Viestit

Tämä onkin varmaan sopiva paikka heittää kysymys jota tuli tänään mieleen. Olin jotenkin kuvitellut, että kaksirivisellä soittaminen tarkoittaa vaihtosuuntaisuuden takia jatkuvaa palkeen suunnan vaihtamista. Mutta kun katselin yhtä tänne linkitettyä videota, niin palje kulki aika rauhallisesti edestakaisin vaikka sävelmä tuntui polveilevan sinne tänne. Tuleekos siinä se toinen rivi avuksi, eli jos soitetaan C-duurissa niin G-duurista löytyy lisää säveliä ilman että palkeen suuntaa tarvitsee muuttaa?

Se menee suomalaisessa systeemissä yksinkertaistaen niin, että työntöpalkeella löytyy ulommalta riviltä toonikasointuun kuuluvat sävelet ja sisemmältä riviltä melkein kaikki muut paitsi seiskasävel, joka tulee vetopalkeella samasta kuin työnnöllä toonika. Eli G-duurissa työnnöllä ulommalta G, H, ja D, sisemmältä A, C, E ja vedolla on "pakko" ottaa vain se F#. Kappaleen soinnut bassopuolella määrittää palkeen suuntaa tietenkin enemmän.

Edit: Ja sen verran vielä tarkennusta, että G-duuri on tässä se haitarin pääasiallinen sävellaji. Mutta kyllä siitä melkein kaikki äänet löytyy muihinkin sävellajeihin, sormijärjestykset ja viimeinenkin logiikan hiven vain häviää soitosta niissä sitten hyvin nopeasti, mitä kauemmas mennään yhdestä rististä.

Tervetuloa Aune ja onnittelut tulevan perhetapahtuman johdosta. Tuo kaunis  "Entre terre et mer" -valssi ei mielestäni kaipaile kauheasti koristeluja. Se on bretagnelaisten "Myrskyluodon Maija" -  tunnussävel TV-sarjasta, joka kertoo "inmiskohtaloista maan ja meren välissä". Bretagnelainen kansanmusiikki lienee aika samanhenkistä kuin suomalainen länsirannikon musiikki ja näin helposti omaksuttavissa.

Tekniikasta sen verran, että onhan kaksirivisen soitto kuin polkupyörällä ajamista verrattuna 5-rivisten autohurjasteluun. Kerran kun perusjuttu takertuu lihasmuistiin, niin siitä on sitten helppo edetä rahkeiden mukaan.

Tänks. Totta toinen puoli, mutta toisaalta sillä polkupyörällä pitää usein nähdä enemmän vaivaa, jotta saisi suurin piirtein saman asian tehtyä kuin sillä autolla. Olenhan joskus uhonnut, että viisirivinen on täydellinen soitin, suoranainen "insinöörityön taidonnäyte" ja jos sillä ei opi soittamaan, niin voi syyttää vain itseään ja harjoittelun puutetta. Kaksirivisessä on ah niin paljon pikku puutteita, jotka tekee siitä niin viehättävän. 

Tästä Viljon saitista on muotoutumassa nykyisellään monirivisten tekniikkapalsta. Hyvä niin tietenkin. Siitä puhe mistä puute. Meillä "vähärivisillä" kun tuo tekniikkapuoli on oikeastaan niin yksinkertaista, niin siitä ei paljon juttua synny - ei kyseltävää jne.

- Itseäni kiinnostaa kuitenkin kaikki luovaan esittämiseen liittyvät aihiot. Innosti melkoisesti eilen muistiini (ihan sinne päähän)  tallennettu ja puolen tunnin treenaamisen jälkeen jo sujuva valssi:

http://www.youtube.com/watch?v=0P9uFqUgSV4&feature=related

Leike ei ole tietenkään minun soittamani, väitänpä kuitenkin, että pärjään oheiselle. Nyt kun se menee teknisesti, niin seuraava vaihe on tulkinta!

Edit: Soitan valssin paljon paremmin...

Terve, sain vihdoin liityttyä tännekin.

Nätti valssi, vähän puiseva esitys (ei yhtään koruja eikä muuntelua) - Armando vetää varmastikin paremmin.

Mutta "yksinkertaisesta" tekniikasta olen eri mieltä - tai jos se on yksinkertaista sulle, niin tule opettamaan mullekin. :O) Mulla on ainakin vieläkin ihan tekemistä saada se peli pysymään näpeissä ja saundaamaan hyvältä. Mutta voi johtua patologisesta viisirivistaustasta.