Viestit

Humalahan on lieventävä asianhaara, jos kolhii soittimen. Mutta kun monet tekee sitä myös ihan selvinpäin ja vahingossa tietty

Huonolla sormituksella pääsee vielä ehkä jonkun hitaan ja helpon kappaleen ns. läpi, mutta vähän vaikeamman kanssa voi tulla jo ongelmia. No siis mähän olen ihan itseopettelija, kotisoittaja, amatööri, rämppääjä, harrastelija, maan matonen, yli-ikäinen lapsisoittaja ym. mutta itsehän voin todeta sormitukseni toimivuuden ihan vain jännällä havaitsemisella, että meneekö kappale alusta loppuun sujuvasti ja vaikka nopeamminkin. Jos ei mee niin sormituksia korjaillaan. Ja siis huom. virheistäkin voi aina oppia.

No, minäkin olen haitarinsoittajana kuusivuotias.

Entäs tulkintapuoli? 

Mulla on tuo chernykirja ja siinä C-duuri ensimmäinen oktaavi:

2 3 4 1 2 3 1 2

Olkaa hyvä. 

Olishan tätäkin ragtimea voinut treenata vähän enemmän mutta nyt se on tubessa 

Nyt olisi hyvä sauma alkaa erityisten lisäosien valmistus... Näppäimistön päälle ruuvattava musta (tai halutessa vaikka myrkynvihreä//lohenpunainen/kultakimalteinen) levy, joka estää yleisölle sormien näkymisen. Näin arvovaltainen yleisö voi keskittyä itse musiikkiin, eikä kenenkään pikkurillit tai peukalot aiheuttaisi henkisiä vaurioita.

Hmm.. Mitenkäs sitä pikkurilliä vahvistetaan. Tollasella vajaa 1.5cm paksuisella ja 5cm pitkällä voimattomalla tikulla onkin kätevä soittaa jotakin oktaaveja nopeasti... 

Wanhoissa filmeissä on kyllä kaikennäköisiä sormituksia. Ei taitaisi nykyaikana tulla heille siitä pisteitä, vaikka miten yleisö tai koko Suomi tykkäisi soitosta... 

Kaikki vaan käyttöön. Välillä sellaisia kappaleita opettelen, ettei kolmella rivillä selviäisi mitenkään. Esim. pianokappaleista tehdyt sovitukset.

Yes  Pianohaitaria on varmasti helpompi lähestyä kuin näppäinversiota. Kellepä nyt koskettimisto ei olisi edes jollain tavalla tuttu? Lisäksi ovat edullisempiakin, mutta joidenkin mielestä on perisynti soittaa halpaa pianohaitaria.

Nettikurssit on hyvä asia. Sellaisen voi kuka vain löytää sattumalta netissä surffaillessaan ja mahdollisen kiinnostumisen myötä ilmoittautumiseenkin on matala kynnys. Kaikista perinteisin tapa joka johtaa musiikkiharrastukseen on se, että pitäisi eka syntyä musiikkiperheeseen, jolloin henkilön täytettyä jotain 5v mama/papa pistää soittotunneille. Suvussani kukaan ei soita mitään, mutta netin (youtuben) kautta mäkin haitarista kiinnostuin. 

Cakewalkia 
Doc Brown's Cakewalk (Charles Johnson 1899)
https://soundcloud.com/mira-fi/doc-browns-cakewalk-accordion-version

Monia siellä saatuja oppeja oli sovellettavissa myös harmonikkaan.

Näin on. Itse selailen englanninkielisiä pianofoorumeita ja löydän paljon vinkkejä jotka sopivat myös harmonikalle. Paljon on esimerkiksi löytynyt mietteitä treenaamiseen liittyen, kuinka montaa kappaletta kannattaa opetella samaan aikaan, mitä tehdä jos kiinnostus yhtäkkiä lopahtaa, minkälaisia ilmaisutapoja on, miten nuotinlukua opetellaan yms... Samoin bassosivustoilta voi löytyä ideoita bassosooloihin ja sen semmoisiin! Pitää käyttää mielikuvitusta tiedon etsinnässä, haitarille kun on aika vähän kattavia sivustoja.

Myös nuotinluvusta löytyy runsaasti tietoa ja ohjeita, kun googlettaa sanoilla "sight reading", mikäli englantia osaa.

http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=26369420

Onhan optimismi mukavaa, muttei se nyt ihan 750 eurolla (hintaehdotus) lähde... 

http://www.huuto.net/kohteet/haitari/361745917

Mitenkä sujuu?
Itselläni menee useimmat helpot toivelaulukirjojen melodiat suoraan nuoteista. Toisaalta kirjojen soinnutukset on varmaan tehty pääasiassa kitaraa ajatellen, joten välillä tulee pitkiä bassohyppyjä.
Ei oikeastaan kauhean vaikeaa, jos muistaa nuottien paikat viivastolla ja on soittanut jonkun verran asteikoita. Pitää myös muistaa katsoa nuotteja eteenpäin samalla, että osaa ennakoida mihin sormensa seuraavaksi laittaa 
Noita helppoja lauluja olen soittanut keskiriveiltä. Vaikeammissa ulkoa opeteltavissa kappaleissa taas kaikkia rivejä jos tulee jotain sointuja tms diskantissa.
Muistan ajan kun en tiennyt nuoteista yhtään mitään saati niiden suoraan lukemisesta, no aina oppii 

Jos on oikein vanha levy, niin täytyy tarkistaa viritysmittarilla oikea sävellaji, sillä levyjen kierrosnopeuksissa oli ennen suurta vaihtelua. Ennen sotia tehdyissä levytyksissä täytyy ottaa myös huomioon matalampi harmonikkojen viritystaso.Levyissä on syystä tai toisesta epäselviä kohtia, jotka menevät nopeasti ohi korvien. Tuota kohtaa kannattaa kelata edestakaisin ja jos sekään ei auta, niin on kuunneltava se kohta hidastettuna. Näin minä olen tehnyt.
Toivo

Hyviä vinkkejä. Esimerkiksi ilmaisella Wavepad-ohjelmalla voi hidastaa (speed change) ja myöskin säätää sävelkorkeutta (pitch change) tarvittaessa.
Bassolinja voi muuten kuulua aavistuksen paremmin, jos ääntä nostaa yhden oktaavin ylemmäs.
Jos on epäselviä kohtia, niin voi yrittää etsiä toisen version/esityksen samasta kappaleesta josko siinä kuuluisi vastaava kohta selvemmin.

Joo, itseäkin kiinnostaa aihe 
Ensimmäisenä kannattaa kai ottaa tahtiosoitus ja sävellaji selville.
Yksiäänisestä melodiasta varmaan saisi vielä selvää, mutta moniäänisyys meneekin jo yli hilseen. Vaikea kuulla, onko jossain kohdassa kaksi vai kolme nuottia päällekkäin ym.

Huonolaatuisissa äänitteissä basso meinaa hukkua melodian alle. Itse joudun kaivamaan esille "kirjaimellisesti" nuo äänet, eli koitan painella perässä. Mutta korvahan kehittyy jos keskittyy. 

Soittokilpailu on ajatuksena jotenkin ristiriitainen. Samalla pitäisi tehdä suurta taidetta mutta myöskin suorittaa.
Musiikkikin on pitkälti makuasia, joku tykkää valsseista ja joku modernista freestyle jazzista. Ehkä tasapuolisinta olisi laittaa kaikki soittamaan valmiiksi valittuja etydejä tms. ja sitten vertaillaan kuka oli "paras". Eipä tarvitsisi miettiä vaikuttaako oma kappalevalinta tuomariston mielipiteeseen..

Ja mitä Marko mainitsi nuorista nykyajan soittajista, samaa mieltä. Voisi sanoa että vähemmän kikkailua, enemmän sellaista spontaania. Toisaalta jos ihan jo tutulla ja turvallisella "perussoitolla" saa kehuja ja kiitoksia, niin miksipä uskaltaisi tai edes haluaisi poistua mukavuusalueeltaan etsimään jotain ihan uutta.

Mielestäni esiintyjää ei välttämättä tarvitse edes nähdä, vaan persoonan voi erottaa musiikin kauttakin. Itse en osaa valita ketään tiettyä "parasta" soittajaa, kaikki ovat erilaisia ja hyviä omalla tavallaan.

Hei Olli!

Entä jos laitettaisiin päälle pyyntö:

        - kuinka 'hommaan pystyvät' kirjoittavat nuotin (transkription) kyseiseen kipaleeseen?

1. kysymys: -kuinka aloitatte?

Tekisitkö nuotinnuksesta oman keskustelun? Varmasti kiinnostaa 

Keitä on ne nykyajan todelliset mestarit?
Jos teknisyys on tärkein asia, niin lavallehan vois lykätä tietokoneen soittamaan kaikki maailman vaikeimmat kappaleet. Pitääkö esityksen olla enemmänkin urheilusuoritus vai taide-elämys

Kyllä vanhoissa oli/on/oli/on vara parempi. Enemmän tulkitaan kuin suoritetaan. Mutta se on vain minun mielipiteeni  Tottakai uutta musiikkiakin pitää tehdä, mutta esitystavallakin on väliä..

Mistä johtuu että diskantissa jotkut nappulat jäykistyy ja rupee lonksumaan! Ei ole hyvä jos vaikka jossain soinnussa yksi nappula on sitten "hitaampi" painaa kuin muut. Joku jousijuttuko? Vanhassa haitarissa eli "Susipelissä" oli samanlaista ongelmaa mutta se kattoikin koko näppäimistön 

Ajat muuttuvat ja musiikki sen mukana. Jos nuoria halutaan tapahtumaan, niin luulen ettei se perinteisellä hanurimusiikilla oikein onnistu. Ei hyvä, kun tulee olo oonko mä väärässä paikassa kun Iltatähteä vedetään sitä kymmenettätuhannetta kertaa ja yleisönä käytännössä vain vanhuksia.
Ja samaan aikaan joku jossain kommentoi, että hauskaa kun olet uskaltanut valita soittimen jolle vois joku nauraa. Varmasti tossakin on se taustalla että oletetaan että haitari = humppaa. Jos meininki ei muutu niin leimatkaan ei ikinä häivy ja sitä vähemmän ketään kiinnostaa...

Uskon kyllä, että jos nuoruudessa on kuunnellut noita iskelmiä niin niistähän diggaa sit vanhanakin. Vaan nykynuorille humppa on vaan musiikkia muun joukossa eikä omaa mitään lisäarvoa nostalgian tms. takia.