Tangon tahdit

[olli]

Tangohan on nelijakoinen musiikinlaji .  Nyt kun olen noita nuotteja haalinut sekä vanhoja Dallapé-juttuja että uudempiakin, ihmettelen; Tangoja on kirjoitettu tahtilajeihin 2/4, 4/8, 4/4 ja C.  Miksi?   Mulla on näköharhaa vanhalla iällä, joten noi 1/16-nuotit haittaavat nuotinlukua.  Miksi siis nämä eri tahtilajit, kun se tango on kuitenkin 4/4-tahdin musiikkia?

[karppis]

  Tango on ns   tasatahtilaji. sitä voidaan soittaa ja sovittaa mitä erilaisimpiin muunnoiksin. Tahtilaji on perinteisesti 4/8 .

[olli]

  Tango on ns   tasatahtilaji. sitä voidaan soittaa ja sovittaa mitä erilaisimpiin muunnoiksin. Tahtilaji on perinteisesti 4/8 .

Näinhän se on, mutta tuosta perinteestä voi olla erilaistakin mieltä.  Mulla on yks Dallapé-tango " Iltapilviä", joka on kirjoitettu aikoinaan 2/4-tahtiin.  No, kirjoitin sen koneella 4/4-tahtiin eikä haittaa mitään.  Oman ihmettelyni tuloksena tulin siihen johtopäätökseen, että kirjoitettaessa esim. 4/8-tahtilajiin saadaan myös orkesterille (esim. viulut) sopivia lyhyitä soittoja säestämään varsinaista kappaletta.  Lienenkö oikeassa?

[Johan]

Muistan joskus -60 luvulla pyöritelleeni silmiäni tämän saman kysymyksen kanssa löytämättä siihen mistään mitään selkeää vastausta, mutta sitten kun itse aloin kirjoitella nuotteja oivalsin nopeasti, että tuolla etumerkinnänän valinnanalla säveltäjä, sovittaja, tai puuhtaaksikirjoittaja voi vaikuttaa nuotin luettavuuteen.

Tahdesissa joissa on esim. 16 nuottia saadaan etumerkkiä vaihtamalla  "siistittyä" nuottia luettavammaksi, kun osat eivät ole 1/32 osia.

Äkkiä katsottuna sanoisin, että silloin kun kustannettiin noita Dallape-vihkoja on käytetty tangossa etumerkintänä 2/4 melkein säänöllisesti niiden julkaisuasussa.
Löysin sentään ainakin yhden poikkeuksen vihosta nro 53, tahtiosoitus 4/8, kappale  "On Syys" ja säveltäjä George de Godzinsky.

Tein myös sen havainnon, että -63 julkaisussa "Tunnetuimmat suomalaiset tangot" on käytetty useita eri tahtiosoituksia 4/4, 4/8 ja C.
Kaivoin malliksi esille -63 julkaistun "suoistuimamt suomaliset tangot", ja otin tuosta julkaisusta
vertailukohdaksi kapplaleen  "Tango merellä", joka on silloin kirjoitettu 4/4 etumerkillä, sitten kaivoin esiin -90 julkistun "Suuri toivelaukirja 7" ja saman kappaleen sieltä, nyt se oli sovitettu C- etumerkillä, edelleen kaivoin esille -95 julkaistun " KultainenTangokirja 2",  jossa etumerkkinä C  ja Dallape vihkojen tapaan vain säestyssoinnut esitettynä, ei painosovitusta.

Rodriquezin La Gumparsita on kirjoitettu -60 luvun irtonuotissa 2/4 tahtilajiin ja näissä ym. julkisusissa sekin on saanut c-etumerkin

Eri säveltäjät ovat käyttäneet hieman erilaisia merkintätapoja, esim Malmstenin tangoissa näkyy olevan C.

Tämä sama ilmiö on havaittavissa myös esim. jenkoissa joissa näkyy 2/4, tai alla breve merkintä jolla taas saadaan nuottia selkeämmän näköiseksi. Dallapen aikana käytössä oli 2/4 ja myöhemmin alla breve on tullut myös käyttöön.

Silloin kun on ollut tavetta saada nuotti pieneen tilaan ja säilyttää luettavauus, suurelle yleisölle tehdyt sovituksen noissa kirjoissa, on kirjoitettu sellaisella etumerkillä, joka tekee nuotin "yksinkertaistumisen" mahdolliseksi.

En allekirjoittaisi tuota Ollin näkemystä 4/8 käytöstä, koska samat asiat saadaan esitettyä sovituksissa suuremmillakin nuotin jako-osilla kuin 1/32 osa, "tilaa" siis löytyy sovituksissa ilman niitäkin.

Koko homman juoni on mielestäni se, että sama rytmi voidaan kirjoittaa usealla eri tavalla, koska nuottimerkin soittamiseen käytetty aika on valittavissa.

Oppineet osaavat varmasti esittää teoreettisia perusteita tälle kysymyskselle, mutta omat kommenttini perustuvat kantapään kautta saatuun käytännön kokemukseen.

[Johan]

Palaan vielä asiaan sen verran, että tuossa meni sikäli homma poskelleen, että etumerkinnällä nuottikirjoituksessa tarkoitetaan alussa olevaa merkintää, jolla äänlaji osoitetaan ja nuo merkinnät josta väänettiin edellä ovat tahtiosoituksia. 

[olli]

Kiitoksia kommenteista.  Itse halusin nimenomaan "luettavampaa" nuottia.  Minua (vanhana ja huononäköisenä) hiukan haittaa nimenomaan nuo 1/16 ja 1/32 nuotit.  On selkeämpää lukea neljäsosia ja kahdeksasosia!

[risto]

.... "Tango merellä", joka on silloin kirjoitettu 4/4 etumerkillä, sitten kaivoin esiin -90 julkistun "Suuri toivelaukirja 7" ja saman kappaleen sieltä, nyt se oli sovitettu C- etumerkillä, edelleen kaivoin esille -95 julkaistun " KultainenTangokirja 2",  jossa etumerkkinä C ....

C  =  4/4.


EDIT: ja C pystyviivalla on 2/2

[olli]

C  =  4/4.
EDIT: ja C pystyviivalla on 2/2

Lienee painovirhe C pystyviivalla on myös nelijakoinen.  Tätähän nimitetään myös "Alla breve" eli kaksi iskua tahdissa!
Selailin tuossa vanhoja Dallapé-sävelmiä.  Humpat oli merkitty tähän C pystyviivalla tahtilajiin ja tangot C merkinnällä.  Myös jenkat ja polkat oli merkitty C pystyviivalla eli "Alla breve".

[htoyryla]

C  =  4/4.
EDIT: ja C pystyviivalla on 2/2

Lienee painovirhe C pystyviivalla on myös nelijakoinen.  Tätähän nimitetään myös "Alla breve" eli kaksi iskua tahdissa!
Selailin tuossa vanhoja Dallapé-sävelmiä.  Humpat oli merkitty tähän C pystyviivalla tahtilajiin ja tangot C merkinnällä.  Myös jenkat ja polkat oli merkitty C pystyviivalla eli "Alla breve".

Tuolla http://www.uta.fi/mute/ryt03.htm ainakin alla breve on 2/2 ja sitten on suuri alla breve 4/2.

[olli]

On mulla vara antaa periksi noista nyansseista.  Viittaan vaan noihin vanhoihin Dallapé-sävellyksiin.

[htoyryla]

On mulla vara antaa periksi noista nyansseista.  Viittaan vaan noihin vanhoihin Dallapé-sävellyksiin.

Saatoin ymmärtää väärin mitä ajoit takaa, antaa olla.

[Johan]

Aavistin kirjoittessani sanan alla breve, että siitähän vääntö alkaa, pieni provokatio veljet, myönnän, ja juuri niin kävi.

Tuo puoliympyrä, jossa on poikkiviiva on kuitenkin yleisesti käytössä nuottikirjoituksessa esim. juuri jenkoissa ja humpissa, jolloin kysymyksessä on pieni alla preve (2/2), tahtiosituksen merkintä vain on sama, kun kyseessä on suuri alla preve (4/2). Tahtiin kirjoitettujen nuotttien tyypit sitten paljastavat kumasta on kyse.

Kysymys on siis vain siitä, että yksittäisen nuotin soittamiseen käyttety aika on sopimuksenmukainen asia, josta johtuen biisin nuotti voidaan kirjoittaa erillaisilla tahtiosoituksilla, esin 4/4 tai C, 2/4 tai peini alla bereve, ja soittaa kuitenkin samalla esitysnopuedella.

Kuten tämä vääntöosoittaa, on selvää, että saman asian kirjoittamien eillaisilla tahtiosoituksilla, ja siis myös erilaisilla nuotin jako-osilla, aiheuttavat hieman sekaanusta, mutta kaikesta huolimatta biisit tulevat soitetuiksi ja usiemmiten vielä oikealla rytmilläkin.

Mielestäni on fiini ja täsmentävä tapa osoittaa kappaleen alussa merkityn tahtioisoituksen jakosan kesto, jolloin esittäjän on helppo päästä heti jyvälle, mitä nuotin kirjoittaja on ajanut takaa.

[olli]

Hyviä mielipiteitä, ei siinä mitään.  Olen saanut vastaukset otsikolla aloittamaani kysymykseen.  Olen päättänyt kirjoittaa tangot itselleni 4/4-merkinnällä.  Näin "väkäset" vähenee ja nuotteja on "helpompi" seurata!