Tämä aihe on minulle pieni mysteeri, mitä siis tapahtuu hanurin väräjävälle kielelle kun sitä viritetään ? Koskaan en ole tuota prosessia päässyt näkemään. Oman hanurini kielistä olen toki nähnyt monenkin laisia `naarmuja` sekä jonkinlaisia hiontajälkiä ! Eikö tuo kieli pitäne tukea jotenkin ennen käsittelyä ja onko se `helposti` liikkumassa pois kohdiltaan, siis tuon aukon päältä jossa sen pitäisi `vapaalehdykkämäisesti` väristä ?? Meniköhän osastolle tyhmät kysymykset ?
??? :-[ ;)
Eikkajuhani
On tätä käsitelty jossain jo aikaisemmin. Yksinkertaisuudessaan, jos kieltä viilataan päästä, niin viritys nousee ja keskeltä viilattaessa ääni laskee. Jos kieli on niitattu laattaan kunnolla kiinni, niin ei se viilatessa mihinkään liiku. Jos liikkuu, niin se on keskitettävä aukon päälle ja niitattava tiukempaan. Virittäessä on huomioitava muitakin asioita, mutta jatkakoon joku tästä.
Toivo
Youtube:ssa paljon aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=MgVgPi5TZuo
Porakoneviritys ei ole suositeltavaa, koska se ohentaa kieltä yhdestä paikasta. Saksalaisissa halpahaitareissa näkee välillä pahasti kalvettuja kieliä. Ammattivirittäjät Suomessa ja Italiassa käyttävät viiloja ja hienoa hiomapaperia. Tuossa laitettiin tyypillinen saksalainen "niskanaula" kielen päähän.
Toivo
Mielenkiintoinen juutuubi video, valaisee asiaa.
Vaan ei tuohon kannata itse ehkä alkaa? ..paitsi hätätapauksessa! ;D
Lainaus käyttäjältä: EP - 30-01-2015, 15:10:54
Mielenkiintoinen juutuubi video, valaisee asiaa.
Vaan ei tuohon kannata itse ehkä alkaa? ..paitsi hätätapauksessa! ;D
Ei edes hätätapauksessa :D Ammattilaiselle vaan viritettäväksi, tulee kerralla kunnon tulos ;D
Lainaus käyttäjältä: olli - 30-01-2015, 15:46:16
Lainaus käyttäjältä: EP - 30-01-2015, 15:10:54
Mielenkiintoinen juutuubi video, valaisee asiaa.
Vaan ei tuohon kannata itse ehkä alkaa? ..paitsi hätätapauksessa! ;D
Ei edes hätätapauksessa :D Ammattilaiselle vaan viritettäväksi, tulee kerralla kunnon tulos ;D
No jos tietää mitä tekee, eikä tee mitään peruuttamatonta niin..
Tollasta kotikäytössä olevaa harmoonia ei viitsi lähteä huoltoon kuskaamaan, toisaalta ei nyt ole aihettakaan.
Ei se muutaman epävireisen kielen vireeseen saanti niin kummoinen toimenpide ole, etteikö kotikonstein onnistuisi. Tarvitaan kromaattinen viritysmittari ja pieniä viiloja. Ohut timanttipuikko on myös hyvä olla.
Muutaman sadan euron arvoista haitaria ei kannata ammattivirittäjälle viedä, lasku on helposti 500 €.
Monesti haitarin myynti-ilmoituksessa mainittu, että "viritys tarkastettu", on kokonaan eri asia, kuin soitin viritetty.
Haitarin virityksestä maksetaan usein turhaan useita satoja euroja, kun saattaa olla, että vain muutamaa kieltä tarvitsee viilata. Virittäjä laskuttaa kuitenkin täydestä virityksestä.
Netistä voi myös ladata viritysohjelman, jolla voi tarkastaa virityksen. Ei tarvitse välttämättä ostaa viritysmittaria. Tarvitset tietokoneeseesi lisäksi mikrofonin.
Jokainen äänikerta tarkastetaan erikseen ja molempiin suuntiin paljetta käyttämällä.
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 30-01-2015, 18:38:04
Ei se muutaman epävireisen kielen vireeseen saanti niin kummoinen toimenpide ole, etteikö kotikonstein onnistuisi. Tarvitaan kromaattinen viritysmittari ja pieniä viiloja. Ohut timanttipuikko on myös hyvä olla.
Muutaman sadan euron arvoista haitaria ei kannata ammattivirittäjälle viedä, lasku on helposti 500 €.
Monesti haitarin myynti-ilmoituksessa mainittu, että "viritys tarkastettu", on kokonaan eri asia, kuin soitin viritetty.
Haitarin virityksestä maksetaan usein turhaan useita satoja euroja, kun saattaa olla, että vain muutamaa kieltä tarvitsee viilata. Virittäjä laskuttaa kuitenkin täydestä virityksestä.
Netistä voi myös ladata viritysohjelman, jolla voi tarkastaa virityksen. Ei tarvitse välttämättä ostaa viritysmittaria. Tarvitset tietokoneeseesi lisäksi mikrofonin.
Jokainen äänikerta tarkastetaan erikseen ja molempiin suuntiin paljetta käyttämällä.
Säännöllisesti huolletussa (viritetyssä) soittimessa tuo viritys on aina oikeastaan vain virityksen tarkistus, harvoinhan tilanne on se, että kaikki kielet olisivat epävireessä. Toisaalta arvokas, tuhansia euroja maksanut soitin kannattaa kyllä viedä ammattilaiselle, hän osaa samalla tarkistaa soittimesta muitakin asioita mitä sille ehkä tarvitsee tehdä virityksen lisäksi. Soittimen huolto kun käsittää muutakin kuin virityksen. Ei se 500€ huollosta niin paljoa ole kun tuota ei kuitenkaan vuosittain tarvitse maksaa. Huollettu soitin myös pitää arvonsa paremmin.
Latasin netistä tuollaisen ilmaisen kromaattisen viritysmittarin androidi tablettiin. Aivan mahtava vehjes. Näkee että on(ko) soitin vireessä. Mulla on pari kitaran mittaria, toinen on kromaattinen, mutta niistä on patterit loppu, ja taitaa patterit maksaa enemmän kuin mittarit. Ja netistä ilmatteeks sata kertaa parempi. Ja tietenkin, jos tarvii virittää niin ammattihenkilölle vie.
Olen googlannut netistä harmonikan virityksen/huollon hintoja.
Moni siellä kyselee hintaa ko. asiaan, vaan eipä sieltä löydy.
Lukuja kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Jokainen "alan mies" vaan kertoo kuinka tärkeää on harmonikka huoltaa, mutta suoraan kysymykseen ei kukaan vastaa.
Otin yhteyttä erääseen firmaan, siellä kerrottiin melkoisen rasvainen hinta ja jos on muuta vikaa + tuntiveloitus, joka sekin oli lääkärin taksoja.
Sain käsityksen tarjouksesta kuin joutuisin jättämään piikin auki ja hinta voisi kohota miten tahansa.
Käytin ammattilaisella. Virityksen hinta oli: 3-äänikertainan 150 euroa, cassotto 250 euroa.
Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.
Perushinta 650€ + lisät 50€ tunti, että silleen.
Uusissa vähän käytetyissä harmonikoissa on helppo arvioida virityksen tarkistukseen mennyt aika. Vanhoissa ja etenkin antiikkihaitareissa työaikaa on mahdoton arvioida etukäteen. Edessä saattaa
olla kielien ja vahan poisto kielipenkeistä. Sitten kielien pesu ja ainakin osittain uusien nahkojen laitto.
Pahimmassa tapauksessa joku kielilaatta on vaihdettava katkenneen tai väsyneen kielen takia. Jos viritys on pahasti pielessä, niin harmonikan voi joutua virittämään kolmekin kertaa ennen kuin kielet asettuvat oikeaan viritykseen. Tämän jälkeen virityksen hinta voi tuntua kalliilta. Siltikään rehellinen asiakasta arvostava virittäjä ei kehtaa pyytää täyttä hintaa, vaikka todellisuudessa työtä on ollut paljon arvioitua enemmän. Moni virittäjä ei mielellään ota kovin vanhoja soittimia korjattavaksi, koska tietää, että niissä on paljon enemmän työtä. Sitten on myös paljon harmonikkoja, joita tee-se-itse kotitarvekorjaajat ovat pilanneet monin tavoin. Kyllä kannattaa viedä tunnetulle korjaajalle, jonka työ on laadukasta ja hinta työstä kohtuullinen. Malttia, kilpailuttaminen on tässäkin valttia. Kannattaa ottaa myös etukäteen selvää hanurimekaanikon maineesta. Alallahan on monenlaista yrittäjää.
Toivo
Käytin Kravattini artesaanilla noin 10 vuotta sitten. Kielilaatat irroitettiin ja pestiin, nahat uusittiin ja sitten viritettiin peli. Hinta oli tuolloin 1200 euroa. Nyt lienee sitten jo enemmän. Kuten Toivo kertoi, vanhoissa peleissä on enemmän tekemistä. Artesaanikin kertoi tuolloin, ettei hän lähde virittämään vanhaa peliä ellei samalla uusita nahkoja.
Kylläpäs täällä on turistu. Tässä työpäivän ohessa vastailen omalta osaltani. Ehkä vähän pitkä kirjoitus, mutta avaudutaan nyt sitten kunnolla:
Virityksen hinta riippuu kielien lukumäärästä. Lasken virityksen hinnan suoraan tämän perusteella. Joskus pääsen tuntihinnoille, mutta pääsääntöisesti en. "Vanhan ajan" harmonikan viritän noin 550 euroon, Kouvolan Casotto on samaa luokkaa. Cassotoissa hinta on hieman korkeampi. Ammattilaissoittimen (kunnon bayan) hinta on siellä alkaen 800 euroa. Oma hintatasoni on alhainen vrt. moneen muuhun liikkeeseen. Osa syynä tähän on se, että minulla on yllättävän alhaiset kiinteät kustannukset. Kaikki mahdolliset kustannukset on kilpailutettu ja niin edelleen. Harmonikan täyshuolto noin 1900 euroa ilman korjauksia, vain huoltoa.
Kritisoin aina tätä virityksen tarkistamista terminä. Se tarkoittaa äänien kuuntelemista. Virityksen tarkistamiseen ei tarvita ensimmäistäkään mittaria vaan tarkistus tehdään korvakuulolta. Usein riittää, että kuuntelee pelkästään oktaavit, joskus käytän myös kvinttiä ja kvarttia kuuntelun yhteydessä. Näin varsinkin, jos kyseessä on ammattilaisen soitin. Kun soitin viritetään, niin se kannattaa virittää kokonaan. Näin siksi, että esimerkiksi diskantin ja basson välinen vireysbalanssi pysyisi kuosissa. Viritysmittaria tarvitaan mm. viritystason määrittelemiseen ja joskus vähän harvinaisemmissa viritysjaoissa se on oikein oiva työkalu. Virityksen korkeus myös vaihtelee. Yhden asteen lämpötilaero on jo merkittävä virityksen aikana, joten siksi pyrin tekemään yksittäiset viritykset samanlaisen sääolosuhteiden aikana. Ikkunoissani on UV-kalvot, jotka heijastavat myös jonkin verran lämpösäteilyä pois. Ilmastointilaitetta ei vielä ole ja sen asentaminen tähän kiinteistöön saattaa osoittautua myös hankalaksi ellei mahdottomaksi.
Yleisesti ottaten virityksestä mainittakoon, että yksikään ammattilainen ei tiedä virityksen lopputulosta ennen kuin soitin on viritetty. Ääni ääneltä soittimen luonne alkaa antaa itseään ilmi virittäjälle. Olen silloin tällöin joutunut toteamaan asiakkaalle, että soitinta ei voi virittää. Yksinkertaisesti voi olla huonoja kielisarjoja, joista ei päällepäin näe mitään virheellistä. Vahat kunnossa, venttiilit kunnossa, mutta ei pysy vireessä. Näin vaan voi käydä. Tämä ei ole pelkästään asiakkaan harmi, mutta se on myös virittäjälle (ainakin minulle) henkilökohtaisesti raskasta, koska en voi lunastaa asiakkaalle annettua lupausta virityksestä. Jokainen kunnon huoltaja kertoo asiakkaalleen riittävän tarkasti soittimen huollosta. Olen nähnyt soittimia, jotka ovat "viritetty" "ammattilaisella" ilman, että se olisi edes saatu vireeseen! Jos korjaan vain "pahimmat pois", niin silloin menen tuntiliksalla, en urakkapalkalla.
Omat tuntihinta on 45 euroa. Hinnaston päivitys tapahtuu tammikuun kuluttajahindaindeksin julkaisun jälkeen (taitaa olla yleensä n. 14.1.). Tämä hintataso riittää siihen, että en saa pidettyä kunnon kesälomaa (puhumattakaan lomarahoista). Jos haluan riittävästi rahaa myös kesäloman viettoon, tuntihintaa pitäisi korottaa. Nyt myös perheeseeni on tulossa esikoinen, niin joudun arvioimaan tuntihintaa erikseen sitten vuoden alussa. Monet työkokonaisuudet ovat minulla työkokonaisuushintoja. Näin arviointi on helpompaa kuin pelkän tuntimäärien arvioiminen. (Toki työkokonaisuudet pohjautuvat jokseenkin tuntihintaan).
Mutta noin niinku muuten: töitä on paljon enkä ole kuullut valituksia, että ammattilainen olisi kallis. Itse asiassa tänä vuonna näyttäisi tulevan liikevaihtoennätys. Viime viikolla sisään tuli kahdeksan harmonikkaa, sain kolme valmiiksi. Kysyntä on siis tällä hetkellä aivan huipussaan, eikä ole edes syysruuhka. Ei sovi kuitenkaan ylpistellä asian kanssa, sillä jokaista työtä kohtaan pitää olla nöyrä ja jokaisen huollon pitää olla laadultaan parasta mahdollista. On ollut positiivista kuulla, että asiakkaat ovat kehuneet minua kavereilleen ja siksi olen saanut heidän kauttaan lisää korjauksia. Hyvä kello kauas kuuluu...
Meillä (harmonikka-alan) yrittäjillä on omat reaaliteettimme verotuksesta, YEL-maksuista ja muista kiinteistä kustannuksista johtuen. Monet työttömänä saavat isomman eläkekertymän kuin monet soitinrakentajat suomessa. Tähän siis kuuluvat oman ammattikuntani lisäksi kielisoitinrakentajat. Käytettyjen harmonikkojen myyjätkin joutuvat maksamaan myydyn soittimen voitto-osasta verot. Hintataso on siis vääjäämättä korkeampi kuin trokarien ja vapaan markkinoiden harmonikkamyynnissä.
Mutta on tämä sen väärtti. On ihanaa pitää omia aikatauluja ja tehdää tarkkaa työtä. Usein paljon tarkempaa, mitä asiakkaat edes vaativat tai kuvittelevat. On ihanaa kävellä töihin välittämästä aamuruuhkista. Tähän astisella urallani eniten arvostusta ovat antaneet soittimen keräilijät, niiden historiasta tietävät ja käsityöläiset. Työtarjouksia on tullut jopa Uudesta-Seelannista asti. Eniten harmia ovat tuottaneet ihmiset, jotka eivät maksa laskujaan tai jotka väkisin tinkaa "no eihän tästä nyt mitään kuittia tehdä". Se lause on minun henkilökohtainen tupo-neuvottelu, johon en voi suostua. Kuinka moni palkkatyöläisistä suostuu helpolla esim. 24 % tuntipalkka-alennukseen?
Kait tässä ainakin osalle riittää aihetta kommentointiin. Nyt takaisin työnteon pariin.
Kyllä Viljo pärjää alalla, nuori, fiksu, taitava ja ahkera kaveri, ja lisäksi massiivisesti täälä wintternetin ihmemaassa.
Yrittäjillä yleensä kaksi sudenkuoppaa, hinnoittelee ittesä pihalle, tai päästää huonoa työtä käsistään jolloin alkaa pahakello kilikattaan...
Viiskymppiä tunti ei ole paha, jos se on tehokas tunti.
Lainaus käyttäjältä: usko - 25-07-2016, 14:59:26
Kyllä Viljo pärjää alalla, nuori, fiksu, taitava ja ahkera kaveri.
Yrittäjillä yleensä kaksi sudenkuoppaa, hinnoittelee ittesä pihalle, tai päästää huonoa työtä käsistään jolloin alkaa pahakello kilikattaan...
Viiskymppiä tunti ei ole paha, jos se on tehokas tunti.
Mainostan Viljon ammattimaista asennetta! Fantasiani sai aivan uuden elämän!
Tässä tuli nyt alan huippuammattilaisen Viljon tietopaketti työn hinnoittelusta ja perusteluista. Itse olen mainostanut Viljoa joka käänteessä ja kehoittanut viemään harmonikan hänelle laitettavaksi. Tuota
tinkimistä minä en myöskään ymmärrä.
Toivo
Virittämisestä mitään sen enempää ymmärtämättä, tuli mieleen: "Mittarilla tarkistetaan A-sävel - 440, 442, 443 hertziä, mitä mikin soitin ja soittaja haluaa. Loput viritetään "korvalla"! Jos haluaa matemaattisen virityksen, niin digisoitin Roland on sitten "täysin vireessä"!
Taitaa ne korvakuulolta virittäjät olla nykyään aika harvassa, eiköhän se nykyisenä digiaikana ole jo katoava perinne. Ja se on harmillista se.
Mikä se sentti on, onko se hertsin sadasosa?
Siinähän sitä asiallista tietoa tuli Viljolta, mistä se hinta koostuu.
Kiitos!
Sentti on puolisävelasekeleen sadasosa.
Okei, kiitos. Ja hertseissä, siitä tulis semmonen laskukaava, missä on yhtenä liikkujana se että mikä oktaavi on kysymyksessä?
Montako senttiä on harmonikan virityksen toleranssi?
Ennevvanhaan, pienonvirittäjillä, ja varmaan kaikilla muillakin virittäjillä paitsi pappatunturin, oli äänirauta. Ja korvakuuloltahan se sitten meni. Ja jos/kun oli hyvä nuotiokorva, varmaan tuli hyvä. Koska sillon viritetään koko repertuaari soimaan harmoniassa keskenään. Ei se liene absolutiikkaa, niinkuin viritysmittarilla taajuuksien mukaan. Viritys oli kai silloin mystiikkaa ja salatiedettä, lähes satanismia. Virittäjät sanoi, minä osaan, sinä älä ees yritä. Meikäläinen kun painaa reilut 0,1 tonnia, eipi kestä polokupyörän pinnat. Kysyin yhdeltä osaajalta, pinnaatko mulle kiekon. Vastaus en. Kysyin, osaanko mä ite pinnata, vastaus et. Mutta ite mä sen tein ja hyvä tul. Mutta kvartti ja kvintti on mulle hebreaa, ymmärrän paremmin ullakon ja kattolaatat.
Missä laskukaavassa tarvitset hertsejä? Oktaavialat kannattaa tsekata ihan mittarin avulla. Centit ovat suhteellisia, hertsit absoluuttisia. Harmonikkojen viritys itsessään on mahdollista vain teoreettisissa olosuhteissa. En osaa antaa mitään tarkkoja toleransseja, sillä korva kertoo tarkasti. Sen verran olen viritystä tehnyt ja viritysmittaria seurannut, että oma korvani erottaa virityksen tarkkuuden centin kymmenyksissä. Varsinkin korkeissa äänissä korva ei anna yhtään anteeksi. Kannattaa myös huomioida, että matemaattinen oktaavi on 1:2, kun ihminen tuntee oktaavin hyvänä suhteella 1,02. Tämä antaa mahdollisuuden virittää raa'asti suoran puhtaasti tai sitten vähän laveammin (tosin silloin tulee jonnekin virityksen kohtaan soraääniä, ei ehkä ihan susiääniä kuitenkaan ellei temperointia tehdä jotenkin muuten kuin tasavireisesti esim. diatonisissa soittimissa.) Yleensä ihan kannattaa laittaa mahdollisimman puhtaaksi, koska soittimen mennessä epävireeseen, eroa kuitenkin tulee ihan riittävästi.
Mainitsin aiemmin, että kuuntelu herkällä korvalla on virittäjän tärkein työkalu. Mittarilla tarkistetaan lähtökohta - eli se a. Oli mainintaa jossain siitä ääniraudastakin. Sillähän kuoronjohtaja tarkistaa sen a-sävelen! Pelkällä mittarilla viritys ei varmaankaan ole korvalle oikea. Täällä on annettu hyvää tietoa virittämisestä. Itse luotan ammattilaisiin - en lähde itse viilaamaan kieliä pilalle!
Olen kerran harmonikkaleirillä osallistunut ammattilaisen luentoon harmonikan virityksestä. Hänellä oli mukana kaikki pelit ja vehkeet. Hän aloitti luentonsa ilmasta, edeten sitten ilmanpaineen merkitykseen jne. Koko luento kesti nelisen tuntia. Hän esitteli koko prosessin. Tästä luennosta jäi mieleen, ettei harmonikan viritys ole pelkkää mittarin avulla työskentelyä.
Täytyy kuitenki muistaa että henkilö jolla on toiminimi tai yritys ja joka virittää harmonikkoja ei välttämättä tee hänestä ammattilaista ja hyvää virittäjää. Sama toisinpäin, joku harrastelijakin voi olla perehtynyt oikeaan virittämiseen ja kerännyt jopa kokemusta virittelemällä hairareita. Ei vanhan koulukunnan virittäjilläkään mitään kursseja ole välttämättä ollut kun ovat itse olleet mestareita. Itseni luen ryhmään joka osaa virittää omaan tarpeeseen soittimen mutta en alkaisi toisten 5000e pelejä virittelemään enkä sitä taitoa nyt tarvitsekaan.
Hyvä virittäjä kerää itselleen hyvän maineen positiivisten palautteiden ja työn laadun kautta.
Tulipa minullekin mieleeni tuosta virittämisestä kysyä . Kuinka sen virItyksen taso päätetään mlkä viritysmillekin kielille sopii minun Poikkikulmassani se on 438 Viipurin uusimmassa malissa 441 ja Romopiano Kravattimallissani se on 442 eräs kaverini mittasi niiden äänet viritysmittarillaan ja kommentoi että Poikkikulmani ääni riitelee jonkinverran muiden harmonikkojeni äänen kanssa Viipurin kukkamallissa se on myös tuo 441 siis Ollilla olevassa . En virittämisestä paljoakaan ymmärrä tuli nuo luvut vain mieleeni . Olenaina ollut siinä uskossa että ne kaikki viritetään samaan tasoon vai mitä se tuo lu ku tarkottaa en ole ihan varmakaa hee ???
Mauno ::)
Virityksessä pyritään pitämään aina alkuperäinen virityskorkeus. Tämän voi mitata ei-huojuvista äänikerroista. Näistäkin pitää huomata, että alaääni on yleensä hieman alempana virityksellisesti kuin ylä-ääni, kuin myös, että korkeat äänet nousevat, matalat yleensä laskevat. Vahojen kuivuminen nostaa äänenkorkeutta. Myös venttiilien jäykkyys vaikuttaa yllättävän paljon äänten korkeuteen (ja väriin). Pienissä kielissä korostuu kielen aukeama äänenkorkeuteen.
Kouvolan tehtaan loppupääntuotannon harmonikoissa on sikäli omituista, että kaikista muista harmonikoista poiketen soittimet ovat viritetty poikkeuksellisen korkealle a=443 Hz. Nykyään tänne tulevat harmonikat ovat pääosin a=442 Hz, mutta monet muut soittimet ja kansainvälinen standardi on edelleen a=440 Hz. Tästä olen kuullut muiden instrumenttien soittajilta kommentteja, että miksi ihmeessä harmonikat viritetään niin korkealle.
Olen kuullut että perusvireen nousu tulee noista sinfonia yms orkestereista. Viulu kuulemma soi paremmin mitä kireämmälle se on viritetty.
Korkeampia virityksiä on perusteltu tosiaan kirkkaammalla yleissoundilla, mutta kukapa kuulee eron 440-442 välillä. Jotkut sinfoniaorkesterit virittävät ilmeisesti vielä korkeammalle (444-445), mutta tuossa alkaa sitten tulla jo vastaan soittimien erot. Esim. puhallinsoittimet ovat hankalia kun vire nostetaan noin korkealle.
Haitarin kohdalla sinfoniaorkesterin virityksen jäljittely on minusta huono selitys, aika harvoin saa soittaa sinfoniabändin kanssa. :)
Kevyemmässä musiikissa viritys on yleensä 440, paitsi jos on haitari mukana, niin muut virittävät sitten haitarin mukaan 442 tai 443, tai mikä nyt se haitari sattuu milloinkin olemaan.
442 tai Kouvolan 443 vireet saattavat myös olla jonkin henkilön mieltymys tai jokin muu päähänpisto, joka on vain yleistynyt. Minusta haitari ei soi paremmin oli se sitten viritetty 440 tai 442, enkä voi sanoa, että pystyisin kuulemaan tuon kahden hertsin eron.
Viritystason korkeuden nousemiseen voi olla myös psykloginen syy. Nimittäin ihan yleisesti ottaen jos verrataan soittimien virityksiä, niin 100 vuotta sitten ne olivat viritetty huomattavasti matalammalle kuin nyt. Minulla on virityksestä kokemusta käytännössä 1910-luvun harmonikoista asti (huollossa olleista 1800-luvun soittimista yhtään ei ole voitu virittää). 1910- ja 1920-luvuilla perustason ollessa 434-436 Hz on ihan normaali. Tämän ajan diatonisissa soittimissa on usein puhdas viritys. 1930-luvulla 438 Hz on yleinen, 1950 luvulla 440 Hz ja joskus 1950-1970 luvulla sitten 442 tai korkeampi. Eli selvä suuntaus on havaittavissa. Ja jaottelu hyvin lavealla tasolla!
Sen verran on ääntä tutkittu, että jos kaksi soittajaa soittaa kilpailussa täysin identtisesti kappaleen, se jolla on korkeampi viritys, voittaa. Tällaisessa tilanteessa kaikki ulkopuoliset tekijät on poistettu, eli tuomarit kuulisivat vain äänen. Jokin meidän pään sisällä pitää siis korkeampaa äänenä "parempana". Ehkä nämä monet nykykappaleiden modulaatiot toimivat ihan tästä syystä.
Modulaatioista puheen ollen. Kuulin joskus radiosta juttua, että nykyään aika usein kappaleiden modulaatiot nousevat korkeammalle kuin aikaisemmiin.
Ei virittäminen itsessään mitään salatiedettä ole. Pikkutarkkaa puuhaa kylläkin, jossa on vaikuttavia tekijöitä vaikkei niitä välttämättä kaipaisi.
Opettelemaan sen on joutunut virittäjätkin. Jos on "joutohaitari" millä voi tehdä tieteellisiä tutkimuksia, saa osviittaa, mitä tehdä jos haluaa itse värkätä sen "ykkösen" kanssa.
Jos on penkki, missä voi soittaa kaikki äänikerrat 2-3 oktaavia kerrallaan, puuha onnistuu korvakuulolta paremmin kuin mittarilla. Alku tosin on hyvä laittaa mittarin avulla kohdalleen. Jos äänikerrat virittäisi suoraksi, ei touhussa mitään ihmeellistä olisikaan mutta sitä hajontaa kun on jokaisen mielelle sopivaa.
Jos virityspenkkiä mieluilee, kannattaa hankkia/ tehdä sellainen jossa on vähän kaikupohjaa ja kielipenkkien kiinnitys samanlaiseen materiaaliin kuin soittimessa. Tämä siksi ettei ääni ei muutu niin paljoa. Joskus puupenkistä löytynyt hyvä ääni on ollut pettymys alumiinia vasten.