoa kuluerä, mikäli mielii soittaa hyvällä haitarilla....."

Tuo toteamus on todella hyvä muistaa kun hankkii haitaria. Haitari on täysin mekaaninen soitin ja sen huollon tarve ja elinkaari on suoraan verrannollinen käyttötuntimäärään. "Mitä enemmän soitat, sitä enemmän huollat", voisi olla aika hyvä motto. Itselläni on sellainen kokemus, että näppäimistöjen mekaniikat saa parissa vuodessa siihen kuntoon, että huolto on välttämätön ja yleensä siinä vaiheessa on diskanttipuolen huovatkin jo vaihtokunnossa. Pelkästään em. osien korjausten hinta on ~500€ ja jos vielä tarvitaan virityksen tarkistuksia yms. niin hinta alkaa jo lähennellä sitä tasoa että kannattaa vaihtaa suoraan uuteen. Mielestäni useimpien viisirivisten diskanttimekaniikat ovat niiden heikoin kohta. Näppäimet on laakeroitu kahteen pysty tankoon joko suoraan tai yhdystangoilla,ja näiden yhdystankojen laakerointi pettää. Tämä näkyy kahden sisärivin näppäinten välyksenä , jolloin sisärivien soittotuntuma tietysti kärsii, ja aiheuttaa ylimääräistä "kolinaa".
Ilmeisesti markkinoilla on myös haitareita joissa diskanttinäppäimistössä on neljä akselia, jolloin tuo yhdystanko ongelma poistuu, ehkä Viljo voi kommentoida tätä akselointi ongelmaa.

" Välyksiä voidaan korjata, mutta välyksen luonteesta riippuen osa korjaustoimenpiteistä antavat väliaikaisen ratkaisun: soitin kuluu kyllä uudestaan välykselliseen tilaan ajan kanssa (plus soittamista, paljon soittamista)."

Niin, toisesta Bugarista korjautin nuo välykset pois sieltä toiselta riviltä, mutta apu oli vain väliaikainen. Näppäinten välys palautui suhteellisen pian takaisin. Tuntuu vain aika kurjalta, kun uuden haitarin saa reilun vuoden soittamisella siihen kuntoon, että sitä ei enää kannata edes kunnostaa, koska kulumat ovat niin pahoja. Tuotekehitys noiden akseleiden, linkitysten ja laakerointien suhteen olisi varmaankin paikallaan, mutta tuntuu jotenkin, että haitarin valmistajat ovat aika konservatiivisia, eivätkä halua tehdä muutoksia olemassa oleviin ratkaisuihin.
Suomalainen järjestelmä käyttää sisärivejä enemmän kuin muut, joten meillä nämä kuluma-ongelmat ovat varmasti pahempia kuin muita järjestelmiä käyttävillä.

Olen seurannut näitä keskusteluja Suomalainen järjestelmä versus jokin muu järjestelmä useammalta foorumilta ja todennut, että niissä ei koskaan ole otettu huomioon sitä miten Suomalainen järjestelmä kuluttaa diskanttikoneistoa. Itse olen pyrkinyt käyttämään kolmea keskimmäistä riviä ja olen todennut kahdella eri Bugarilla (toinen uutena hankittu ja toinen vähän käytettynä), että vajaan tuhannen soittotunnin jälkeen sisäpuolen kakkosrivin näppäimet alkavat "lonksua". Ne, joissa tämä ongelma on, ovat huomattavasti alempana kuin muut samalla rivillä  kunnossa olevat näppäimet. Jos niitä nostaa, niin niissä tuntuu selvä välys, eli laakerointi on kulunut tai näppäimen varsi on vääntynyt tms. Uloimmassa rivin vastaavassa näppäimessä välystä ei ole. Mielestäni tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jos olisin soittanut samat tunnit vaikka ruotsalaisella järjestelmällä (kolmella uloimmalla rivillä) niin tuota kakkosrivin näppäinongelmaa ei luultavasti olisi. Mitä mieltä Vapaalehdykkä asiantuntijana tästä on?

Euroopasta varmaan löytyy paljonkin nuottikirjallisuutta eurooppalaiselle järjestelmälle.

Tuossa on mielestäni aika vaarallinen ajatteluvirhe. Käytännössä mitä tahansa musiikkia voidaan soittaa millä tahansa järjestelmällä. Oppikirjoissa löytynee paljon eri koulukuntia niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.

Olen samaa mieltä, mikään järjestelmä ei sido musiikkia. Itse olen tilannnut Sveitsistä venäläisen Viktor Romanko Vivaldi sovituksia. Ne on kirjoitettu melodiabasso soittimelle ja diskantti sorimitettu venäläis/belgialaiselle sormiolle, mutta mitään teknistä ongelmaa niissä en ole soittaa standardi bassolla ja suomalaisella diskanttijärjestelmällä. Soitaajan taitotaso on ainoa joka määrittelee sen onnistuuko soittaminen vai ei.