Löydä soittimesi

Vara valita

Suomen markkinoilla on lukuisia harmonikkamerkkejä, joista suurin osa maahan tuodaan Italiasta. Saksalaisia ja venäläisiä harmonikkoja on myös, mutta vähemmän kuin italialaisia. Muualta maailmasta tuodaan myös harmonikkoja Suomeen, mutta vähemmissä määrin. Tämä kuitenkin on sinänsä sääli, sillä italialaisten soittimien määrä Suomessa antaa helposti kuvan, että Italiasta tulee kaikki soittimet ja ne oikeat soittimet. Pitkät valmistusperinteet eivät aina kerro laadusta, vaan kilpailun kiristyessä on tehty erilaisia valmistuksellisia valintoja, jolloin vaikutuksia on myös soittimen lopullisessa laatukokonaisuudessa. Soitinta valittaessa on syytä unohtaa valmistusmaa ja soittimen merkki ja painottaa käytännön tasolla vaikuttaviin seikkoihin. Tästä huolimatta on hyvä tietää hieman suomalaisen markkinoiden päälinjoja. Alla oleva ryhmitys on tehty suurten historiallisten linjojen mukaan. Soitintekninen ryhmittely on jätetty tästä listasta pois.

    • Historialliset harmonikat. Harmonikat, jotka ovat tehty tai maahantuotu ennen 1950-lukua. Vielä 1940-luvulla harmonikkojen tekniikka oli samankaltaista kuin 1930-luvulla ja tätä aikaisemmin. Ennen 1930-luvun alkua suurin osa harmonikoista tuli Saksasta. Myös italialaisia ja kotimaisia harmonikkoja tehtiin 1920-luvulla. Historiallisten soittimien arvo vaihtelee rajusti eri tuottajien ja mallienkin välillä.
    • Halvat tuontiharmonikat. Halpoja ulkomaisia harmonikkoja tuotiin Suomen markkinoille erityisesti 1950-luvulta lähtien. Suurimmaksi osaksi tämän aikakauden harmonikat tuotiin Saksasta ja Italiasta. Oma lukunsa on Neuvostoliiton aikaiset nk. turistiharmonikat, joita suomalaiset turistit toivat matkamuistoina erityisesti 1970-luvulla. Halpoja harmonikkoja tuodaan yhä tai niitä voi ostaa verkkokaupoista. Vaikka tuotenimi olisikin länsimainen, voivat harmonikat olla tehty Kaukoidässä. Halpa tuontiharmonikka ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö soitin olisi hyvä soittajalleen. Halvat tuontiharmonikat olivat uusina halpoja – ja sitä ne ovat yhä.
    • Korkealaatuiset harmonikat Tähän kategoriaan voidaan laittaa suurin osa Suomessa valmistetuista harmonikoista ja monet italialaiset merkit. Myös parhaat saksalaiset harmonikat ovat korkealaatuisia. Korkealaatuisten harmonikkojen hinta on yleensä korkea. Ikääntyessään soittimien arvo kuitenkin tippuu huomattavasti ja huonokuntoisina hinnat ovat sangen matalat.

Mistä liikkeelle?

Harmonikan oston kannalta on tärkeää miettiä vaatimukset, jotka soittimen tulee täyttää. Yleensä valintaperusteita on äänikertojen määrä, käytettävä sormio, äänialan riittävyys, massa, hinta ja soundi. Kaikista näistä osatekijöistä voi lähteä liikkeelle erikseen, mutta soittimen valinnassa on kysymys kaikkien osa-alueiden sopivasta yhteensovittamisesta. Ominaisuuksia painottaa miltei automaattisesti, sillä kaikkien vaatimuksien yhteensovittaminen täydellisinä nostaa nopeasti seinän vastaan.

Ensimmäinen rajoitus soittimen valinnassa ennen vaatimusten asettamista on soittajan fyysinen koko: soitin ei saa olla liian iso soittajalleen. Liian iso soitin on, varsinkin kasvuiässä olevalle, huono asia. Iso soitin aiheuttaa nuorelle soittajalle huonon soittoasennon, jolloin kehoon saattaa tulla ajan kuluessa erilaisia kiputiloja. On muistettava, että soittoasento on olemassa ilman soitinta, mutta soittimen kanssa asento näyttää ja tuntuu loogiselta. Toisin sanoen soitin ei saa olla soittoasennon määräävä tekijä. Vanhemmiten painavan soittimen kantaminen ja syliin nostaminen hankaloituu, joten totuttua pienempi soitin voi olla hyvä ratkaisu harrastuksen jatkamiseksi. Pienen soittimen haittapuoliin opiskeluvaiheessa liittyy rajoitettu ääniala: liian pienellä äänialalla ei voi soittaa kaikkia kappaleita.

Sopivan kokoinen ja hyvin rakennettu soitin istuu syliin kuin maito lasiin: soitin tuntuu hyvältä vaikkei remmejä olisikaan kiinnitetty. Soittimia kokeillessa suosittelen remmien käyttämistä oikein säädettynä, sillä remmit ovat osa soitinkokonaisuutta. Koska harmonikkaa soitetaan pääsääntöisesti istualtaan, hyvä mittari soittimen maksimikorkeudelle on reisien tason ja kainalokuopan välimatka. Voit mitata tämän välin seuraavasti: Ota soitin syliin istuessasi ryhdikkäästi kummatkin jalat tukevasti maassa. Laita oikea käsi soittimen päälle siten, että kyynärpää tulee palkeen oikealle puolelle ja kämmen ulottuu basson ilmanäppäimen kohdalle. Mikäli olkavarsi on vaakatasossa tai hieman sen alle, on soittimen korkeus hyvä. Pidä keho mahdollisimman rentona.

Soittimien korkeus vaihtelee hyvin paljon. 1910–1920-luvuilla tehdyt kromaattiset Dallapèt ovat hieman mallista riippuen noin 40 cm korkuisia, kun puolestaan 1930-luvulla tehdyt kukka-, kravatti- ja funkismallit ovat korkeudeltaan jopa 50 cm. Niin kutsutut täysimittaiset haitarit ovat nykyään korkeudeltaan hyvin usein 42–45 cm. Pianoharmonikat ovat näppäinharmonikkoja korkeampia suurten koskettimien takia. Tällöin soittimen korkeus saattaa nousta jopa 53 cm:in asti. Konserttisoittimien korkeudet asettuvat usein 45–50 cm väliin.

Suurien konserttisoittimien kohdalla oikea soittoasento korostuu ja tärkeämmäksi osatekijäksi fyysisen koon tilalle tulevat käyttöominaisuudet. Edellä mainittu soittimen korkeuden mittaaminen ei välttämättä päde tällöin. Konserttisoittimen rinnalla on hyvä pitää pienempää soitinta, sillä arvokkaalla bajanilla ei ole mukava soittaa rantakoivukeikkoja soittimen painon ollessa 12–15 kg ja soittimen arvon ollessa hyvien autojen hinnoissa.

Äänikerrat

Soitinta voi lähteä etsimään pelkän äänikerran perusteella, mutta tällä ajattelumallilla kohderyhmään kuuluvat kaikki muut ikäryhmät, paitsi nuoret soittajat. Äänikertoja etsimällä, etsitään soundeja. 10-vuotiaalle ei voi antaa 4-äänikertaista soitinta soittimen painon takia. Lapsille sopivia soittimia ovat 1- ja 2-äänikertaiset soittimet, opiskelijoille ja harrastelijoille 3- ja 4-äänikertaiset ovat varteenotettavia äänikertavaihtoehtoja. Viisiäänikertainen soitin on myös mahdollinen opiskelija- ja harrastekäyttöön, mutta tällöin peruste viidennelle äänikerralle lienee soundi. Koon ja painon kautta voimme peilata myös äänikertojen määrää ja tarvetta. 1- ja 2-äänikertaiset soittimet ovat 3–9 kiloa, 3-äänikertaiset 9–12 kiloa ja 4-äänikertaiset 10–15 kiloa. Melodiabassoharmonikat ovat hieman painavampia kuin standardibassoharmonikat. Arviolta standardibassoharmonikat ovat maksimipainoltaan 12 kg, viisiäänikertainen on hieman neliäänikertaista painavampi.

Äänikertoja löytyy cassotto-mallia ja pintaäänikertamallia (ei-cassotto-malli). Cassotto-äänikerrat ovat pehmeämpiä ääneltään kuin ei-cassotossa olevat äänikerrat. Painon puolesta cassotto-malli on varsin marginaalisesti painavampi kuin pintaäänikertamallit.

Äänikerroista kannattaa yleisesti miettiä tarvitsemiasi äänikertoja ja niiden yhdistelmiä. Joillekin niin kutsuttu tangoäänikerta ja valssiäänikerta ovat tärkeitä. Tällöin neliäänikertainen soitin on hyvä vaihtoehto. Toisaalta klassisen musiikin opiskelija ei tarvitse vibratoäänikertoja toisin kuin useat humppamuusikot, jolloin kolmiäänikertainen melodiabasso on varteenotettava vaihtoehto. Mitä äänikertoja ja niiden yhdistelmiä tarvitset? Onko tarpeellista olla 14 koplaria diskantissa jos kaikkia ei tarvitse?

Ääniala

Äänialat ja tietyt äänikertavaihtoehdot muodostavat jokaiselle ostajalle yksilölliset vaatimukset. Ammattilaiset sekä pitkälle harrastustaan vieneillä vaatimukset ovat kovemmat kuin harrastelijasoittajalla: diskantissa on päästävä korkealle ja matalle. Diskantissa ja bassossa kielien herkkyyden ja paineensietokyvyn tulee olla sopivassa suhteessa toisiinsa. Mitä enemmän äänialaa ja äänikertoja sitä enemmän soittimelle muodostuu hintaa ja painoa.

Harrastelijasoittajan ei tarvitse kovinkaan paljoa murehtia äänialan riittävyydestä. Kun äänikertoja on kolme tai neljä, ääniala on diskantissa todennäköisesti riittävä, usein 46–47 ääntä. Äänialat jaotellaan melodiabassoihin ja standardibassoihin. Jaottelu on hieman häilyvä, sillä tarkkaa rajaa ei ole soivien äänien osalta. Mallistot ovat nykyään niin laajoja, että joka ikäkaudelle on portaattomasti soitinvaihtoehtoja. Siitä huolimatta voitaneen yleistäen sanoa, että täysikokoisissa melodiabassoissa on yli 50 soivaa ääntä diskantissa. Konserttiharmonikoissa soivia ääniä on 64.

Sormiot

Käytössä olevia sormioita on lukuisia. Soittimen valinnan kannalta on oleellista tietää, millä sormiolla haluaa soittaa. Yleisin Suomessa käytössä oleva sormia on nk. Suomalainen sormio oli C-järjestelmän muunnos.

Suomen markkinoilla näppäinharmonikkojen valikoimat ovat pianoharmonikkoja laajemmat – näppäinharmonikkoja löytyy pienistä soittimista suuriin soittimiin. Pieniä pianoharmonikkoja lasten tarpeisiin ei ole tarjolla yhtä runsaasti kuin näppäinversioita. Syynä tähän on esimerkiksi markkinoiden kysyntä ja tarjonta, mutta myös pianoharmonikkojen näppäimistön koko. Pianoharmonikat ovat ergonomisesti ja soittoteknisesti ajateltuna näppäinharmonikkoja huonompi vaihtoehto. Tämä johtuu pianosormion tarvitsemasta tilasta ja levittäytymisestä rungon ylä- ja alapuolelle, mikä pakottaa soittajan ottamaan tietynlaisen soittoasennon. Soittoteknilliset seikat puolestaan juontuvat sormitusvaihtoehtojen marginaalisuuteen näppäinharmonikkoihin verrattuna.

Soundi

Jokaisella soittajalla on oma käsityksensä hyvästä soundista, joten ei ole syytä tarkemmin käsitellä ja kuvailla miltä eri äänikerrat ja soittimet kuulostavat. Muutama yleinen asia on soundiasioiden selkiyttämisen takia listattu alle:

  • Cassotto-äänet ovat pehmeämpiä kuin pintaäänikertojen äänet.
  • Äänikertavaihtoehdoilla saadaan aikaan erilaisia soundeja. Mitä äänikertoja tarvitset?
  • Yleistäen voidaan sanoa, että soittimen koko vaikuttaa soundiin. On kuitenkin huomioitava, että pienet ja vähän metallia sisältävät harmonikat voivat soida yhtä mahtavasti kuin melodiabassoharmonikat.
  • Soittimen materiaalit vaikuttavan soundiin. Yleistäen: kovat pinnat kuten metalli ja muovi tekevät kovan äänen, puu ja muut pehmeät materiaalit tekevät soundista pehmeämmän. Maskilla on yllättävän suuri vaikutus soundiin.
  • Voit pyytää virittäjää muutamaan viritystä haluamaasi suuntaan. Eniten kuultavaan ääneen voidaan vaikuttaa juuri virityksellä.

Oikeanlaista soundia etsittäessä kannattaa kokeilla runsaasti erilaisia soittimia. Kaikki isot harmonikkatapahtumat ovat erinomaisia tilaisuuksia kokeilemiseen, sillä useat jälleenmyyjät ovat kokoontuneena yhteen paikkaan, jolloin vertailu on helppoa.

Hinta

Harmonikka pitää hintansa hyvin, joten erityisesti hyvän soittimen osto on sijoitus. Vertaa soittimien hintoja uusien ja käytettyjen osalta niin vältyt ylihinnoittelulta. Saatat tehdä todellisia löytöjä. Voit tarkastaa myyntihintoja esimerkiksi Vapaalehdykän foorumin sivupalkista. Tämän lisäksi Harmonikkaliiton julkaisemassa Hanuri-lehdessä on ilmoituksia sekä jälleenmyyjien verkkosivuilta löytyy käytettyjä harmonikkoja hintoineen.

Käytetyt soittimet ovat yleisesti ottaen halvempia yksityisillä markkinoilla kuin ammattia harjoittavista liikkeistä ostaessa. Yksityiset eivät yleisesti ottaen anna takuita soittimen toimivuudesta toisin kuin monet soitinliikkeet. On myös huomioitava, että myyjä saattaa olla jopa foorumimyynnissä harmonikkamyynnin ammattilainen, jolloin soittimen hinta saattaa olla hinnoittelultaan yksittäistä myyjää korkeampi. Harvinaista ei ole sekään, että soitinmyyjä esittäytyy nettimyyntitilanteessa yksityisenä henkilönä. Huuto.netissä lukuisien huutojen kautta soittimen lähtöhinta saattaa kivuta useita satasia ylöspäin. Kun etsit soitinta, käytä aikaa ja vertaa hintoja huolella. Se on nykyteknologian kanssa helppoa ja nopeaa. Ammattivälittäjän tunnistaa helposti usean soittimen samanaikaisesta esille panosta ja paikkakunnasta, josta ilmoittaja on.

Ensimmäisen soittimen valinta lapselle on tärkeä asia neljälle osapuolelle: ostajalle, aloittavalle käyttäjälle, soittimen myyjälle sekä opettajalle. Usein ensimmäinen soitin ostetaan opettajan ehdotuksen mukaan jälleenmyyjältä tai suoraan opettajalta. Opettajilla on yleisesti ottaen hyvä ymmärrys sopivasta soittimesta aloittelevalle lapsisoittajalle, joten opettajaa kannattaa kuunnella. Opettajan suosittelemaa soitinta kannattaa harkita, mutta suositusta vastaavia soittimia kannattaa kysellä myös jälleenmyyjiltä, jotta soitinta ei valittaisi ensimmäisen vaihtoehdon näkemisen jälkeen. Vertailu antaa pohjaa erityisesti pienten soittimien hintoihin. Aloitteleville sopivien uusien soittimien hinnat alkavat noin 500 eurosta, mutta hintataso kasvaa nopeasti muutamaan tuhanteen euroon asti. Jälleenmyyjillä on yleisesti ottaen yksittäisiä opettajia isompi varasto käytettyjä harmonikkoja, joiden seasta saattaa löytyä erittäin edullisia vaihtoehtoja. Opettajien valikoimista saattaa löytyä vain uusia soittimia.

Ostajaosapuolta kiinnostaa usein hinta, ei niinkään soittimen laatu ja sen ominaisuudet. On kuitenkin virheellinen tapa ajatella, että ensimmäinen soitin voi olla mikä tahansa halpa turistiharmonikka, joka saattaa olla pahasti epävireinen ja jossa on paljon pieniä vikoja. On pienoinen ihme, jos tällaisella soittimella lapsen kiinnostus harrastusta kohtaan saadaan ylläpidettyä seuraavaan soittimeen hankintaan asti.

Harmonikka on soitin, joka on soitannassa jatkuvasti kosketuksissa kehoon. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että soittimia pääsee konkreettisesti kokeilemaan ennen sen ostamista. Harmonikka-alan yritykset ja -tapahtumat ovat tämän vuoksi nettimyyntiä parempia ostopaikkoja.

Huomioitavaa uutta harmonikkaa etsittäessä

Kun haetaan hyvää soitinta, on syytä vaatia yleistoiminnaltaan kunnollista soitinta, jossa hinta–laatu-taso on kohdallaan. Asiakas pystyy arvioimaan soitinta kokonaisuutena, mutta valitettavasti vasta monet tekniset ratkaisut tekevät soittimesta hyvän, ei niinkään käytetyt materiaalit. Parhaissa soittimissa on käytetty oikeanlaisia materiaaleja oikeanlaisin teknisin ratkaisuin, jolloin soittimen kestävyys ja äänenlaatu on saatu korkealle. Monesti puhutaan soitinrakennuksen pitkistä traditioista ja laadukkaista materiaaleista, mutta määreinä nämä ovat erittäin epätarkkoja, eivätkä ne kerro soittimen laadusta mitään. Asiaan on hyvä perehtyä pintaa syvällisemmin.

Asiakkaan on hyvä olla vaativa, jotta hän saa mitä haluaa. Asiakkaan oma laadunvalvonta on hyvä jatke maahantuojan ja valmistajan laadunvalvonnalle. Alle on listattu muutamia kohtia, jotka on hyvä tarkistaa ennen soittimen ostoa:

  • Kaikki äänet soivat hyvin ja ovat vireessä ennen soittimen vastaanottoa. Kokeile kieliä vaihtelevalla paineella ja käy oktaavit läpi. Korkeiden ja matalien äänien on sytyttävä pienellä ilmavirralla eivätkä ne saa mennä tukkoon liian helposti – rasita soitinta. Vaadi hyviä kieliä.
  • Näppäinten jousituksen on oltava sinulle sopiva (voima näppäimen alas painamiseen sopiva). Kokeile erilaisia näppäimistöjä, bassonäppäimistö mukaan luettuna, sillä niissä on eroja. Painalluksen lisäksi kuuntele koneiston toiminnan ääniä.
  • Kielipenkit voivat olla tehty muovista tai puusta. Muovisia kielipenkkejä löytyy lähinnä halvoista soittimista.
  • Soitin ei vuoda. Tarkista palkeen kulmat ja palkeiden liitoskohdat runkoon. Vuotoja tai haamuääniä ei saa syntyä kovalla paineella soitettaessa.
  • Diskantin näppäinvarret ovat alumiinia. Näppäinvarret voidaan tehdä vääntämällä tai stanssaamalla muotoonsa. Stanssatut näppäinvarret ovat väännettyjä huomattavasti kestävämpiä. Tämä pätee myös cassotto-kuiluun menevien varsien liitoksissa. Valmistusmenetelmää tärkeämpää on kuitenkin tarkistaa koneiston välykset. Näppäimet eivät saa liikkua paljoa ilman, että läppä liikkuisi.

Joitakin asioita huomaa vasta pitemmän ajan kuluessa. Kysy kokemuksia foorumeilta ja myyjiltä eri merkeistä. Vapaalehdykän foorumilla on erikseen osio, jonne voi käydä kirjoittamassa kokemuksiaan jostain tietystä soittimesta. Muutama kohta, joita kannattaa tarkkailla:

  • Näppäimet ovat ruuvikiristeisiä eivätkä irtoile ajan kuluessa. Liimatut näppäimet ovat hankalampia huollon kannalta.
  • Soitin pysyy vireessä hyvin. Mikäli soitin ei tahdo pysyä vireessä, saattavat niittaukset olla huonosti tehdyt tai vahauksessa on vikaa.
  • Ei muodostu vuotokohtia (esim. muoviläpät  saattavat käpristyä ajan mittaa).

Käytetyt harmonikat

Käytettyjä harmonikkoja on myynnissä harmonikkaliikkeissä sekä yksityisillä markkinoilla. Ostaessasi yksityiseltä varmistu, että soitin on

  • vireessä,
  • ei varastettu (Uusissa soittimissa takuupaperit ja laatusinetit mukana. Seuraa foorumeita ja Hanuri-lehteä.),
  • ikäänsä nähden hyvässä kunnossa,
  • huollettu (todellinen viritys- ja tarkistushuolto, ei vain remmien vaihto uusiin).

Tarkista ennen ostoa:

  • kielien toimivuus kuten uusissa soittimissa,
  • kielien kunto vähintään silmämääräisesti,
  • kielinahkojen tarkistus (erit. 10 vuotta vanhemmat soittimet),
  • kielipenkkien vahaukset (erit. 10 vuotta vanhemmat soittimet),
  • näppäimien heilumattomuus (Erityisesti bassokoneistoon tulee välystä ajan mittaa. Näppäimien pystysuora liike ilman jousivoiman tuntemista, on merkki huollon puutteesta ja sen tarpeesta).

Kielipenkkejä tarkistettaessa joudut avaamaan soittimen. Tarvitset pihdit tai ruuvimeisselin palkeen kiinnitystavasta riippuen. Pidä soitin seisonta-asennossa ja ota niitit pois palkeen läheisyydestä diskantin puolelta varoen, ettei runkoon tai niittiin tule työkaluista jälkiä. Niittejä on yleensä kuusi, mutta joskus myös kahdeksan kappaletta. Pidä niitit tai ruuvit järjestyksessä, jotta voit laittaa ne samoihin reikiin paljetta kiinnitettäessä. Kun niitit ovat irti, nosta diskanttiosa irti. Ennen tämän toimenpiteen tekemistä remmit on hyvä ottaa irti rungosta työskentelyn helpottamiseksi.

Näet kaikki kielipenkit yhdellä silmäyksellä kielipenkkejä irrottamatta. Kielistä tulee tarkistaa niiden yleiskunto. Tummat läikät kielissä on ruostumisen esiaste. Ruostetta ei saa olla. Voit halutessasi kokeilla kielien joustavuutta keskikokoisilla ja isoilla kielillä. Löysät kielet kertovat soittimen runsaasta käytöstä ja vireydessä pysyminen voi muodostua ongelmaksi. Voit arvioida myös kielien laatuluokitusta. Älä kuitenkaan koske kieliin sormilla, koska kielissä saattaa olla tehtaalla laitettu suojaava öljykerros jäljellä. Tämä koskee oikeastaan vain uusia soittimia. Tarkista silmämääräisesti, että kielen kärjen ja kielilaatan välinen väli on kielien välillä tasaisesti kasvava. Runsaasti taipuneet kielet on helppo huomata. Soitettaessa tämä havaitaan äänien syttymisherkkyyden vaihteluna.

Muutama syy olla tarkkana…

Ohessa vielä muutama havainnollistava kuva, miksi soittimen sisälle pitää katsoa ennen ostoa.

Ensisilmäys.

Voi kielipenkki :-(

Oheisessa soittimessa yleismies Jantunen on päättänyt, että tätä harmonikkaa ei enää avata koskaan. Sanottakoon, että palkeen irroitamiseen bassosta vierähti aikaa kolmen ihmisen voimin, tiedoin ja taidoin 20 minuuttia. Diskanttiosasta palje sentään irtosi ilman suuria ongelmia. Mallisoitinta ei tiettävästi korjattu enää soittokuntoon.

Kielilaatta väärin asennettuna.

Onni onnettomuudessa oli se, että soitin ei ollut maksanut kuin 200 markkaa. Palkeen täydellisestä tiivistämisestä oli ollut sentään yksi positiivinen, tai ei niinkään positiivinen, asia ajan saatossa: soitin oli pudonnut järveen, mutta soittimen sisäosiin ei ollut päässyt yhtään vettä. Yllättävää myös, että basson kielipenkkeihin ei oltu koskettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Sisältä löytyi kiinnitystavan lisäksi kielilaatta väärin päin asennettuna sekä tekonahasta itse tehdyt venttiilinahat muovijousineen. Muovijouset olivat yllättävän tasamittaisia. Pienimmät kielet käännetään diskantissa ylösalaisin muihin kieliin nähden, mutta tällöin on kyse vain pienimmistä kielistä, joiden kielilaatat ovat messinkiä tai alumiinipäällysteistä messinkiä. Tällöin kielet ovat niin pieniä, ettei venttiilinahkaa tai -muovia käytetä.

Venttiilit.

Vaikka soitin on halpa turistipianoharmonikka Saksasta, todistaa se hyvin niitä yllätyksiä, mitä soittimen sisältä voi löytyä. Vaikka kielilaatat olivat silikonihenkisellä aineella kiinnitetty, muutama kielilaatta putosi paikoiltaan soitinta tutkittaessa. Älä siis osta harmonikkaa kokeilematta ja näkemättä sitä omin silmin. Nettimyynnissä on helppo vedättää ihmisiä näyttämällä kuvia toisesta soittimesta. Vaadi kokeilumahdollisuutta ja itsellesi suotuisia kauppaehtoja. Harmonikoissa hintojen ollessa huokeat, varmista tuotteen kunto.

Mikäli et ole varma soittimen alkuperästä tai epäilet myyjän lainkuuliaisuutta jätä kauppa tekemättä. Epäilyksien herätessä tarkista myyjän henkilöllisyys ja laita myyjän henkilöllisyys muistiin mahdollisien lisäselvityksien varalta.