Viestit

Viime keskiviikkona otimme harjoitukseen Kimmon sovituksen valssista "Muistoja Karpaateilta" (d-molli).  Siinäkin perusbassoja vaihdellaan totutusta.  D-mollisointuun pannaankin F-perusbasso ja G-mollisointuun E-perusbasso.  Näitä on kappaleessa muutama.  Esimerkiksi valssi alkaa bassopuolella: D-molli (D), G-molli (E), D-molli (F), D-molli (D), A7 (E), A7 (A) jne.  (suluissa perusbasso).

Tuo kuvatun tyyppinen bassojen käsittely tuo hanurin muuten köyhään bassopuoleen paljon lisäväriä, mutta Karpaattien bassokulun Kimmo on kyllä kopioinut suoraan Viljasen Matin vanhasta sovituksesta.

Aivan, hanurin arvohan putoaa lähes elektroniikan tahtiin
Onkohan niin, ettei Bugarista saa vaihdossa tuotakaan, vai mistä moinen johtuu?

Keikkamiehiä se kiinnostaa ainakin.
Tuolla muuten myydään käytettyä mustaa 4200 €:lla
http://www.nettimarkkina.com/bugari-silver-plus-casotto/655812

Hanurilehden mainoksen "uhrina" kiinnostus heräsi Bugarin "Silver Cassottoon".  Bugarillahan on tunnetusti vain hyviä vaihtoehtoja.  Saa nyt sitten nähdä, milloin vaihto tapahtuu?
[/quote]
Varoituksen sana: kun olet kokeillut Silveriä, ostat sen varmasti. Itse kokeilin sitä viime keväänä ja vaihdon esti vain akuutti pula isommasta setelirahasta. Tuntui se niin hyvältä peliltä, kevyt kuin mikä ja silti soi todella hyvin, bassotkin paljon muhkeammat kuin nykyisessä Bugarissani. Onneksi kauppias ymmärsi pyytää niin kovan välirahan, että kaunokainen jäi toistaiseksi hyllyyn

Joo. Tuota kappaletta tuli soitettua soittokunnan ajoilla. Sitä todellakaan soitettu humppana vaan kappaleen olemus oli soljuvampi.. miten sen nyt sanoisi...

Sano vaan, että soititte sen niin kuin säveltäjä on tarkoittanutkin

Triolityyppisissä jutuissa näkee myös kirjoitettavan 12/8-tahtilajiksi...
[/quote]
Useimmiten 12/8, mutta myös 6/8. Villakoiran ydin tässä jutussa on se, että nämä ovat rytmeiltään tasajakoisia, vaikka tahtiosoitus on kolmijakoinen. Eli soittaessa lasketaan tahdissa neljään (6/8 kahteen), kun taas valssissa lasketaan kolmeen. Siitä vois näin maalaisjärjellä päätellä, ettei 6/8 tahtiin kirjoitettu valssi ole oikein, mutta en tiedä..

Kertokaa nyt tyhmemmille (vaikka minulle), että missä ne painotukset tulee tai miten. Näitä tällaisia biisejä ei nyt tule ihan koko aikaa esiin. 3/4-tahtilajissahan valsissa painotetaan ensimmäistä iskua, mutta tyylilajia-jonka-nimeä-en-juuri-nyt-väsymyksen-vuoksi-muista, painotus tulee kolmannelle iskulle (myös 3/4-tahtilaji).

Tarkoitat varmaankin masurkkaa, siinä tulee paino myös kolmoselle.
Yleisesti ottaen tahtilajimerkintä kertoo vain sen onko kyseessä tasa- vai kolmijakoisiin osiin jaetut tahdit. Nuotinkirjoittajan vastuulla on kertoa rytmi/tyyli, mikä siihen on tarvetta.
Keskusteltua 6/8 tahtilajia olen nähnyt käytettävän em. valssin ja slow rockin/-foxin (trioli-komppi) lisäksi ainakin myös vanhoissa "kuuskasi- marsseissa", jolloin paino on myös 1. ja 4. iskulla, mutta kuulostaa täysin erilaiselta. Esimerkistä käy Malmstenin Meripojan preivi, jota joskus kuulee soitettavan tanssipaikoilla humppana. Tällöin alkuperäinen tahtilaji menettää merkityksensä, kun rytmi on tasajakoinen

Löytyy ainakin täyspitkä pianoversio. Jos vielä tarvitset, ilmoita mihin lähetän

Olen samaa mieltä, kova soittimen oma laukku on paras. Hankin itsekin repun sellaisia keikkoja varten, jossa ei muuta kamaa kuljetella hanurin lisäksi. Pitkässä kävelymatkassa se onkin todella kätevä.
Naarmuuntumista en ole havainnut (en tosin ole kovin tarkkaan niitä tutkinutkaan), mutta äskettäin huomasin, että maski oli pikkuisen painunut sisälle. Ilmeisesti reppu oli autossa päässyt heilahtamaan jotenkin penkkiä päin tai olisko kuitenkin jotakin tavaraa ollut repun päällä. Siinä maskissa on niin vähän ehjää kohtaa, että todella helposti se vääntyy. Onneksi sen sai yhtä helposti vääntymään takaisin paikoilleenkin. Sen jälkeen olen entistäkin tarkemmin valinnut ne keikat, jonne repun uskallan ottaa.
Reppuni ei liene niitä parhaimpia laadultaan, koska siitä repesi nahanpala (tai oikeastaan muovin-), jolla kantohihnat sidotaan nepparilla yhteen. Vein sen suutarille, joka vaihtoi tilalle kunnon nahkaa. Valitettavasti ihmisen ongelmien summa näyttää olevan vakio; nahkaa oli säilytetty jossakin kosteassa vanhassa tilassa, homeen hajusta päätellen. Olisko kellään vinkkiä millä hajusta pääsee eroon? Viikko pari raikkaassa ulkoilmassa ei auttanut yhtään..

Eikö nyt ole niin, että kun tämän osaa, niin osaa soittaa Säkkijärven polkan? Ei toki niin upeasti kuin Vesterinen tai monet muut huippusoittajat, mutta kuitenkin.

Ehdottomasti osaa minun mielestäni, mutta monen vannoutuneen hanuristin mielestä ainoa oikea on se Vesterisen tunnetuksi tekemä. Menipä aikanaan eräs isä jopa niin pitkälle, ettei hyväksynyt poikiensa soittimiksikaan muita kuin Vilin aikanaan käyttämän mallin. Sääliksi kävi poikia, jotka osasivat kyllä soittaa, mutta eivät saaneet opetella mitään uusia "renkutuksia", isälle kelpasi ainoastaan se Vesterisen tyyli.

Kun kuuntelee Vesterisen levytyksiä, huomaa ettei hänen soittonsa ollut mitenkään teknisesti täydellistä. Sen sijaan elävää musiikkia se oli parhaasta päästä. Siinä suhteessa Vilistä kannattaa ottaa oppia!
Siis soitetaan omalla tyylillä, niin hyvin kuin se oma tekniikka antaa myöten. Jos soittaa Helismaan laulujen polkan hyvin, on lopputulos paljon parempi kuin väkisin soitettu "Vesterinen". Suurin osa kuulijoistakin on varmasti samaa mieltä.

Kiitos, tämä on juuri sellainen bassokuvio, mitä olen hakenutkin. Sitä pystyy soittamaan bändin kanssa keikoillakin, ilman suurempaa tuskaa. Oikeastaan olen joskus näin soittanutkin, mutta ilman tuota sointubassoa. Joskus olen soittanut myös niin, että sointubasso soi pitkänä koko ajan, mutta silloin oli hanuri hieman erikoinen (urkusoundit kytkettynä ja hanuribassot pois käytöstä).
Oleellista tämän rytmin kanssa on aksenttien käyttö, kappaleen luonteen mukaisesti.

Sitten jos haluaa matkia rumpujen tekemää beguinea, niin sitten vois kokeilla esim. Ta (ti ti) ti ti ta ti ta ti.

Toimii hyvin ainakin hitaalla kompilla. Olisko Viljolla hyviä ideoita myös samban bassoiksi?
Enimmäkseen tulee sambat soitettua vain humpan tapaan vuorotellen perus- ja vaihtobassoja, tietenkin samban tyyliin korostaen. Johtuu varmaan siitä, että etenkin ennen vanhaan sambat tanssittiinkin humppana, hirmuisella tempolla alkuperäisrytmiin verrattuna.

Juvosen opus löytyy kirjastosta.

Näppäinten koon standardointi voi olla vaikeasti toteutettavissa. Muistan ihmetelleeni kun ranskalaisten hanureissa on niin paljon pienemmät näppäimet, ettei suomalaisten sormet niihin sovi.  Ainakaan niiden hanurinomistajien, joiden varaan suurin osa suom. harmonikkamyynnistä rakentuu.
Olenpa nähnyt erään soitto-oppiin pyrkivän, jolla oli niin paksut sormet, ettei hän pystynyt painamaan bassonäppäintä alas painamatta samalla naapurinäppäintä. Harrastus loppui kyllä ymmärrettävästi melko lyhyeen

Joku musiikin opettajaksi tai tohtoriksi haluava voisi tehdä tutkimuksen näppäinjärjestelmien eroista eri pedagogisissa ympäristöissä. Tulisi vähän näkökantaa tähänkin juttuun.
[/quote]

Antti Juvonen on tutkinut sormitusjärjestelmiä: Harmonikka, sen kehitys, rakenne ja sormittamisen periaatteet
Gradu on tosin vuodelta 1984, jonka jälkeen ainakin Ahvenainen on uusinut sormituksiaan ja uusiakin opuksia on tullut, mutta järjestelmät ovat silti entisiä