Viestit

Ohoh

Tuli pitkästä aika akäytyä lukemassa tätä aloittamaani ketjua ja tännehhän on kertynyt tekstiä ihan kiitettävästi. Olipa jossain välin kyselty miten soittelu miulla etenee.

Noh, ei se nyt hirveätä kyytiä ole edennyt, mutta vielä kuitenkin jotenkin. Kurssilla on tullut käytyä, minkä työhommilta on ehtinyt ja miten on illalla enää jaksanut. Bassopuolta en ole edes yrittänyt jatkaa, mutta melodioita tulee soiteltua. Ulkomuistista menee Annan ja Pentin laulu, katinka, ja Emma nyt ainakin. Sitten kovasti tulee soiteltua Uralin pihlajaa, Hilmaa ja Onnia ja vanhaa kulkuria. Eli homma on kestänyt mukana, mutta aikaa vaan pitäisi olla enemmän tähän käyttää. Pääasiassa  nappulat alkaa löytymään ilman katsomista, tosin kyllähän siellä niitä oho-nappeja tulee sivussa paineltua.

Ei se varmasti nyt paljoa tarvitsisi harjoitella, niin saisi tarkkuutta ja sujuvuutta tuohon lisää, mutta yrittäjän aikataulut ja muutamat muut projektit tahtoo aina sitä mielenkiintoa viedä toisaalle, ehken luonne ei ole mikään paras uuden opetteluun, tai ainakin alkuinnostuksen jälkeen se motivaatio tahtoo kummasti huveta =).

Noniin, nyt on alkanut jo jotakin päähän jäämään, ainakin diskanttipuolelta jo löytyy perussävelet pienellä etsiskelyllä. Emma-valssi jo menee ulkomuistista suht hyvin ja kun nuotit merkkaa etukäteen kirjaimin, niin menee jo muutakin. Vauhdista ei osaa kyllä nuotteja tunnistaa.

Mutta, sitten se bassopuoli... Jollainlailla löytyy jo nappulat, mutta jos jotain yksinkertaista yrittää oikean käden kanssa yhtäaikaa, niin ei tuu sitten yhtään mitään. Jos vasemmalla koettaa jotain tahtia pitää niin oikea käsi hakkaa samaan epämääräseen tahtiin vääriä nappuloita. Huoh, kait se sieltä joskus löytyy, mutta aika hankalalle tällä hetkellä ainaskin tuntuu.

Kansalaisopiston ryhmä on kyllä hyvä, saa vertaistukea, tosin muut kurssilaiset on eläkeiässä ja menevät peruskurssia tyyliin kolmatta kertaa =). Mutta, eipä tästä onneksi ole leipä kiinni.

Tervehdys

Piti uskaltautua kirjoittamaan, kun tuli näinkin hyödyllinen foorumi vastaan. Elikkäs, olen aloittelemassa haitarin soittoa. Ikää on reilut 30 vuotta kertynyt ja viimesten kymmenen vuoden aikana on aina silloin tällöin ailahtanut mielessä haitarin soiton opettelu.
Minkäänlaista poltetta eikä tarvetta ole koskaan ollut minkään soittimen soittamisen opetteluun, saati musiikin teorian pariin. Kouluaikaan ei ollut mitään mielenkiintoa opetella mitään, joka ehkäpä nyt hiukan harmittaa. Aikuisiällä on jonkin verran tullut sitten karaokea lauleltua ja pikkuhiljaa on alkanut tuo haitarihomma kiinnostamaan. Ukki on joskus soitellut omaksi ilokseen haitaria, josta muutaman valokuvan nähnyt. Ukki kuollut -65 ja haitari hävitetty mummon toimesta. Muuta musikaalisuutta ei sitten suvusta ole koskaan ilmi tullutkaan.
Kansalaisopiston kurssitarjontaa olen katsellut tasaisin väliajoin ja aina on katse haitarinsoiton perusteiden kohtaan jäänyt, mutta kun ei ole sitä haitaria, niin mitenkäpä sitä sitten. Opiskeluaikaan ei sitten ollut rahaa hankkia ja muutenkin se on vaan aina jäänyt.
Noh, viime keväänä olin yhtä ok-taloa remontoimassa töiden puolesta ja piti talon ullakolla käydä rakenteita vahvistamassa. Talon isäntä, reilu 70-vuotias mies seuraili aina mukana ja haasteli mukavia, kun vintillä sitten kysäisi, ootko musiikkimiehiä? No mie siihen jotta enpä oikein. Potkas vanhaa laatikkoa joka lattialla oli ja kysyi, tarviitko haitaria? No miehän ihmeissäni, jotta mitähän minä sillä? No asia jäi silläkertaa, mutta jäi kuitenkin mieltä vaivaamaan (lähinnä kuiteskin keräilijäluonnetta harmitti, oisko sillä arvoa?) Remontin loppupuolella läksi kuiteskin pienen johdattelun kautta puhe taas haitariin ja isäntä totesi, että joutaisi tuolta tilaa viemästä jos vaan yhtään tarvetta. Hän ei sitä tarvihe, eikä hänen aikuiset pojatkaan, appiukoltaan on heille joskus jäänyt. Appiukkosa oli sillä aina aikoinaan Kiihtelysvaaran lavatansseissa soitellut. Noh, laatikko sisälle vintiltä ja sieltähän paljastui 5-rivinen näppäinhaitari, tai mitäpä minä siitä silloin tiesin, arvelin vain ulkonäön perusteella sen semmonen olevan kun joskus semmosesta kuullut puhuttavan. Laatikon superloonipehmukkeet oli kylmällä vintillä hapertuneet ja haitari hirmusen pölyn peitossa.
Hintaa kun isännältä kysyin koneelle, niin ei kuulemma maksa mitään, vie pois, tee mitä haluat.  Kovasti kiittelin ja laatikko kyytiin. Noh, sitä sitten piti kotona näpelöidä ja kyllähän se jollain lailla ääntelehti, nappuloita puuttui, palkeita oli sähköteipillä paikkailtu ja muutenkin melko resuisen oloinen. Noh, sitten facebookin kautta selvitystyö käyntiin, kuka noita osaa huoltaa. Nimi löytyi ekana iltana ja seuraavana päivänä  sähköpostia menemään ko. henkilölle. Viikon päästä taisi vastausta tulla ja sovittiin että toimitan haitarin hälle kun liikettä sillä suunnalla on. Eihän ne kovin innostusta herättävät kommentit olleet mitkä alkuun sain, arvoa tuossa kunnossa parisataa maksimissaan.  Sovittiin, että katsoo mitä se on syönyt ja sovitaan sitten jatkosta. Muutama viikko meni ja kaveri soitteli, kuulemma aika huonossa hapessa oli sisältäkin, huopalappuja irti ja hirveän pölyinen. Sovittiin muutaman satasen budjetti ja muutama kuukausi aikaa, katsotaan mitä tapahtuu. Elokuun lopulla sitten tuli odotetu soitto, Kyllä siitä vielä pelin sai, budjetti paukku melkein tuplaksi, mutta aloitteluun vallan mainio peli. Menin parin viikon päästä työreissulla hakemaan ja olihan tuo melkosen muodonmuutoksen kokenut! Nappulat ehjät, uudet hihnat ja joka paikka kiiltää kuin uutena, palkeistakin oli teipit hävinnyt. Pyydettäessä kaveri soitti Rantakoivun alla ja kyllähän se hienolta kuulosti, kuulemma hyvä valssihaitari on ääniltään. 
Noh, nyt sitten on ilmoittauduttu kansalaisopiston kurssille, josta huomenna oisi toinen opetuskerta, ensimmäiseen en lomamatkan takia päässyt, mutta katsotaan huomenna miten etenee. Ahvenaisen Veikon perusoppivihkon tilasin ja huutonetistä löysin haitarinsoiton ABC:n, tekijää en kyllä muista tähän hätään. Noiden avulla vähän olen koittanut opetella itekseni, mutta hankalaahan se on kun nuoteista lähtien kaikki on opeteltavissa.  Haitari itessään on G.Vignoni, 3-äänikerran haitari, ilmeisesti -60-70 luvulta. Saa nyt sitten nähä voiko tuon sitten oppia vielä soittamaan tältä pohjalta, mutta into on ainakin vielä kova. Ei ole tavoitteena alkaa muille soitelemaan, mutta kuhan omaksi iloksi jos jotakin saisi siitä kuulumaan. Luultavimmin tulee tätä foorumia selattua vielä ilta jos toinenkin...