Viestit

Jos ny sitten otan sen een, ja sille kaveriksi sen basso aan, ja tällä kuviolla kipasen pykälän maata kohti, niin lähtönuotiksi tulee kee, ja bassoksi silloin cm.

Vastaan nyt, kun ei kukaan muu ehtinyt ennen minua.  Kyllä, juuri näin.

Selittäkääs ny vielä kerran... jospa siirrytään diskantissa yks pykälä ylös tai alas, siis pystysuoraan, eli se on kai kolme puolisävelaskelta.
Niin mihkä siellä bassossa mennään?

Jos diskantissa mennään esim. D->F niin bassossa mennään niinikään rivillä alaspäin siten, että jää "kaksi näppäintä väliin", eli D (G, C) F. Ei välttämättä oikein hyvä tapa opetella tällä tavoin, koska tarvii jokaiselle muutokselle erilaisen muistisäännön.

Kuten on jo tullutkin esille, ehkäpä kannattaa selvittää kappaleen sävellaji, joka meidän perinteisessä musiikissa on yleensä se, mihin kappale loppuu. (esim. Metsäkukkia Gm, Rantakoivu Em jne.) Josko helpottais kun tietää missä se basso on kappaleen lopussa, ja sitä kautta selvittelee loput.(?)

Voi myös tehdä vaikka niin, että ottaa melodian ensimmäisen äänen ja lisää siihen kaveriksi bassoäänen, siis diskantilla. Eli Metsäkukkia (Gm) melodia lähtee D:stä, mutta basso on G molli. Soita D ja G yhtäaikaa (diskantilla), ja tämän "kuvion" voi siirtää näppäimistöllä mihin tahansa, niin se täsmää aina. F ja Bb, F# ja H, A ja D, H ja E. Ensimmäisestä sävelestä lähtee melodia, ja toinen kertoo basson. Eli jos ollaan Metsäkukissa edelleen, ja jos melodia lähtee F sävelestä, niin basso on Bb molli. Melodia F# sävelestä ja basso H mollista jne.

Taitaa olla haudanvakava asia tämä harmonikka, muistan saaneeni kerran esiintymisen jälkeen palautetta, että hymyilin väärässä paikassa.

Niin näkyy olevan.

Mitä tulee sitten vielä omaan kirjoitukseeni asiasta, niin perustelin oman näkemykseni Yleisradion valinnasta lähettää tällainen ohjelma radiosta. En ottanut kantaa siihen, mitä mieltä joku muu on ohjelmasta, Yle verosta, tai ylipäänsä Yleisradion sisällön kritisoimisesta. Suomalainen kateellisuuskaan ei koskenut tätä vaan toisten soittajien kehumista, minkä kyllä mielestäni ihan selvästi ilmaisin.

Ensinnäkin minusta on hyvä, että radiossa on kaksituntinen ohjelma, jossa käsitellään harmonikkaa. Hyvä minusta myös se, että juontaja ei ole harmonikansoittaja, vaan tuo näkökulman, joka on tavallista (ei haitarinsoittajaa) lähempänä. Tällaiset ohjelmat ja keskustelut, eivät ole mitenkään tavallisia tänäpäivänä näin laajaa yleisöä ajatelleen. Veikkaan, että Iiron vuoksi moni, jota asia ei periaatteessa kiinnosta ollenkaan, on saattanut kuunnella/katsoa ohjelman.
Bonuksena tietysti se, että sen voi katsoa Yle Areenasta, toki paljon helpompi seurata kuin pelkästään radiosta kuunnellen.

He, jotka eivät oppineet mitään uutta, voivat nyt kun heidän muistinsa on virkistetty seuraavalla harjoituskerralla ottaa vinkeistä vaarin ja soittaa esim. enemmän asteikoita neljältä riviltä käden ollessa vapaa ja elastinen, miettiä missä voisi tarvita "bendausta", miettiä enemmänkin sitä, miten palkeen käyttö vaikuttaa omaan soittotyyliin ja mitä tehokeinoja palkeella voi tuoda pienimpiinkin juttuihin ja yksinkertaisiin melodioihin.

Ja kyllä ammattilaiset kehuvat toisiaan hyvästä esityksestä. Kaikki voisivat tehdä niin, ennemminkin kuin jatkaa suomalaisen kateuden perinnettä.

Juu, onhan tuossa periaatteessa aika lailla sama rytmi, siis Syysruusuissa ja häävalssissa, ja pari tahtia samantyylistä melodiaakin.

Jos jollakulla on iTunes tai Apple music, niin sieltä näkyy löytyvän tuo Ollin mainitsema levy. Saattaa olla, ja todennäköisesti onkin, Spotifyssa myös.

https://itunes.apple.com/fi/album/kaipuu/id656001215

Iiron musiikkiluokalta valmistuminen pitäisi tehdä pakolliseksi kaikille haitarinsoiton harrastajille. 

Ohjelman voi katsoa Yle Areenassa:
http://areena.yle.fi/1-3536545

Ainakin 33min eteenpäin on hyvää juttua.

Sattuipa silmään nuotteja selatessa Akselin ja Elinan häävalssi, Matti Viljasen sovituksena. Minulla oli joskus 80-luvulla hääkeikka, missä piti esittää Akselin ja Elinan häävalssi. Jostain syystä isäni tilasi siihen sovituksen Viljaselta. Sovitus tuli postissa paksuhkolle kellertävälle nuottipaperille lyijykynällä kirjoitettuna, voi siis olla alkuperäinen, en tiedä. Skannasin sen kuitenkin selvyyden vuoksi mustavalkoisena.

Soitin häävalssin keikalla, en muista soittaneeni tätä sen jälkeen, mutta saatan muistaa väärinkin, tästä lienee jo ainakin 30 vuotta aikaa.

Samoin isäni tilasi joskus Taito Vainiolta Ilta Välimerellä alku- ja loppusoiton nuotit. Vastaus oli sama kuin edellä, kellertävä nuottipaperi, jossa intro ja coda lyijykynällä kirjoitettuna. Alkuperäinen lienee isällä, mutta tätä on kyselty niin usein, että olen siitä jossain vaiheessa tehnyt painokelpoisen version.

Korkeampia virityksiä on perusteltu tosiaan kirkkaammalla yleissoundilla, mutta kukapa kuulee eron 440-442 välillä. Jotkut sinfoniaorkesterit virittävät ilmeisesti vielä korkeammalle (444-445), mutta tuossa alkaa sitten tulla jo vastaan soittimien erot. Esim. puhallinsoittimet ovat hankalia kun vire nostetaan noin korkealle.

Haitarin kohdalla sinfoniaorkesterin virityksen jäljittely on minusta huono selitys, aika harvoin saa soittaa sinfoniabändin kanssa. 

Kevyemmässä musiikissa viritys on yleensä 440, paitsi jos on haitari mukana, niin muut virittävät sitten haitarin mukaan 442 tai 443, tai mikä nyt se haitari sattuu milloinkin olemaan.

442 tai Kouvolan 443 vireet saattavat myös olla jonkin henkilön mieltymys tai jokin muu päähänpisto, joka on vain yleistynyt. Minusta haitari ei soi paremmin oli se sitten viritetty 440 tai 442, enkä voi sanoa, että pystyisin kuulemaan tuon kahden hertsin eron.

Miten voin lyhentää sen sointia muuttamatta tempoa? Sama ykkösmaalin lopussa, siinähän e soi yhtäjaksoisesti viimeisen tahdin ensimmäiseen lyöntiin, ei kai sitä oikein voi lyhentää.

Tempon muuttaminenkaan ei tavallaan lyhennä nuottia, nuotilla on kussakin tempossa sama aika-arvo. Mutta ei nyt lähdetä saivartelemaan tällä asialla...

Siis nuottia ei tarvi tässä soittaa välttämättä niin pitkään, kuin mitä on kirjoitettu. Tilalle tulee oikealle kädelle tauko, basso soittaa omansa.

Varailma on hyvä juttu, siis avata paljetta vähän ennen kuin alkaa soittamaan.

Sitten vielä vähän tähän liittyen... kun se palkeen vetomerkki lähestyy soitettaessa (eli työnnetään paljetta kiinni) ja näyttää, että ilmaa on reilusti, niin ei ole yleensä syytä runtata sitä paljetta kiinni ennen kuin kääntää. Palkeen ei siis tarvitse mennä aina täysin kiinni, parempi säilyttää siinäkin se varailma jos mahdollista.

Miten esim. tuossa liitteen nuotinpätkässä menee fraasit?

Pariisin taivaan alla... Jos haluaa oikein hyvät käännökset tehdä, niin tässä pätkässä 8 tahdin jaksoissa, kaksi fraasia siis.
Jos 8 tahtia on liian pitkä pätkä, niin tuohon löytyy kyllä epäsäännölisempi ratkaisukin, joka toimii.

Fraasi on siis säe. "Hengityksen mittainen jakso sävellyksessä" on vanhempi selitys asialle. Joskus fraasit on kirjoitettu muotokaarilla, ne legatokaarien näköiset kaaret, mutta ei läheskään aina.

Musiikissa ei käytännössä erotella fraaseja melodisiin ja rytmisiin fraaseihin. Tanssijat jakavat fraasit eri tavalla, ja ilmeisesti tanssimaailmassa on tuttua puhua C Griffin mainitsemasta rytmisestä ja melodisesta fraasista.     

P.S.
Kannattaa "keventää" tässä Pariisiin taivaan alla pätkässä noita fraasien lopuissa olevia pitkiä nuotteja... siis lopettaa ne käytännössä aikaisemmin kuin mitä nuottiin on kirjoitettu. On mukavamman kuuloinen ja vähentää samalla ilman kulutusta.

Oman soiton äänittäminen on kauhistuttavan hyvä juttu. 

Ajattele laulu. On pakko hengittää jossain välissä, ja hengitys tapahtuu yleensä "välimerkkien" kohdalla tai lauseiden lopussa. Sama idea haitarin palkeenkäännöissä, hengitämme palkeella. Fraasi kerrallaan. Palkeenkääntö voi olla ykkösellä uuden fraasin alkaessa, mutta aika usein fraasi alkaa kohotahdilla, jolloin hyvä palkeenkääntöpaikka on siinä. Esim. 3/4 tahtilajissa fraasi voi alkaa tahdin kolmannella neljäsosalla, eli kolmosella.

Lisäksi on hyvä koittaa pitää se palje lähellä ja kääntää useammin. Valsseissa noin 4 tahtia on hyvä nyrkkisääntö, mutta myös noin 2 tahdin käännöt voivat olla tarpeellisia.

Tähtäät palkeenkäännöt fraasien aloittaville nuoteille tapahtuvaksi yhtäaikaa kun painat näppäimen alas, niin tulee siisti palkeenkääntö.

En osaa sanoa vähärivisistä. Nelljän mikrofonin "tikku" on noin 30cm pitkä, Microvoxilta löytyy myös 3 mikin tikku, joka on vähän lyhyempi, mutta näyttää olevan vähän paksumpi kun siinä on paristot sisällä. Voi olla vähän hölmö pienessä soittimessa. 

Äänitykseen en käyttäisi mitään näistä sisäisistä tai soittimessa kiinni olevista mikeistä, jos tarkoituksena on hakea luonnollista korkeatasoista soittimen soundia. Jos ääni prosessoidaan tai ajetaan efektien (esim. chorus tai raju EQ  jne.)kautta niin saattaisi toimia, mutta en äkkiseltään keksi miksi niin kannattaisi studiossa tehdä. Soittimessa kiinni oleva mikki saattaa ottaa myös haitarin mekaanisia ääniä mukaan, mitkä eivät kuulu niin selvästi tai häiritsevästi kun äänitetään ulkoisilla mikeillä vähän kauempaa. Laadukkaasti tavara sisään, niin siitä saa laadukkaan lopputuloksen CD-formaattiin konvertoitaessa.

Jos on tarkoitus äänittää soolo-haitaria, niin mikkejä voi olla enemmänkin kuin kaksi. Esim. stereopari ja sen lisäksi eri mikit diskantille ja bassolle. Bassolla toimii täytteenä hienosti myös vähemmän käytetyt nauhamikit. Siis vain täytteenä. 

Viljon mainitsemat vaihevirheet voidaan äänityksissä korjata, live-hommissa se on vaikeampaa.
Noissa "tikuissa" en ole ikinä törmännyt vaiheongelmiin, siinä on siis neljä mikkiä. Ja jos haitarin sisälle asennetaan mikit, niin siinäkin tapauksessa niitä pitänee olla ainakin kolme.

Tämä vastaus tulee varmaan liian myöhään, mutta jos joku muu on miettinyt samaa, niin tuleepahan samalla infoa.

Itse en ole tykännyt sisäisistä mikrofoneista niiden laatikkomaisen soundin takia. Siksipä seuraavanlainen ratkaisu.

MicroVox mikki. Se on tikku, joka kiinnitetään tarranauhalla haitarin kopan päälle. Mikissä on todella luonnollinen soundi. Lähes poikkeuksetta äänimiehen kysymys on oman kokemukseni mukaan ollut tämän tyylinen:" onko se mikki päällä?", kun mitään ei tunnu tapahtuvan soundin luonnollisuudesta johtuen.
* Diskanttiin Microvox M420
* Bassoon M400
* Sitten tarvii virtalähteen Microvox standard PSU.

Koko homma näyttäisi kustantavan Power-sound.fi verkkokaupassa 290€.

Jos joku tuollaisen hankkii, niin kannattaa kiinnittää ne tarrat ensin siihen tikkuun etteivät mene "mikkireikien" päälle ja "painaa" sitten vasta kiinnitys haitariin.

Toinen vinkki... sitä diskantin tikkua ei tarvitse laittaa niin, että piuha lähtee alaspäin, vaan mieluummin ylöspäin ja ohjata sitä kautta virtalähteeseen. Näin se ei pyöri tiellä vaikka soittaisi istuen haitari sylissä.

Ja kolmas vinkki... teattereissa käytetään Gafferiteippiä esim. piuhojen teippaamiseen. Itse teippaan mikin piuhan olkaremmiin kiinni. Gafferiteippi on periaatteessa ilmastointiteipin tapaista, mutta se lähtee monesta materiaalista helposti pois, mutta pitää silti hyvin. Se ei myöskään heijasta valoa niin kuin roudari, jos sellaista ominaisuutta sattuu tarvitsemaan. Ainakin Clas Ohlson on myynyt gafferiteippiä.

Olli lähestyi minua sähköpostitse ja kysyi peukalon pitämisestä kahvalla tai sen takana. Samalla sivusi peukalon käyttöä ylipäänsä. Vastasin Ollille ja annoin luvan julkaista vastaukseni täällä. Tarkennan nyt itse vähän tuota arpeggion sormituskohtaa. Mainitsemani Metsäkukkia oli vain esimerkki. Kyse ei ollut Metsäkukista sinänsä, vaan arpeggiosta. Ajattelin, että suuri osa lukijoista saa heti ajatuksesta kiinni, kun käytän tuttua kappaletta esimerkkinä.
Ahvenaiseen asia liittyy siten, että hänen tekstinsä ( ja sanomisensa) peukalon käyttämättömyydestä ovat johtaneet siihen, että syntyy väärinkäsityksiä asian suhteen, sekä käytännössä vääriä valintoja sormituksille. Valitettavasti Veikon uudempaa materiaalia löytyy nyt kyseenalaisilla sormituksilla. Liitän oheen kuvan mestarin omasta sävellyksestä ja sormituksista, jotka eivät missään tapauksessa ole optimaaliset arpeggioiden suhteen eikä oikein muutenkaan.
Valitettavasti kritiikitön suhtautuminen sormituksiin on jalkautunut myös käytäntöön, jossa esim. lapsille opetetaan harmonikansoittoa nuottiesimerkin kaltaisin sormituksin.

En usko, että tässä yhteydessä on tarpeellista mennä kovin pitkälle käden keski- ja kyynärhermoihin. Jos asia kiinnostaa enemmän voi siitä lukea ken haluaa.